Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsettomana osallistua lapsellisten keskusteluun
04.03.2023 |
Kun porukassa muut puhuu lapsistaan, miten lapsettomana voit osallistua keskusteluun?
Ei huvittaisi aina olla vaan kuunteleva osapuoli, joka kyselee lisäkysymyksiä. Eri mieltä ei ainakaan saa olla, koska oikeus mielipiteeseen on vain niillä, joilla lapsia. Joskus kerron muistoja omasta lapsuudesta, mutta sekin tuntuu typerältä, koska kyse kaukaisesta ajasta. Mutta toisaalta se nyt on mun ainoa kosketuspinta lapsiin, että olen joskus ollut lapsi.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla ei voi olla mitään mielenkiintoista tai järkevää lisättävää keskusteluun. Parempi olla vaiti, ja vaikka miettiä niitä elämän valintojaan.
Aika moni perheellinen ja lapsia saanutkin voisi miettiä elämän valintojaan, esim. oliko pakko hankkia viides lapsi kun rahat oli loppu jo ensimmäisen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on fiksu porukka ja joukossa on lapseton, ei puhuta lapsista vaan muista asioita. Kuten porukassa jossa on useita äidinkielenään ruotsia puhuvia ja itse olen suomea puhuva, kaikki keskustelevat suomeksi. Fiksuja, muita huomioivia ihmisiä.
Tai jos on autoton, niin ei puhuta autoista tai jos ei ole käynyt armeijaa, niin ei puhuta intistä? Tai jos asuu vuokralla, niin ei puhuta omustusasunnoista. Lista on toki loputon.
Myöskään uskonnosta tai politiikasta ei uannata puhua, suuntauksia on joka lähtöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaine tai ainakin lähes jokainen meistä on ollut lapsi. Itse saan luultavasti parhaimmat neuvot sinkkuna olemiseen parisuhteessa olevilta. - Joskus tuntuu sille, että lapsettomana antaisin paremmat neuvot lapsia omaaville. Mutta eivät asiat tietekään näin yksinkertaisia ole. Mutta silti sitä sulkeutuu huomaamatta toisinaan omaan kuplaansa luullen sitä ainoaksi oikeaksi vaikka ainakin itselläni olisi niitäkin, joiden perusteita ja tapoja tehdä toisin saattaisi olla. - Lapsi perheessä saatetaan olla haasteen edessä, jos vanhemmilla on hyvin iso ero siinä, miten jokin lasta koskeva asia pitäisi ratkaista ja päättää.
Sinkkumies
Parisuhteessa olevat on olleet sinkkuja itsekin.
Lapsettomat eivät oöe koskaan olleet lapsellisia.
Sulla tais mennä pointti ohi. Sinkkumiehen pointti taisi olla, että välillä parhaat neuvot saa ulkopuolisilta, eikä heiltä jotka ovat samassa liemessä itsekin. - äiti tai isä, joka päsmäröi ja uskoo, että vain hänen ja vain häne tapansa toimia ja tehdä jotain on vain se yksi ja oikea,ja kaikki muut ovat väärässä, jos toimivat toisella tavalla. - Joillekin on esimerkiksi käsittämättömän vaikeaa tajuta, että kaikki eivät halua lapsia. Tai että sinkuilla on muutakin tekemistä kuin jatkuvasti metsästää ja hakea kumppania, niinpä he sitten paasaaavat sinkulle, kuinkä hänen tulsi tehdä sitä ytai tätä, jotta voisi saada itselleen kumppanin.
Jos ei osallistumistani keskusteluun kaivata, uppoudun mielelläni siksi aikaa omiin ajatuksiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voit kertoa omasta lapsuudesta tai vaikka tutuntutun muksun edesottamuksista!
Noin teenkin, mutta tuntuu typerältä, kun ne kuitenkin on omalle elämälle aika etäisiä ihmisiä. Ap
Haluat siis osallistua työkavereittesi kahvi/ruokatauolla käytyihin lapsikeskusteluihin? Eikä mikään ehdotettu tapa sovi?
