Miten paljon kumppanin yhteiskuntaluokka vaikuttaa puolisovalintaasi?

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä sääli, että rikkaissa perheissä syödään yleensä pahemman makuista ruokaa.

Eipä kyllä. Duunarimutsini tekemät safkat olivat aina ala-arvoisia, vaikka olivat alusta loppuun tehty itse. Rikkaana oltaisiin voitu käydä raflassa syömässä viikonloppuisin.

Kyllä se jonkin verran vaikuttaa. Tästä on aikaa, kun viimeksi olen paria hakenut...

Silloin nuorena en ajatellut sitä noin koulutukset tai duunin kautta. Mutta kyllä käytännön asiat hankaloituvat, jos toisella esim oli enemmän rahaa kuin mulla. Enkä mäkään halunnut olla siivellä elää. Se oli niin kiusallista. Usein jäin sitten kotiin tai menin omien kavereitteni kanssa itseni "tasoisiin" juttuihin.

Siitä tuli jatkuvaa riitaa, kun silloinen poikakaveri halusi tehdä yhdessä ja juhlia omien kavereidensa kanssa. Mä vaan "nyhjäsin" kotona..

En silloin ajatellut tuossa olevan luokkaeron, mutta sitähän se oli. Hän oli lääkärin ja tuomarin 2. lapsi. Oli auto, asunto, vaatteet vanhempien kulutililtä hankittu. Oli opiskelupaikka oikiksessa ja harjoittelupaikka todella maineikkaassa juristifirmassa.

Meillä oli paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja jutut natsas ja hauskaa oli.

Mä olin sitten yksinhuoltajan 1/5 lapsi. Asuttiin kaupungin vuokrakämpässä. Mäkin vielä siellä, vaikka työskentelin keittiöhommissa. Auttelin sisaruksiani ja niitä hoitelin, kun äiti oli töissä tai hunningolla. Mies kyllä jonkin verran oli meillä, eikä kavahtanut sitä p*skaa mitä välillä niskaan tuli. Sisaruksieni kanssa hän viihtyi. Äitiä inhosi.

Mun tuli aika lentää pesästä ja siitä ne vaikeudet alkoikin. Mun olisi pitänyt muuttaa hänen kolmioonsa. Se on ainoa järkevä vaihtoehto hänen mielestään. Itse taas halusin testata siipiäni ensin ja muuttaa johonkin "Korson kusiseen yksiöön" (hänen sanat).

Sitten alkoi kuulumaan noita vähemmän mairittelevia sanoja. Haukkui äitiäni, sukuani, kaverit, tietenkin mut ja mun mitä vaan vähänkin omistin. Mä olin sanonut hänelle kerran ei ja selittänyt, että jos sitten vuoden päästä. Se ei kuulemma käy, vaan haluaa muuttaa yhteen NYT.

Selvä erotaan sitten. Siinä vierähtikin tovi... Mun auton renkaat oli silvottu pariin kertaan. Oli jätetty hämäriä heippalappuja rappuun, soittoja tuli, blokkasin.. Kävi kasvotusten itkemässä takas ja uhkailemassa.. Tuli kukkapuskaa ja rotan raatoja. Otin jo selvää lähestysmiskiellosta ja sanoinkin kerran väijytyksen jälkeen, että seuraavalla kerralla haen kieltoa.

Sitten tulikin hänen vanhempansa, että jäitä hattuun nyt. He lupaavat, ettei poika enää häiritse mun elämääni. He tekivät mitä lupas.

Nykyisen mieheni olen löytänyt työkuvioista, että nähdäkseni hän on samaa luokkaa kuin itsekin. Hänen kanssaan on ollut helppoa. Toki nuoruudelle ja yksilöllekin pitää antaa tilaa, mutta silti... Naurettavaahan tämä on, mutta kaikki ei tapahdu heti. Ei tule kuin manulle illallinen, vaan pitää suunnitella ja säästää. :D

Taustat myös hyvin samanlaiset. Alkoholismia suvussa ja mielenterveysongelmia. Rahaa on niukasti. Tällä on nyt menty vuosikymmen. Hän on viisaampi kuin mä, ehkä vähän vanhoihin nahkoihin syntynyt. Älykäs mies duunariudestaan huolimatta. Moni asia natsaa ja meillä on jatkuvasti hauskaa. Hän on rakas.

Fiksuus, yleissivistys, hoksottimet ja elämäntapa vaikuttaa. Se mistä minä tykkään on hyvin epätodennäköistä amislaisten joukossa, mutta todennäköisempää yliopistolaisten joukossa.

