Miksi seurustelusta on tehty nykypäivänä niin hankalaa?

Naisten pinnalliset kriteerit, naisten noudattama tasoteoria ja hypergamia on se mikä tekee seurustelusta niin vaikeaa.

https://shared.jodel.com/n3fklBthkPb?channel=copy

Lueppa esim tuo jodlaus. Ei kelpaa parisuhteen perässä olevat miehet.

Kuka sitten voi kieltää seurustelemasta jos molemmat haluavat? Silloinhan suhde on oikeastaan jo olemassa.

Mun mielestä se, että ei olla valmiita näkemään VAIVAA sen toimivan, ihanan, hyvän parisuhteen eteen vaan oletetaan ja odotetaan, että se putoaa valmiina taivaasta sulle. Heti kun tulee jotain ongelmaa (oli kyse sitten kommunikoinnista, yhteisestä ajasta tai tekemisestä, seksistä etc), niin vedetään esille se meillä ei oo tarpeeksi yhteistä ja ollaan liian erilaisia- kortti. 

 

Itse ainakin olen kokenut monessa suhteessa näin. Ja vähän nykyisessäkin. Koska koen, että teen itse tosi paljon suhteen eteen koko ajan, mutta toinen pitää sitä herkästi itsestäänselvyytenä eikä ymmärrä, että asian tulisi olla vastavuoroista. Että siis mä en vaan pudonnu toiselle valmiina taivaasta ja ole esimerkiksi hyvä kokki, kodinlaittaja, lohduttaja ja sängyn lämmittäjä. Vaan ihan tietoisesti esim. teen asioita, missä laitan kumppanin itseni edelle tai teen asioita mistä tiedän hänen tykkäävän. Se on sitä suhteeseen panostamista, mitä toivoisin toisenkin tekevän, etenkin kun usein selkeästi kerron mitä toivoisin (esim. enemmän läheisyyttä seksin ulkopuolella). 

 

Vaikeaa vaan ymmärtää, miksi se on monelle niin vaikeaa. Ehkä toiset sitten on lapsesta saakka saaneet niin vahvasti pyöriä oman navan ympärillä, ettei se tule edes mieleen että koko suhde ei voi sen ympärillä pyöriä. 

 

N36

Mä enää edes kaipaa naista. Hyvä kirja vie mennessään, nainen vie hunningolle.

Mikä siinä on nykyään hankalaa? Ei enää tartte mennä tytön kättä pyytämään sen isältä ja yrittää vaikuttaa koko  suku omasta kyvykkyydestään elättää perhe. Eli missä ongelma? Omassa päässä?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se, että ei olla valmiita näkemään VAIVAA sen toimivan, ihanan, hyvän parisuhteen eteen vaan oletetaan ja odotetaan, että se putoaa valmiina taivaasta sulle. Heti kun tulee jotain ongelmaa (oli kyse sitten kommunikoinnista, yhteisestä ajasta tai tekemisestä, seksistä etc), niin vedetään esille se meillä ei oo tarpeeksi yhteistä ja ollaan liian erilaisia- kortti. 

 

Itse ainakin olen kokenut monessa suhteessa näin. Ja vähän nykyisessäkin. Koska koen, että teen itse tosi paljon suhteen eteen koko ajan, mutta toinen pitää sitä herkästi itsestäänselvyytenä eikä ymmärrä, että asian tulisi olla vastavuoroista. Että siis mä en vaan pudonnu toiselle valmiina taivaasta ja ole esimerkiksi hyvä kokki, kodinlaittaja, lohduttaja ja sängyn lämmittäjä. Vaan ihan tietoisesti esim. teen asioita, missä laitan kumppanin itseni edelle tai teen asioita mistä tiedän hänen tykkäävän. Se on sitä suhteeseen panostamista, mi

Olen miettinyt, että ehkä ennenvanhaan parisuhteet pysyi kasassa lähinnä sen takia, että perus elämä oli niin rankkaa. Jokaisen täytyi osallistua. jopa lapsesta lähtien, heti vaan kun pysyy lapio tai virkkuukoukku kädessä. Ei ne parisuhteet silloinkaan mitään ruusuisia ollut, mutta elämä oli rankkaa ja ihmiset tarvitsi välttämättä toisiaan, ei kukaan saanut vain vaipua omiin oloihinsa.

