Aiemmassa naapuristossani asui keski-ikäinen nainen joka kävi lähikaupassa aina yöpaidassa ja krokseissa, tosi väsyneesti raahustaen
Ajattelin aina että hän on masentunut. Se yöpaita oli sellainen mintunvihreä kauhtunut paituli jossa oli joku rapistunut teksti rinnuksessa. Hän osti yleensä jonkun valmismakaronilaatikon.
Mun tekis joskus mieli lähteä samantyyppisessä kauhtuneessa kotiasussa ja hiukset harjaamatta lähikauppaan vaikka hakemaan pakettiautomaatista pakettia mutta aina kun meinaan tehdä niin, tulee mieleen se nainen ja sitten päätän kuitenkin vähän siistiytyä ennen kuin lähden kotoa. En halua päästää elämääni siihen. Ei että siinä mitään tuomittavaa ois.
Kommentit (29)
Hyvä, että lähti eikä jäänyt kotiin. Hienoa, ettei alasti kulkenut.
Helsingissä monen asuintalon kivijalassa on lähikauppa, kioski, kahvila, pizzeria tai jokin muu liike. Silloin tällöin joku hakee mainoskatkon aikana yöpuvussa syötävää lähikaupasta. Yleensä laittavat takin päälleen. En ihmettele sitä lainkaan. Tutut asiakkaat ja tutut myyjät. Muistisairaat vanhukset ovat eri asia. Elä ja anna toisten elää.
Mulla nämä menevät Murphyn lain mukaisesti siten, että sen harvan kerran kun lähden tosi räjähtäneen näköisenä pistäytymään jossain, juuri silloin tulee vastaan esim. entinen luokkakaveri jonka kanssa ei olla nähty 15 vuoteen. Hän sitten tekee johtopäätöksensä koko elämästäni sen pohjalta, miltä näytän juuri sillä hetkellä siinä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä käyn joskus noin, enkä ole mitenkään masentunut, alkoholisoitunut tms. Ihan hyvässä ammatissa ja työssä oleva korkeasti koulutettu nainen. Mutta kun nyt asun viereisessä talossa lähikaupasta, voin pistäytyä siellä hakemassa jotain puuttuvaa juuri sellaisissa vaatteissa ja lookissa kun sattuu olemaan. Viime viikolla hain juuri jogurttitölkin ja pakastemarjoja aamupalaa varten pitkässä yöpaidassa ja crockseissa.
Voin kuvitella, että kantakaupungissa tuo on sillee kivan huoletonta, mutta lähiössä jo pidetään merkkinä ongelmista.
Asun lähiössä :D Ei minua kyllä ihmeemmin kiinnosta, mitä muut ajattelevat minusta, joten jos joku haluaa merkkinä ongelmista pitää, vapaasti pitäköön.
Kalliossa katsovat nykyään pitkään kun käy lidlissä pieruverkkareissa.
Kesäasu, kesämekko, yöasua muistuttava vaate? Tai sitten se oli yöpaita. :D
Justiin tuli facessa vastaan joku juttu ihmisten pukeutumisesta amerikassa, siellä walmartissa tms? No jollain oli ympärillä täkki.
Vierailija kirjoitti:
Ihan neutraalisti suhtauduttiin aikanaan kun jotkut naapurit käyttivät koiriansa aamuvarhain korttelinympärikierroksella kotitakki yöpuvun päällä ja joskus poplarit päässä. Kahvikuppi usein vielä toisessa kädessä.
Niin toimii reilu koiranomistaja, lähtee käyttämään kaverin ulkona ihan ensi töikseen eikä vasta kun on itse valmis :)
Silloin kun oli koira ja asuin Mikkelin keskustassa niin ensimmäisenä sängystä nousun jälkeen vedin saappaat tai läpsyttimet jalkaan ja pihalle koiran kanssa. Pyjaman lisäksi päälle vain aamutakki tai toppatakki, jotka oli helposti saatavilla. Koiralle lieka päälle ja menoksi. En itse edes käynyt pissillä tai muuta. Silmät rähmässä kuljin pitkin katuja, yleensä puolitoista kilometriä. En pysty ajattelemaan sitä, että toisella on hätä ja ei pääse samanlailla koska vain tarpeilleen kuin itse pääsee. Aika usein ulkoilun lomassa koitin koiraa hoputtaa, koska itsellä oli kamala hätä. :D en mä siinä tilanteessa miettinyt, että miltä sitä näytti.
Ap, hänellä taisi olla lapsi. Se väsyttää ja tekee kauhtuneen näköiseksi. Ainoa oma aika on sitten kun koliikki-ipana ehkä jossain vaiheessa aamuyöllä nukkuu pari tuntia. Silloin sopii juhlia ja hakea se makaronilaatikko sekä tehdä asioita, joista itse nauttii.