Lue keskustelun säännöt.
En jaksa keskustella puolison kanssa ongelmista hänen huonon käytöksen takia
Kunnioitus karisee huonosti käyttäytyviä kohtaan
25.02.2023 |
Kaikesta ei mukavasta aiheesta joko
- joko todetaan ilkeasti, että minun pitää rauhoittua
- keskusteluni aiheuttaa traumoja lapsille
- aloitetaan syyttelemään minua jostakin päätarkoituksena vain loukata mahdollisimman pahasti
- päätavoite elämässä on hiljentää toinen mahdollisimnan ilkeästi
En ilkeile, koska omatuntoni on niin hyvä, ettei sille ole tarvetta - toisen alentaiselle siis. En nalkuta, koska en jaksa jauhaa samasta asiasta monesti. Nykyään jo suurin osa ongelmista on sellaisia, mitkä on tuotu esille. Toisin sanoen parisuhde ei enää tule ikinä kehittymään parempaan, vaan vain huononemaan. En enää kunnioita puolisoani niin paljon kuin parisuhteessa pitäisi.
Kysymys siis kuuluu teille, jotka ette kestä kritiikkiä tai ikävistä asioista keskustelus suhteessa: Miten olette ajatelleet suhdettanne kehittää? Miten estätte, ettei ilmapiiri myrkyty? Miten tästä pääsee eteen päin?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko esimerkin?
Esimerkiksi, jos kysyn/ huudan huoneesta toiseen, mihin mies on laittanut tuttipullon, niin hän ottaa sen itseensä ja käskee rauhoittumaan.
Minulle riittäisi, että hän kertoisi, missä se tavara on.Kysyn häneltä asiasta/kotityöstä, jonka hän luvannut hoitaa ajat sitten, niin hän alkaa keksiä kaikkea, mitä pahaa minä olen tehnyt elämässäni. Minulle riittäisi, että hän toteaisi (jo vaikka heti aluksi pyydettäessä), ettei aio hoitaa asiaa, niin minä hoitaisin. Sillä selvä ilman sen suurempia ongelmia.
Kerron hänelle jostakin hänen kannaltaan ikävästä toiminnasta suhteessamme, niin hän alkaa syyttämään minua lasten traumatsoinnista kun kehtaan ottaa ikävän asian puheeksi. Itse toivoisin ihan vain keskustelun ja sovinnon aiheesta, mutta ei. Elämässä kun ei saa olla mitään ikävää tai ainakaan sitä hänelle tuoda esiin.
Oletko itse yhteistyökykyinen kun mies huutaa sinulle ja tivaa vastauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko esimerkin?
Esimerkiksi, jos kysyn/ huudan huoneesta toiseen, mihin mies on laittanut tuttipullon, niin hän ottaa sen itseensä ja käskee rauhoittumaan.
Minulle riittäisi, että hän kertoisi, missä se tavara on.Kysyn häneltä asiasta/kotityöstä, jonka hän luvannut hoitaa ajat sitten, niin hän alkaa keksiä kaikkea, mitä pahaa minä olen tehnyt elämässäni. Minulle riittäisi, että hän toteaisi (jo vaikka heti aluksi pyydettäessä), ettei aio hoitaa asiaa, niin minä hoitaisin. Sillä selvä ilman sen suurempia ongelmia.
Kerron hänelle jostakin hänen kannaltaan ikävästä toiminnasta suhteessamme, niin hän alkaa syyttämään minua lasten traumatsoinnista kun kehtaan ottaa ikävän asian puheeksi. Itse toivoisin ihan vain keskustelun ja sovinnon aiheesta, mutta ei. Elämässä kun ei saa olla mitään ikävää tai ainakaan sitä hänelle tuoda esiin.
Miksi ihmeessä huudat mihin joku tuttipullo on laitettu? Oletko joku hullu?
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei kestä kritiikkiä. Jos kerrot heille ikävistä tuntemuksistasi parisuhteessanne, he hermostuvat ja loukkaantuvat ja lopuksi sinä olet syyllinen tilanteeseen, kun tunnet niinkuin tunnet.
En tajua minäkään ap. mitä tämä tällainen käytös on ja mistä se kumpuaa.
Teidän "naisten" yksipuolisista vaatimuksista ja halusta alistaa mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko esimerkin?
