Yhteiskunnan syrjäyttämän mielipide

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pääse nykyisellä osaamisellaan töihin, pitää mennä opiskelemaan eikä syytellä työnantajia. 

???

Minulla on työkokemusta juuri siitä alasta, jolle tekijää haettiin. Samoin koulutus on kohdallaan. Ei kutsuttu edes haastatteluun ja nimityspäätöksen mukaan ketään ei palkattu.

Ja sinä hait yhtä paikkaa vain....?

Tämä oli uusin esimerkki. Olen lähettäyt kaikkiaan 628 hakemusta. Olen päässyt 4 haastatteluun ja silloin on valittu joku muu.

Aika kamala täytyy sitten olla, onko naama tatuoitu, vai haisetko ketjupolttajalta?

Olisiko jäänyt ne aloitustason työkokemukset hankkimatta, ja siksi ei työllisty. Oma valinta maata kotona tuilla, kunnes kukaan ei enää palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pääse nykyisellä osaamisellaan töihin, pitää mennä opiskelemaan eikä syytellä työnantajia. 

Vaikka annoin ylänuolen, voin kertoa että olen hakenut varmaan kymmeniin koulutuksiin. Yhden "huijari firman" koulutkseen hain jopa harjoittelupaikan ennen koulutuksen alkua. Koulutusta ei koskaan järjestetty.

Ei sitä niin vain koulutukseenkaan mennä, kuten ei töihinkään.

Siis eikö ammattikouluun oteta suurin piirtein kaikki hakijat?

Kyllä otetaan, ihan varmasti kouluun pääsee, tai oppisopimuksella ammattiin ja töihin. Mutta kun ei noita huvita.

Ei pääse. Osa kouluista ilmoittaa suoraan, että ottavat vain nuoria.

No menee niihin toisiin kouluihin sitten, aikuislinjaa löytyy kyllä.

Niin niihinkö kouluihin, joiden aloilta ei työllisty? Sellaisenkin koulun olen jo käynyt, eikä paperilla todellakaan tee mitään. On aivan turhaa haalia kymmeniä koulutuksia, kun vika on siinä, että kaikkia ei haluta työllistää. Vika on järjestelmässä, ei työnhakijoissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Nämä oikeat loisijat, joilla ei edes ole työhalua ja joita on työttömistä varmaan korkeintaan neljäsosa, pilaavat kaikkien työttömien maineen. 

Ei niitä ole kuin max pari prosenttia. Riittää kun yksi sanoo olevansa vapaa-ehtoisesti työtön niin yleistetään kaikki työttömät lusmuiksi. Se on sitä asennemuokkausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pääse nykyisellä osaamisellaan töihin, pitää mennä opiskelemaan eikä syytellä työnantajia. 

???

Minulla on työkokemusta juuri siitä alasta, jolle tekijää haettiin. Samoin koulutus on kohdallaan. Ei kutsuttu edes haastatteluun ja nimityspäätöksen mukaan ketään ei palkattu.

Ja sinä hait yhtä paikkaa vain....?

Tämä oli uusin esimerkki. Olen lähettäyt kaikkiaan 628 hakemusta. Olen päässyt 4 haastatteluun ja silloin on valittu joku muu.

Aika kamala täytyy sitten olla, onko naama tatuoitu, vai haisetko ketjupolttajalta?

Ei ole tatuointeja, en käytä huumeita, en nuuskaa, en polta tupakkaa, enkä käytä alkoholia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pääse nykyisellä osaamisellaan töihin, pitää mennä opiskelemaan eikä syytellä työnantajia. 

???

Minulla on työkokemusta juuri siitä alasta, jolle tekijää haettiin. Samoin koulutus on kohdallaan. Ei kutsuttu edes haastatteluun ja nimityspäätöksen mukaan ketään ei palkattu.

Ja sinä hait yhtä paikkaa vain....?

Tämä oli uusin esimerkki. Olen lähettäyt kaikkiaan 628 hakemusta. Olen päässyt 4 haastatteluun ja silloin on valittu joku muu.

Aika kamala täytyy sitten olla, onko naama tatuoitu, vai haisetko ketjupolttajalta?

