Miten paljon kumppanin yhteiskuntaluokka vaikuttaa puolisovalintaasi?

Rakastuin nykyiseen puolisooni päätä pahkaa nuorena opiskelijana heti ensitapaamisella. Vaikka opiskelijoina edustimme samaa "luokkaa", niin kyse oli niin silkasta kemiasta, että ei siihen millään järjellisellä asialla ollut mitään vaikutusta.

Mutta suhteen jatkon kannalta, kyllä myös yhteiskuntaluokalla ja koulutuksella on merkitystä, koska ne liittyvät yhteisiin arvoihin ja elämäntapaan. 

Kyllä se vaikuttaa, sama ruotsinkielinen tausta helpottaa ihmeesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon. En voisi kuvitella että minulla ja vähävaraisella duunarimiehellä olisi paljoakaan yhteistä.

Mutta hän on kumppanisi!?

Viittaako konditionaali siihen? Minulla on keskiluokkainen akateeminen mies.

Mä itse olen koulutettu ja hyvästä perheestä, mutta suoraan sanottuna melkein oksennan kun ihmiset puhuu tulevista kumppaneistaan näin.

Sillä mitä ihminen on tai on saavuttanut ei ole merkitystä sille miten onnelliseksi hänen kanssaan tulet. Sillä on merkitystä, että löydättekö te yhteyden toistenne välille ja onko toisen kanssa aidosti hyvä olla. Tekeekö tämä ihminen sinut onnelliseksi?

Hänen omistuksensa tai statuksensa yhteiskunnassa ei yllä sinne teidän kotiarkeenne asti. Suhteen onnellisuutta ei voi siis niillä mittareilla määritellä.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan nyt näin, että en kestäisi elää kovin "luokkatietoisen" ihmisen kanssa.

Luokkatietoisuus on nykyään siitä jännää että se on sallittua alaspäin, mutta ylöspäin sitä pidetään poliittisena. Keskiluokkainen saa olla luokkatietoinen, mutta duunari ei saisi olla.

Kyllä se vaikuttaa. Olen samanhenkisempi oman koulutustason ihmisten kanssa. Lisäksi se että on ollut kärsivällisyyttä, ahkeruutta ja motivaatioita pärjätä elämässä jossain määrin on tärkeää.

Elämäntyyli ja esim keskustelukulttuuri on ihan työväenluokkaisilla erilainen. Tässäkin on tietysti poikkeuksia suuntaan ja toiseen. Exän wannabe-porvariperhe oli moukkamaisimpia ihmisiä joita olen koskaan tavannut.

Toisaalta ei aina ole pakko onnistua elämässä. Seurustelin pitkään täysin varattoman konkurssiin menneen yrittäjän kanssa. Sekään konkurssi ei ollut hänen omaa syytään. Että asenne ja elämänkatsomus on tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Mä itse olen koulutettu ja hyvästä perheestä, mutta suoraan sanottuna melkein oksennan kun ihmiset puhuu tulevista kumppaneistaan näin.

Sillä mitä ihminen on tai on saavuttanut ei ole merkitystä sille miten onnelliseksi hänen kanssaan tulet. Sillä on merkitystä, että löydättekö te yhteyden toistenne välille ja onko toisen kanssa aidosti hyvä olla. Tekeekö tämä ihminen sinut onnelliseksi?

Hänen omistuksensa tai statuksensa yhteiskunnassa ei yllä sinne teidän kotiarkeenne asti. Suhteen onnellisuutta ei voi siis niillä mittareilla määritellä.

Itse miehenä arvostan naisessa yli kaiken kykyä itsenäiseen ajatteluun.

Että ei ole kaikesta samaa mieltä kuin enemmistö ja valtavirta.

Että on sisäistä voimaa olla eri mieltä kuin kaverit, Hesari, hallitus.

Vierailija kirjoitti:

Mä itse olen koulutettu ja hyvästä perheestä, mutta suoraan sanottuna melkein oksennan kun ihmiset puhuu tulevista kumppaneistaan näin.

Sillä mitä ihminen on tai on saavuttanut ei ole merkitystä sille miten onnelliseksi hänen kanssaan tulet. Sillä on merkitystä, että löydättekö te yhteyden toistenne välille ja onko toisen kanssa aidosti hyvä olla. Tekeekö tämä ihminen sinut onnelliseksi?

