Lue keskustelun säännöt.
Ison palkan hinta?
24.02.2023 |
Kysymys on kohdistettu teille, jotka olette vuosituloissa siellä ylimmässä desiilissä:
Mikä on se hinta, jonka koet joutuvasi isoista tuloista maksamaan? Mikä on ison palkan haittapuoli ja mietitkö koskaan, onko se kaiken vaivan arvoista?
Hieman taustaa: olen ollut pari vuotta elämäni ensimmäisessä "uraputkessa". Rakastan työtäni ja olen hyvä siinä, mikä on näkynyt nopeana urakehityksenä. Aloitin asiantuntijana 3500 euron palkalla ja nyt muutamassa vuodessa palkka on noussut +2000 euroa. Yritys on pieni, minkä vuoksi tekemistä on paljon (stressaavaa), hommat ovat vähän sekaisin ja kaikki tekevät kaikkea + joudun koko ajan paikkailemaan pomojeni tolloiluja ja etenemismahdollisuuksia ei oikeastaan enää ole. Tämä on se lakipiste tässä firmassa. Toisaalta meillä työ on joustavaa, ei vaatimuksia ilta- tai viikonlopputöistä ja saan päättää suurinpiirtein kaikesta itse (jos pystyn välttelemään pomoni mikromanageerauksen, missä olen jo aika hyvä). Mietin kuitenkin aktiivisesti työn vaihtoa, mutta samalla pelkään, että löytyisikö tällä kokemuksella ja palkkatoiveella (6000 e) mitään parempaa? Joutuisiko muualla tekemään automaattisesti johtajasopimuksen, yli 40 h viikossa töitä, myyntiin sidotulla palkalla?
Eli mitä te hyvintienaavat teette ja onko palkka suhteessa työn vaatimuksiin? Is it worth it?
Vaihtiehtoja on jäädä nykyiseen, hakeutua uraputkeen muualle tai etsiä vaatimattomammin palkattua, mutta leppoisaa ja kiinnostavaa asiantuntijatyötä. Verottajahan tasaa kuitenkin meidän kaikkien palkat.
Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Kommentit (31)
Riippuu ihan alasta, firmasta, omista kyvyistä jne. Ei tuohon ole yleispätevää sääntöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se stressi ja vastuu nousee palkan mukana lähes kaikkialla. En myy työkseni mitään tai ole johtaja, mutta stressi on silti kova koska oma työpanos vaikuttaa isolta osalta miten firmalla menee.
Mä sainedelkusessä fuusiossa valita otanko johtajasopimuksen ja 1000e lisää palkkaa vai pidänkö nykypalkan ja tuntikirjanpidon. Jatkoin nykyisellä.
Nyt palkka 6000 e taloushallinnon keskijohdossa. Lomat ja viikonloput on oikeasti vapaita, en kanna puhelinta mukanani. Kaikki ylityöt saan pitää kesällä vapaana, mikä on lapsiperheessä mukavaa.
Mutta johtajasopimuksella on myös mahdollista tehdä ns. normaalia päivää. Riippuu niin paljon alasta, firmasta ja itsestäkin eli siitä mitä ottaa kantaakseen, kuinka paljon delegoi ja mistä piittaa.
Mä tienaan kuutisen tonnia ja työn määrä on kohtuullinen, ts. ei tartte tehdä yli 40-tuntista viikkoa. Joskus on kiire mutta sitä voi sitten tasoitella hiljaisempaan aikaan. Tykkään työstäni. Olen kieltäytynyt ylennyksestä, esimiestehtäviä kokeilin mutta niistä pitäis saada käteen tuo 6000 että maksais vaivan. Ylipäänsä Suomen tökerö verotus tekee sen, että en halua nähdä enempää vaivaa ja jos työ alkaisi stressaamaan niin lähtisin silmää räpäyttämättä leppoisampiin hommiin kun käytännössä saman palkan saa käteen pienemmälläkin riesalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitit/ viestisi julkaistiin klo:7.40
Itselläni oli työ niin hektinen että tuohon kellon aikaan hoidin jo töitä vaikka työaika alkoi hieman myöhemmin.
Palkkani oli 25 vuotta sitten hyvä. Nykyään kun palkat ovat nousseet saa moni jo sen 4000€/kk
Silloin , nuorempana tein myös elämäni hankinnat.
Olisin voinut saada jopa päällikön paikan, mutta suojelun päällikköä hänen mokailuilta.
Se kostautui sitten niin että jouduin jättämään sen työn.
