Lue keskustelun säännöt.
Minua ei ole kiinnostanut koko elämäni aikana matkailu, saati yhtään mikään asia oman kotioven ulkopuolella
04.03.2023 |
Mikä järki on nähdä joku kaupunki ja maksaa tästä, jotta saa someen kuvia kontaktien tykättäväksi?
Jos oikeasti haluaisi tutustua johonkin kapunkiin, riittää tähän vallan hyvin jokin kirja, dokumentti tai internet -artikkeli, tällä saa paljon kattavamman ymmärryksen alueesta. Se, että jonottaa tuntikausia että pääsee vaikka minuutiksi pariksi Eifelin torniin ei maailmankuvaa varmastikaan muuta. ja sitten lentävässä laatikossa jatkuvasti ylibookkausta peläten toivoo pääsevänsä ehjänä kotiin.
Ihmettelen vain, että kuinka itsekkäitä ja yksinkertasia ihmiset oikein ovat kun eivät kykene elämään sillä, mitä on käden mitan päässä.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos luen hyvän kirja tai näen elokuvan minulle tulee halu päästä paikan päälle. Näkemään ja kokemaan se itse. Koen, että matkoilla näkemäni ja kokemani asiat ovat opettaneet minulle ymmärtämään eri ihmisiä ja kulttuureja, opettanut suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta. Tykkään kokeilla paikallista ruokaa. Monesti niitä tehdään sitten kotona ja muistellaan reissua. Tykkään kotona myös tehdä eri ruokakulttuureiden ruokaa, mutta ei se ole sama asia kuin reissussa paikallinen ruoka paikan päällä. Ruoka on muutakin kuin se mitä lautasella on, ruoka on myös hajuja, miljöö. Omin silmin nähtyinä maisemat on yleensä upeampia kuin valokuvissa, mutta tykkään myös valokuvista. Itse koettuna suurkaupungin ruuhka tai luonnon rauha tuo elämyksiä. Matkailu luo kokemuksia, jotkut kokemukset on hyviä, jotkut ei niin hyviä. Kaikista niistä voi oppia. Reissuilla sattuu kommelluksia, joita muistella myöhemmin. Ja välillä on vaan hyvä päästä pois kotiympyröistä, että jaksaa taas arkea. Matkailla voi myös Suomessa tai ulkomailla.
Se on nimenomaan se tunnelma, eräänlainen paikan ominaisenergia, mitä ei koskaan voi saada kirjoista.
Montako kuukautta vuotta tuo tunnelma on korvien välissä ja kropssa, ettei rahat mene hukkaan.
Minulla ei ole kertaakaan elämässä tuntunut, että matkaan laitettu raha on mennyt hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä että ihmiset ottavat vielä velkaa tai tuhlaavat säästönsä matkailuun. Ihanaa maksaa siitä iloista, että saa pelätä luteita/torakoita/syyhyä/kirppuja (näitä löytyy nykyään paremmista ja kalleimmistakin hotelleista. Edes rahalla ei saa nykyään mitään turvaa). Samaan syssyyn saa vahdata joka ikisen juomatilkan ja suupalan, ettei saa jotain vit*n salmonellaa, ruokamyrkytystä tai hepatiittia.
Kyllä matkailu avartaa!
Samaa mieltä. Mutta hepatiittejä, A ja B vastaan on onneksi rokote.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos luen hyvän kirja tai näen elokuvan minulle tulee halu päästä paikan päälle. Näkemään ja kokemaan se itse. Koen, että matkoilla näkemäni ja kokemani asiat ovat opettaneet minulle ymmärtämään eri ihmisiä ja kulttuureja, opettanut suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta. Tykkään kokeilla paikallista ruokaa. Monesti niitä tehdään sitten kotona ja muistellaan reissua. Tykkään kotona myös tehdä eri ruokakulttuureiden ruokaa, mutta ei se ole sama asia kuin reissussa paikallinen ruoka paikan päällä. Ruoka on muutakin kuin se mitä lautasella on, ruoka on myös hajuja, miljöö. Omin silmin nähtyinä maisemat on yleensä upeampia kuin valokuvissa, mutta tykkään myös valokuvista. Itse koettuna suurkaupungin ruuhka tai luonnon rauha tuo elämyksiä. Matkailu luo kokemuksia, jotkut kokemukset on hyviä, jotkut ei niin hyviä. Kaikista niistä voi oppia. Reissuilla sattuu kommelluksia, joita muistella myöhemmin. Ja välillä on vaan hyvä päästä pois kotiympyröistä, että jaksaa taas arkea. Matkailla voi myös Suomessa tai ulkomailla.
