Osaatko analysoida mikä on syy/syyt yksinäisyyteesi?

Johtuu. En osaa päästää ketään aidosti lähelle, koska pelkään tuomituksi tulemista. Siksi olen tylsä, etäinen ja vihainen.

Sekä itsestäni että muista.

Viihdyn pljon itseksini ja tykkään elellä omaa tahtia. En pidä säätämisestä, sovittamisesta, suunnitelmien muuttumisesta jne. mitkä liittyvät ystävyyteen. Toinen iso tekijä on että en oikein ole ihmisten kanssa samalla aaltopituudella. Koen että suuri osa ihmisistä on rasittavia ja kuluttavia, en saa heistä mitään energiaa.

Osaan. Johtuu itsestäni ja elämäntilanteestani.

osaan hyvinkin. en tiedä onko se hyvä vai huono, mutta viihdyn aika hyvin itsekseni ja koska yritystoiminta vie kaiken energian ja ajan, niin ei oikein ole paukkuja/aikaa muuhun. valintakysymys. voisi lopettaa yrittämisen ja istua kahvilla "kavereiden" kanssa.

Johtui aikoinaan. Elämänkokemukset johtivat eristäytymiseen.

Ihan kai itsestäni johtuu kun ei kekpaa kellekään. Ei kukaan halua olla fyysisesti sairaan ihmisen kanssa.

Kyllästyin cis naisiin, ja vaihdoin transnaisiin. Ongelma on se, ettei Suomesta löydy hemaisevia brasilialaisia transnaisia aka shemale muita kuin maksullisista, ja sehän on eri asia, kuin olla parisuhteessa.

Oma tilanne ja energiattomuus. Haluaisin kovasti, mutta ei pysty/kykene panostamaan.

Ihan oma "syy." Eipä sillä, viihdyn kyllä oikein hyvin yksikseni ja minulle riittää se kun töissä pitää olla sosiaalinen. Onneksi työnikin on hyvin itsenäinen.

Olen terveydenhuollossa sote-keskuksen poliklinikalla töissä. Paljon potilaskontakteja päivittäin. Työkavereiden kanssa yhteistyötä ja kanssakäymistä tauoillakin. En kaipaa ihmiskontakteja oikeastaan työpäivien jälkeen. Olen asunut tällä paikkakunnalla n. 25 vuotta, eikä niitä vapaa-ajan tuttuja ole tullut.

Ilmeisesti kommenttini oli modelle liikaa.

No yksinkertaistettuna: osittain itsestäni, osittain ei.

Seuraani yleensä hakeutuvat he joihin en samaistu tai joiden joukkoon en tunne kuuluvani. Lisäksi olen kohdannut paljon vihamielisyyttä ja tuomitsemista, joten se, että päästäisin lähellä ja katsoisin luottamuksen arvoiseksi vie aikaa. Lisäksi olen kyllästynyt kommunikoimaan englanniksi. Tunnekieleni on suomi ja etenkin parisuhteessa tahdon kommunikoida tunnekielelläni vaikka arvostankin kielitaitoa.

Harva suominainen haluaa olla miehen kanssa, joka lukee kirjoja (mangaa).

Oma valinta. Mutta myös omaa syytä.

Johtuu. Huonon itsetunnon takia en usko, että kukaan haluaisi olla mun seurassa. Siksi en pidä yhteyttä kehenkään.

Juu, oma päätös. Leikkasin kaiken negatiivisen elämästäni, eli heippa lapsuuden perhe 👋 ja turhat draamat ja tappelut. Olen (lapsuuteni takia) ollut aina kaveripiirissä se kynnysmatto ja se kenen kanssa tehdyt suunnitelmat voidaan aina perua jos tulee parempaa tarjolle. Kun kieltäydyin tästä niin kappas, kaverit katosi. No, heippa vaan 👋 ei tule ikävä, ei varmasti oltu ikinä niin hyviä kavereita sit mitä luulin.

Nyt olen yksin, tosin pyrin rakentamaan lopusta elämästäni terveempää ja onnellisempaa. 10 vuotta mennyt, mutta parempi olla yksin kuin m u l k k u j en keskellä 👌

En tykkää ihmisistä. He ovat negatiivisia ja ilkeitä.

Johtuu. En pidä muista ihmisistä, itseäni siedän.

Juurisyyt on nuoruudessa, nyt 30-vuotiaana ei jaksa yrittää yksipuolisesti rakentaa kaverisuhteita.

Pelkkä häpeä ajoi eristymään muista vuosiksi. En taida olla vieläkään siitä yli.

Epäilen että joku kriittinen sosiaalinen juttu on jäänyt oppimatta vaikka kanssakäynti työkavereiden ja asiakkaiden kanssa sujuu hyvin.

Joskus luulin olevani introvertti mutta kyse oli omasta mielestä (sosiaalinen?)stressi ja osaamattomuus.

En ole oikein kenenkään kanssa samalla aaltopituudella. Olen myös sosiaalisesti kömpelö. Tunnen olevani aina kaikista viiteryhmistäni ulkopuolinen: koulukaverit, työkaverit, jopa suku. Olen aina vaan se "ai niin Pirkko-Liisakin pitää vissiin kutsua".