Kohtaamisongelma avioliitossa
Mies ei ole lupauksista huolimatta katsonut tarpeelliseksi muuttaa käytöstään asian suhteen vuosiin ja alan olla toivoton suhteemme suhteen. Välillä tilanne menee niin pahaksi (torjuminen yhistettynä minun haukkumiseeni ja syyttelyyni) että en jaksa oikein haaveillakaan enää yhteisestä tulevaisuudesta. Mies kuitenkin yrittää myöhemmin pahoitella ja halata omasta aloitteestaan.Hän tahtoo olla lähelläni, mutta ainoastaan kun hänelle sopii. Mies ei jostain syystä ole niin kovin vuorovaikutuksellinen. Hän on aiemmin myös sensuroinut puheenaiheita melko mielivaltaisesti. Nykyään hän ei sitä tee kuin harvoin, mutta usein ei sitten kuitenkaan osallistu keskusteluun kun ei kiinnosta. Ei ole myöskään mikään ns. luontainen lohduttaja vaan jättää vaikeissa tilanteissa aivan yksin. Pakko sanoa, että aina. Itse hän osaa kuitenkin vedota minuun ja auttamishaluuni isosti ja myös edellyttää minulta paljon tukea monissa asioissa. Minun tulisi kai ajatella, että minulla on isommat voimavarat kuin hänellä ja siksi tilanne on reilu? (Pitäisipä varmaan kirjoittaa asioita enemmän ylös niin huomaisi epäterveet kuviot)
Joten en koe oloani suhteessa hyväksi ja olen harkinnut eroa usein. Mies ei tahdo erota vaan olla kanssani. ok. Läheisyyden suhteen, hän puhui aloittavansa vielä voimaharjoittelun tänä keväänä. Kai toivoo sen tekevän hänestä jollainlailla viriilimmän (vain 30+ ikäinen normaalipainoin mies) ja muuttamaan hänen kiinnostuksensa minun aloitteisiini yhteensopivammaksi. Toivoo sen muuttavan hänen kiinnostumisensa, mutta muussa tapauksessa hän ajattelee, että torjumiseni on ok.
Tahtooko hän, että jätän hänet rauhaan? Ei. Kenkkua, että mies kuitenkin kannustaa minua olemaan lähellään ja läheisyyteen sekä lähestymään. En aivan ymmärrä tätä.
Joten ehkä päätän katsoa tuleeko kesään mennessä viimeiseksi luvattua muutosta? Aiemman pohjalta en uskalla kuvitella, että asiaan tulisi muutosta tälläkään kertaa. Tuntuu, että miestä ei yksinkertaisesti kiinnosta kohdata minua hellästi minun lähestyessäni. Kuin ei tiedostaisi koko asiaa, mitä suhteessamme minulta puuttuu, hän ei ota asiaa tosissaan.
Mies pelkää vain, että otan ja lähden lopullisesti. Siksi estely?
Voisiko tällainen omassa päässä rajattu "viimeinen mahdollisuus" auttaa selkeyttämään asiaa? Olen varma, etten tahdo tulla kohdatuksi näin avioliitossa pysyvästi, mutta en ole varma onko jotain mitä asialle voisi tehdä.
(Kopsasin aloitukseni av:lta koska täällä on yllättävän usein syvällisempää keskustelua ja liittyyhän tähän seksi)
Kommentit (8)
Mitä sä meiltä kyselet. Ei me tunneta miestäsi.
Sä et ole onnistunut muuttamaan miestäsi mielesi mukaiseksi. Etkä onnistu. Lusikat jakoon, jos tilanne ei sinua miellytä.
Vierailija kirjoitti:
En tajuu yhtään! Ketä panettaa ja mikä? Selvennä, olen vain yksinkertainen panomies.
Minä haluan seksiä, olen nainen, mutta mieheni aina torjuu. Kun miestä panettaa kaikki on luontevaa ja ok. Kun minä teen aloitteen mies torjuu sen. Hän jopa tarkoituksella ohjailee minua tekemään aloitteen, mutta silloinkin torjuu sen. Mistä tulee minulle jo erittäin surullinen olo.
Aloitus oli aika sekava kun se selkeämpi poistettiin heti ennen kuin siihen tuli yhtään vastausta. Koitin vain kirjoittaa jotenkin siten, ettei tätä laitettaisi heti poistoon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajuu yhtään! Ketä panettaa ja mikä? Selvennä, olen vain yksinkertainen panomies.
Minä haluan seksiä, olen nainen, mutta mieheni aina torjuu. Kun miestä panettaa kaikki on luontevaa ja ok. Kun minä teen aloitteen mies torjuu sen. Hän jopa tarkoituksella ohjailee minua tekemään aloitteen, mutta silloinkin torjuu sen. Mistä tulee minulle jo erittäin surullinen olo.
Aloitus oli aika sekava kun se selkeämpi poistettiin heti ennen kuin siihen tuli yhtään vastausta. Koitin vain kirjoittaa jotenkin siten, ettei tätä laitettaisi heti poistoon.
ap
Pitäishän nämä seksialoitteet toimia molemmin puolin ilman valtapeliä. En ymmärrä miehen käytöstä että torjuu jos ei itse ole tehnyt aloitetta. Minä olisin imarreltu ja hymy korvissa jos vaimo tekisi myös aloitteita . Ja jos se ei nyt jostain syystä tänään sopisi tai ei jaksaisi niin lupaisin että heti huomenna .
Se syy voi olla jossakin muussa jutussa! Teet tietämättäsi jotain mikä saa miehen käyttäytymään noin. Asia pitää vaan keskustella auki, ei se muuten voi ratketa mitenkään! Onhan se helvetin vaikeaa, kun molemmat tekee omasta mielestään oikein! Puhukaa se asia auki, vaikka se kliseeltä kuulostaakin! Jos pääsette eteenpäin on makkarissa viihtyisää pitkän aikaa! Tai missä nyt nussittekin, vaikka autotallissa??
Oliko nyt kyse siitä että mies ei lohduta ja ole tukena kun naisella on vaikeaa (kuten aloitus sanoo) vai siitä että mies ei vastaa naisen seksialoitteisiin (kuten vastaus nimimerkilla ap sanoo)?
Mulle tuli tunne että miehelläsi on narsistisia piirteitä, ainakin vähän. Siihen kuuluu noi empatian puuttuminen, seksiä ja läheisyyttä on silloin kun hän haluaa mutta miltei aina torjuu toisen aloitteet, tulee kiire keksiä tarinoita miten kaikki muuttuu kun hän lupaa tehdä jonkin asian mutta lopulta mitään ei tapahdu eikä mikään muu muutu kuin hänen tarinansa ja niitä riittää. Ja kun tarinat eivät enää tehoa niin alkaa fyysinen uhkailu ja käsiksi käyminen. Ja vaikka toi osuus pitäisi paikkaansa että alkaa treenaamaan niin miten se voisi vaikuttaa hänen käytökseen sua kohtaan henkisellä tasolla? Mikä siinä muuttaisi hänen suhtautumistaan sua kohtaan seksissä tai läheisyydessä?
Yleensä se alkaa jostain ihan pienestä ja jonkun ajan kuluttua kaikki kumppanin tekemiset vituttaa!Ei siihen mitään diagnoosia tarvita! Puhumaan vaan! Jos ei suhteessa pysty juttelemaan ongelma onkin sitten jo isompi!
En tajuu yhtään! Ketä panettaa ja mikä? Selvennä, olen vain yksinkertainen panomies.