Se on nimenomaan se tunnelma, eräänlainen paikan ominaisenergia, mitä ei koskaan voi saada kirjoista.
Montako kuukautta vuotta tuo tunnelma on korvien välissä ja kropssa, ettei rahat mene hukkaan.
Elän hetkessä, joten matka tuntuu parhaimmillaan silloin kun se tapahtuu vaikka toki sitä on kiva suunnitella ja odotella etukäteenkin. Miettiä minkälaisia retkiä tehdä, missä ravintoloissa käydä syömässä, opetella ehkä hieman uuden kielen alkeitakin. Jälkikäteen sitten kiva muistella matkaa, ostan yleensä matkalta aina jotain paikallisia herkkuja kotiin syötäväksi ja monet kodin taide- ja sisustusesineet ovat matkalta ostettu. Joskus saan kokkausinspiraatiota matkoiltani. Ja sitten taas voikin jo alkaa uutta matkaa suunnittelemaan. Tämä ei myöskään tarkoita sitä ettei nautittaisi asioista myös kotimaassa. Tykkään luonnossa liikkumisesta, puutarhan hoidosta, käyn konserteissa, teatterissa, ravintoloissa ja muissa tapahtumissa, mutta molempi parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos luen hyvän kirja tai näen elokuvan minulle tulee halu päästä paikan päälle. Näkemään ja kokemaan se itse. Koen, että matkoilla näkemäni ja kokemani asiat ovat opettaneet minulle ymmärtämään eri ihmisiä ja kulttuureja, opettanut suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta. Tykkään kokeilla paikallista ruokaa. Monesti niitä tehdään sitten kotona ja muistellaan reissua. Tykkään kotona myös tehdä eri ruokakulttuureiden ruokaa, mutta ei se ole sama asia kuin reissussa paikallinen ruoka paikan päällä. Ruoka on muutakin kuin se mitä lautasella on, ruoka on myös hajuja, miljöö. Omin silmin nähtyinä maisemat on yleensä upeampia kuin valokuvissa, mutta tykkään myös valokuvista. Itse koettuna suurkaupungin ruuhka tai luonnon rauha tuo elämyksiä. Matkailu luo kokemuksia, jotkut kokemukset on hyviä, jotkut ei niin hyviä. Kaikista niistä voi oppia. Reissuilla sattuu kommelluksia, joita muistella myöhemmin. Ja välillä on vaan hyvä päästä pois kotiympyröistä, että jaksaa taas arkea. Matkailla voi myös Suomessa tai ulkomailla.
Se on nimenomaan se tunnelma, eräänlainen paikan ominaisenergia, mitä ei koskaan voi saada kirjoista.
Montako kuukautta vuotta tuo tunnelma on korvien välissä ja kropssa, ettei rahat mene hukkaan.
Mun ensimmäisestä matkastani on nyt 52v ja muistan sen vieläkin. Ei vieläkään tunnu turhalta tai hukatulta rahalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka ihmeessä joku voi ajatella, että asian lukeminen kirjasta on lähellekään sama asia kuin asian kokeminen paikan päällä?
Vierailija kirjoitti:
Eihän matkalla tutustu paikallisiin ihmisiin kunnolla. Jos tutustuu muualta kotoisin oleviin ihmisiin paremmin, turismi alkaa vaikuttaa (kuten joku aikaisemmin ketjussa sanoikin) sosiaalipornolta.
Yksi hyvä ystäväni on kotoisin välimeren turistirysästä, jossa airbnb on vetänyt vuokrat niin korkeiksi ettei paikallisilla ole enää varaa asua keskustassa. Punaisille, möykkääville brittituristeille on omia haukkumasanojaan ja paikalliset hihittelee hömelöille turisteille heti kun ne lähtevät näköpiiristä. Ravintolassa annetaan ne eilisen roskisrippeet turistien pöytään ja kokki repeää naurusta keittiön puolella, kun ruoka oli niiiiin hyvää ja niiiiiiin herkullista ja eksoottista. En halua lähteä tuohon mukaan tai tukea sitä, kiitos.