Nykyään on vähän niin, että on kaksi valmista elämää ja ne pitäisi sovittaa yhteen. Tottakai se on haasteellisempaa. En minäkään ketä tahansa miestä halua ottaa tähän valmiiseen elämääni, vaikka tavallaan miestä kaipaankin. Mulla on kuitenkin perusasiat hyvin ja mies voi tulla ja sotkea koko elämäntyöni, jonka eteen olen yksin raatanut. Niin on monelle käynyt ja melkein minullekin, joten tarkkana on oltava. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on nykyään hankalaa? Ei enää tartte mennä tytön kättä pyytämään sen isältä ja yrittää vaikuttaa koko  suku omasta kyvykkyydestään elättää perhe. Eli missä ongelma? Omassa päässä?

Liika helppous on loppujen lopuksi huono juttu. Ei tarvitse nähdä vaivaa, vaan äpeillä saa tuosta noin vain eteensä seuraavan ehdokkaan, jos on yksikin huono puoli.

Minusta suurin ongelma ei suinkaan ole nykyisin, eiköä ole koskaan aiemminkaan ollyt seurustelussa siinä, että kaksi ihmistä haluaisivat seurustella keskenään.- Oma ongelmani on se, ttä haluaisn kovasti löytää ja kohdata hänet, jonka kanssa vosin seurustela ja joka haluaisi seurusetlla minun kanssani.

Sen sijaan, että kuulen kauniita ja lumoaviua sanoja. Niiden jälkeen monesti pinenen tauon. Kunnes saan kuulla kuinka sanoja ilmaisee, että haluasi tulevaisuudessa. että olsimme ystväviä tai kavreita. Tai jotain vasvaataavaa. 

Ja saan miettiä, että olko tuo nyt korulause ja fiksumpi tapa hneltä hyvästellä kuin ghostata, jolta olen onneksi välttynyt ja johon ei onneksi ei ole itse tarvinnut tositaeksi ryhtyä.

Kaverit ja ystvävät ovat enemmän kuin osaan sanoa tai kuvata. Mutta kyllä minä haluaisin löytää ja kohdata joskus vielä Sen Yhden ja Erityisenkin, enkä vain siksi, että voisin sanoa olevani tai olleeni parisuhteessa.

Onnekas olen toki siinä, että olen jo päässyt siitä yli. että kokisin elämäni korkeintaan puolinaisena kun en ole saanut mahdollsiuutta edetä kenenkään kanssa parisuhteeseen.

Mutta itseinhon tunteilta ja itsesyytöksiltä en silti ole voinut kokonaan välttyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on nykyään hankalaa? Ei enää tartte mennä tytön kättä pyytämään sen isältä ja yrittää vaikuttaa koko  suku omasta kyvykkyydestään elättää perhe. Eli missä ongelma? Omassa päässä?

 

Liika helppous on loppujen lopuksi huono juttu. Ei tarvitse nähdä vaivaa, vaan äpeillä saa tuosta noin vain eteensä seuraavan ehdokkaan, jos on yksikin huono puoli.

No kyllä siinä on ihmisellä päässä vikaa aika pahastikin, jos tuolla tavalla pelaa ihmisillä kuin pelikortteja. Tuollainen "helppous" kertoo vain psykopatiasta. Ei normaalit ihmiset tee noin. Tutkitusti ihmiset edelleen pariutuu samalla tavalla kuin ennenkin noita "äppejä", eli tutustumalla livessä, työpaikoilla jne. Varmasti osa ihmisistä pariutuu deittipalstoillakin ja tunnen itsekin sellaisia ihmisiä, mutta heitä yhdistää kaikkia se, että he kyllä löysivät helposti seuraa ilmankin mitään äppejä. Siinä on helppo karsia pois paljon asioita ja menee aikalailla kerralla nappiin.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sitten voi kieltää seurustelemasta jos molemmat haluavat? Silloinhan suhde on oikeastaan jo olemassa.

