Parhaat lapsettomilta kuulemanne lastenkasvatusohjeet?

Vierailija kirjoitti:

Etäännyin omasta vela-kaveristani sen jälkeen kun hän pohti että kyllähän viisivuotias pärjää jo hetken itsekseen ilman valvontaa.

Fiksu viisivuotias saattaa hetken pärjätäkin. Sinulla ei ilmeisesti sellaista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäännyin omasta vela-kaveristani sen jälkeen kun hän pohti että kyllähän viisivuotias pärjää jo hetken itsekseen ilman valvontaa.

Fiksu viisivuotias saattaa hetken pärjätäkin. Sinulla ei ilmeisesti sellaista ole.

Esim. eskaria käyvä 5-vuotias voi kulkea yksin eskarimatkansa.

Koeta hankkia parempi itsetunto ettei tarvitse mollata lapsettomia, se auttaa moneen. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän 4v juoksi kaupassa ja joku mies oli sitä mieltä että se pitäisi laittaa talutushihnaan. Näin oli kuulemma hänen lapsuudessaan tapana tehdä.

Kaupassa nyt vaan kuljetaan kävellen!

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuslaitoksissa työskentelevistä varhaiskasvatuksen asiantuntijoista iso osa on lapsettomia. Silti ihmiset vievät lapsensa sinne hyvillä mielin varhaiskasvatettaviksi.

No alan korkeakoulututkinnolla lienee jotain tekemistä asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäännyin omasta vela-kaveristani sen jälkeen kun hän pohti että kyllähän viisivuotias pärjää jo hetken itsekseen ilman valvontaa.

Fiksu viisivuotias saattaa hetken pärjätäkin. Sinulla ei ilmeisesti sellaista ole.

Jaa siellä viihteellä laukkaava päihdeäiti yrittää perustella itselleen, miksi päiväkoti-ikäinen saa pistää itsensä nukkumaan kun mami on baarissa.

Vierailija kirjoitti:

Koeta hankkia parempi itsetunto ettei tarvitse mollata lapsettomia, se auttaa moneen. 

Koeta hankkia elämä niin ei tarvitse päivystää täällä peppukipuilemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuossa ole ollut kyse enemmän iästä kuin lapsettomuudesta.

Kyllähän sellaisia aikuisia ihmisiä on häkellyttävän paljon, joiden on jotenkin vaikea käsittää tai hyväksyä sitä, että vauvat itkee ja että usein sille ei voi mitään. Jokainen huutavan vauvan kanssa julkisissa matkustanut tietää sen passiivis-aggressiivisen huokailun ja kielen napsauttelun, ikään kuin sen vauvan vanhempi ihan tahallaan huudattaisi sitä.

Ai että mä yks kerta nautin kun lentokoneessa Kreikasta Suomeen tultaessa joku eläkeläisikäinen ruotsalaismamma mielenosoituksellisesti huokaili ja ojenteli koipiaan vasten selkänojaa kun yritin tyynnytellä itkuista 2v lasta sylissä.

Pöljänä vielä naukui miehelleen asiasta, varmaan kuvitteli että heidän ruotsinkieli on jotain salakieltä mitä suomalaiset ei muka ymmärrä.

Oli hyvin lähellä etten tarrannut mammaa helmikaulanauhasta ja sanonut paria sanaa hälle toisella kotimaisella...

M40

Vierailija kirjoitti:

Olen myös törmännyt tällaisiin ajatuksiin, että lapsen pitäisi jo parin vuoden iässä oppia olemaan hiljaa itsekseen silloin kun äidillä on vieraita. Että tavallaan pitäisi reippaasti komentaa omaan huoneeseen leikkimään siksi aikaa kun keskitytään vieraaseen, vähän niin kuin itse tekevät koiran kanssa. Vähän kaartaen kommentoitu, kun otan lapsen kesken juttelemisen syliin.

En osannut ennen lapsen saamista kuvitella, miten paljon yhteydenpitoon vaikuttaa kavereiden suhtautuminen lapseen. Jotkut ovat luontevia ja ollaan kuten ennenkin, joitakin selvästi ärsyttää jo hänen pelkkä olemassaolonsa. Tuossa isoin syy, miksi tulee pidettyä nykyään enemmän yhteyttä muiden lapsellisten kanssa, vaikka se ei mikään seulontaperuste ole ikinä ollut.

Lapsi saa toki olla siinä läsnä, mutta kyllä pari-kolme-vuotiaan olisi hyvä osata leikkiä hetki, niin ettei vaan riehu ja huuda toisten päälle kun he yrittävät jutella.

Vierailija kirjoitti:

Meidän 4v juoksi kaupassa ja joku mies oli sitä mieltä että se pitäisi laittaa talutushihnaan. Näin oli kuulemma hänen lapsuudessaan tapana tehdä.

