Miksi jotkut ihmiset viivyttelee eläkkeelle menoa, vaikka ikää jo yli 65 vuotta?

Töissä jatkaminen rahan takia (vaikkei tulisi toimeen vähän vähemmällä) on vähän niin ja näin. Onhan se mukavaa, että on eläkkeellä enemmän rahaa ja elämä sillä tavalla kenties mukavampaa. Toisaalta taas jää se eläkkeelläolosta nauttiminen lyhyemmäksi.

Rahan säästäminen pahan päivän varalle on ylipäätään hakala yhtälö, kun ei koskaan tiedä, onko tämä nyt se paha päivä, jota varten säästin, vai tuleeko vielä jotain pahempaa! Eli niitä rahoja ei voi oikeastaan milloinkaan käyttää, ja ne jäävät perinnöksi niitä ansaitsemattomille, tai pahimmassa tapauksessa valtiolle.

Jäisin eläkkeelle, jos olisi joku tulossa tilalle. Eipä ole, joten työnantajan pyynnöstä jatkan. Siisti sisätyö ja näin kahvitunnilla aikaa palstailla.

Jäisin eläkkeelle tällä minuutilla jos olisi mahdollista. Töissä yli 20 vuotta ja mitään ei ole jäänyt käteen. Tuntuu vuosi vuodelta vahvemmin että tämä ajan tuhlaaminen on turhaa jonkun mukamas eläkkeen vuoksi mitä en tule saamaan kuin 67 vuotiaana jolloin olen ehkä hengityskoneessa. Ja aikaa en voi ostaa lisää, vaikka olisin 100-vuotiaaksi asti töissä tienaamassa, se kaikki on hukattua aikaa pois elämältä ja perheeltä.

N44

Työriippuvuus. Työpaikassani on eräs vanhus, joka on riippakivi muille. Tarvii työtehtävissä enämmän apua kuin muut.

Pikemminkin voidaan kysyä, että miksi töitä heille löytyy? Miksi nuorista ei ole ottamaan heidän paikkaansa? Työnantaja kyllä varmasti ottaisi ennemmin sen nuoren kuin viimeisiä työhetkiä vetelevän eläkeläisen, jos se vaan olisi mahdollista.

Tämän päivä työelämä on helppoa sekä hauskaa kun sen osaa ja voittaa tosiaan ainakin minulla kotiolot. Lisäksi on enemmän rahaa käytettävissä kun käy vielä töissä ja tuleva eläkekin kohenee. Minä olin yli neljä vuotta yli alimman eläkeiän leppoisassa  it-asiantuntijan työssä.

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivä työelämä on helppoa sekä hauskaa kun sen osaa ja voittaa tosiaan ainakin minulla kotiolot. Lisäksi on enemmän rahaa käytettävissä kun käy vielä töissä ja tuleva eläkekin kohenee. Minä olin yli neljä vuotta yli alimman eläkeiän leppoisassa  it-asiantuntijan työssä.

Valtaosalle kansalaisista työssäjaksaminen on todellinen ongelma. Lisäksi on elämänarvot pahasti pielessä jos nauttii enemmän yhtiön palvelemisesta kuin omasta elämästään.

En pääse ajatuksesta, että eläkeläiset toimivat kuten muutkin tekisivät jos saisivat perustuloa. Vaikka en tiedä, nuoremmat ehkä tekisivät vähemmän töitä perustulon myötä, kun on niin paljon muutakin meneillään ja lapsia olisi kiva nähdä joskus hereilläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Töissä jatkaminen rahan takia (vaikkei tulisi toimeen vähän vähemmällä) on vähän niin ja näin. Onhan se mukavaa, että on eläkkeellä enemmän rahaa ja elämä sillä tavalla kenties mukavampaa. Toisaalta taas jää se eläkkeelläolosta nauttiminen lyhyemmäksi.

