Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

KAIKKI neuvot tarpeen; n. 3-vuotiaan pelot

22.11.2006 |

Nyt 2 v. 9 kk vanha esikoistyttö pelkää iltaisin ja öisin paljon. Nukkumaanmeno on pelottavaa, ja lähes joka yö herää painajaisiin ja kömpii meidän väliin nukkumaan.



Mitään muutoksia ei elämäntilanteessa ole tapahtunut, ollut jo pienenä vähän arka, eli pelännyt suihkarin ääntä jne. Mutta mikäpä neuvoksi?



Nukkuu makuhuoneemme vieressä olevassa huoneessa yhdessä 1v. ikäisen pikkuveljen kanssa. Käytössä yövalo, ja käytävältäkin huoneeseen tulee vähän valoa. Pikkuveljen takia ei ihan kattovalo päällä voi nukkua. Illat rauhoitetaan iltatouhuihin, sadut luetaan ja rutiinit hoidetaan mallikkaasti.



Ehkä ainut muutos jonka keksin on että päikkäreitä ei nuku enää joka päivä, se voi tuoda sitten levottomuutta yöhön. Mutta mitä muita neuvoja ja hyväksi koettuja niksejä? Tutkitaanko huone aina nukkumaanmennessä lapsen kanssa tarkkaan, ettei siellä ole mitään pelottavaa vai lisääkö se vaan mielikuvitusta? Pelot lähinnä sitä, että jossain on mörkö, käärmeitä on sängynalla tai että " joku" tulee.



Tähän mennessä siis vain hoidettu niin, että rauhoitetaan lasta, vakuutetaan ettei meidän talossa ole mitään pelottavaa, omassa sängyssä voi aina olla turvassa jne. Yöllä tosiaan voi kömpiä miedän väliin jatkamaan unia.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
22.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli meillä poika täyttää ensi kuussa 3 v ja nyt kuukauden verran hänellä ollut juuri nukkumaanmennessä pelkoja. Sanoo että pelkää lentokoneita, lentokoneet tulee mun huoneeseen jne.



Neuvolan kanssa keskusteltiin tuosta ja siellä terkka sanoi että liittyy ikään, ilmeisesti mielikuvitus on sen verran vilkas että alkaa tekemään tepposia. Meillä pojalla on puheenviivästymää, eli tuo lentokone on se ilmentymä minkä hän peloille on antanut, oikea pelko voi olla juuri joku mörkö tms jota ei osaa vielä sanoiksi pukea.



Tärkeintä on kuitenkin se ettei jätä lasta yksin pelkäämään. Me ollaan kokeiltu monia vaihtoehtoja, ensin oltiin pojan kanssa kunnes hän kunnolla rauhoittui ja oli jo melkein unessa, sitten sanottiin hyvät yöt.



Tällöin poika tuli joka yö meidän väliin n puolen yön jälkeen ja alkoi itsellä olemaan liikaa univelkaa kun ei tilaa nukkua. Nyt kuitenkin tilanne on sen verran pahentunut, että poika alkoi jo illan mittaan sanomaan ettei halua yksin nukkumaan kun pelottaa, haluaa pikkuveikan viereen (toinen poika 2v meidän kanssa samassa huoneessa nukkumassa). Joten laitettiin matkasänky meidän huoneeseen ja nyt pojat käyvät siis yhdessä nukkumaan, isompi meidän sänkyyn josta sitten nostetaan matkasänkyyn kun itse tullaan nukkumaan.



Ja tuo onkin ollut hyvä ratkaisu, nyt isompi poika menee mielellään nukkumaan eikä pelota yhtään :-) Ja nyt kun tottuvat yhdessä nukahtamiseen (ekoina iltoina kiekkuivat yli tunnin siellä...) niin ensi kuussa siirretään molemmat lastenhuoneeseen nukkumaan kun saadaan toisellekin uusi sänky hommattua.



Eli jaksamista, pitkää pinnaa ja ymmärrystä! Itse muistan lapsuudestani kuinka pakotettiin yksin olemaan omassa huoneessa vaikka pelotti kovasti, en halua omalle lapselleni samaa eli sellasta karaisulinjaa ei kannata harrastaa.



Uskon että ajan kanssa tilanne helpottaa.

