suhtautuminen läheisen päihteidenkäyttöön?

Perheenjäseneni käyttää päihteitä. Minulla on hankala pitää ihmistä elämässäni joka on arvaamaton tai sekoilee ja jokaikinen auttamisyritys johtaa siihen että henkilö jatkaa vaan päihteilyään eikä välitä mistään eikä kenestäkään loppupeleissä. Koen tästä turvattomuutta. En myöskään pysty seuraamaan kun ihminen tuhoaa elämäänsä ja katsoa sitä vain sivusta vierestä. On äärimmäisen hankala seurata turhautuneena sitä kun hyväkin päihteetön jakso katkeaa siihen kun joku vain tarjoaa päihteitä (ja niitä tarjoajia kun löytyy kaveripiiristä) mistä seuraa taas päihteenhuuruisia jaksoja ja sitten seuraa se "kyllä oikeasti haluaisin päihteistä irti"-jakso mikä katkeaa taas koska ihminen ei ikinä muista mitä päihteet tekevät hänelle ja kieltää ongelmansa. Jonka saattaa toki tiedostaa sinä kamalimpana aallonpohjana. Samalla näkee että ihminen vain tuhoaa ja tuhoaa itseään.

Kehä kiertää itseään ja päihteiden takia pohjalla käynyt joka yrittää niistä irti saattaa vaan naureskella sitten että hehheh tulipas eilen taas otettua.

Ei yllätä jos tämä henkilö ei kovin pitkää elämää elä ja tuhoaa itsensä loppupeleissä päihteillä. Ehkä se välillä tuntuu olevan tarkoituskin.

Kokemuksia läheisen päihteidenkäyttöongelmasta?
Millaisen suhtautumistavan olette ottaneet ?