Olen äiti, joka vain tapaan lapsiani
Tämä sopii minulle. En jaksa sitä kitinää mitä lapsista tulee, enkä halua huutaa lapsille kurkku suorana, että nyt turpa kiinni, nyt siivoat sen huoneesi, nyt oletko tehnyt jo läksyt, ai et, tuolla menolla sinusta ei tule ikinä yhtään mitään jne.
Vietän mieluummin tunteja heidän seurassaan, niin mikään noista ongelmista ei tule in my face heidän kanssaan. Mokatkoon elämänsä rauhassa sen sietävän isänsä kanssa.
Jos eivät mokaa, yllätyn iloisesti.
Elin lasten kanssa siihen saakka, kun he olivat 8- ja 10-vuotiaita, eli aika monta vuotta kuitenkin. Esikoisella on autistisia piirteitä, se vaikutti negatiivisesti perheen elämään.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Ei se isäkään kaikkea yksin siedä ja jaksa, mutta kun jonkun on pakko. Onnellinen on lapsistaan, mutta äärirajoilla. Tottakai se yritti viimeiseen asti kaikkea sirkustemppuja, että olisit alkanut kantamaan vastuuta, kuten aikuisen kuuluu. Ja kantoi pitkään omassa niskassaan häpeäleimaa vuoksesi, sinun puolestasi, milloin mistäkin, vaikka kaikki ympärillä tajusi kuvion. Nyt kuuntelee itkuja, miksi äiti jätti.
On teitä muitakin kuin sinä. Usko pois.
Ei hän mitään itkuja kuuntele, että miksi äiti jätti. Ei se, ettei halua huutaa lapsilleen vihaisena, ole heidän silmissään heidän jättämisensä. Enkä minä minnekään kadonnut, lähekkäin asutaan.
Ap
Minusta se, että vain tapaa lapsia, on täysin riittävää. Ei lasten edes olisi terveellistä vaihtaa kotia koko ajan. Korkeintaan niin, että aikuiset vaihtavat, mutta mies ei siitä innostunut, vaikka ehdotin sitä.
Ap
Sellaista se on Äitihullun elämä. Mielenvikaista.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on Äitihullun elämä. Mielenvikaista.
Voi voi, menehän nyt vaikka terapiaan käsittelemään piiloon jääneet ongelmasi.
Ap
Tekeehän se minimalisti Sari Simoskakin noin. Varmaan on paljon muitakin äitejä.
Ei se isäkään kaikkea yksin siedä ja jaksa, mutta kun jonkun on pakko. Onnellinen on lapsistaan, mutta äärirajoilla. Tottakai se yritti viimeiseen asti kaikkea sirkustemppuja, että olisit alkanut kantamaan vastuuta, kuten aikuisen kuuluu. Ja kantoi pitkään omassa niskassaan häpeäleimaa vuoksesi, sinun puolestasi, milloin mistäkin, vaikka kaikki ympärillä tajusi kuvion. Nyt kuuntelee itkuja, miksi äiti jätti.
On teitä muitakin kuin sinä. Usko pois.