Mitä elämässä vastapainoksi seksille?

Kyllä minä tuolloin harrastan enemmän takkatulen ääressä lukemista konjakki tai viinilasi kädessä.

No meikäläinen on nainut vaimon kanssa nyt 25 vuotta lähes päivittäin. On lapset kasvatettu, ja omakotitalo maksettu. Ei se paneminen mitenkään niin paljon aikaa voe, ettei ehtisi tehdä ihan kaikkea muutakin niin paljon kuin vaan jaksaa. Liikkua luonnossa, kerätä marjoja, ja muitakin harrastuksia on. Meillä se panemiseen käytetty aika on pois puhelimen räpläyksestä tai telkkarin katsomisesta. Eli jos ei naitaisi, niin katseltas varmaan enemmän Nakke Nakuttajaa juutuubista, tai Aki Palsanmäkeä telkkarista.

Mulla on onneksi aika paljonkin muita asioita elämässä kuin parisuhde. Kun kylmyys, virallisuus ja seksittömyys tökkii keskityn viemään elämää enemmän siihen suuntaan että saisin miehen pudotettua kelkasta ilman sen suurempaa pas.kaa. Samaan suuntaan katson tavallaan sitoutuneenakin, mutta silloin en ajattele, että muista asioista saisin voimaa erossa.

Näitä asioita ovat omat lämpimät välit etenkin vanhempiini, myös tyttökavereihin, keskittyminen lapsiin (teen varsinkin noihin aikoihin enemmän reissuja lasten kanssa ilman miestä), taideharrastukset, tanssi, tapahtumissa ja messuilla käyminen, joskus shoppailu, ajoittain kielten opiskelu (monikossa vaikka keskityn vain yhteen kerrallaan) ja varsinkin ovisten aikaan täytyy myöntää, että komeiden miesten bongailu on hyvin motivoiva harrastus

Uskon, että erotessa esim. tässä tilanteessa mieheni romahtaisi ja sotkisi kaikkien asiat tahallisesti ja tarkoituksellesesti sabotoisi mahdollisuuksiaan siirtyä elämässä eteenpäin. Ollakseen dramaattinen ja ikään kuin kostaakseen minulle luomalla todellisuuden, jossa tuhosin hänen elämänsä. Kyllä meille ero tulee sitten kun hän ei viitsisi pahemmin sotkea asioitaan ja heittää hukkaan omia saavutuksiaan. Olo on kuin vangilla, jolla on vielä muutama vuosi kakkua jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on onneksi aika paljonkin muita asioita elämässä kuin parisuhde. Kun kylmyys, virallisuus ja seksittömyys tökkii keskityn viemään elämää enemmän siihen suuntaan että saisin miehen pudotettua kelkasta ilman sen suurempaa pas.kaa. Samaan suuntaan katson tavallaan sitoutuneenakin, mutta silloin en ajattele, että muista asioista saisin voimaa erossa.

Näitä asioita ovat omat lämpimät välit etenkin vanhempiini, myös tyttökavereihin, keskittyminen lapsiin (teen varsinkin noihin aikoihin enemmän reissuja lasten kanssa ilman miestä), taideharrastukset, tanssi, tapahtumissa ja messuilla käyminen, joskus shoppailu, ajoittain kielten opiskelu (monikossa vaikka keskityn vain yhteen kerrallaan) ja varsinkin ovisten aikaan täytyy myöntää, että komeiden miesten bongailu on hyvin motivoiva harrastus

Uskon, että erotessa esim. tässä tilanteessa mieheni romahtaisi ja sotkisi kaikkien asiat tahallisesti ja tarkoituksellesesti sabotoisi mahdollisuuksiaan siirtyä elämässä eteenpäin. Ollakseen dramaattinen ja ikään kuin kostaakseen minulle luomalla todellisuuden, jossa tuhosin hänen elämänsä. Kyllä meille ero tulee sitten kun hän ei viitsisi pahemmin sotkea asioitaan ja heittää hukkaan omia saavutuksiaan. Olo on kuin vangilla, jolla on vielä muutama vuosi kakkua jäljellä.

Olet siis päättänyt erota mutta odotat jotain sopivaa tai oikeaa ajankohtaa ?

