Lue keskustelun säännöt.
Koetko sinulla olleen helppo lapsuus?
28.02.2023 |
Itse sanoisin, että kyllä.
Lapsuuteni oli turvallinen, vaikka vanhempani asuivat erillään ja koin lapsuudessa myös menetyksiä. Silti arki oli aina tasaisen turvattua ja en jäänyt asioiden kanssa yksin. Vanhemmat oli aina kiinnostuneita asioistani, koulunkäynnistä, kavereistani, mielipiteistäni ja muutenkin elämästäni.
Kommentit (22)
Kun ei oikein ollut lapsuutta. Vain pieniä häivähdyksiä siellä täällä. Nuoruus oli kyllä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona oli köyhää, mutta turvallista.
En koe. Vanhempani riitelivät viikonloppuisin humalassa ja minua itseäni kiusattiin pihalla ja koulussa ylästeeseen saakka. 7. luokalla loppui kiusaaminen.
Periaatteessa kyllä. Vanhempani olivat tunneilmaisultaan melko köyhiä, mutta kunnollisia välittäviä ihmisiä, jotka antoivat turvallisen ja helpon lapsuuden. Toki tekivät myös väärin, mutta nyt kun on itse äiti, on jo tajunnut, että joskus ihminen tekee asioita väärin.
Olin esikoinen ja numero yksi äitinikin mielestä. Sisarukseni palvovat minua edelleen ja olen vanhemmilleni suorastaan elinehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Tai välillä oli, kun sai leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se oli helppo. Asuttiin maalla ja oli kaikki maaseudulla asumisen hyvät puolet. Vanhemmat oli maanviljelijöitä, joten äiti oli aina kotona. Ei ollut ylipitkiä tarhapäiviä ja oli vapaus liikkua ja eläimiä ympärillä.
Isä oli etäinen, ei koskaan hoitanut kotia tai lapsia, koska sellainen oli naisten työtä, mutta äiti oli hyvä äiti.
Kyllä. Lapsuuskoti oli maitotila 10 km keskisuuren kaupungin keskustasta. Kotona tai kotipiirissä oli aina aikuisia. Harrastin pianonsoittoa ja balettia, harrastuksiin kyyditettiin ja kannustettiin. 80-luvulla maitotiloilla meni vielä hyvin, mökkeltiin ja matkusteltiin. Alkoholia ei käytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen että oli melko helppo, mutta jos nykyajan standardeilla katsotaan niin olihan siinä aika paljon miinuksia ja puutteita. Toinen vanhempi ankara ja vanhempien parisuhde ei mikään malliesimerkki, lisäksi liikaa oli vastuuta ikään nähden ja pari kertaa sai piiskaakin. Positiivisia asioita oli kuitenkin niin paljon, että ne voittavat kirkkaasti.
Kyllä sanoisin että turvallista oli. Vaikka etenkin äidin kanssa vaikeaa, pidettiin meistä huolta eikä ollut alkoholismia tms pahaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppous on suhteellista, biologiset vanhemmat kuolivat muutaman vuoden välein kun olin alle kouluikäinen. Lapsuuteni oli kuitenkin onnellista aikaa. Minulla on vanhemmat ja sisaruksia joiden kanssa elin lapsuuteni, olen edelleen nyt aikuisena läheinen kaikkien kanssa.
En koe lapsuuteni olleen helppo.
Perheenjäsenillä oli erilaisia riippuvuuksia, alkoholismia yms. Kotitöitä piti tehdä tunteja päivittäin, jatkuvasti arvosteltiin milloin mistäkin ja kohdeltiin väkivalloin, niin fyysisesti kuin seksuaalisestikin. Apua ei kotona saanut läksyihin tai mihinkään muuhunkaan enkä apua muualta uskaltanut myöskään pyytää, sen verran hyvin iskostettiin syyllisyys asioista ja tapahtumista minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli helppo, ihana ja turvallinen. Eihän sitä silloin ymmärtänyt, josko täysin vieläkään, miten onnekas sitä onkaan. Kun lukee tarinoita esim. täällä palstalla, tulee aivan kamala olo. Ihan valtavat sympatiat kaikille teille joita on kohdeltu huonosti lapsena.
Mikä lapsuus? En muista kuin kourallisen asioita ikävuosilta 0-10v ja niistäkin useimmat negatiivisia juttuja kuten pakkasyönä ulkovarastoon pakoon meneminen tai autoon karkuun juokseminen tai makuuhuoneen oven eteen äidin työntämä lipasto jotta "isä" ei pääsisi meihin käsiksi tai oman huoneeni sängyn alla piilossa oleminen tai se tilanne, kun menin väliin "isäni" käsitellessä äitiä jolloin hän kaatoi minut kumoon ja takaraivoni aukesi puisen arkun rautakulmaan ja verta tuli aivan hirveästi.
Lapsuuteni oli väkivaltainen, pelottava, ennakoimaton ja arvaamaton, lasinen, turvaton.
Ja sitten, kun pääsin "isästä" eroon niin äiti jatkoi omalla ei niin oikealla tavallaan eli sain kerran mm hengarista iskuja ja potkuja samalla ja henkinen ilmapiiri oli usein äärimmäisen painostava.
En koe. Meidän koti paloi kun olin ala-asteella ja pian tämän jälkeen isäni jäi työttömäksi. Ei ollut varaa oikein mihinkään siinä tilanteessa kun vakuutusyhtiökään ei kunnon korvauksia antanut. Olisin myöskin tarvinnut traumaterapiaa, en pystynyt menemään pitkään aikaan mihinkään missä haisi vähänkään savu ja tämä johti kotiin lukittautumiseen yläasteella.
Sitä ennen lapsuuteni oli oikein hyvä. Aikuisuus on ollut myöskin hyvä. Tosin edelleen näen painajaisia joissa yritän pelastaa rakkaitani tulelta siinä yleensä onnistumatta.
Riippuu ihan vertailukohdista. Olin kiusattu koulussa ja isoveljen taholta vapaa-aikanakin. Vanhemmat ei olleet väkivaltaisia mutta olivat muuten huonoja vanhempia. Jos tätä vertaa joihinkin ääritapauksiin niin lapsuuteni voi sanoa olleen todella helppo tai todella vaikea.
Mielestäni lapsuuteni oli tavallisen helppo. Ei ollut mitään suuria ongelmia mitkä olisi vaikuttaneet negatiivisesti kodin ilmapiiriin. Vanhemmat rakasti ja välitti, meidän tarpeista huolehdittiin ja elämä oli taloudellisesti turvattua.
Vanhemmat erosi kun olin 4v. Isosiskoni oli silloin 6v. ja hän otti vanhempien eron melko raskaasti ja kävi sitä läpi eri tavoin lapsuutensa, nuoruutensa ja vielä aikuisenakin.
Itselläni ei ollut mitään noista elementeistä joten ei todellakaan.