Esimerkiksi, jos kysyn/ huudan huoneesta toiseen, mihin mies on laittanut tuttipullon, niin hän ottaa sen itseensä ja käskee rauhoittumaan.
Minulle riittäisi, että hän kertoisi, missä se tavara on.Kysyn häneltä asiasta/kotityöstä, jonka hän luvannut hoitaa ajat sitten, niin hän alkaa keksiä kaikkea, mitä pahaa minä olen tehnyt elämässäni. Minulle riittäisi, että hän toteaisi (jo vaikka heti aluksi pyydettäessä), ettei aio hoitaa asiaa, niin minä hoitaisin. Sillä selvä ilman sen suurempia ongelmia.
Kerron hänelle jostakin hänen kannaltaan ikävästä toiminnasta suhteessamme, niin hän alkaa syyttämään minua lasten traumatsoinnista kun kehtaan ottaa ikävän asian puheeksi. Itse toivoisin ihan vain keskustelun ja sovinnon aiheesta, mutta ei. Elämässä kun ei saa olla mitään ikävää tai ainakaan sitä hänelle tuoda esiin.
Oletko itse yhteistyökykyinen kun mies huutaa sinulle ja tivaa vastauksia?
No hän nyt tuskin ikinä tivaa vastauksia, kun hänen puoleltaan ikävien asioiden käsittely on myös sitä (jos siis päästään asiaa "käsittelemään"), että hän puhuu putkeen noin puolituntia ja minä en saa sanoa asiaan mitään. Yleensä kerkeän aloittaa lauseen noin 2-3 sanalla ja hän jatkaa siitä sitten omaa monologiaan. Enkä jaksa huutaa tai mutakaan huonoa käytöstä, eli en todellakaan ala toista hiljentämään agressiivisesti/henkisellä väkivallalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa ja ongelma on ratkaistu.
Ongelma jatkuu
Ihan vaan eroamalla tuostakin ongelmasta pääsee eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko esimerkin?
Esimerkiksi, jos kysyn/ huudan huoneesta toiseen, mihin mies on laittanut tuttipullon, niin hän ottaa sen itseensä ja käskee rauhoittumaan.
Minulle riittäisi, että hän kertoisi, missä se tavara on.Kysyn häneltä asiasta/kotityöstä, jonka hän luvannut hoitaa ajat sitten, niin hän alkaa keksiä kaikkea, mitä pahaa minä olen tehnyt elämässäni. Minulle riittäisi, että hän toteaisi (jo vaikka heti aluksi pyydettäessä), ettei aio hoitaa asiaa, niin minä hoitaisin. Sillä selvä ilman sen suurempia ongelmia.
Kerron hänelle jostakin hänen kannaltaan ikävästä toiminnasta suhteessamme, niin hän alkaa syyttämään minua lasten traumatsoinnista kun kehtaan ottaa ikävän asian puheeksi. Itse toivoisin ihan vain keskustelun ja sovinnon aiheesta, mutta ei. Elämässä kun ei saa olla mitään ikävää tai ainakaan sitä hänelle tuoda esiin.
Miksi ihmeessä huudat mihin joku tuttipullo on laitettu? Oletko joku hullu?
No ei se ääni kanna toiseen huoneeseen kuiskaamalla. Vähän kyllä repesin 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko esimerkin?
Esimerkiksi, jos kysyn/ huudan huoneesta toiseen, mihin mies on laittanut tuttipullon, niin hän ottaa sen itseensä ja käskee rauhoittumaan.
Minulle riittäisi, että hän kertoisi, missä se tavara on.Kysyn häneltä asiasta/kotityöstä, jonka hän luvannut hoitaa ajat sitten, niin hän alkaa keksiä kaikkea, mitä pahaa minä olen tehnyt elämässäni. Minulle riittäisi, että hän toteaisi (jo vaikka heti aluksi pyydettäessä), ettei aio hoitaa asiaa, niin minä hoitaisin. Sillä selvä ilman sen suurempia ongelmia.
Kerron hänelle jostakin hänen kannaltaan ikävästä toiminnasta suhteessamme, niin hän alkaa syyttämään minua lasten traumatsoinnista kun kehtaan ottaa ikävän asian puheeksi. Itse toivoisin ihan vain keskustelun ja sovinnon aiheesta, mutta ei. Elämässä kun ei saa olla mitään ikävää tai ainakaan sitä hänelle tuoda esiin.
Oletko itse yhteistyökykyinen kun mies huutaa sinulle ja tivaa vastauksia?