Minä ajattelen/ ajattelin joskus erota vaimosta koska en aina tiedä olenko hänelle aviomies vai pienenä tyttönä ollessansa kuollut isänsä korvike . Tietyllä tavalla olen turva vaimolleni ja hoidan lähes kaikki kontaktit ulospäin mutta tämä asetelma on on ollut minulle omituinen ja raastava taakka koko avioliiton ajan . Vaimo kontrolloi silti minua kuin vaimot kai yleensä tekevät mutta ei itse kestä lainkaan jos esitän vaatimuksia joidenkin asioiden hoitamisesta. En voi riidellä hänen kanssaan kun olen liian vahva sanallisesti ja saisin vain itkun aikaiseksi. Mutta jos olen hyvällä tuulella niin suhde voi hyvin.

Perheen ja lapset ja lastenlapset on vaimon maailma ja ne hän onkin hoitanut moitteettomasti . Ero olisi valtava shokki vaimolle ja siksi en ole antanut ajatuksen mennä pidemmälle.

Olen keskittynyt alkoholiin ja lääkkeisiin, mikään muukaan siihen ei auta.

Vastaukset on taattua vauvapalstan tasoa; puutteessa kärvistelyä tai seksin määrällä retostelua.

Itse tulisin hulluksi, jos pitäisi joka päivä leikkiä kissanhännänvetoa millä päällä vaimo taas oli, miten kuun asento vaikutti haluihin, oliko päivän asuvalintani oikea, sanoinko huomenta ja hyvää yötä oikealla nuotilla 😂 silloin pannaan kun sille tuntuu, molemmista.

Nauttikaa te seksistä kenelle se sopii päivittäin. Miettikää te ketkä elätte onnettomassa suhteessa, toisiko ero tai edes parisuhdetetapia elämään kuitenkin muuta kuin katkeruutta.

Oma iltojeni vaihtoehtoilo on autotalli ja siellä kiireettömästi rassailu.

..Löylääläylää kiinasta ja kiimasta KAIKKI! Läylää..

Paras korvike seksille on huumeet (alkoholikin on huume). Mutta huonoja ovat nekin.

Huonot ihmissuhteet. Paras tapa karsia seksihaluja, kun on oikein mulkvistien kanssa tekemisissä. Ei tee mieli edes yrittää lähestyä ketään ihmistä.

Onko tämä tervettä ihmiselle kun olemme kuitenkin sosiaalinen laji, se on eri asia.

Puolison epävarmuus ja huono itsetunto on kans mikä karsii tehokkaasti seksihaluja, mutta se ohjaa tekemistä ehkä enemmän sooloseksiin yksinolon hetkillä.

Kaikenlaisiin mielenmaisemiin täällä kyllä avautuu näkymä. Tässäkin ketjussa mykäksi vetää jotkut.

Tulin tänne ihmettelemään, että onko jollain niin paljon seksiä, että tarvitsee jotain vastapainoksi sille. Jotain puhumattomuus- ja koskemattomuusretriittejä tms.😁. Otsikko taisikin tarkoittaa mitä elämässä seksin tilalle.

A I K A.

on ainoa

asia.

ihmiselle

elämässä

Millä ON merkitystä.

K A I K K I

muu on

turhaa.

Takkatuli, punkkupullo ja hyvä konjakki. Noilla pärjää panematta päivän / pari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on onneksi aika paljonkin muita asioita elämässä kuin parisuhde. Kun kylmyys, virallisuus ja seksittömyys tökkii keskityn viemään elämää enemmän siihen suuntaan että saisin miehen pudotettua kelkasta ilman sen suurempaa pas.kaa. Samaan suuntaan katson tavallaan sitoutuneenakin, mutta silloin en ajattele, että muista asioista saisin voimaa erossa.

