Millainen ihmispersoona oli ekan luokkasi kouluopettajasi?

En muista ollenkaan häntä persoonana, eli ilmeisesti hän on ollut asiallinen henkilö. Sen muistan, että hän jäi pidemmälle sairaslomalle. Lapset ainakin jäimme uskoon, että uupumuksen vuoksi jäi. Tästä on aikaa jo.

Kokenut ja rauhallinen. Ei ollut lämmin ja läheinen mutta se ei ollut tapanakaan 70-luvulla. Lapselle jäi kuitenkin olo, että ope on luotettava ihminen, jolla on homma hallussa. Toki se oli silloin helpompaakin.

Himouskovainen nynny.

Nutturapäinen 150-vuotias, vaikutti kiihkou s k o v a i s e l t a, vanhapiika, varmasti ollut   k e s k i t y sleirin vartijana nuorempana.

Mun eka ja tokaluokan opettaja ei ollut mitenkään soveltuva opettamaan pikkuoppilaita, koska odotti jo 6-8-vuotiailta sellaista omatoimisuutta, jota yleensä vaaditaan vasta tyyliin 5.-6. Luokkalaisilta . Liekö ollut ensikertalainen ekaluokkalaisen opettajana. Se vaatii kärsivällisyyttä opettaa pikkukoululaisia.

Hän oli nainen ja kylmän oloinen. Äiti kertoi vuosia myöhemmin open valittaneen minusta ja miten olen liian vilkas lapsi. Äiti on itsekin opettaja, niin oli kuitenkin pitänyt puoliani ja helpottunut kun ope vaihtui jo tokalle luokalle. Lapsen persoona ei saa olla syy haukkua lasta. En ollut kuitenkaan hankala oppilas ja tein läksyni, mutta juttua riitti

En tiedä, varmaan oman aikansa kasvatti, hirviö. Muistan vain ne miljoonat säännöt miten tulee koulussa käyttäytyä, miten olla hiljaa ja viitata niin, että kyynerpää oli pulpetilla paikoillaan , kun sai puheenvuoron noustiin asentoon pulpetin viereen seisomaan niin että hiiri voi juosta seisojan ja pulpetin välistä. Aivan kauheaa, kahdesti myöhästynyt joutui kirjoittamaan lapun kaulaansa en enää myöhästy ja nurkkaan tunniksi. Ruokalassa yläkoululainen muussasi perunat ja kastikkeen, tämä meidän opettaja esitteli lautasta koko koululle ja kertoi ettei tuollaista sianruokaa saa tehdä vaan perunasta leikataan pala.

Olen usein miettinyt miten olisin pärjännyt elämässä jos koulussakäynti olisi ollut iloa oppimisesta eikä pelkoa, että käyttäytyy väärin.

Jämäkkä asiallinen nainen. 2000-luvun alku

Iloinen, lempeyttä ja rajoja sopivasti. Muistan myös, että minusta hän oli herttaisen näköinen ( stalkkasin hänet vähän aikaa sitten, ja näytti yhä todella paljon samalta )

Melko vastikään valmistunut erityisopettajaksi, mutta, koska ei saanut erityisopettajan paikkaa tuli meidän luokanopettajaksi ( en tiedä miksi muistan tuon niin hyvin, aloitin koulun 1986). Hänellä oli halu käyttää tuoreita opettamismenetelmiä ja kyky eriyttää opetusta , esim. minun ei tarvinnut osallistua lukemisen opettelun tunneille vaan sain lukea opettajanhuoneessa kirjoja.

Naisopettaja, nyt kun muistelen niin osasi hommansa. 80 luvun alkua elettiin.

Sotaleski joka purki omaa kyvyttömyyttään opettaa vain huutamalla viattomille lapsille, koska ei osannut oikeasti opettaa. Aikakautensa tuote, suhteiden kautta työllistynyt auktoriteettiaan vaaliva katkeroitunut vanha ihminen jota nykymittapuulla ei päästettäisi työskentelemään koululaisten kanssa.

Itsevarma, huokui auktoriteettia ja vahvoja mielipiteitä, mutta samalla toimi tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Niin sanotusti tomera täti, mutta samalla aina hymynkare huulilla. Jämpti ja vahva nainen, joka ei pelännyt antaa rangaistuksia eikä kehuja. Ihailin häntä jo silloin, ja koen kasvaneeni aika samantyyliseksi aikuiseksi naiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Nutturapäinen 150-vuotias, vaikutti kiihkou s k o v a i s e l t a, vanhapiika, varmasti ollut   k e s k i t y sleirin vartijana nuorempana.

Naurahdin. Olikohan meillä sama opettaja? Muistan myös kerran pillahtaneeni itkuun kesken tunnin, koska nutturamuori päästi jonkun ikävän kommentin. Tähän itkuun hän sitten reagoi sanomalla, että no voi, mikä sinulle nyt tuli. HMM, MIKÄKÖHÄN.