En minäkään halua rantabulevardilla möykkäävien brittituristien sekaan ylihintaiseen mutta huonotasoiseen ravintolaan syömään. Miksi pitäisi?
Thaimaa, eräs pahimmista turismikauhuloista, eikö vain? Olin Thaimaassa Songkran -festivaalin aikaan muutama vuosi sitten. Päädyin viettämään festivaalia erään perheen kanssa maaseudulle, taloon kaukana turistialueista. Kolmantena päivänä koko suku kokoontui sinne, myös minä sain suvun vanhimmalta voitelun tulevan vuoden onneksi. Neljään päivään en nähnyt yhtäkään toista länsimaalaista. Lisättäköön, että tutustuin näihin ihmisiin vasta matkani aikana, kaikki oli suunnittelematonta.
Kutsuja tavallisten ihmisten koteihin olen saanut myös Singaporessa, Vietnamissa, Italiassa, Liettuassa... On pitkälti itsestä kiinni, tutustuuko kohteessa paikallisiin ihmisiin ja paikalliseen elämänmenoon. Toisaalta, seuramatkat keskitettyihin turistikohteisiin on ekologisesti kestävintä matkailua. Sallittakoon myös se heille, jotka sitä haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat ajatukset kuin aloittajalla. Tuntuu että valtaosalla on niin pieni mielikuvitus ja sisäinen maailma, etteivät pysty ymmärtämään mitään, elleivät mene paikan päälle toljottelemaan.
Mutta ei kai se minulta ole pois. Ainakaan välittömästi.
Matkustaminen on siitä kivaa, että se merkkaa aikaa ja jää erilaisia kuvia mieleen, mutta se on myös stressaavaa. Minua hämmästyttävät jo kotimaiset ihmiset, joten ymmärrän vielä vähemmän vieraiden kulttuurien ihmisiä. Siis lähden siitä, että yritän nähdä ikään kuin ihmisen sisältä ulos, mutta se on haastavaa. Ja jos joku tulee ulkomailla selittämään minulle jotain kun katselen vaikkapa torilla ympärilleni, en aina ymmärrä, miten se näkee minun näkevän, tai miten se olettaa, että minun pitäisi olla. Ehkä olen vähän asperger tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kroooooh.....pyyyyh....Krooo....mitämitämitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika lailla kaikki tuntemani ikäiseni ihmiset nauttivat matkailusta. Ainoastaan tällä palstalla olen törmännyt ihmisiin, jotka mieluummin olla ja möllöttävät koko elämänsä kotosalla kirjaa lukemassa.
Olipa avarakatseinen näkemys paljon matkustavalta. Oletko miettinyt, että luultavasti matkakohteittesi ihmisistä useat möllöttävät kotipaikkakunnillaan suuren osan aikaansa.
Näinpä. Luin joskus norjalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan 80% maailman ihmisistä ei ole ollut kertaakaan lentokoneessa ja reippaasti alle 10% lomailee ulkomailla vuoden aikana. Mutta me hyväosaiset on tehty matkailusta lähes tulkoon sivistyksen ja ihmisarvoisen elämän merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samat ajatukset kuin aloittajalla. Tuntuu että valtaosalla on niin pieni mielikuvitus ja sisäinen maailma, etteivät pysty ymmärtämään mitään, elleivät mene paikan päälle toljottelemaan.
Mutta ei kai se minulta ole pois. Ainakaan välittömästi.
Seisot yksin meren äärellä hiekkarannalla. Tropiikin lämpö hellii sinua, mutta ei enää tunnu painostavalta auringon jo laskettua. Täysikuu heijastaa kuvansa veteen. On hiljaista, voit kuulla aaltojen kevyen liplatuksen jalkojesi juurella. Kauempaa kuuluu vaimeana kaskaiden sirinä. Sujet silmäsi ja vedät syvään henkeä. Voit aistia ulapan tuoksun. Avaat silmäsi uudelleen, ja näet kahden hedelmälepakon matkaavan rauhallisesti kuun valoa vasten. Pieni taskurapu vilistää jalkojesi vierestä, ja saa hymyn huulillesi. Käännyt kannoillasi. Lähdet kävelemään takaisin kohti bungalowia, jonka terassilla rakkaasi odottaa sinua.
