Tarvitsen apua pulmassani
En vain uskalla ottaa asiaa esille vanhemmilleni, koska tiedön heidän reagoivan asiaan niin ettei minulla sellaista ole ja että se on tekosyy laiskuudelle. Yritin syksyllä puhua vastuuopettajallani ongelmistani mutta hän ei ilmeisesti ymmärtänyt mitä tarkoitin kun en halunnut erityisenruen suunnitelmaa olen tiennyt asian monta vuotta olisinko havahtunut asiaan seiskaluokalla. Nyt olen amiksen ekalla. Mitä te tekisitte tilanteessani? Tiedän, että jonot ovat pitkät ja äitini mielipiteitä ei saa muutettua. Isoveljelläni on diagnosoitu adhd kun oli 5-vuotias 2000-luvun alussa.
Kommentit (22)
Se, että isoveljelläsi on adhd ei tarkoita sitä, että sinulla olisi se.
Vierailija kirjoitti:
Se, että isoveljelläsi on adhd ei tarkoita sitä, että sinulla olisi se.
Niin juuri tälläinen kommentti saattaisi tulla äidiltäni. Se, että olen tyttö ja 16 ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi ongelmia. Olen tosissani.
Ottaa esille mitä asiaa? Voitko kirjoittaa vähän selvemmin? Mitä sisi itse epäilet itsessäsi?
Vierailija kirjoitti:
Ottaa esille mitä asiaa? Voitko kirjoittaa vähän selvemmin? Mitä sisi itse epäilet itsessäsi?
Ohhoh, olin varmaan mielestäni korjannut tekstiä selkeämmäksi ja unohtanut lisätä sen asian siihen(: mutta siis joo no epäilen itselleni adhd
Vierailija kirjoitti:
Kouluterveydenhoitajalle jos sellainen on
Niin sen jälkeen sieltä ilmoitetaan vanhemmille ja sitä en halua. Sen lisäksi ei ole enää noita terkkari tarkastuksia kun oli juuri syksyllä viimeinen.
Vierailija kirjoitti:
Ottaa esille mitä asiaa? Voitko kirjoittaa vähän selvemmin? Mitä sisi itse epäilet itsessäsi?
Anteeksi kun olin epäselvä):
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että isoveljelläsi on adhd ei tarkoita sitä, että sinulla olisi se.
Niin juuri tälläinen kommentti saattaisi tulla äidiltäni. Se, että olen tyttö ja 16 ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi ongelmia. Olen tosissani.
Jos on ongelmia niin silloin on adhd?
Oletko kirjoittanut samasta asiasta aiemminkin?
Sinun asioistasi ei kerrota vanhemmillesi, jos et halua. Laki kieltää sen. Muistat vaan tuoda selvästi esiin, että et halua että tiedot menevät heille. Siitä vaan selvittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että isoveljelläsi on adhd ei tarkoita sitä, että sinulla olisi se.
Niin juuri tälläinen kommentti saattaisi tulla äidiltäni. Se, että olen tyttö ja 16 ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi ongelmia. Olen tosissani.
Jos on ongelmia niin silloin on adhd?
Tarviiko mun ruveta selittämään sulle erikseen mun ongelmia? Ei siinä on aika paljon haasteita tarkkaavuuden säätelyssä ja impulsiivisuudessa. Unohtelen usein ihan simppelimmätkin asiat kuten avaimet. Lisäksi usein hyperfocusoidunbasioihin kuten viime yönä tajusin kolmen aikaan yöstä että olen 5 tuntia tässä neulonut villasukkia syömättä, juomatta, liikkumatta. Onhan tuo vähän hassun kuuloista mutta siihen ikäänkuin jämähtää. Huolimattomuusvirheitä tulee enemmän kuin liikaa, olen usein todella huono kuuntelemaan koska tuntuu kuin olisi miljoona eri radio kanavaa samaan aikaan päällä ilman että olis semmosta on/off nappulaa tai edes sitä äänen voimakkuuden säädintä. Ja siihen yhdistettynä impulsiivisuus eli teen asia hetken ideasta miettimättä seurauksia. Riittääkö tämä ymmärtäämään millaisista ongelmista puhun vai haluatko, että kerron vielä yksityiskohtaisemmin? Sekin on muuten yksi ikävistä piirteistäni, voin yliavautua asioistani ihan tuntemattomille ja myöhemmin kadun sitä. Kuten sinulle(:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän nyt ainakin add löydy...
Jaa mistäs niin päättelit?
Vierailija kirjoitti:
Oletko kirjoittanut samasta asiasta aiemminkin?
Sinun asioistasi ei kerrota vanhemmillesi, jos et halua. Laki kieltää sen. Muistat vaan tuoda selvästi esiin, että et halua että tiedot menevät heille. Siitä vaan selvittämään.
Olen ottanut asioista selvää ja siihen diagnoosiin tarvitaan vanhempien lausunto lapsuudesta. Lisäksi olisi varmaan vähän hölmöä kysellä vanhemmiltani vanhoja todistuksia mukamas lainaan, varmasti rupeaisivat epäilemään jotain. Ovat semmoisia kyyliä.
Eli pulmasi ratkaisu: hakeudu esim kouluterveydenhoitajan tai -psykologin puheille. Käynnit ovat luottamuksellisia. Tiedot eivät mene vanhemmillesi, ellet erikseen niin halua. Pyydä, että selvittävät onko sinulla adhd. Perheesi ei tarvitse tietää mitään.
No miksi omat todistuksesi eivät ole sinulla? Nehän ovat sinun. Nyt menet sinne terkkarille selittämään. Kyselit tätä samaa asiaa jo kerran aikaisemmin ja sait paljon hyviä neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Eli pulmasi ratkaisu: hakeudu esim kouluterveydenhoitajan tai -psykologin puheille. Käynnit ovat luottamuksellisia. Tiedot eivät mene vanhemmillesi, ellet erikseen niin halua. Pyydä, että selvittävät onko sinulla adhd. Perheesi ei tarvitse tietää mitään.
Aika paljon olen kuullut kokemuksia jolloin on luvattu olla kertomatta vanhemmille, mutta kuitenkin on esimerkiksi soitettu että on käyty ouhumassa tälläisestä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
No miksi omat todistuksesi eivät ole sinulla? Nehän ovat sinun. Nyt menet sinne terkkarille selittämään. Kyselit tätä samaa asiaa jo kerran aikaisemmin ja sait paljon hyviä neuvoja.
Koska hävitän joka ikisen paperin jonka minulle annetaan. Siksi.
Se kuuluu teini-ikään, että näkee itsensä erityisenä. Jos teineiltä itseltään kysyttäisiin, niin suurimmalla osalla heistä olisi joku diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Se kuuluu teini-ikään, että näkee itsensä erityisenä. Jos teineiltä itseltään kysyttäisiin, niin suurimmalla osalla heistä olisi joku diagnoosi.
Niinpä, tämä onkin huojentavaa tietää kun on aina luullut olevansa tyhmä ja laiska sekä jollain tavalla erillainen.
Boomerien aikaan puhuttiin siitä, että lapsi on "laiska" tai "kuriton". Silloin ei vielä oltu kuultu nepsyistä.
Onneksi nykyisin tiedetään paremmin, vaikka valitettavasti yhä on vanhemman polven äitejä ja isiä joiden ajatusmaailma on kuin suoraan 90-luvulta.