Hänen omistuksensa tai statuksensa yhteiskunnassa ei yllä sinne teidän kotiarkeenne asti. Suhteen onnellisuutta ei voi siis niillä mittareilla määritellä.

Niin, no yhteys on helpompi löytää ja arjessa ylläpitää kun on samantyyppinen tausta ja elämäntilanne. Seurustelin nuorempana duunarimiehen kanssa. Sitä älystäni, taustastani, koulutuksestani, kunnianhimostani ja rahoistani vittuilua en ajatellut kuunnella enää toista kertaa. Otin miehen, joka ymmärtää akateemiset kunnianhimoni ja omituiset harrastukseni ja tienaa saman verran kuin minä. Hyvin menee.

On se sillä tavalla vaikuttanut, että yhteiselo samanlaisesta taustasta tulevan ihmisen kanssa on osoittautunut kestävimmäksi ja luontevimmaksi vaihtoehdoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan nyt näin, että en kestäisi elää kovin "luokkatietoisen" ihmisen kanssa.

Luokkatietoisuus on nykyään siitä jännää että se on sallittua alaspäin, mutta ylöspäin sitä pidetään poliittisena. Keskiluokkainen saa olla luokkatietoinen, mutta duunari ei saisi olla.

Miten niin ei saisi? En kyllä kuule missään tällaista keskustelua. Duunari ei vaan tuppaa olemaan enää luokkatietoinen vaan äänestää haavekuviensa kokoomuslaisia.

En usko että minulla ja duunarimiehellä olisi paljonkaan yhteistä, olisimme liian erilaisia.

Toisaalta, ei sellaisenkaan kanssa, jonka tausta olisi esim ruotsinkielinen akateeminen suku.

Vierailija kirjoitti:

Mä itse olen koulutettu ja hyvästä perheestä, mutta suoraan sanottuna melkein oksennan kun ihmiset puhuu tulevista kumppaneistaan näin.

Sillä mitä ihminen on tai on saavuttanut ei ole merkitystä sille miten onnelliseksi hänen kanssaan tulet. Sillä on merkitystä, että löydättekö te yhteyden toistenne välille ja onko toisen kanssa aidosti hyvä olla. Tekeekö tämä ihminen sinut onnelliseksi?

Hänen omistuksensa tai statuksensa yhteiskunnassa ei yllä sinne teidän kotiarkeenne asti. Suhteen onnellisuutta ei voi siis niillä mittareilla määritellä.

Omistukset ja tulot nimenomaan heijastuu kotiarkeen. Ei ole synti haluta taloudellisesti hyvää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Edellytän akateemista loppututkintoa. Duunari ei kiinnosta seksuaalisesti.

Kyllä duunari voi kiinnostaa seksuaalisesti, mutta pelkällä raa'alla seksillä ei suhteessa kovin pitkälle pötkitä.

Kun puhutaan puolisosta, niin pitää olla paljon muitakin avuja ja yhteensopivuuksia. Esimerkiksi yhteinen huumori.

Tykkään keskiluokkaisuudesta. Miellän siihen liittyväksi niin paljon. Esim. Yleensä halu matkustaa, halu ymmärtää erilaisia ilmiöitä, mielenkiinto muuhunkin ruokaan ja juomaan kuin nakkisoppaan ja lapin kultaan, tapa käyttää alkoholia, positiivinen suhtautuminen liikuntaan ym. Periaatteessa kyse ei ole niinkään rahasta, kuin elämäntavoista jotka miellän liittyväksi keskiluokkaisuuteen. Saman tulotason ihminen voi olla jääräjuntti, joka suhtautuu vihamielisesti vähän kaikkeen. Ja sitten taas joku paljon hyvätuloisempikin ihminen saattaa elää suunnilleen näin, hakematta rahasta ja tavarasta tarpeettoman paljon merkitystä elämäänsä. Eli juu, itseni kaltsisista tykkään eniten. Toki ihmisten kanssa kaikki rajat on aina vähän veteen piirrettyjä, koska yksilöllä voi olla niin omanlaisensa paketti olla olemassa.