Siinä se oli kirjallisena. Eikö todellakaan tule mitään lisäarvoa, jos koet tuon paikan päällä kaikilla aisteillasi -verrattuna siihen, että vain kuvittelet sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat ajatukset kuin aloittajalla. Tuntuu että valtaosalla on niin pieni mielikuvitus ja sisäinen maailma, etteivät pysty ymmärtämään mitään, elleivät mene paikan päälle toljottelemaan.
Mutta ei kai se minulta ole pois. Ainakaan välittömästi.
Seisot yksin meren äärellä hiekkarannalla. Tropiikin lämpö hellii sinua, mutta ei enää tunnu painostavalta auringon jo laskettua. Täysikuu heijastaa kuvansa veteen. On hiljaista, voit kuulla aaltojen kevyen liplatuksen jalkojesi juurella. Kauempaa kuuluu vaimeana kaskaiden sirinä. Sujet silmäsi ja vedät syvään henkeä. Voit aistia ulapan tuoksun. Avaat silmäsi uudelleen, ja näet kahden hedelmälepakon matkaavan rauhallisesti kuun valoa vasten. Pieni taskurapu vilistää jalkojesi vierestä, ja saa hymyn huulillesi. Käännyt kannoillasi. Lähdet kävelemään takaisin kohti bungalowia, jonka terassilla rakkaasi odottaa sinua.
Siinä se oli kirjallisena. Eikö todellakaan tule mitään lisäarvoa, jos koet tuon paikan päällä kaikilla aisteillasi -verrattuna siihen, että vain kuvittelet sen?
Kuvailit kyllä hyvin, joten mielikuvitukseni avulla pääsin aika syvälle tuohon. Eihän se toki ihan sataprosenttisesti ole sama kuin olla siellä. Mutta aika paljon pitäisi olla noin kauniita hetkiä, että se olisi ikävän matkanteon, askeesin ja kulutetun rahan arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samat ajatukset kuin aloittajalla. Tuntuu että valtaosalla on niin pieni mielikuvitus ja sisäinen maailma, etteivät pysty ymmärtämään mitään, elleivät mene paikan päälle toljottelemaan.
Mutta ei kai se minulta ole pois. Ainakaan välittömästi.
Sisäisestä köyhyydestä kertoo se, että omalla mielikuvitusmaailmalla korvataan oikeat kokemukset.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ilmeisesti kovin tunneihminen? Et halua tuntea huippufiiliksiä ja kokea mitään hienoa?
Ei ole huippufiilis parveilla turistirysässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat ajatukset kuin aloittajalla. Tuntuu että valtaosalla on niin pieni mielikuvitus ja sisäinen maailma, etteivät pysty ymmärtämään mitään, elleivät mene paikan päälle toljottelemaan.
Mutta ei kai se minulta ole pois. Ainakaan välittömästi.
Sisäisestä köyhyydestä kertoo se, että omalla mielikuvitusmaailmalla korvataan oikeat kokemukset.
Ei korvata suoranaisesti, mutta tutkiskellaan eri asioita kuin fyysisesti tietyssä paikassa olemista. Kaikkia ei kiinnosta samat asiat, elämässä on aika paljon muutakin kuin matkustelu.
Samoilla linjoilla.
En maksa,enkä jaksa lähteä. Jos jonku paikan haluu nähdä ni nojatuoli matkailua,netist näkee tai kirjoi kirjastost kyseisestä kohteest. Kulut 0euroo eikä kulu aikaa. Elämässä on nii paljo turhuuden markkinoit ettei niihi oo pakko lähtee,hyvähän se jos joku viittii ni saadaa verorahoi niiden avulla
Olipa avarakatseinen näkemys paljon matkustavalta. Oletko miettinyt, että luultavasti matkakohteittesi ihmisistä useat möllöttävät kotipaikkakunnillaan suuren osan aikaansa.