Lue keskustelun säännöt.
Mitä teet silloin kun ei ole mitään oikeaa tekemistä?
23.02.2023 |
Aihe tuli esiin tällä viikolla työkaverin kanssa. Hän neuloo sukkia ja täyttää sudokuja. Minä taas en ole ikinä osannut alkaa mihinkään tuon suuntaiseen. Jos alkaa tylsistyttää tai en viitsi aloittaa mitään oikeaa tekemistä, puhun maratonpuheluita. Ystävien kanssa, äidin kanssa, muiden sukulaisten kanssa, joskus appiukon kanssa, joka jaksaa jaaritella. Viikonloppuna mies katsoi jotain leffaa ja lapset oli omissa menoissaan. Tuli vähän tylsää. Tartuin puhelimeen ja juttelin ystäväni kanssa. Kun tulin makuuhuoneesta olohuoneen puolelle, mies huokaili, että olen lörpötellyt puhelimessa 1t 20 min. Hupsis, aikaa taisi vierähtää. Toisaalta tapaan häntä muutaman kerran vuodessa, kun eri paikkakunnilla asutaan, ja kyllä niissä tapaamisissa kuluisi enemmän kuin tuon puhelun verran.
Toinen ns. täytejuttu on palstan kommentointi. Saatan helposti olla vauvassa tunnin kommentoimassa eri ketjuihin, siis jos on luppoaikaa.
Kommentit (56)
Opiskelen huvikseni. Kirjastosta ja netistä löytyy loputtomasti tietoa! Se on ihanaa nykyajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaa henkisesti köyhän kuvan, jos ei osaa olla yksin.
Kiertelen ilmiantamassa kommentteja ihan vain pahuuttani. Ihmisten piinaaminen on iloni ja elämäni ainoa sisältö joten teen sitä koko ajan.
T: Silakka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole pariinkymmeneen vuoteen ollut tuollaista hetkeä, nytkin samaan aikaan palstaillessani kuuntelen uutisia, laittelen hintalappuja kirpparitavaroihin ja silitän.
Käyn lenkillä, räplän puhelinta tai teen palapeliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rapsuttelen koiraa. Se on jo vanha otus, mutta hyvin seurallinen.
Toinen yleinen on keväästä syksyyn takapihan terassilla istuskelu. Jos aurinko vähän lämmittää naamaa keväällä, sieltä minut löytää huopaan kääriytyneenä. En viitsi enkä saa aikaiseksi tehdä terassilla oikeastaan mitään. Istun vaan omissa ajatuksissani ja katselen ja kuuntelen.
Vierailija kirjoitti:
Antaa henkisesti köyhän kuvan, jos ei osaa olla yksin.
Niin ehkä suomalaisella, kun ollaan jurottajakansaa. Kun mä asuin ja tein töitä Espanjassa, siellä ei kukaan ole ikinä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole pariinkymmeneen vuoteen ollut tuollaista hetkeä, nytkin samaan aikaan palstaillessani kuuntelen uutisia, laittelen hintalappuja kirpparitavaroihin ja silitän.
Kuluu se elämä suorittamallakin.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole pariinkymmeneen vuoteen ollut tuollaista hetkeä, nytkin samaan aikaan palstaillessani kuuntelen uutisia, laittelen hintalappuja kirpparitavaroihin ja silitän.
No jestas! Miksi sulla pitää olla palstailut käynnissä, jos silität ja laitat kirpparilappuja? Ja vielä uutisten kuuntelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaa henkisesti köyhän kuvan, jos ei osaa olla yksin.
Niin ehkä suomalaisella, kun ollaan jurottajakansaa. Kun mä asuin ja tein töitä Espanjassa, siellä ei kukaan ole ikinä yksin.
Tunnistan ilmiön. Ruotsalaiset on kyllä myös kovin sosiaalisia. Töissä muistetaan kysyä, miten menee ja tehdään tiimityötä joka käänteessä. Kokouksetkin kestää, koska jokaisen on tärkeää tuntea kuuluvansa joukkoon. Vapaa-aikana pitää jatkuvasti olla tekemisissä naapurin ja ystävien kanssa eikä se ole viikonloppu eikä mikään, jos ei pieniä juhlia pidetä. En tarkoita biletystä vaan monet kyläilee. Asuin Ruotsissa v. 2003-2006. Olen miettinyt, miten ne on jaksaneet korona-rajoitukset siellä vai onko suostuneet noudattamaan ollenkaan.