No mieluiten tietysti puhuisin muusta. Mutta kyllä, ryhmän jäsenenä en haluaisi vain istua tuppisuisena. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on fiksu porukka ja joukossa on lapseton, ei puhuta lapsista vaan muista asioita. Kuten porukassa jossa on useita äidinkielenään ruotsia puhuvia ja itse olen suomea puhuva, kaikki keskustelevat suomeksi. Fiksuja, muita huomioivia ihmisiä.
Tämä on totta, mutta valitettavasti kaikki eivät ole fiksuja ja jotenkin niidenkin kanssa pitäisi osata olla, joiden sosiaalinen hoksaavuus tai huomaavaisuus ei ole ihan paras mahdollinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Tuntuu, että olen aina se kuunteleva ja kyselevä osapuoli. Jos yritän puhua muusta, keskustelu kääntyy nopeasti lapsiin. Mun asiat ei kiinnosta ketään. Minulla ei ole edes lähipiirissä lapsia, niin vaikea osallistua muuta kuin kuuntelemalla tai kysymällä. Omasta lapsuudestani puhuminen tuntuu tyhmältä. Isommassa porukassa (vaikka kahvihuoneessa) olen hiljaa ja selaan kännykkää.
Minullakin usein menee tuohion, että vetäydyn. Olisipa porukassa enemmän meitä lapsettomia, niin yhdessä voisimme suunnata keskustelua muihin aiheisiin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaine tai ainakin lähes jokainen meistä on ollut lapsi. Itse saan luultavasti parhaimmat neuvot sinkkuna olemiseen parisuhteessa olevilta. - Joskus tuntuu sille, että lapsettomana antaisin paremmat neuvot lapsia omaaville. Mutta eivät asiat tietekään näin yksinkertaisia ole. Mutta silti sitä sulkeutuu huomaamatta toisinaan omaan kuplaansa luullen sitä ainoaksi oikeaksi vaikka ainakin itselläni olisi niitäkin, joiden perusteita ja tapoja tehdä toisin saattaisi olla. - Lapsi perheessä saatetaan olla haasteen edessä, jos vanhemmilla on hyvin iso ero siinä, miten jokin lasta koskeva asia pitäisi ratkaista ja päättää.
Sinkkumies
Parisuhteessa olevat on olleet sinkkuja itsekin.
Lapsettomat eivät oöe koskaan olleet lapsellisia.
Sulla tais mennä pointti ohi. Sinkkumiehen pointti taisi olla, että välillä parhaat neuvot saa ulkopuolisilta, eikä heiltä jotka ovat samassa liemessä itsekin. - äiti tai isä, joka päsmäröi ja uskoo, että vain hänen ja vain häne tapansa toimia ja tehdä jotain on vain se yksi ja oikea,ja kaikki muut ovat väärässä, jos toimivat toisella tavalla. - Joillekin on esimerkiksi käsittämättömän vaikeaa tajuta, että kaikki eivät halua lapsia. Tai että sinkuilla on muutakin tekemistä kuin jatkuvasti metsästää ja hakea kumppania, niinpä he sitten paasaaavat sinkulle, kuinkä hänen tulsi tehdä sitä ytai tätä, jotta voisi saada itselleen kumppanin.
Mitkä neuvot? Koska joku on neuvoja pyytänyt?
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei muuten ole rasittavampaa kuin se että lapseton alkaa jauhaa siskon/veljen lapsista.
Sinä olet niitä äitejä joita vältellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tehnyt niin, että en hakeudu sellaiseen seuraan. Ei voisi vähempää kiinnostaa mitkään muka hassunhauskat tarinat mitä joku aadamatias on tehnyt tai sanonut.
Sama kuin jotkut puhuvat vain koiristaan. Ei kiinnosta. Pysyn kaukana.
Esimerkiksi somessa olen laittanut ne tutut ja kaverit pois näkyvistä, jotka laittavat innokkaasti päivityksiä lapsistaan tai koiristaan.
En ala teeskentelemään kiinnostunutta. Vie vain turhaa energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla ei voi olla mitään mielenkiintoista tai järkevää lisättävää keskusteluun. Parempi olla vaiti, ja vaikka miettiä niitä elämän valintojaan.