Vierailija
2/7 |
22.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla ei valitettavasti ole tarjolla mitään kikka-kolmosia asian ratkaisemiseksi, mutta sympatiaa pystyn lähettämään. Meillä 3-vuotias esikoispoika ja nyt parin kuukauden aikana on hänkin ruvennut pelkäämään. Viime yönä hän heräsi puolelta öin ja huusi hysteerisesti puoli tuntia. Oli puoliunessa ja kannoin hänet meidän makkariin (nukkunut omassaan ihan pienestä asti). Rauhoittui puolen tunnin sisään meidän väliin, mutta ei yöllä pystynyt kertomaan kuin että pelottaa. Aamulla otin asian varovasti puheeksi ja hän kertoi, kuinka oli ollut tulipalo ja hän oli jäänyt sen tulen sisään. Oli kuulemma ollut hänellä keppi kädessä ja yrittänyt huitoa tulea pois, mutta ei ollut auttanut. Tuollaisen unen jälkeen pelottaisi aikuistakin :-|.



Eli mielikuvitus ilmeisesti tässä iässä vilkastuu niin kovasti, että unet voivat muuttua hurjiksikin. Pitäisi seurata tosi tiukasti, mitä lapsi pääsee esimerkiksi televisiosta katsomaan. Meillä on monesti uutiset päällä ja siellähän on kaikenlaista tulipaloa ym. Eräällä ystävälläni on kaksi poikaa ja kun he olivat pieniä (2-4-vuotiaita), äiti huomasi heti eron, jos pojat olivat katsoneet esim. kolmoselta lasten ohjelmia, joissa taistelua ja enemmän vauhtia. Äiti näki suoran yhteyden näihin ohjelmiin ja kun jatkossa katsottiin vain " turvallisia" ohjelmia, tilanne rauhoittui.



Meillä auttaa iltaisin pelkoihin se, että poika nukahtaa yleensä pimeään huoneeseensa niin, että ovi aulaan on auki ja aulassa on valot päällä. Useasti vielä toinen vanhemmista lukee lehtiä tms. aulassa kunnes poika nukahtaa eli hän näkee aikuisen unen tuloon saakka.



Tsemppiä teille! Täytyy vaan toivoa, että tämäkin on taas joku ohimenevä vaihe. Toivottavasti vaihe menee pikaisesti ohi, sillä meillä herättiin tänään vanhempien sängystä niin, että välissä oli sekä 3-vuotias esikoinen että 1-vuotias kuopus... Vaikka en perhepedin kannattaja olekaan, niin meillä on ollut myös periaate, että viereen voi tottakai keskellä yötä tulla, jos on kipeä tai pelottaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
23.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapseni pk:ssa kaikki 3-vuotiaat saivat synttärilahjaksi UNISIEPPARIN, joka sieppaa pahat unet ennenkuin ne ehtivät kiusaamaan ja ainakin se on koko ajan vieressä eikä mitään pahaa tapahdu.



tuo sieppari oli rautalangasta väännetty ihmishahmo, jolla oli puuhelmi päänä ja rautalanka päällystetty villalangalla. Sieppari istutettiin sängyn reunalle ja myöhemmin taulun reunalle sängyn viereen. Kasvoja ei ollut piirretty. Periaatteessahan siepparin hahmo voi olla mikä tahansa.

Vierailija
4/7 |
23.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omat lapset ovat hieman nuorempia, mutta painajaisia silti ilmaantuu välillä uniin. Kun lapset on saatu omaan huoneeseen keskenään nukkumaan niin olen pyrkinyt että he siellä myös nukkuisivat. Kuitenkin niin että olisi turvallista olla. Se on tarkoittanut sitä että äiti on nukkunut leikki-ikäisen sängyssä lapsen vieressä:) Periaatteessa olen vieressä vain siihen asti kun lapsi nukahtaa, mutta joskus yöheräilyjä on niin paljon että tulee melkein siinä lapsen sängyssä torkuttua;)



Kannustimena itselläni on se että lapsella olisi turvallista omassa sängyssä, eikä vanhempien sänky olisi pesä jonne tulee pyrkiä. Eihän siellä lapsen sängyssä tilavaa ole, muttei myöskään parisängyssä jos siellä on koko perhe. Tässä eräänlainen tapa toimia, ei välttämättä kaikille sopiva. Mielestäni toimii meillä ja lapsen vieressä ei tarvitse aina olla siihen asti että nukahtaa.

Vierailija
5/7 |
23.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

jolloin pelot alkoivat (kuuluu ikään) auttoi se kun tyttö siirtyi nukkumaan pikkuveljen (1v.) kanssa samaan sänkyyn. ja jos oikeen pelotti sai tulla meidän huoneeseen jossa oli patja johon saattoi käydä nukkumaan. Lisäksi oli yövalo ja nukahtaminen tapahtui lasten unilaulu cd:n soidessa. Meillä meni myös videot/tv ohjelmat sekä liian jännittävät sadut pannaan joksikin aikaa sillä niillä oli selvästi vaikutusta pelkäämiseen. Lapsen mielikuvitus kun tuossa vaiheessa laukkaa muutenkin niin nuo vielä ruokki mielikuvitusta sitten iltaisin kun aivot alkoivat käsitellä päivän aikana nähtyä ja kuultua.