No hän nyt tuskin ikinä tivaa vastauksia, kun hänen puoleltaan ikävien asioiden käsittely on myös sitä (jos siis päästään asiaa "käsittelemään"), että hän puhuu putkeen noin puolituntia ja minä en saa sanoa asiaan mitään. Yleensä kerkeän aloittaa lauseen noin 2-3 sanalla ja hän jatkaa siitä sitten omaa monologiaan. Enkä jaksa huutaa tai mutakaan huonoa käytöstä, eli en todellakaan ala toista hiljentämään agressiivisesti/henkisellä väkivallalla.
Ja mikä saa sinun pysymään tuossa suhteessa? Jos on noin vaikeaa, niin eikö ero olisi oikein hyvä vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on paha parisuhdeongelma. Ero vai pariterapia? Tuskin jaksat tuollaista noin jatkaa. Älä syytä itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko esimerkin?
Esimerkiksi, jos kysyn/ huudan huoneesta toiseen, mihin mies on laittanut tuttipullon, niin hän ottaa sen itseensä ja käskee rauhoittumaan.
Minulle riittäisi, että hän kertoisi, missä se tavara on.Kysyn häneltä asiasta/kotityöstä, jonka hän luvannut hoitaa ajat sitten, niin hän alkaa keksiä kaikkea, mitä pahaa minä olen tehnyt elämässäni. Minulle riittäisi, että hän toteaisi (jo vaikka heti aluksi pyydettäessä), ettei aio hoitaa asiaa, niin minä hoitaisin. Sillä selvä ilman sen suurempia ongelmia.
Kerron hänelle jostakin hänen kannaltaan ikävästä toiminnasta suhteessamme, niin hän alkaa syyttämään minua lasten traumatsoinnista kun kehtaan ottaa ikävän asian puheeksi. Itse toivoisin ihan vain keskustelun ja sovinnon aiheesta, mutta ei. Elämässä kun ei saa olla mitään ikävää tai ainakaan sitä hänelle tuoda esiin.
Miksi ihmeessä huudat mihin joku tuttipullo on laitettu? Oletko joku hullu?
No ei se ääni kanna toiseen huoneeseen kuiskaamalla. Vähän kyllä repesin 😂😂😂
No miksi olet edelleen tuossa suhteessa sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan erolla pääsee eroon noista ongelmista.
Tykkäät itsestäsi niin paljon, ettet ole edes valmis miettimään mahdollisista ongelmistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#pillutelineenprinsessaharhat vol 98754788t
Vierailija kirjoitti:
#pillutelineenprinsessaharhat vol 98754788t
Eli mielenterveyspolille harhojen takia? Onko minulla jokin tietty harhoja aiheuttava mielenterveyden sairaus, mitä olettaisit? Voinko olettaa koko parisuhteeni olevan harhaa vain vain toisen toimien?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#pillutelineenprinsessaharhat vol 98754788t
Eli mielenterveyspolille harhojen takia? Onko minulla jokin tietty harhoja aiheuttava mielenterveyden sairaus, mitä olettaisit? Voinko olettaa koko parisuhteeni olevan harhaa vain vain toisen toimien?
Miksi roikut tuollaisessa suhteessa? Eikö olisi helpompi vaan erota.
Esimerkiksi, jos kysyn/ huudan huoneesta toiseen, mihin mies on laittanut tuttipullon, niin hän ottaa sen itseensä ja käskee rauhoittumaan.
Minulle riittäisi, että hän kertoisi, missä se tavara on.
Kysyn häneltä asiasta/kotityöstä, jonka hän luvannut hoitaa ajat sitten, niin hän alkaa keksiä kaikkea, mitä pahaa minä olen tehnyt elämässäni. Minulle riittäisi, että hän toteaisi (jo vaikka heti aluksi pyydettäessä), ettei aio hoitaa asiaa, niin minä hoitaisin. Sillä selvä ilman sen suurempia ongelmia.
Kerron hänelle jostakin hänen kannaltaan ikävästä toiminnasta suhteessamme, niin hän alkaa syyttämään minua lasten traumatsoinnista kun kehtaan ottaa ikävän asian puheeksi. Itse toivoisin ihan vain keskustelun ja sovinnon aiheesta, mutta ei. Elämässä kun ei saa olla mitään ikävää tai ainakaan sitä hänelle tuoda esiin.