Matkustatteko ja vietättekö lomia ilman puolisoakin?

Olen matkustanut kavereideni ja sukulaisteni kanssa. Äidin kanssa olisi tarkoitus lähteä joskus New Yorkkiin.

Mieheni ei pidä matkustamisesta ollenkaan, niin siksi en matkusta hänen kanssaan. Eikä hän matkusta muidenkaan kanssa.

Yhdessä yli 10 vuotta, lapsia on, naimisissa ollaan. Eipä tule matkusteltua itsekseen.

Itsellä ei edes kiinnosta lähteä kaveriporukalla, mieluisampaa on matkustaa miehen kanssa.

Käydään molemmat kotimaissamme lähinnä yksin, mutta muille matkoille on tullut mentyä aina yhdessä.

Ollaan lapseton keski-ikäinen aviopari.

Miksi ihmeessä minä haluaisin jättää mieheni kotiin?

Matkustan enemmän itsekseni, kuin miehen kanssa. 25 v. hyvä suhde takana ja oikeastaan aina ollut niin. Syynä on se, että tykkäämme ihan erilaisista reissuista, ja minä en oikeastaan edes kestä sellaisia mistä hän pitää. Lapsuudesta asti paniikkihäiriöstä kärsineenä, tosin viimeisten 20 vuoden aikana sen hallintaan saaneena, en edelleenkään mielelläni mene paikkoihin, joista en pääse pois. Esimerkiksi pidemmät lennot ovat minulle kidutusta. En myöskään pysty olla paikoillani jossain rannalla tai hotellin altaalla makoilemassa. Minä matkusta mieluiten kotimaassa tai korkeintaan parin tunnin matkan päähän, ja kohteessa kuljen ympäriinsä puistoissa ja kaupungilla ja luonnossa.

Onneksi tämä sopii molemmille. Nykyään matkustamme kahdestaan lapsen kanssa, joka on jo iso koululainen. Meillä on myös kotieläimiä, joten siksikin on paljon helpompaa, kun toinen jää kotiin hoitamaan niitä. Ja minkälaista luksusta on olla kotona ihan yksin ja puuhata omia juttujaan kaikessa rauhassa!

Kyllä matkustan, samoin hän ilman minua. Minua ei kiinnosta tippaakaan lähteä kotimaahan tai ulkomaille katsomaan jalkapalloa tai moottoriurheilua, joten en lähde mukaan sellaisille matkoille. Häntä taas ei kiinnosta kaikki samat kohteet kuin minua, joten niihin menen yksin. Enimmäkseen matkustamme kuitenkin yhdessä.

Puolentoista viikon kuluttua menen seuraavan kerran itse pienelle kaupunkilomalle ilman häntä. Yhdessä olimme viimeksi reissussa kotimaassa tämän kuun alussa ja ulkomailla joulukuun lopussa.

Olemme avoliitossa, ei enää kotona asuvia lapsia.

Tietysti. Eihän edes lomat ole aina samaan aikaan.

Lasten kanssa kyllä, sillä meillä on koira, mitä jonkun pitää jäädä hoitamaan. 

Avioliitossa. Tottakai teemme omia asioitamme erillämme. Emme ole sairaalloisen läheisriippuvaisia. Varmaan olisi tylsää jos kulkisimme aina yhdessä mukana toistemme harrastuksissa. Olemme kaksi henkilöä, jotka rakastavat toisiaan. Se ei edellytä jatkuvaa yhdessäoloa.

Öööö, tietenkin.

Jos loma on eri aikaan, niin pakkohan sitä on lomailla "yksin."

Matkusteltukin ollaan yksin. Minä olen ollut 3kk ulkomailla vapaaehtoistyössä. Vastavuoroisesti puoliso sai muutaman vuoden päästä viettää koko kesän Suomen Lapissa, oli siellä työharjoittelussa, mutta myös lomalla. 