Näitä asioita ovat omat lämpimät välit etenkin vanhempiini, myös tyttökavereihin, keskittyminen lapsiin (teen varsinkin noihin aikoihin enemmän reissuja lasten kanssa ilman miestä), taideharrastukset, tanssi, tapahtumissa ja messuilla käyminen, joskus shoppailu, ajoittain kielten opiskelu (monikossa vaikka keskityn vain yhteen kerrallaan) ja varsinkin ovisten aikaan täytyy myöntää, että komeiden miesten bongailu on hyvin motivoiva harrastus

Uskon, että erotessa esim. tässä tilanteessa mieheni romahtaisi ja sotkisi kaikkien asiat tahallisesti ja tarkoituksellesesti sabotoisi mahdollisuuksiaan siirtyä elämässä eteenpäin. Ollakseen dramaattinen ja ikään kuin kostaakseen minulle luomalla todellisuuden, jossa tuhosin hänen elämänsä. Kyllä meille ero tulee sitten kun hän ei viitsisi pahemmin sotkea asioitaan ja heittää hukkaan omia saavutuksiaan. Olo on kuin vangilla, jolla on vielä muutama vuosi kakkua jäljellä.

Olet siis päättänyt erota mutta odotat jotain sopivaa tai oikeaa ajankohtaa ?

Minä ajattelen/ ajattelin joskus erota vaimosta koska en aina tiedä olenko hänelle aviomies vai pienenä tyttönä ollessansa kuollut isänsä korvike . Tietyllä tavalla olen turva vaimolleni ja hoidan lähes kaikki kontaktit ulospäin mutta tämä asetelma on on ollut minulle omituinen ja raastava taakka koko avioliiton ajan . Vaimo kontrolloi silti minua kuin vaimot kai yleensä tekevät mutta ei itse kestä lainkaan jos esitän vaatimuksia joidenkin asioiden hoitamisesta. En voi riidellä hänen kanssaan kun olen liian vahva sanallisesti ja saisin vain itkun aikaiseksi. Mutta jos olen hyvällä tuulella niin suhde voi hyvin.

Perheen ja lapset ja lastenlapset on vaimon maailma ja ne hän onkin hoitanut moitteettomasti . Ero olisi valtava shokki vaimolle ja siksi en ole antanut ajatuksen mennä pidemmälle.

Vielä isompi shokki se varmaan olisi, ettet ole koko aikana tuonut esille, ettet rakastakaan häntä etkä ole puhua pukahtanut noista raastavista taakoista, joita olet urheasti joutunut kantamaan.

Naiset yleensä selviää erosta hyvin, tekin ilmeisesti olette jo eläkeiässä, eikä ehkä ole avioehtoakaan. Ehkäpä nautit ajatuksesta, että olet vaimollesi korvaamaton, minkä vuoksi olet tuollaisen vaimon itse valinnut.

Minusta ajatus siitä, että seksi riippuu vain kumppanista on hieman outo. Olen nimittäin aina ollut puolisoani aktiivisempi seksuaalisesti ja siis harrastanut seksiä itseni kanssa. Olen päättänyt, etten ikinä enää harrasta seksiä muiden kuin mieheni kanssa, joten jos tulee ero tai kuolema, niin harrastan seksiä ainoastaan itseni kanssa niin paljon kun sattuu huvittamaan. 

Sen lisäksi varmaan hoitaisin kosketuksen tarvetta vaikka ottamalla intialaista päähierontaa, kasvohierontaa tms. Ottaisin ehkä myös koiran kaveriksi, nyt se ei ole mahdollista, kun miehellä on allergia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ajatus siitä, että seksi riippuu vain kumppanista on hieman outo. Olen nimittäin aina ollut puolisoani aktiivisempi seksuaalisesti ja siis harrastanut seksiä itseni kanssa. Olen päättänyt, etten ikinä enää harrasta seksiä muiden kuin mieheni kanssa, joten jos tulee ero tai kuolema, niin harrastan seksiä ainoastaan itseni kanssa niin paljon kun sattuu huvittamaan. 

Sen lisäksi varmaan hoitaisin kosketuksen tarvetta vaikka ottamalla intialaista päähierontaa, kasvohierontaa tms. Ottaisin ehkä myös koiran kaveriksi, nyt se ei ole mahdollista, kun miehellä on allergia.

No voi helevetti sentään, ei kukaan sanonut että seksi riippuu vaan kumppanista ja sä olet outo. En helvetissä luopuisi seksistä miesten kanssa ja tyytyisi vaan käymään päähieronnassa ja omaan kivaan (onhan se nyt by the way pikkaisen eri kun ihana mies panee kunnolla vs. Itse koittaa vemputtaa jotain ei-kaksista dildoa ranne mutkalla)