On mahtavaa että toinen ymmärtää mitä tarkoitan, eikä tarvii selittää monta kertaa. On kivaa että kumpikin tienataan riittävästi että voidaan elää rennosti eikä rahasta tarvi riidellä.

On aika ihanaa että omassa kuplassa on suht järkeviä ihmisiä. En kestäisi ihmisiä joiden elämään kuuluu riitely, väkivalta, sekoilu jne.

Itse en nuorempana uhrannut tällaiselle ajatustakaan ja siksipä sitten onkin kokemusta melkoisen epäonnistuneista ja epäsopivista suhteista.

En usko, että suhteet olisi olleet yhtään sen onnistuneempia vaikka kumppani olisi ollut itseäni "ylempää" mutta kokemukseni mukaan ainakaan silloin ei suju jos kumppani on omaa keskiluokkaista duunaritaustaani alempaa. Ei oikein kohtaa arvo- eikä ajatusmaailma eikä elämäntavat.

Ihan tavallinen duunari sopii mulle parhaiten koska tavallinen duunari olen itsekin. Perhetaustakin on samanlainen eli kumpikaan meistä ei ole ainoa lapsi ja kumpikin on kasvanut ydinperheessä. Nuokin asiat on lopulta yllättävän merkityksellisiä ja tärkeitä. Samoin kuin se, ettei kumppanilla ollut aiemmista suhteista lapsia.

Vierailija kirjoitti:

On aika ihanaa että omassa kuplassa on suht järkeviä ihmisiä. En kestäisi ihmisiä joiden elämään kuuluu riitely, väkivalta, sekoilu jne.

Kuulemma noissa ns. paremmissa piireissäkin on ongelmia. On nääs noita tiettyjä autoja nähty talon pihassa.

Ei vaikuta.

Mä olen ns uranainen, maisteritason koulutus ja asiantuntijatyö. Aviomieheni on käynyt amiksen ja painanut perus tehdasduunia siitä alkaen. Olemme nyt neli-viiskymppisiä. Meitä yhdistävät erityisesti arjen arvot, hyvä luonne-match sekä keskinäinen arvostus.

Mielenkiintoista sikäli, että myös vanhemmalla sisarellani sekä miehellään on samantyyppinen asetelma suhteessaan.

Vierailija kirjoitti:

Fiksuus, yleissivistys, hoksottimet ja elämäntapa vaikuttaa. Se mistä minä tykkään on hyvin epätodennäköistä amislaisten joukossa, mutta todennäköisempää yliopistolaisten joukossa.

On mahtavaa että toinen ymmärtää mitä tarkoitan, eikä tarvii selittää monta kertaa. On kivaa että kumpikin tienataan riittävästi että voidaan elää rennosti eikä rahasta tarvi riidellä.

Ja on kunnolla velkaa nyt kun nousee asuntolainan korot ja yhtiölainan korot.

Sanon rehellisen mielipiteeni, että koulutustaustalla on väliä. Ei ole yhtään kemiat kohdannut duunarimiesten kanssa. Nostin rimaa ja siirryin akateemisiin miehiin. Akateemisilla miehillä on yleensä paremmat keskustelutaidot kuin duunareilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon. En voisi kuvitella että minulla ja vähävaraisella duunarimiehellä olisi paljoakaan yhteistä.

Nainen kun kommentoi niin framille nousee jälleen raha.

Aivan. Mutta ei se miehen raha! Kunhan tulee omillaan toimeen eikä siipeile minun rahoillani!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä sääli, että rikkaissa perheissä syödään yleensä pahemman makuista ruokaa.

Eipä kyllä. Duunarimutsini tekemät safkat olivat aina ala-arvoisia, vaikka olivat alusta loppuun tehty itse. Rikkaana oltaisiin voitu käydä raflassa syömässä viikonloppuisin.

No, sun mutsi ei sitten osannut tehdä ruokaa. Kyllä me köyhemmät käydään myös välillä ravintoloissa toteamassa, että parempaa ruokaa halvemmalla saa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä sääli, että rikkaissa perheissä syödään yleensä pahemman makuista ruokaa.

Kuinka monen rikkaan perheen ruokapöydässä olet ollut, mitä söitte?

On mulla rikkaita sukulaisia mikäli esim. apteekkari niihin kuuluu.