Olisiko jäänyt ne aloitustason työkokemukset hankkimatta, ja siksi ei työllisty. Oma valinta maata kotona tuilla, kunnes kukaan ei enää palkkaa.

Kun ei kutsuta haastatteluihin, niin varmaan vaikeaa työllistyä, vai mitä veikkaat? Olisiko ihan joka tasolla sama juttu? Jatkuisiko tilanne samanlaisena koko ajan? Silloin kun kukaan ei palkkaa on pakko opiskella.Sitten syytetään liiasta koulutuksesta. Olisiko jonkun kannattanut palkata sen sijaan, että jätti paikan täyttämättä? Se on työnantajan valinta, ei hakijan valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtön olen minäkin, mutten pidä itseäni syrjäytettynä saati syrjäytyneenä. Ihminen syrjäytyy itse.

Kyllä sellainen työnhakija, jolla on koulutus ja hakee töitä, mutta ei palkata, on yhteiskunnan syrjäyttämä. Tämähän on samaa kuin kouluaikaan: Ei oteta mukaan porukkaan. Se on todella julmaa. On todellakin sellaisia kunnankin virkoja, joihin hakijoilla on pätevyys, mutta kunta ei silti palkkaa ketään. Eivätkä edes haastattele kaikkia. Se on syrjäyttämistä.

Ei kuule olla alakoulussa enää. Aikuinen voi vaikuttaa omaan elämäänsä, syrjäytyminen on oma valinta.

Olet käsittämätön pöljä. Ihminen voi kouluttautua ja hakea töihin, mutta ei voi vaikuttaa siihen palkkaavatko muut hänet vai eivät. Hän voi opiskella uudelle alalle, mutta sama toistuu. Ei aikuinen ihminenkään voi hallita MUIDEN käytöstä. Tällöin se ei ole oma valinta, vaan MUIDEN päätös.

Lähtisin avaamaan tuota problematiikka siitä kautta, että mikä ala ja mikä paikkakunta. Esim, opettajanvirka tai sijaisuus saattaa tulla Hetassa haettavaksi kerran vuosikymmenessä. Siihen ei valitakaan pätevää, vaan hänet, jolla ei muodollista pätevyyttä ole suoritettuna, mutta puhuu äidinkielenään saamenkieltä.  Kemijärvellä oli aikoinaan pilvin pimein vapailla markkinoilla todella päteviä puunjalostuksen prosessinhoitajia, sattuneesta syystä. Ennen oli täysin normaalia myös muiden kuin korkeasti koulutettujen muuttaa työn perässä eri paikkakunnalle tai jopa eri maahan. Itsekin olen työskennellyt kolmella eri paikkakunnalla tässä 15 vuoden aikana. Jos työllistyminen on vaikeaa, lääkkeet on 1. selvittää työkuntoisuus, siis onko sitä 2. hakeutua ammattiin joka alueella työllistää 3. hakeutua paikkakunnalle, jossa oma ammatti työllistää 4. varmistaa, että osaaminen ei ole vanhentunutta.

Nuo neljä kohtaa edellä kuntoon niin alle 55-vuotias työllistyy kyllä lopulta. Yli 55-vuotiaalla on aivan varmasti alasta riippuen enemmän haasteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pääse nykyisellä osaamisellaan töihin, pitää mennä opiskelemaan eikä syytellä työnantajia. 

???

Minulla on työkokemusta juuri siitä alasta, jolle tekijää haettiin. Samoin koulutus on kohdallaan. Ei kutsuttu edes haastatteluun ja nimityspäätöksen mukaan ketään ei palkattu.

Ja sinä hait yhtä paikkaa vain....?

Tämä oli uusin esimerkki. Olen lähettäyt kaikkiaan 628 hakemusta. Olen päässyt 4 haastatteluun ja silloin on valittu joku muu.

Aika kamala täytyy sitten olla, onko naama tatuoitu, vai haisetko ketjupolttajalta?

Olisiko jäänyt ne aloitustason työkokemukset hankkimatta, ja siksi ei työllisty. Oma valinta maata kotona tuilla, kunnes kukaan ei enää palkkaa.

