Lue keskustelun säännöt.
Ennen seurustelu oli paljon romanttisempaa
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään kaikki kaunis on katoamassa. Maailmasta on tullut RUMA ja KYLMÄ.
Milloin maailma/ihmiskunta on mielestäsi ollut kaunis? Romanttisissa mielikuvissasi?
En ole tuon kirjoittaja, mutta sanoisin että silloin vielä, kun pojat kirjoittivat runoja lappusille ja
salaa niitä tytöille jollain keinolla lähettivät. Esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään monet tuntuvat sopivan ensitreffit jommankumman kotona. Ekanakin tietenkin riskikäyttäytymistä, mutta myös niin epäromanttista. Varmaan jossain koticollegehousuissa ryhdittömänä löhötään sohvalla. Treffitapa ihmisille, jotka ei jaksa koskaan panostaa mihinkään.
Jos seurustelussa oli enemmän romantiikka esim. 1980-luvulla, on muistettava ettei kukaan meistä ole enää saman ikäinen/saman näköinen/samassa elämäntilanteessa/samassa kunnossa kuin silloin.
Onhan se totta, että seksin ylikorostuminen on tappanut romantiikan.
Onhan täälläkin ollut ketjuja joissa miehet ja monet naisetkin ovat kertoneet, etteivät lähde edes tutustumaan elle seksiä heru nopeasti eli miltei heti.
Seksi on hieno ja tärkeä asia parisuhteessa, kun siihen pisteeseem on päästy.
Mutta suhteen alun hienous on juuri tutustuminen, pienet romanttiset jutut, toisen ikävöiminen silloin kun ei tavata ja pikkuhiljaa seksiin eteneminen.
Tunteet ensin ja edes jonkintasoinen kiintymys toiseen.
Se on vähän sama kuin lomamatkalle lähtö. Parasta on se suunnittelu ja haaveilu ja odotus ja paikkaan tutustuminen. Toisaalta mitä paremmin paikkaan etukäteen tutustuu sitä paremmin matkasta saa irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se totta, että seksin ylikorostuminen on tappanut romantiikan.
Onhan täälläkin ollut ketjuja joissa miehet ja monet naisetkin ovat kertoneet, etteivät lähde edes tutustumaan elle seksiä heru nopeasti eli miltei heti.
Seksi on hieno ja tärkeä asia parisuhteessa, kun siihen pisteeseem on päästy.
Mutta suhteen alun hienous on juuri tutustuminen, pienet romanttiset jutut, toisen ikävöiminen silloin kun ei tavata ja pikkuhiljaa seksiin eteneminen.
Tunteet ensin ja edes jonkintasoinen kiintymys toiseen.
Jep, nykyään mennään vähän kuin pikakelauksella eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Yritäppä löytää kolmrkymppinen nainen, joka on harrastanut seksiä max 3 miehen kanssa.
Naiset ovat pilanneet itsensä irtoseksillä.
Kenen kanssa he ovat pilanneet itsensä? Niinpä, tismalleen yhtä syyllisiä ovat miehetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin siinä käy, kun naisilla on tapana "koeajaa" mies. Seksi on niin tärkeää suominaisille, että se on syy eroon ja tässä tapauksessa syy aloittaa seurustelu.
Oma on vikanne.
Katsokaa peiliin.
Ja lopettakaa miesten syyttäminen!
Miehilläkö ei ole tapana "koeajaa" naisia?
Miksi valehtelet, myönnä syyllisyytesi.
Vierailija kirjoitti:
Yritäppä löytää kolmrkymppinen nainen, joka on harrastanut seksiä max 3 miehen kanssa.
Naiset ovat pilanneet itsensä irtoseksillä.
Jos miehellä on pakkomielle naisen seksikumppanien lukumäärästä, ei sellaisen miehen kanssa ole romantiikasta mitään toivoa. Seksipakkomielteinen ei ole hyvä kumppani.