Tämä. Eiköhän kyse ole siitä, ettei ne kaksi samankaltaista kiinnostu toisistaan. Voin itse naisena kertoa, ettei kukaan samankaltaiseni mies ole koskaan kiinnostunut minusta, vaikka mun puolelta olisi ollutkin kiinnostuksen tynkää. Ja EI, EI OLE OLLUT KYSEESSÄ mitkään mua selvästi tasokkaammat miehet, enhän edes koe mitään samankaltaisuutta sellaisten kanssa, sellaiset vain tekee oman oloni epävarmaksi. Ne mua selvästi tasokkaammat miehet on sen sijaan kyllä olleet hyvinkin kiinnostuneita minusta. Mutta kun  en halua ensinnäkään varattua miestä, enkä selvästi mua paremman näköistä miestä, joka lisäkseni lirkuttelee muillekin naisille. Miks haluaisin sellaisen?

Ja sitten taas kun olen ollut mua selvästi alempitasoisten miesten kanssa, hekin ovat kärppänä lirkuttelemassa muille naisille heti, jos vain tilaisuus tulee. Eli valitsen minkä tahansa "tason" miehen, lopputulos on aina sama, että minuun tyydytään ja etsitään parempaa, tai on jopa se parempi jo olemassa. 

Summa summarum: pitäisi olla kaksi toisistaan kiinnostunutta tavallista ihmistä. AIDOSTI kiinnostunutta, ei mitään hetkellistä tyytymistä paremman puutteessa. Ei minua kiinnosta kevytsuhteet, eikä irtopanot.

Virtuaalimaailma. Siinä se.

Ei se niin hankalaa ole. Porukka kokoontuu jonnekin ja alkaa seurustella keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on nykyään hankalaa? Ei enää tartte mennä tytön kättä pyytämään sen isältä ja yrittää vaikuttaa koko  suku omasta kyvykkyydestään elättää perhe. Eli missä ongelma? Omassa päässä?

 

Liika helppous on loppujen lopuksi huono juttu. Ei tarvitse nähdä vaivaa, vaan äpeillä saa tuosta noin vain eteensä seuraavan ehdokkaan, jos on yksikin huono puoli.

Jos on niin daiju, että kuvittelee löytävänsä täydellisen ihmisen, sietää jäädäkin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Virtuaalimaailma. Siinä se.

Siellä ei ole mikään pakko olla. Ainakaan enimmän aikaa. Olen itse elänyt nuoruuteni ennen nettiä ja olin silloinkin kotona lymyilevä olmi. Ei sitä seuraa löytynyt siihenkään aikaan ilman, että lähtee ovesta ulos. Eikä se silloinkaan ollut helppoa. Miks olis sitten nykyäänkään?

Enne oli hankalaa. Nykyään liiankin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Naisten pinnalliset kriteerit, naisten noudattama tasoteoria ja hypergamia on se mikä tekee seurustelusta niin vaikeaa.

https://shared.jodel.com/n3fklBthkPb?channel=copy

Lueppa esim tuo jodlaus. Ei kelpaa parisuhteen perässä olevat miehet.

Nyt äkkiä laki Suomeen, jossa missitason- naisia vaaditaan pakkoseurustelemaan palstan- incel- olmi- ülimiesten kanssa. Muuten on niin epäoikeudenmukaista ja naisten nirsous- hypergamia- epötasa-arvo jatkuu, että en ala😪😪😪

T Palstan Kilttimies-Incel- Üli-Olmi