Rahan säästäminen pahan päivän varalle on ylipäätään hakala yhtälö, kun ei koskaan tiedä, onko tämä nyt se paha päivä, jota varten säästin, vai tuleeko vielä jotain pahempaa! Eli niitä rahoja ei voi oikeastaan milloinkaan käyttää, ja ne jäävät perinnöksi niitä ansaitsemattomille, tai pahimmassa tapauksessa valtiolle.

Eläkeiän täyttäneet eivät enää elä ruuhka-aikaa, vaan lapset ovat jo karanneet kotoa ja heillä on aikaa elää täyspainoista elämää työssäkäynnistä huolimatta iltaisin, viikonloppuisin, vapaa-päivinä ja lomilla. Varsinkin nyt kun etätöitä saa tehdä vapaammin eikä kulu aikaa työmatkaan.

Minä aloin eläkeikään päästyäni nostaa OVE:a (ennenaikaista osa-aikaeläkettä), eli kävin työssä ja sain palkan lisäksi puolikas eläkettä. Vaikka verotus oli kova, niin rahaa oli huomattavasti reilummin käytettävissä ja pystyin elämään erittäin tyydyttävää elämää. Raha tuo niin paljon mahdollisuuksia että se korvasi ainakin minulle menetetyn vapaa-ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä jatkaminen rahan takia (vaikkei tulisi toimeen vähän vähemmällä) on vähän niin ja näin. Onhan se mukavaa, että on eläkkeellä enemmän rahaa ja elämä sillä tavalla kenties mukavampaa. Toisaalta taas jää se eläkkeelläolosta nauttiminen lyhyemmäksi.

Rahan säästäminen pahan päivän varalle on ylipäätään hakala yhtälö, kun ei koskaan tiedä, onko tämä nyt se paha päivä, jota varten säästin, vai tuleeko vielä jotain pahempaa! Eli niitä rahoja ei voi oikeastaan milloinkaan käyttää, ja ne jäävät perinnöksi niitä ansaitsemattomille, tai pahimmassa tapauksessa valtiolle.

Eläkeiän täyttäneet eivät enää elä ruuhka-aikaa, vaan lapset ovat jo karanneet kotoa ja heillä on aikaa elää täyspainoista elämää työssäkäynnistä huolimatta iltaisin, viikonloppuisin, vapaa-päivinä ja lomilla. Varsinkin nyt kun etätöitä saa tehdä vapaammin eikä kulu aikaa työmatkaan.

Minä aloin eläkeikään päästyäni nostaa OVE:a (ennenaikaista osa-aikaeläkettä), eli kävin työssä ja sain palkan lisäksi puolikas eläkettä. Vaikka verotus oli kova, niin rahaa oli huomattavasti reilummin käytettävissä ja pystyin elämään erittäin tyydyttävää elämää. Raha tuo niin paljon mahdollisuuksia että se korvasi ainakin minulle menetetyn vapaa-ajan.

Eli teit osa-aikaisesti töitä vai?

Pikaisen katsannan perusteella näyttää siltä että ne jotka rakastavat työtään, myös jatkavat sitä mielellään. Korostuneesti kevyen sisätyön hyvin luontaiseduin varustetut tekijät. Jostain syystä ei näy juuri 3-tai 4-vuorotyöntekijää kuka kertoisi jatkavansa työtä yli 65v:n rakkaudesta työhönsä??

Vierailija kirjoitti:

Pikaisen katsannan perusteella näyttää siltä että ne jotka rakastavat työtään, myös jatkavat sitä mielellään. Korostuneesti kevyen sisätyön hyvin luontaiseduin varustetut tekijät. Jostain syystä ei näy juuri 3-tai 4-vuorotyöntekijää kuka kertoisi jatkavansa työtä yli 65v:n rakkaudesta työhönsä??

Sukulaiseni teki töitä omassa yrityksessään 84-vuotiaaksi. Se oli hänelle elämäntapa, ja eläkkeelle jääminen teki tiukkaa tuossakin iässä.

Koska alin eläkeikäni on 68 vuotta