Pääasiassa kuitenkin lomaillaan ja reissataan yhdessä. Nyt meneillään muutaman päivän talviloma, mutta nyt ollaan "vain" kotosalla. Käytiin jo yhdessä syömässä. Huomenna jotain muuta. Jne.

Tottakai.

Matkustan vähintään kerran vuodessa ystävättären kanssa ja lisäksi olen 2-4kk vuodessa ulkomailla yksin. Mies tulee kun töiltään ehtii

Matkustellaan erikseen ja yhdessä. Toki nykyään enemmän yhdessä kun sama työpaikka eli myös yhteiset työpaikan virkistysmatkat sekä helpompi sopia lomat yms samaan ajanjaksoon. 

Vierailija kirjoitti:

Lasten kanssa kyllä, sillä meillä on koira, mitä jonkun pitää jäädä hoitamaan. 

Meillä koira menee koirahoitolaan.

Korkeintaan matkustusta kotimaassa. Lomamme on yleensä eri aikaan, jotta vuorotyöläisinä lasten hoito onnistuu.

Aloin seurustelemaan ja sitä ennen olin varannut matkan naisen kanssa joka on frendi eikä muuta. Pyysin tätä frendiä mukaan matkalla jo 4 kk sitten enkä tiennyt että yks nainen olis kiinnostunut seurustelemaan kanssani. Se kuitenkin suuttui koska sanoin että lähden matkalle nais frendin kanssa. 4000 euron matka maksettu aikoja sitten eikä rahoja saa takas jos peruu joten lähdemme matkaan  maaliskuun puolessa välissä.

Totta kai. Nuorempana reissasin aina yksin. Kun lapsi oli pieni en häntä raaskinut jättää vaan reissaamimme koko perheen kanssa. Kun lapsi tuli teini-ikään, niin olen taas alkanut tekemään noin viikon mittaisia reissuja Euroopan vähän harvinaisempiin kaupunkikohteisiin. vähintään kerran vuodessa. Miestä ja teiniä ei kiinnosta vähän rähjäisemmät paikat ja majoitukset ja minä taas haahuilen mielelläni päämäärättömästi ympäri kaupunkia, käyn klassisissa konserteissa, baletissa tms.

Olen reissannut myös lapsen kanssa kahdestaan, samoin mies - olivat just kahdestaan Keski-Euroopassa laskettelulomalla. Joka vuosi käydään myös koko porukalla reissussa - viimeksi kaupunkilomalla, välillä ranta- tai laskettelulomalla.

Yhdessä ollaan oltu päälle 20 vuotta, lapsi nyt 17 vuotta.

Yksin tai kaverin kanssa.

Tekee hyvää päästä aina välillä akasta eroon.

Matkustan ilman miestäkin. Useimmin lasten kanssa, meillä kolme yhteistä. Joko tyttöjen tai pojan kanssa matkustan joskus pidemmälle kun mies ei pääse ja kaikkien kolmen kanssa teen lyhyitä päivämatkoja kotimaassa. Mies kyllä pääosin sponssaa matkat. Yhdessä perheenä matkustetaan yleensä enemmän. Kerran-pari vuodessa on pystytty tekemään viikonlopun mittainen lomamatka kahdestaan miehen kanssa. Tämä siis vain vertailun vuoksi, että kuinka paljon sitten matkustan ilman häntä :D kavereiden kanssa en ole lähtenyt pidemmille reissuille ikinä, mutta sellaisia "yhden yön juttuja" on ollut eli yön yli kavereiden kanssa. Isääni ja äitiäni olen käyttänyt kesätapahtumissa (erikseen, en yhdessä molempien kanssa) ja muinoin haaveilin että matkustaisin siskoni kanssa kahdestaan, mutta hän on nykyisin pirinis ti joten se siitä.

Matkustan aina lapseni kanssa ilman miestä.

Miehellä ei ole ollut rahaa matkustaa, meillå on erilliset rahat uusperheessä, kun on molemmilla omat lapsetkin.