Kiitos hyvästä vinkistä! Minäpä ensi kerralla lapsiperheen luona kahvipöydässä alan miettimään jo ensi viikonlopun extempore matkaa Islantiin, jossa aijon mieheni kanssa lillua kuumassa lähteessä ja vain nautiskella. Siitä sitten lähdemme vielä viikoksi Sveitsiin ihastelemaan kelloja. Samalla voisin ostaa itselleni uuden kellon, kun viimeisin on jo vuoden vanha.
Uups pitääpä välissä muistaa hyvähdellä ja nyökytellä, kun perheen äiti puhuu minulle esikoisensa vaipan sisällöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun taktiikka vastaavissa tilanteissa on referoida jotakin lasten elämää / kasvatusta / käytöstä / kehittymistä koskevaa artikkelia tai haastattelua. Esimerkiksi Keltikangas-Järvisellä on ollut fiksuja puheenvuoroja.
Tai sitten otan asenteen, että lapsista ja vanhemmuudesta keskusteleminen on samanlaista kuin mistä tahansa ihmisyyteen liittyvästä keskusteleminen. Peilaa tätä aikaa historiaan tai toiseen kulttuuriin, koita jotenkin yleistää keskustelua, ettei olisi ihan niin hiekkalaatikon kokoista.
Tai sitten menet vaan käymään vessassa. :D
Tsemppiä, kyllä ne puheenaiheet siitä laajentuvat, kun pahin pikkulapsivaihe on ohi. Itseasiassa se oli vielä ihan mukavaa aikaa, eron jälkeinen miehenmetsästyspuhe on paljon-paljon pahempaa, samoin kun vanhemmuusvapailta työhön palaavan uraboostauspuhe. Onhan näitä teemoja paljon, joihin ei ihan pääse samaistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on fiksu porukka ja joukossa on lapseton, ei puhuta lapsista vaan muista asioita. Kuten porukassa jossa on useita äidinkielenään ruotsia puhuvia ja itse olen suomea puhuva, kaikki keskustelevat suomeksi. Fiksuja, muita huomioivia ihmisiä.
Tai jos on autoton, niin ei puhuta autoista tai jos ei ole käynyt armeijaa, niin ei puhuta intistä? Tai jos asuu vuokralla, niin ei puhuta omustusasunnoista. Lista on toki loputon.
Myöskään uskonnosta tai politiikasta ei uannata puhua, suuntauksia on joka lähtöön.
Auto, lapset, omistusasunto, armeija=toivon, ettei kenenkään suosikkipuheensineden kombo ole tuo. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko niihin keskusteluihin e osallistuta tai haetaan uusi kaveripiiri (suosittelen). Lapsikeskustelut ovat todella tylsiä.
Mitä helvetin mielenkiintoista on kuunnella jotain vaippojen sisältöä?
Anna neuvoja tai esitä kysymyksiä, joita vanhemmat kannattavat
1. Voisitteko edes yrittää kasvattaa lapsenne?
2. Sottaako tuo aina noin paljon?
3. Olivatko ne kaikki vahinkoja?
4. Ovatko saman isän, ehehheh, ehheheh (vain inseleille edellinen kysymys)
5. Tuleekohan niistäkin röökaajia/juoppoja?
6. Paljonko irtoaa sosiaalitukia?
7. Kirppariltako ostitte niiden vaatteet?
8. Varastaako lapsenne aina kaupasta?
jne.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäkäähän muotoa lapsinen, vrt. yksilapsinen, monilapsinen.
Lapsellinen ja kapsekas tarjoittavat muuta.
Ai pitäisi sanoa, että lapsiset työkaverini puhuvat vain jälkikasvustaan? No ei todellakaan.
Mulla sama. Tuntuu, että olen aina se kuunteleva ja kyselevä osapuoli. Jos yritän puhua muusta, keskustelu kääntyy nopeasti lapsiin. Mun asiat ei kiinnosta ketään. Minulla ei ole edes lähipiirissä lapsia, niin vaikea osallistua muuta kuin kuuntelemalla tai kysymällä. Omasta lapsuudestani puhuminen tuntuu tyhmältä. Isommassa porukassa (vaikka kahvihuoneessa) olen hiljaa ja selaan kännykkää.