Miltä tuntuu olla työpaikassa, jonka olet saanut sukulaissuhteiden perusteella?

Ei ne tajua edes hävetä. Toisaalta jos työ on niin helppoa, että kuka hyvänsä sen voisi tehdä, niin miksipä ei sitten joku sukulainen.

Mitäs väärää siinä on? On niitä muuallakin kuin julkisella. Tehtailla on aina ollut niin, että lapset tulee sinne ensin kesätöihin ja siitä jatketaan. Monta sukupolvea. Julkisella on yleensä joku pätevyysvaatimus ettei virkoihin voida ihan ketä vaan ottaa.

Sehän on turvallista ottaa jonkun työntekijän tuttu, koska on tietty takuu että homma toimii. Helpompi ottaa kuin joku randomi.

Kai jokaisella on joku tuttu jossain töissä. Miksei ap:n kukaan tuttu ole häntä suositellut hommiin omalle työpaikalleen?

Ap. kuittaa, voi kunpa tietäisitkin, mutta ei julkisen sektorin puolelle kuitenkaan, vaan yksityisen sektorin puolelle, ja olen ollutkin jo nuoruudessani kesätöissä parikin kessä, mutta ei ollut opiskelemaani alaa, johon myöhemmin valmistuin tutkinnon suorittuani, ja olisin päässyt isäni suosituksin erääseen suureen rahalaitokseen töihin, jonne itse olin hakenutkin, mutta olin jo silloin töissä toisaalla, niin jätinpä väliin.  Ehkä olikin työelämäni suurin moka, mutta so what? Tiedäppä tuota sitten.