Miksi annoit juosta? Kauppa ei ole mikään leikkipaikka. Kotiin opettelemaan!

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuslaitoksissa työskentelevistä varhaiskasvatuksen asiantuntijoista iso osa on lapsettomia. Silti ihmiset vievät lapsensa sinne hyvillä mielin varhaiskasvatettaviksi.

Niin, ammattilaisille. Mikä oli pointtisi?

Lapsia voi tai oikeastaan pitää kasvattaa.

Ole hyvä.

lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös törmännyt tällaisiin ajatuksiin, että lapsen pitäisi jo parin vuoden iässä oppia olemaan hiljaa itsekseen silloin kun äidillä on vieraita. Että tavallaan pitäisi reippaasti komentaa omaan huoneeseen leikkimään siksi aikaa kun keskitytään vieraaseen, vähän niin kuin itse tekevät koiran kanssa. Vähän kaartaen kommentoitu, kun otan lapsen kesken juttelemisen syliin.

En osannut ennen lapsen saamista kuvitella, miten paljon yhteydenpitoon vaikuttaa kavereiden suhtautuminen lapseen. Jotkut ovat luontevia ja ollaan kuten ennenkin, joitakin selvästi ärsyttää jo hänen pelkkä olemassaolonsa. Tuossa isoin syy, miksi tulee pidettyä nykyään enemmän yhteyttä muiden lapsellisten kanssa, vaikka se ei mikään seulontaperuste ole ikinä ollut.

Lapsi saa toki olla siinä läsnä, mutta kyllä pari-kolme-vuotiaan olisi hyvä osata leikkiä hetki, niin ettei vaan riehu ja huuda toisten päälle kun he yrittävät jutella.

Miksi tuppaudut kylään / haluat tavata ja luulet voivasi sanella parivuotiaalle ylipäätään mitään? Kannattaa vaan suosiolla ottaa etäisyyttä. Ei se äitikään välttämättä sinun seuraasi kaivannut.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia voi tai oikeastaan pitää kasvattaa.

Ole hyvä.

lapseton

Apua mikä jäätävä sivallus! Olen muuten ihan paskana täällä nyt! - ap

En oo kuullut. Kovempia neuvojia on vanhat naiset. Moni heistä ei tajua, että nykyaikana ei kasvateta lapsia ihan samoin kuin ennen. Et voi jättää vauvaa yksin kotiin, kun itse lähdet johonkin hoitamaan asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös törmännyt tällaisiin ajatuksiin, että lapsen pitäisi jo parin vuoden iässä oppia olemaan hiljaa itsekseen silloin kun äidillä on vieraita. Että tavallaan pitäisi reippaasti komentaa omaan huoneeseen leikkimään siksi aikaa kun keskitytään vieraaseen, vähän niin kuin itse tekevät koiran kanssa. Vähän kaartaen kommentoitu, kun otan lapsen kesken juttelemisen syliin.

En osannut ennen lapsen saamista kuvitella, miten paljon yhteydenpitoon vaikuttaa kavereiden suhtautuminen lapseen. Jotkut ovat luontevia ja ollaan kuten ennenkin, joitakin selvästi ärsyttää jo hänen pelkkä olemassaolonsa. Tuossa isoin syy, miksi tulee pidettyä nykyään enemmän yhteyttä muiden lapsellisten kanssa, vaikka se ei mikään seulontaperuste ole ikinä ollut.

Lapsi saa toki olla siinä läsnä, mutta kyllä pari-kolme-vuotiaan olisi hyvä osata leikkiä hetki, niin ettei vaan riehu ja huuda toisten päälle kun he yrittävät jutella.

Miksi tuppaudut kylään / haluat tavata ja luulet voivasi sanella parivuotiaalle ylipäätään mitään? Kannattaa vaan suosiolla ottaa etäisyyttä. Ei se äitikään välttämättä sinun seuraasi kaivannut.

Jos kutsutaan kylään tai soitellaan, on ihan hyvä päästää hetkeksi irti siitä lapsesta ja keskittyä toiseen ihmiseen. Etenkin, kun näillä mun tutuilla on useimmiten mies kotona paikan päällä. Omat lapset on jo teinejä ja aina osanneet käyttäytyä kylässä tai kun on vieraita läsnä. Kysehän on useimmiten siitä, että äiti itse roikkuu lapsessa henkisesti ja fyysisesti 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuossa ole ollut kyse enemmän iästä kuin lapsettomuudesta.

Kyllähän sellaisia aikuisia ihmisiä on häkellyttävän paljon, joiden on jotenkin vaikea käsittää tai hyväksyä sitä, että vauvat itkee ja että usein sille ei voi mitään. Jokainen huutavan vauvan kanssa julkisissa matkustanut tietää sen passiivis-aggressiivisen huokailun ja kielen napsauttelun, ikään kuin sen vauvan vanhempi ihan tahallaan huudattaisi sitä.