Älkää koskaan suojelko omaa päällikköä, isossa firmassa on aina hänen yläpuolella muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä tienaan kuutisen tonnia ja työn määrä on kohtuullinen, ts. ei tartte tehdä yli 40-tuntista viikkoa. Joskus on kiire mutta sitä voi sitten tasoitella hiljaisempaan aikaan. Tykkään työstäni. Olen kieltäytynyt ylennyksestä, esimiestehtäviä kokeilin mutta niistä pitäis saada käteen tuo 6000 että maksais vaivan. Ylipäänsä Suomen tökerö verotus tekee sen, että en halua nähdä enempää vaivaa ja jos työ alkaisi stressaamaan niin lähtisin silmää räpäyttämättä leppoisampiin hommiin kun käytännössä saman palkan saa käteen pienemmälläkin riesalla.
Ja lisään vielä, että työajan suhteen sopimukseni on johtajatyyppinen. Se on nykypaikassa lähinnä etu kun ei tarvitse pelleillä työaikakirjanpidon kanssa ja firmassa on tolkun meininki, illat, lomat ja viikonloput on mahdollista pitää koneet ja puhelimet kiinni jos ei ihan taivas niskaan putoa. Ja silloin saakin soitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe, että joutuisin maksamaan yhtään mitään hintaa isosta palkastani. Samalla tavalla olisin pienemmällä palkalla sidottu työaikoihin ja samalla tavalla pienipalkkaisilla sumplitaan vuosilomia. Työssä joudun osaamaan ja oppimaan koko ajan, mutta en pidä sitä erityisenä hintana siitä, että vastapainoksi on rahaa tehdä asioita, joilla ostaa mukavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se stressi ja vastuu nousee palkan mukana lähes kaikkialla. En myy työkseni mitään tai ole johtaja, mutta stressi on silti kova koska oma työpanos vaikuttaa isolta osalta miten firmalla menee.
Tässä just tulee ilmi se miten asia riippuu myös ihmisestä itsestään. Esim mulla on tosi isot vastuut ja työ on erittäin vaikeaa (itsellä kaksi maisterintutkintoa ja lähes 20v työkokemus, kaikki tämä tulee tarpeeseen), mutta en silti tunne siitä stressiä. Vaikka asiat ovat vaikeita ja asiakokonaisuudet valtavia, tiedän hallitsevani ne. En ole henkisesti kiinni firmassa joten en sinänsä pelkää epäonnistumista.
Minulle maksetaankin nimenomaan siitä että kykenen tekemään vaikeat asiat kokemukseni turvin niin, että tekeminen on MINULLE helppoa. Ei siitä, että se olisi minulle vaikeaa tai stressaavaa.
Nro2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se stressi ja vastuu nousee palkan mukana lähes kaikkialla. En myy työkseni mitään tai ole johtaja, mutta stressi on silti kova koska oma työpanos vaikuttaa isolta osalta miten firmalla menee.
Tässä just tulee ilmi se miten asia riippuu myös ihmisestä itsestään. Esim mulla on tosi isot vastuut ja työ on erittäin vaikeaa (itsellä kaksi maisterintutkintoa ja lähes 20v työkokemus, kaikki tämä tulee tarpeeseen), mutta en silti tunne siitä stressiä. Vaikka asiat ovat vaikeita ja asiakokonaisuudet valtavia, tiedän hallitsevani ne. En ole henkisesti kiinni firmassa joten en sinänsä pelkää epäonnistumista.
Minulle maksetaankin nimenomaan siitä että kykenen tekemään vaikeat asiat kokemukseni turvin niin, että tekeminen on MINULLE helppoa. Ei siitä, että se olisi minulle vaikeaa tai stressaavaa.
Nro2
Tai sitten kuvittelet että työsi on erittäin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se stressi ja vastuu nousee palkan mukana lähes kaikkialla. En myy työkseni mitään tai ole johtaja, mutta stressi on silti kova koska oma työpanos vaikuttaa isolta osalta miten firmalla menee.
Tässä just tulee ilmi se miten asia riippuu myös ihmisestä itsestään. Esim mulla on tosi isot vastuut ja työ on erittäin vaikeaa (itsellä kaksi maisterintutkintoa ja lähes 20v työkokemus, kaikki tämä tulee tarpeeseen), mutta en silti tunne siitä stressiä. Vaikka asiat ovat vaikeita ja asiakokonaisuudet valtavia, tiedän hallitsevani ne. En ole henkisesti kiinni firmassa joten en sinänsä pelkää epäonnistumista.
Minulle maksetaankin nimenomaan siitä että kykenen tekemään vaikeat asiat kokemukseni turvin niin, että tekeminen on MINULLE helppoa. Ei siitä, että se olisi minulle vaikeaa tai stressaavaa.
Nro2
Tai sitten kuvittelet että työsi on erittäin vaikeaa?