Elän ilman rahaa vaikka minulla on ok talo ja auto ja ruokaa. Kelpuutan itselleni ainoastaan sellaisen kumppanin joka on älykkyydeltään samaa tasoa ja on täten myös keksinyt tämän tavan jolla voi elää näin. Nim. Äo 155

Olemme molemmat jatko-opiskelijoita. Tapasimme yliopistolla että sinänsä vaikutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksuus, yleissivistys, hoksottimet ja elämäntapa vaikuttaa. Se mistä minä tykkään on hyvin epätodennäköistä amislaisten joukossa, mutta todennäköisempää yliopistolaisten joukossa.

On mahtavaa että toinen ymmärtää mitä tarkoitan, eikä tarvii selittää monta kertaa. On kivaa että kumpikin tienataan riittävästi että voidaan elää rennosti eikä rahasta tarvi riidellä.

Ja on kunnolla velkaa nyt kun nousee asuntolainan korot ja yhtiölainan korot.

Näissä piireissä lainat on kuitattu aikoja sitten, pääoman sijoitustuotoilla, perinnöllä jne. Lainaa ei edes tarvii ottaa niin paljon, jos pappa betalar puolet.

Opiskelu- ja työkaverini on päällepäin "ihan tavallinen asiantuntija" mutta tulee rikkaasta perheestä. Se taisi olla noin 30-32v kun kertoi maksaneensa vikan erän asuntolainastaan. Samaan aikaan minä maksoin 276 000 euron lainaa 3000e palkalla. Että ei se oma luokka vaan ne vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika ihanaa että omassa kuplassa on suht järkeviä ihmisiä. En kestäisi ihmisiä joiden elämään kuuluu riitely, väkivalta, sekoilu jne.

Kuulemma noissa ns. paremmissa piireissäkin on ongelmia. On nääs noita tiettyjä autoja nähty talon pihassa.

Mun lapseni kummi työskentelee poliisina. Saattaa käydä meillä tauolla tai lainaamassa tai palauttamassa jotain. Virka-autolla. Kyllä siinä on naapureilla kyyläämistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksuus, yleissivistys, hoksottimet ja elämäntapa vaikuttaa. Se mistä minä tykkään on hyvin epätodennäköistä amislaisten joukossa, mutta todennäköisempää yliopistolaisten joukossa.

On mahtavaa että toinen ymmärtää mitä tarkoitan, eikä tarvii selittää monta kertaa. On kivaa että kumpikin tienataan riittävästi että voidaan elää rennosti eikä rahasta tarvi riidellä.

Ja on kunnolla velkaa nyt kun nousee asuntolainan korot ja yhtiölainan korot.

Näissä piireissä lainat on kuitattu aikoja sitten, pääoman sijoitustuotoilla, perinnöllä jne. Lainaa ei edes tarvii ottaa niin paljon, jos pappa betalar puolet.

Opiskelu- ja työkaverini on päällepäin "ihan tavallinen asiantuntija" mutta tulee rikkaasta perheestä. Se taisi olla noin 30-32v kun kertoi maksaneensa vikan erän asuntolainastaan. Samaan aikaan minä maksoin 276 000 euron lainaa 3000e palkalla. Että ei se oma luokka vaan ne vanhemmat.

Juuri näin. Sitä se yhteiskuntaluokka tarkoittaa. Sukua, taustaa, kasvatusta. Toki voi loikata yhdessä sukupolvessa ylöspäin, mutta se ei muuta näitä taustatekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se samanlainen tausta ja sama tasoinen koulutus lisää parisuhteen kestävyyttä kun on yhteinen arvomaailma ja yhteiset tavoitteet elämässä. En usko, että on sattumaa että miehelläni ja minulla on samanlainen perhetausta ja tätä myötä hyvin sama kokemusmaailma. Toki nyt olemme jo eläneet tuplasti enemmän yhd ssä kuin erillään.

Samanlainen tausta ja koulutus eivät ole minkäänlainen tae siitä että arvomaailmat ja tavoitteet kohtaisivat. Luoja miten hölmöä porukkaa... ei mikään ihme että puolet liitoista kariutuu kun vedetään mutkia suoriksi ajattelemalla mustavalkoisesti.

Hyvä tosin että teillä on toiminut liitto. Harvinaista nykyisin.

Up

Miten te muut ns "luokkapudokkaat" ? Onko vaikeuksia löytää kumppania? Minulla on. Olen pudonnut lapsuudenperheeni hyvästä ylemmän keskiluokan suvusta melkein työväenluokkaan. Olen vaikeassa asemassa, koska minulla ei ole yhtään mitään yhteistä duunaritaustaisten miesten kanssa, enkä tykkää heistä, mutta akateemiset miehet eivät minua halua. Yksinäinen vanhuus siis edessä.