Yhteiskuntaluokka ei vaikuta mutta se että käy töissä ja tulee omillaan toimeen vaikuttaa. Lyhytaikainen työttömyys ei haittaa mutta elämäntapana työttömyys on minulle varoitusmerkki. En myöskään valitsisi alkoholistia tai peliongelmaista.

Teiniaikojen poikaystäväni meni duunarialan oppisopimuskoulutukseen peruskoulun jälkeen ja minä lukioon. Sain toisinaan kuulla jotain ihmeellistä kuittailua lukiolaisista ja esimerkiksi meidän bileisiin hän ei suostunut tulemaan, koska lukiolaiset. Hyvän ystäväni äiti puolestaan opetti tyttärelleen, että koulutetut naiset eivät osaa siivota ja laittaa ruokaa.

Läheskään aina tilanne ei ole se, että akateeminen kranttuilee vaan että duunareilla on jäätäviä ennakkoluuloja ja ilmeisesti jotain alemmuudentunnetta. Ei se ainakaan auta ihmissuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Teiniaikojen poikaystäväni meni duunarialan oppisopimuskoulutukseen peruskoulun jälkeen ja minä lukioon. Sain toisinaan kuulla jotain ihmeellistä kuittailua lukiolaisista ja esimerkiksi meidän bileisiin hän ei suostunut tulemaan, koska lukiolaiset. Hyvän ystäväni äiti puolestaan opetti tyttärelleen, että koulutetut naiset eivät osaa siivota ja laittaa ruokaa.

Läheskään aina tilanne ei ole se, että akateeminen kranttuilee vaan että duunareilla on jäätäviä ennakkoluuloja ja ilmeisesti jotain alemmuudentunnetta. Ei se ainakaan auta ihmissuhteessa.

Niinpä. Miehet munat kutistuu heti, jos he ajattelee että naisella on paremmat tulot ja enemmän älliä. Alkaa armoton kettuilu javaltataistelu. Kuka sitä jaksaa? Siksi miehet onkin niin yleviä, että valitsee kumppanin pärstän ja perseen perusteella. Koska sehän on rationaalista.

Ei yhtään. Olen akateemisesti koulutettu ja hyväpalkkainen, ja ajankohtaisesti rakastunut varattomaan duunariin joka ei huoli minua.

Vierailija kirjoitti:

Mä itse olen koulutettu ja hyvästä perheestä, mutta suoraan sanottuna melkein oksennan kun ihmiset puhuu tulevista kumppaneistaan näin.

Sillä mitä ihminen on tai on saavuttanut ei ole merkitystä sille miten onnelliseksi hänen kanssaan tulet. Sillä on merkitystä, että löydättekö te yhteyden toistenne välille ja onko toisen kanssa aidosti hyvä olla. Tekeekö tämä ihminen sinut onnelliseksi?

Hänen omistuksensa tai statuksensa yhteiskunnassa ei yllä sinne teidän kotiarkeenne asti. Suhteen onnellisuutta ei voi siis niillä mittareilla määritellä.

No todellakin se status ja omistus heijastuu sinne kotiarkeen. Jo ihan siihen mikä se koti on. Onko sillä miehellä mahdollisuutta ostaa perheelleen kotia vai kituutellaanko vuokralla jossain ilman vaurastumismahdollisuuksia. Status vaikuttaa suoraan miehen elämäntyyliin, kuuluuko siihen vaikkapa työmatkoja, vaaditaanko edustamista. Se mitä ihminen on saavuttanut tekee suoraan onnellisuutta ainakin minulle. Minä haluan, että puolisoni on saavuttanut esim. hyvän kielitaidon ja kykenee esim. matkustelemaan kanssani, keskutelemaan kanssani, harrastamaan kanssani.

Vierailija kirjoitti:

On se sillä tavalla vaikuttanut, että yhteiselo samanlaisesta taustasta tulevan ihmisen kanssa on osoittautunut kestävimmäksi ja luontevimmaksi vaihtoehdoksi.

Siis minkä kannalta, omaisuuden ja matkustelun vai?

Kyllä itsellä merkitsee enemmän se, että mies on mielestäni komea ja on kemiaa, koska silloin seksielämä on hyvää. Miehen varallisuus ja ammatti ei merkitse.