Itse olen 33-vuotias ja tällä hetkellä elämäni kolmannessa vakavassa suhteessa ja samalla kolmas seksikumppani. Mieheni ei ole kysynyt eikä siis tiedä seksikumppanieni lukumäärää ja meillä romantiikka kukoistaa. Itsekään en tiedä hänen "body count"iaan. Aiempien seurustelusuhteiden määrän, laadun ja keston kylläkin ja sillä on minulle enemmän väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se totta, että seksin ylikorostuminen on tappanut romantiikan.
Onhan täälläkin ollut ketjuja joissa miehet ja monet naisetkin ovat kertoneet, etteivät lähde edes tutustumaan elle seksiä heru nopeasti eli miltei heti.
Seksi on hieno ja tärkeä asia parisuhteessa, kun siihen pisteeseem on päästy.
Mutta suhteen alun hienous on juuri tutustuminen, pienet romanttiset jutut, toisen ikävöiminen silloin kun ei tavata ja pikkuhiljaa seksiin eteneminen.
Tunteet ensin ja edes jonkintasoinen kiintymys toiseen.Jep, nykyään mennään vähän kuin pikakelauksella eteenpäin.
Se on tätä nykyistä hedonistista "kaikki mulle heti nyt"- mentaliteettia. Lapsiparat!
Tuo, kun puhutaan ihmisen koeajamisesta ensin, on todella kylmää ja epäromanttista.
Huhhuh, puistattaa kun ajattelen, että joku miettisi suhteen alussa, että minut pitää ensin koeajaa.
Porno, pyllistely ja seksin arkipäiväistyminen sekä seksivälineiden ainostaminen ja kauppaus joka tuutista ovat vieneet romantiikan. Myös tuo, että muka hyvään seksiin tarvitaan arsenaali teknisiä hilavitkuttimia joita tungetaan joka reikään ja suositellaan joka ja jokaisen sängyssä välttämättömäksi jopa miltei pakollisiksi on ärsyttävää.
Uskon vahvasti, että luonnollinen seksi toisiasn rakastavien kumppanin kesken on kuitenkin ihan parasta.
Ilman suristimia, puristimia ja keinotekoisia tappeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuo ole aika henkilö/parikohtaista. Oma 90-luvulla alkanut parisuhteeni ei koskaan ole ollut romanttinen. Tai ehkä romantiikaksi voi kutsua sitä, että nykyisin mies ostaa hääpäivänä kukkakimpun minulle, kun tarpeeksi monta vuotta itkin ja valitin, kun hän ei hääpäivää muistanut tai halunnut juhlistaa.
Eli ainakin tähän omaan parisuhteeseen verrattuna oman lapseni ja kumppaninsa seurustelu vaikuttaa kovinkin romanttiselta.
Se, onko seksiä harrastettu vai ei, ei minusta sitä romanttisuutta tuo tai vie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kestäisi sellaista ällöromanttista ruusun terälehtien heittelyä sängylle 😅. Mulle romanttista on ne jokapäiväiset pienet pusut ja hipsuttelut, ei ne oo mihinkään kadonneet.
- N, 56, aviossa 34Mistäs luulet jotain ruusun terälehtiä sängylle heitetyn, jossain elokuvassa ehkä. Taviselämässä ei semmoista romantiikkaan ollut kun ei ollut sänkyäkään vielä seurusteluvaiheessa eikä tarvittukaan heti. Jännittävää se oli aikanaan eikä mitään tinderiä ja pornoa ja tissien esittelyä ja ekatreffeiltä heti nuhhimaan, ei-ei, romantiikkaa oli silloin vielä paljon.
No sitähän mä tarkoitin, että romantiikka on erilaista itse kullekin! Sanoin vain, etten sellaista ällölällyä pidä romanttisena, mutten edes tinderiä ja pornoa maininnut koko mielipiteessäni.
Mukavaa vkonloppua sullekin😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritäppä löytää kolmrkymppinen nainen, joka on harrastanut seksiä max 3 miehen kanssa.
Naiset ovat pilanneet itsensä irtoseksillä.
