Lue keskustelun säännöt.
Olen häkkilintu.
26.08.2008 |
Tänään sen tajusin. Koko elämäni olen ollut häkkilintu. Lapsena en saanut isäni rakkautta. Ala-asteelta lähtien ystävät pettivät. Sitä jatkui myös yläasteella. Myös seurustelusuhteissa tulin petetyksi. Lopulta tapasin miehen, joka oli valmis odottamaan, että saa luottamukseni voitettua. Hän onkin ainoa, jonka olen oikeasti päästänyt näkemään sisimpääni.
Minulla ei ole todellisia ystäviä oikeastaan kuin yksi, ja hän asuu toisessa maassa. Tuttuja mulla on vaikka muille jakaa. Mutta heti, kun joku on pääsemässä lähelle sisintäni, lennän takaisin häkkiini. Olen hyvä laulaa lurittelemaan häkistä käsin, kalterit suojanani. Laulan lauluja jotka on kauniita korvalle kuulla. Häkissäni mulla on hyvä olla, mikään ei häiritse. Kaiket päivät istun sisällä, ja kaipaan ihmisiä ympärilleni, mutta en ota heihin yhteyttä. En uskalla lentää häkistäni ulos, kun muka "tiedän" että ystäväni pettävät kuitenkin. En uskalla koittaa siipiä, joita ei ole koskaan käytetty. En uskalla mennä ulos ja lentää maailmaan... kalterini suojaavat minua. Niin pahalta kuin hyvältä. Joskus joku tulee hakemaan minut häkistä käsin ja onnistuu saamaan minut ulos ja lentämään hetken aikaa. Hetken aikaa koen iloa uudesta ystävästä, uudesta työstä tms. mutta sitten pelko valtaa mielen ja lennän takaisin häkin suojaan.
On niin pirun vaikeaa jättää tämä häkki. Mikä ihme minut saa pelkäämään niin paljon ympärillä olevaa maailmaa?
Kommentit (12)
Päästä se "lintusi" vapaaksi ja elä jalat maassa. Ihme vinkumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kai loppujen lopuksi odottanutkaan että tällä palstalla ymmärrettäisiin..
ap
Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua?
Ei varmasti mikään niin pahaa kuin elämätön elämä.
Nyt vähän ryhtiä ja kovuutta, kyllä täällä muutkin on saanut turpaansa isommallakin kädellä ja tulleet petetyksi, mutta elämä on.
Yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä on opettaa lapsia kestämään pettymyksiä. Sinua ei ilmeisesti ole opetettu, joten nyt voit aikuisena (?) ihmisenä ottaa lusikan omaan käteen ja toimia. Tai vaihtoehtoisesti nyhjätä häkissäsi loppuelämäsi - mutta se on sitten sun tietoinen valinta, josta on aika väsynyttä valittaa.
Tsemppiä juu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse tunsin samoin nuorempana. Kun riittävän usein petetään ja joutuu pettymään, alkaa vältellä tilanteita joissa voisi tulla petetyksi - sitä ajattelee ihan liian usein mitä ikävää voisi tapahtua sen sijaan että "lentäisi" luottavaisin mielin maailmaan ja osaisi ottaa vastaan mitä elämä antaa.
Tuosta "häkistä" on todella hankala kokemukseni mukaan päästä eroon. Siihen ei auta naputus: "lopeta valitus/itsesääli".
Ihanaa että sinulla on edes yksi ihminen (miesystäväsi), johon pystyt luottamaan.
Ehkä voisit ap lähteä liikkeelle pienin askelin. Esim. valitse joku ihminen elämässäsi, ota häneen yhteyttä ja menkää ja tehkää jotain hauskaa. Ja jo ennenkuin soitat hänelle, päätä että sillä ei ole merkitystä mitä tuo ihminen sinulle vastaa, lähteekö mukaasi vai ei jne.