Nyt nuorempi on 3v. ja hänellä oli juuri pelkokausi eikä uskaltanut nukahtaa omaan sänkyyn joten sai nukahtaa meidän sänkyyn josta kannettiin omaansa. Tulee myös joka yön meidän huoneeseen nukkumaan mutta koska kuopuksella on meidän sängyssä kiinni tavallinen runkopatja sänky mahtuu keskimmäinen siihen veikan kanssa eikä unet kellään häiriinny.

Vierailija
6/7 |
23.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ettei ole ongelman kanssa yksin :-) Ja kyllä ymmärrän, että tosiaan tämä on vain yksi vaihe, joka jossain vaiheessa menee ohi, mutta joskus sitä tuskastuu kun on keskellä tilannetta.



Tuo oli aika mielenkiintoinen kommentti, jossa esikoinen meni nukkumaan samaan sänkyyn 1-vuotiaan sisaruksen kanssa. Miten se käytännössä tapahtui? Tai siis toimi? Jotenkin minulla on visio, että kaikki lapset pyörii yöllä sängyssään kuin häkkyrät, ja potkivat kaikkea metrin säteellä...



Meillä myös ongelmana se, että mies vuorotöissä, eli ilta- ja yövuorojen aikaan hoidan lasten nukuttamiset yksin, aamu- ja vapaapäivinä sitten molemmat ollaan kotona. Eli ei viitsi totuttaa, että äippä pitää kädestä kiinni, koska se ei ole kuitenkaan aina mahdollista. Onneksi kuopus menee aikalailla samaan aikaan nukkumaan, eli silloin yritän tainnuttaa lapset yhtäaikaa. Kuopus on vaan sellainen aamukukkuja, että nousee sitten sitä aikaisemmin mitä aikaisemmin mennyt nukkumaan, joten häntä pitäisin valveillla mahdollisimman pitkään. Nooh, aika aikaansa kutakin. Kiitos vertaistuesta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
23.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyttö 2v9kk pelkää monenlaisia asioita yöllä, onneksi ei kuitenkaan joka yö. Toissa yönä viimeksi alkoi yhtäkkiä huutaa kuin syötävä, eikä päässyt edes sängystään kunnolla ylös (useimmiten tulee vanhempien makkariin, myös vessahädän takia liki joka yö). Kun aamulla kysiyn mikä yöllä pelotti niin paljon, sanoi miettimätä että se oli " huu-ääni" . Eli siis saattanut olla mikä tahansa ulkoa kuuluva ääni, lentokone, helikopteri, auto tms. Tai sitten joku ihan oma kuvitelma, uni tms. Yksi pahimmista yöpeloista on sateen ropina ikkunaan. Päivisin suorastaan pitää sateesta, eikä se valvailla ollessa ole mikään ongelma, mutta yöllä pelottaa vietävästi, vaikka on moneen kertaan käyty läpi, että kasvit ja eläimet saa juotavaa, oravat saa nyt suihkua päälleen yms kepeitä mielikuvia.



Meillä yleensä auttaa se, että jää hetkeksi viereen, tyttö saattaa pyytääkin jäämään " pikkuhetkeksi" (hauskan kuuloista pienen suusta..). Pahimmillaan olen joutunut melkein koko yön nukkumaan säkkituolissa, joka on sänyn vieressä, koska tyttö on havahtunut joka kerta kun yritän nousta pois. Nyt tytön huoneessa on patja saatavilla, sillä vettä on satanut sen verran usein, ja muutenkin pelkoöitä ollut useammin, etten pysy itse täysijärkisenä jos en saa nukkua.



Meillä tyttö on aina nukkunut omassa sängyssään, eikä edes saa kunnolla unta vanhempien sängyssä (joskus on yritetty ottaa viereen, mutta on itse halunnut takaisin omaan sänkyyn kun ei saa nukutuksi). Lisäksi hän pyörii niin paljon, ettei muut saisi sitten nukuttua. Eli meillä säkkituoli/patja on oikeastaan ainoa vaihtoeto, koska mekään emme halua jättää pelokasta lasta yksin, vaikka periaatteessa omassa sängyssä nukkumisen kannalla olemmekin.