Nuorempana luppoaika oli parisuhdeaikaa. Puuhattiin sängyssä, joskus tuntejakin. Sitten tuli lapset ja sotki kaiken vapaa-ajan. Nyt on lapset jo isompia, vanhin kirjoittanee ylioppilaaksi ja nuorin 4. luokalla. Olen harrastuskuski. Kun vien nuorimmaista soittotunnille, käyn kävelyllä tai poltan salaa tupakan. Kun vien keskimmäisen lapsen ratsastamaan, teen kävelylenkin tai poltan salaa tupakan kaukana tallilta. Eli mitkä nuo minun luppoajanviettotavat olikaan: kävely ja salatupakointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Laitan kuulokkeet korviin, kuuntelen musaa ja tanssin ja kehittelen koreografioita. Siinä lomassa teen tylsät lihaskuntoliikkeet.
2. Notkun vauvapalstalla/netissä
3. Menen lenkille
4. Kesällä otan parvekkeellani aurinkoa ja teen sinne muutenkin leirin, kuuntelen radiota
5. Kudon
6. Viestittelen/soittelen muutamille läheisille
Kuullostaa varmaan ihan kivalta elämältä, mutta totuus on sekin että olen työkyvytön sairauksien takia ja tosi yksin ja yöt menee tuskaisesti kun en pysty nukkumaan kipujen takia ja mietin että tässäkö tää oikeesti oli. Ulospäin tätä kaikkea ei ikinä arvaisi, jos ei tiedä.
Siirtelen tavaroita. Kyllä vaan, joku ajattelee, että onpa outo. Minua häiritsee, jos hiusharja on väärässä paikassa tai joku perheestä jättänyt kengät sikin sokin. Isäntä jättää verenpainemittarinsa aina sänkyyn tai sohvalle tai ruokapöydälle, minne tahansa muualle paitsi sen oikeaan säilytyspaikkaan. Vessassa saatan käynnin lopuksi järjestää rullat siististi, hammasharjat siististi, pyyhkäisen lavuaarin ja hanat.
Olen ollut lapsesta asti kotona pedantti. Se pätee ainoastaan järjestykseen. Tai oikeastaan kaikkeen visuaaliseen. Kukkaruukut pitää olla siististi rivissä, nurmikko tasaisesti leikattu jne.
Muissa kuin järjestykseen liittyvissä asioissa olen hutiloiva. Laskuja joskus makselen myöhässä, tapaamisesta saatan myöhästyä, unohdan lähteä jumppaan.
Vihaan sitä että joku soittaa mulle vain lämpimikseen ja aloittaa jonkun jonninjoutavan kertomuksen elämästään. EVVK. Älä häiriköi vapaa-aikaani, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vihaan sitä että joku soittaa mulle vain lämpimikseen ja aloittaa jonkun jonninjoutavan kertomuksen elämästään. EVVK. Älä häiriköi vapaa-aikaani, kiitos.
Älä vastaa, laita txtari, että nyt sitä tai tätä, palaan asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole pariinkymmeneen vuoteen ollut tuollaista hetkeä, nytkin samaan aikaan palstaillessani kuuntelen uutisia, laittelen hintalappuja kirpparitavaroihin ja silitän.
Mustekalako siellä? Vai miten voi samaan aikaan silittää, kiinnittää lappuja ja vielä kirjoittaa palstalle, eihän kaksi kättä riitä millään?
Jos ei ole mitään tekemistä, jämähdämme sohvalle. Minä ja puoliso molemmat yhtä laiskoja. Televisio on auki. Joskus selataan kännykkää molemmat omissa päädyissä tunti tai pari.
Toivoisin lukevani kirjoja. Aloittaminen vaan on liian vaikeaa. Toivoisin tekeväni käsitöitä, koska osaan ja olen ihan taitavakin ompelemaan ja neulomaan, mutta ensin pitäisi etsiä tai ostaa tarvikkeet. Toivoisin käyväni useammin uimahallissa, mutten saa aikaiseksi. Toivoisin kutsuvan useammin ystäviä ja tuttavia kylään, mutten jaksa vaivautua, en miettiä tarjoiluja enkä sopia ajankohtaa.
Joogaan tai venyttelen lattialla. Joskus montakin kertaa päivässä, joskus jää päiviä väliin.