Jos miehellä on pakkomielle naisen seksikumppanien lukumäärästä, ei sellaisen miehen kanssa ole romantiikasta mitään toivoa. Seksipakkomielteinen ei ole hyvä kumppani.
Itse olen 33-vuotias ja tällä hetkellä elämäni kolmannessa vakavassa suhteessa ja samalla kolmas seksikumppani. Mieheni ei ole kysynyt eikä siis tiedä seksikumppanieni lukumäärää ja meillä romantiikka kukoistaa. Itsekään en tiedä hänen "body count"iaan. Aiempien seurustelusuhteiden määrän, laadun ja keston kylläkin ja sillä on minulle enemmän väliä.
Sivusta kommentoin. Olen nainen ja olen todella kateellinen ihmisille, joiden ensimmäinen seksikumppani on heti ollut se oikea. Olisin halunnut sitä itsekin. Minusta siinä on jotain kaunista, että vain se yksi ihminen on nähnyt sinut ja tuntee sinut sillä tavalla.
Täällä moni mainitsee sen, että "heti"-mentaliteetti on tappanut romantiikan.
No ehkä, tavallaan.
Kun oltiin lankapuhelinten ja kirjeiden varassa, piti aina ODOTTAA sitä yhteydenottoa.
(Muistan hyvin, miten jo joskus kuusi-seitsemäntoistavuotiaana keksin kaavan: tyypit joille olit antanut viikonloppuna puhelinnumerosi, soittivat aina TIISTAINA. Maanantai olisi ilmeisesti antanut kuvan liiasta innokkuudesta? Teoria piti muuten paikkaansa niin kauan kuin lankapuhelimia käytettiin.)
Siinä odotellessa ehti sitten luoda omassa päässään niitä romanttisia pilvilinnoja. Ja niitä kirjeitä ja kortteja lukiessa kuvitella rivien väliin sellaistakin, mitä ei suoraan sanottu.
Uskokaa kun sanon, että samanlaista se raaka todellisuus oli silloinkin.
Oli yhtälailla niitä seksinvonkaajiakin. Ne piti vain osata erottaa jo ennen kuin annoit sitä puhelinnumeroasi. Tai osoitettasi.
Se mikä on parempaa, on se että niitä kirjeitä ja kortteja voi yhä lukea.
Ja miettiä, mitä jos....
Suomalaiset ovat maailman epäromanttisimpia. Hyvin monien ihmisten mielestä romantiikka on turhaa, eikä haluta panostaa toiseen juuri yhtään. Esimerkiksi jopa syntymäpäivälahjat ovat turhuutta, omaa rakkaimpaa ei voi edes senkään vertaa muistaa. Mikä on tätä tärkeämpää sitten?
Vierailija kirjoitti:
Suominaiset ovat pilanneet itsensä irtoseksillä. M28
Keskenäänkö ne sitä seksiä ovat harrastaneet? 😀
Naisten vaatimukset ylitti romanttisen rajan ja alkoi ahneeksi huomio vaatimuksissa. Liika vaatiminen pilaa asian kuin asian
Hauskasti jo sen 30 v sitten harmittelin, kun romantiikka on kuollut. Olisin halunnut tavata vain sen yhden ja ainoan ja tätä miestä odottelin. Sain kyllä valtavasti pilkkaa osakseni ikätovereiltani. Silloin ajattelin, että elin väärään aikaan. Ehkä sitä aikaa ei ole koskaan ollutkaan, vaan maailma on aina ollut yhtä raadollinen.
Mistäs luulet jotain ruusun terälehtiä sängylle heitetyn, jossain elokuvassa ehkä. Taviselämässä ei semmoista romantiikkaan ollut kun ei ollut sänkyäkään vielä seurusteluvaiheessa eikä tarvittukaan heti. Jännittävää se oli aikanaan eikä mitään tinderiä ja pornoa ja tissien esittelyä ja ekatreffeiltä heti nuhhimaan, ei-ei, romantiikkaa oli silloin vielä paljon.