Sinun on ap vain löydettävä itseluottamuksesi takaisin. Muut ihmiset ovat erilisiä sinun minuudestasi ja sinä olet sinä vaikka joku toinen ihminen tuottaisikin sinulle pahaa mieltä.
kiva että ilostuit. Satun olemaan taiteilija. Säveltäjä-sanoittaja. Onhan se varmaan mukavaa vaihtelua tälle palstalle lukea välillä kaunopuheista ruikutusta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos ymmärryksestä. Näin ajattelin että lähtisin liikkeelle. Ottamalla vaan yhteyttä ystäviini. Kyllä se tästä pikkuhiljaa... oon päättänyt lentää ulos häkistäni. Tuo oivallus, että olen häkissä, oli mulle positiivinen. Eihän häkistä voi lähteä jos ei edes tajua olevansa häkissä.
ap
elän kiinnijääneenä viimeisten kahden vuoden pettymyksiin. On oikeasti vaikea aloittaa alusta, ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.
On vaikeaa luottaaa että samat tilanteet, jotka säännönmukaisesti toivat pettymyksiä viime vuonna ja sitä edeltävänä vuotena, voisivat noin vain kääntyä iloksi ja voimavaraksi, kun tähän mennessä ovat vieneet kaiken voiman.
Olen tietysti päättänyt että eteenpäin katsotaan, enkä näe itselläni mitään estettä asioiden kääntymiseksi hyväksi. Hieman varovaisin askelin mutta luottavaisena ja kokemusten kautta kasvaneena ja vahvistuneena.
Joku hyvä ohje jo tulikin, samoilla linjoilla olen.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja päätä luottaa johonkin. Kerro lähimmäksi luottamallesi ihmiselle itsestäsi ja kerro että tarvitset ystävää ja luottamusta. Älä paukauta päin naamaa, vaan sitten kun tuntuu sopivalta. Voi olla että se vaatii yhteistä aikaa enemmän kuin mitä sitä on tähän asti ollut, mutta koita pyytää tätä ystävää itsesi kanssa tekemään jotain. Kaikilla ei aina ole aikaa (johtuen elämän kiireellisyydestä), joten älä ota mahdollista "tyrmäystä" itseesi.
Kyllä normaalit ihmiset ovat iloisia jos heihin luotetaan ja heidät halutaan ystäväksi.
Itse tulin kyllä pahasti petetyksi, kun eräälle hyvälle ystävälle kerroin kaipaavani luotettavaa ystävää, joka on läsnä kun tarvitaan, elämän vastaantulevissa ongelmissa. En vieläkään ymmärrä miksi, tuskin koskaan ymmärränkään. Eikä kai sitten tarvitsekaan. Emme kyllä enää ole ystäviä, päinvastoin.
En kuitenkaan ole menettänyt luottamusta kaikkiin ihmisiin, minuun voi ainakin luottaa, joten eiköhän kaltaisiani ole muitakin. On ollut tarkkaa itsetutkiskelun aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen miehenkin yritin työntää kerta toisensa jälkeen pois luotani. Hän oli pitkään sitkeä, kunnes luovutti.
Tulin siihen tulokseen, että on aika kasvaa aikuiseksi tyttökirjojen "häkkilintu" -maailmasta. Suosittelen samaa sinulle, kaikella hyvällä.
Pelkäätkö pettymystä niin paljon, että ohitat mahdolliset hyvätkin ihmissuhteet? Se ei pitkän päälle toimi. Aikojen päästä voi tulla tunne, että elämä kulki ohi tai että koko ajan on kuin paennut jotain.
Ota riski ja uskalla luottaa ihmisiin! Riskihän se on, sillä kaikki kohtaamasi ihmiset eivät todellakaan ole mukavia, kun heihin tarkemmin tutustuu. Mutta mitä sinä lopulta siinä häviät? Päinvastoin, saat tiedon keneen ei kannata ihmeellisemmin uhrata aikaa.
Kaikkien tuttaviesi joukosta voit löytää niitä helmiä, joiden kanssa olet samalla aaltopituudella. Saadakseen jotain täytyy jotain itsekin antaa: mielenkiintoa, halua tutustua ja antaa toisten tutustua. Muista myös, että täydellistä ihmistä ei olekaan.
Ajattele elämää tutkimusmatkana aavassa meressä, jossa ihmiset ovat saaria. Jostain saaresta voit löytää juuri sinua kiinnostavan aarteen. Kuulostat hyvältä tyypiltä, luota itseesi ja aloita matkasi.
En mielestäni sääli itseäni. Mietin vain miten kohdata ympärilläoleva maailma. Tietyt kokemukset on vaikuttanu minuun negatiivisesti.
ap