Kyllä se siltä usein vaikuttaa, jos vanhempi vaan tuijottaa kännykkäänsä eikä tee elettäkään lapsen itkun lopettamiseksi. En minä ainakaan halua, että aikuinen komentaa lasta, eikä minua haittaa itku tai huuto oman itseni takia, vaan siksi, että lapsella on huono olla sillä hetkellä. 

Mutta kai minä olen paha ihminen, koska haluan lapsen parasta. 

Joskus olen sanonut itkevälle lapselle rauhallisesti, että kaikki on hyvin eikä tarvitse itkeä, ja yllättävän usein lapsi on sitten katsonut minuun suurin silmin ja hiljentynyt. Lapsen äiti tai isä sen sijaan on ilmeettömänä vieressä eikä sano mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuossa ole ollut kyse enemmän iästä kuin lapsettomuudesta.

Kyllähän sellaisia aikuisia ihmisiä on häkellyttävän paljon, joiden on jotenkin vaikea käsittää tai hyväksyä sitä, että vauvat itkee ja että usein sille ei voi mitään. Jokainen huutavan vauvan kanssa julkisissa matkustanut tietää sen passiivis-aggressiivisen huokailun ja kielen napsauttelun, ikään kuin sen vauvan vanhempi ihan tahallaan huudattaisi sitä.

Onhan niitä. Moni äiti-ihminenkin on ollut sellainen ennen kuin on saanut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuossa ole ollut kyse enemmän iästä kuin lapsettomuudesta.

Kyllähän sellaisia aikuisia ihmisiä on häkellyttävän paljon, joiden on jotenkin vaikea käsittää tai hyväksyä sitä, että vauvat itkee ja että usein sille ei voi mitään. Jokainen huutavan vauvan kanssa julkisissa matkustanut tietää sen passiivis-aggressiivisen huokailun ja kielen napsauttelun, ikään kuin sen vauvan vanhempi ihan tahallaan huudattaisi sitä.

Joskus oikeesti tekisi miele mennä nappaan se mukula syliin ja rauhotella itku pois (ainakin antaan läheisyyttä). On mullakin yks tenava huutanut käytännössä koko vauvavuoden, mutta en antanut yksin huutaa vaan otin myös metrossa syliin. 

Mutta parhaat lastenkasvatusohjeet olen kuullut lastensuojelusta, lapsettomalta nuorelta ihmiseltä. Niissä ei ollut päätä eikä häntää. Meillä oli kiusaava naapuri joka teki asiattomia ilmoituksia jatkuvasti ja niitä selviteltiin lasun kanssa. Siinä sitä tuli vinkkiä jos minkämoista. Mitään yksittäistä en enää muista, mutta liukuhihnalta hän niitä vinkkejä aina latoi, niitä oli siis paljon. Viiden lapsen äitinä mulla oli kokemusta eri ikäisistä ja eri luonteisista lapsista ja elettyä elämää lasten kanssa joten kokemusta oli toisella tavalla. 

Ei kai lastensuojelussa saa olla työntekijää jolla ei ole koulutusta ja joka omasta päästään keksii vinkkejä ongelmatilanteisiin. Mutta siis ikävä tilanne naapurin kanssa ollut, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuossa ole ollut kyse enemmän iästä kuin lapsettomuudesta.

Kyllähän sellaisia aikuisia ihmisiä on häkellyttävän paljon, joiden on jotenkin vaikea käsittää tai hyväksyä sitä, että vauvat itkee ja että usein sille ei voi mitään. Jokainen huutavan vauvan kanssa julkisissa matkustanut tietää sen passiivis-aggressiivisen huokailun ja kielen napsauttelun, ikään kuin sen vauvan vanhempi ihan tahallaan huudattaisi sitä.

Kyllä se siltä usein vaikuttaa, jos vanhempi vaan tuijottaa kännykkäänsä eikä tee elettäkään lapsen itkun lopettamiseksi. En minä ainakaan halua, että aikuinen komentaa lasta, eikä minua haittaa itku tai huuto oman itseni takia, vaan siksi, että lapsella on huono olla sillä hetkellä. 

Mutta kai minä olen paha ihminen, koska haluan lapsen parasta. 

Joskus olen sanonut itkevälle lapselle rauhallisesti, että kaikki on hyvin eikä tarvitse itkeä, ja yllättävän usein lapsi on sitten katsonut minuun suurin silmin ja hiljentynyt. Lapsen äiti tai isä sen sijaan on ilmeettömänä vieressä eikä sano mitään. 

Juu olet aivan selvästi maailman paras kasvattaja kun olet saanut vieraan lapsen hiljenemään viideksi sekunniksi bussissa, todennäköisesti pelkästä hämmästyksestä kun ventovieras ihminen lähestyy. Vuoden kasvattaja -mitali sinulle. Tiedät selvästi kaiken.