Luuletko ettei vaikeita töitä ole olemassa, vai eikö sellaisen tekijä vaan saa sanoa että se on vaativaa mutta hän on silti hyvä siinä?
Ja ei, en kuvittele. Emme saa rekrytoitua päteviä tekijäitä edes alemman portaan töihin, vaan heidät pitää itse kouluttaa. Minulle ei ole korvaajaa kun olen poissa, koska kukaan ei osaa tiimissä sitä mitä teen. Työssäni ohjaan ja sijaistan myös muita vaativan työn tekijöitä. Eli tilanne jossa itse kykenen tekemään monen muun työt taustani takia, mutta kukaan ei pysty tekemään minun töitä kuin korkeintaan pieniä osia siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se stressi ja vastuu nousee palkan mukana lähes kaikkialla. En myy työkseni mitään tai ole johtaja, mutta stressi on silti kova koska oma työpanos vaikuttaa isolta osalta miten firmalla menee.
Tässä just tulee ilmi se miten asia riippuu myös ihmisestä itsestään. Esim mulla on tosi isot vastuut ja työ on erittäin vaikeaa (itsellä kaksi maisterintutkintoa ja lähes 20v työkokemus, kaikki tämä tulee tarpeeseen), mutta en silti tunne siitä stressiä. Vaikka asiat ovat vaikeita ja asiakokonaisuudet valtavia, tiedän hallitsevani ne. En ole henkisesti kiinni firmassa joten en sinänsä pelkää epäonnistumista.
Minulle maksetaankin nimenomaan siitä että kykenen tekemään vaikeat asiat kokemukseni turvin niin, että tekeminen on MINULLE helppoa. Ei siitä, että se olisi minulle vaikeaa tai stressaavaa.
Nro2
Tai sitten kuvittelet että työsi on erittäin vaikeaa?
Luuletko ettei vaikeita töitä ole olemassa, vai eikö sellaisen tekijä vaan saa sanoa että se on vaativaa mutta hän on silti hyvä siinä?
Ja ei, en kuvittele. Emme saa rekrytoitua päteviä tekijäitä edes alemman portaan töihin, vaan heidät pitää itse kouluttaa. Minulle ei ole korvaajaa kun olen poissa, koska kukaan ei osaa tiimissä sitä mitä teen. Työssäni ohjaan ja sijaistan myös muita vaativan työn tekijöitä. Eli tilanne jossa itse kykenen tekemään monen muun työt taustani takia, mutta kukaan ei pysty tekemään minun töitä kuin korkeintaan pieniä osia siitä.
Näytti menevän sen verran tunteisiin että taidat olla perus 6000€ palkalla työskentelevä keskiportaan turhake joka kuvittelee olevansa korvaamaton :D
Julkisella puolella saan 90.000 e/v aika stressittömästi. Kohtuullisen lyhyet päivät ja lähes 8 viikkoa lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ei, en kuvittele. Emme saa rekrytoitua päteviä tekijäitä edes alemman portaan töihin, vaan heidät pitää itse kouluttaa. Minulle ei ole korvaajaa kun olen poissa, koska kukaan ei osaa tiimissä sitä mitä teen. Työssäni ohjaan ja sijaistan myös muita vaativan työn tekijöitä. Eli tilanne jossa itse kykenen tekemään monen muun työt taustani takia, mutta kukaan ei pysty tekemään minun töitä kuin korkeintaan pieniä osia siitä.
Samaa ongelmaa meilläkin rekryjen suhteen, mutta toisaalta pyrin varmistamaan ettei pääse syntymään tilannetta jossa yhden ihmisen osaaminen on korvaamatonta.
Kuulostaa siltä että teillä on yrityskulttuurissa tai johtamisessa suuria ongelmia.
Hirveän paljon tosiaan on työpaikasta kiinni. Itse hankin nyt konsulttina sen 10k kuukaudessa ja työ on helpointa mitä mulla on koskaan ollut. Helppous tosin johtuu siitä, että tein alle viiden tonnin palkalla melkein kymmenen vuotta todella raskasta työtä, jossa sitten tuli opittua niin paljon asiaa, että sen jälkeen mikään ei ole oikein tuntunut miltään:).
Työpaikan vaihtaminen kannattaa miettiä tosi huolella. Jos oot tottunut nopeatempoiseen työhön yksityisellä, niin julkiselle puolelle ei kannata vaihtaa. Sanoisin myös että jos kaipaat työhösi vaihtelua ja haluat käyttää luovuutta, niin isoja korporaatioita kannattaa välttää. Samoin perheyritykset ovat aina riski - niissä on yleensä todella erikoiset toimintamallit.
