Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka ei ole kiinnostuneita laskettelusta?
03.03.2023 |
Tuttava ihmetteli, kun en ole koskaan lasketellut enkä halua. Miksi se on oletuksena että se kiinnostaa kaikkia suomalaisia? Itse olen monilapsisesta köyhästä perheestä, joten kun olin lapsi, ei meillä olisi todellakaan ollut varaa mennä laskettelulomalle. Ja itse olen aina vihannut hiihtoa ym. talviurheilua, joten en ole aikuisena itse kokenut vetoa ko. aktiviteettiin. En siis ihan ymmärrä mikä tässä on niin ihmeellistä.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
En ole lapsena opetellut laskettelemaan ja näin nelikymppisenä tuntuisi vähän oudolta lähteä kokeilemaan
Veljeni aloitti viiskymppisenä "herra" seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole nykyään vähän sellaista paremman väen hupia?
Ei kiinnosta laisinkaan vaikka olen tehnyt pitkään töitäkin rinneravintolassa ja työn etuihin kuuluisi lähes ilmainen laskettelu. Ihan turhaa mielestäni, mielummin meen kuntosalille tai lenkille.
Jokainen lapsi on lasketellut mäkeä oman taajaman reunoilla olevilta kallioilta ja hiekkakuopilta. Kyllä se riittää.
Olla nyt kiinnostunut laskettelusta tai vastaavasti jopa veneilystä. KUn vene keväällä viedään veteen ja sitten syksyn tullen taas haetaan pois.
Ihan samon pitää olla muista asioista kiinnostuntut.
Olen nuorena koliunnut Alppien alueet lasketellen. Ei kiinnosta tippaakaan enää. Entinen ukko katkaisi jalkansa kun piti oikein ottaa vauhtia, eikä osannut laskeutua sopivasti. Kaikki aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1971. En ole koskaan ollut kiinnostunut laskettelusta.
Se edustaa minulle luontoa tuhoavaa kerskakulutusta.
80-luvulla joka vaaran rinteeseen hakattiin laskettelurinne, rakennettiin hiihtohissit ja rinnehotellit sekä ravintolat ja mökkikylät.
Lasketteluun vaadittiin sitten muodinmukaiset asusteet ja välineet.
Nyt voin olla jopa ylpeä siitä, että en ole ikinä käyttänyt jaloissani mutkamäkisuksia.
En ole koskaan ollut mitenkään urheilullinen, mutta tykkään retkeillä. Omistan muutamat metsäsukset ja tykkään hiihdellä metsissä ja soilla. Kapeita, valmisladulle tarkoitettuja suksia en ole sitten kouluaikojen omistanut.
t: nimim. Assburger
En uskaltanut koskaan. Pelkäsin, että siellä tulee vauhtipommeja päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lapsena opetellut laskettelemaan ja näin nelikymppisenä tuntuisi vähän oudolta lähteä kokeilemaan
Mun mieheni oli 44, kun lasketteli ensimmäisen kerran. Lapset saivat isänsä ylipuhuttua rinteeseen. Oli ollut aina sitä mieltä, ettei laskettelu ole hänen juttunsa, mutta kerran kokeiltuaan mieli muuttui.
En ole laittanut laskettelukenkiä jalkaan koskaan. Lapin hiihtokeskuksissa olen käynyt yli 25 kertaa hiihtämässä
M 67 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisena opettelin laskettelemaan kun lapset olivat pieniä ja halusivat lasketella. En ole enää lasketellut moneen vuoteen. En oikein ymmärrä sitä. Mitä hienoa on mennä ylös rinteeseen ja tulla sieltä alas yhä uudelleen ja uudelleen. Jotenkin yksinkertaisten hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Ylä-asteelta mentiin bussilla laskettelemaan. Tulin ekan laskun täysillä mäen alas kun en osannut jarruttaa. En ole lasketellut sen jälkeen.
Sama. Koulusta mentiin, kaikkien piti osallistua ja kun sanoin, etten ole koskaan lasketellut enkä osaa, kuului ohjeistus vaan, että näin käännät suksia. Ja se siitä, mäkeen vaan. No, en osannut enkä jaksanut liikutella painavia suksia kuten olisi pitänyt, vaan olisin tullut täyttä syöksylaskua koko rinteen alas jos en olisi onnistunut kaatamaan itseäni.
Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun olen lasketellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ikinä kiinnostanut, tyhmän tuntuista mennä hissillä ylös ja laskea alas, tätä samaa edestakaisin ei kiitos.
Lapsena ja vielä teininäkin laskettelin, mutta sitten se jäi. Ei oikein ole ollut mielenkiintoa koko asiaan aikuisiällä. Nyt olen melkein viisikymppinen, ja välillä on käynyt mielessä osaisiko sitä enää. Ainahan voisi ottaa hiihdonopettajalta kertaustunnin ennen rinteeseen menoa, mutta toisaiseksi ei ole kiinnostanut niin paljoa, että olisin jaksanut vaivautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin teini-ikäinen 80-luvun lopulla, eli juppihuuman loppuvaiheissa. Meidän perheessä ei lasketeltu, koska touhu kuulosti niin aivottomalta. Hiihdettiin kyllä paljonkin, mökillä myös eräsuksilla, eli ei mitään suksikammoa. Muistan vieläkin katsoneeni vähän kieroon, kun muutimme ja uudet luokkakaverit hämmästeli naureskellen ääneen, että etkö laskettele. Ne säälivät ja naureskelevat ilmeet oli mahdoton ymmärtää siinä tilanteessa ja vastasin vaan, että "en" ja katsoin oudoksuen perään. Vasta myöhemmin tajusin, että se onkin statusjuttu ja juppien laji. Siinä koulussa kaikkien piti lasketella, tai oli köyhä. Huvitti, kun ymmärsin silloin ne juppiperheiden lasten ilmeet. Omat vanhemmat siis oli todella varakkaita, mutta eivät juppeja, niin lähinnä nauratti koko touhu. Siitä asti on tullut välteltyä muutenkin noita massojen mukaan poukkoilevia, hyvä opetus tuokin kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Ylä-asteelta mentiin bussilla laskettelemaan. Tulin ekan laskun täysillä mäen alas kun en osannut jarruttaa. En ole lasketellut sen jälkeen.
nolo
Olin ehkä 25v kun aloitin, lapseni houkutteli. Kahtena talvena kävin paljonkin kun rinteelle lyhyt matka, mutta loppui sitten kun jalkani murtui. Lapset lasketteli ja lautaili vuosia ilman mitään haavereita, kun ei mustelmia lasketa.