Niskalimassa tekeminen lienee vähemmän suosittua tänä päivänä. Ihmiset haluavat töitä joissa voi kehittyä ja joissa aika ei mene hukkaan. Vapauden, joustavuuden ja oman vapaa ajan arvostus kasvaa. Esimiestyöhön halukkaiden määrä vähenee. Palkka menee isotuloisella veroihin joten sen vuoksi harva haluaa raataa.
Nimi löytyy verokoneesta, mutta kyllä siitä on joutunut hintaa maksamaan.
Uran alkuvaiheessa ympäripyöreitä päiviä sinänsä simppelien rutiinitehtävien parissa (excelin pyörittelyä ja ppt-kalvojen tekoa). Normaali työviikko oli 50-70 h, ylityökorvauksia ei makseta.
Nyt kun on edennyt, niin työaika vähän helpottanut, mutta stressi on jatkuvaa tulospaineen takia ja töitä voi tulla milloin tahansa. Teen yleensä viikonloppuisin ja lomillakin vähän töitä. Olen aina tavoitettavissa. Työt on sellaisia että kun keissi on päällä niin ne pitää tehdä heti tai kohta ei ole keissin keissiä. Jos ei tule tulosta, niin ovi käy nopeasti.
Stressin takia on ollut pieniä terveysongelmia, vähäisestä vapaa-ajasta kärsii ystävyyssuhteet ja oma hyvinvointi. Priorisoin perhevelvoitteet ja työt.
Kilpailu kollegoiden kanssa on kovaa ja osa käyttää kyynärpäätä röyhkeästi ja on aina valmiina puukottamaan selkään, jos itse hyötyy siitä jotenkin. On toki muodostunut myös aitoja ystävyyssuhteita kollegoiden kanssa uran aikana.
Vastaavia tehtäviä on hyvin vähän tarjolla, joten työpaikan vaihtaminen on hankalaa, jos ajautuu toimistopolitiikassa paitsioon. Näen hankalaksi myös erilaiseen tehtävään vaihtamisen, sillä osaamiseni on hyvin spesifiä. Olen siis eräänlaisessa kultaisessa häkissä. Tämä aiheuttaa stressiä myös perheen toimeentulon näkökulmasta, kun olemme riippuvaisia työstäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se stressi ja vastuu nousee palkan mukana lähes kaikkialla. En myy työkseni mitään tai ole johtaja, mutta stressi on silti kova koska oma työpanos vaikuttaa isolta osalta miten firmalla menee.
Tässä just tulee ilmi se miten asia riippuu myös ihmisestä itsestään. Esim mulla on tosi isot vastuut ja työ on erittäin vaikeaa (itsellä kaksi maisterintutkintoa ja lähes 20v työkokemus, kaikki tämä tulee tarpeeseen), mutta en silti tunne siitä stressiä. Vaikka asiat ovat vaikeita ja asiakokonaisuudet valtavia, tiedän hallitsevani ne. En ole henkisesti kiinni firmassa joten en sinänsä pelkää epäonnistumista.
Minulle maksetaankin nimenomaan siitä että kykenen tekemään vaikeat asiat kokemukseni turvin niin, että tekeminen on MINULLE helppoa. Ei siitä, että se olisi minulle vaikeaa tai stressaavaa.
Nro2
Tai sitten kuvittelet että työsi on erittäin vaikeaa?
Luuletko ettei vaikeita töitä ole olemassa, vai eikö sellaisen tekijä vaan saa sanoa että se on vaativaa mutta hän on silti hyvä siinä?
Ja ei, en kuvittele. Emme saa rekrytoitua päteviä tekijäitä edes alemman portaan töihin, vaan heidät pitää itse kouluttaa. Minulle ei ole korvaajaa kun olen poissa, koska kukaan ei osaa tiimissä sitä mitä teen. Työssäni ohjaan ja sijaistan myös muita vaativan työn tekijöitä. Eli tilanne jossa itse kykenen tekemään monen muun työt taustani takia, mutta kukaan ei pysty tekemään minun töitä kuin korkeintaan pieniä osia siitä.
Näytti menevän sen verran tunteisiin että taidat olla perus 6000€ palkalla työskentelevä keskiportaan turhake joka kuvittelee olevansa korvaamaton :D
Projektointi, tuo kypsän ihmisen argumentointityyli 🤣.
Mulle malsetaan 130e per tunti. Että ainakin firma kuvittelee kanssani samalla lailla.
Aina yhtä huvittavia nämä ihmiset, joille on hirveä punainen vaate jos joku on hyvä jossakin ja sanoo sen ääneen.
Muutamassa vuodessa palkka noussut 2000€?
Tiesittekö että HUS:lla jos olet esim hoitajana töissä niin 5 vuodessa palkka nousee 70€?
Onko enää ihme, että on hoitajapula.
up