Kun ei kutsuta haastatteluihin, niin varmaan vaikeaa työllistyä, vai mitä veikkaat? Olisiko ihan joka tasolla sama juttu? Jatkuisiko tilanne samanlaisena koko ajan? Silloin kun kukaan ei palkkaa on pakko opiskella.Sitten syytetään liiasta koulutuksesta. Olisiko jonkun kannattanut palkata sen sijaan, että jätti paikan täyttämättä? Se on työnantajan valinta, ei hakijan valinta.

Hmm. ajattele näin: hakemuksen vastaanottaja ei todennäköisesti tunne sinua. Miksi hän jättää juuri sinut kutsumatta haastatteluun? Jos olet aina kirjoittanut hakemuksen samalla sapluunalla, etsi netistä vinkkejä sen ja CV:n päivittämiseen. Jos taas sinulla on eläkeikä lähellä tai nimi viittaa johonkin vähemmistöön, niin sitten en voi kuin todeta, että ilmeisesti työnantajilla on liikaa mahdollisuus valikoida ja pahoitella osan moukkamaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pääse nykyisellä osaamisellaan töihin, pitää mennä opiskelemaan eikä syytellä työnantajia. 

Vaikka annoin ylänuolen, voin kertoa että olen hakenut varmaan kymmeniin koulutuksiin. Yhden "huijari firman" koulutkseen hain jopa harjoittelupaikan ennen koulutuksen alkua. Koulutusta ei koskaan järjestetty.

Ei sitä niin vain koulutukseenkaan mennä, kuten ei töihinkään.

Siis eikö ammattikouluun oteta suurin piirtein kaikki hakijat?

Kyllä otetaan, ihan varmasti kouluun pääsee, tai oppisopimuksella ammattiin ja töihin. Mutta kun ei noita huvita.

Ei pääse. Osa kouluista ilmoittaa suoraan, että ottavat vain nuoria.

No menee niihin toisiin kouluihin sitten, aikuislinjaa löytyy kyllä.

Löytyy, mutta esim. viimeisin koulutukseen haku pättyi haastatteluun, jossa sanoivat minun motivaation olevan hyvä, mutta koulutus ei ollut räätälöity minun tyyppiselle ammattilaiselle. Mitä ihmettä se sitten tarkoittaa, he tekivät päätöksen, en minä.

Vierailija kirjoitti:

Tää asia ei koska pelkästään työttömyyttä, tää nykyinen yhteiskunta syrjäyttää sut jo pelkästään sen takia jos sulla on oma mielipide johonkin asiaan ja esität sen julkisesti. 

Tuo on valitettavasti mahdollista että joissain paikoissa on hyvin ahdas näkemys siitä miten kuuluu olla ja ajatella. Voisiko olla jopa osittain työpaikkapahoinvoinnin syy. Erilaisuus ei olekaan arvo eikä rikkaus kun tullaan tiettyihin näkemyksiin.

Te keskus oikein pyrkii pitämään ihmisiä talutusnuorassaan- jos olet omatoiminen ja saanut kaikki työpaikkasi ilman heidän apuaan, sinua kyykytetään.

Olin ollut koko aikuisikäni töissä (yli 10vuotta) ja saanut aina töitä itse, koulut käyty työn ohella ja kaikki hyvin. Muutimme miehen työn perässä ja sanouduin irti töistä- en saanut karenssia vaan liiton korvauksia. Harmittelin te- virkailijalle osaamispuutettani eräästä oman alan aiheesta. Hän suositteli minulle omaehtoista opiskelua työttömyyskorvauksella. Hainkin sitten keväällä kouluun mutta työllistyin sen jälkeen vanhalle työnantajalleni määrä-aikaisesti. Määrä-ajan päätyttyä alkoi koulu.

En saanutkaan tukea omaehtoiseen opiskeluun, koska olin työllistynyt välissä ja ollut liian aktiivinen.

Ylempää tutkintoani halveksittiin te-toimistossa ja koin, että halusivat vaan pitää minut talutusnuorassaan. Opin tästä sen, että jos haluat jotakin te-keskukselta niin sinun pitää olla passiivinen kotona makaava luuseri- muuten olet heille liian fiksu asiakas (asiakas ei saa kyetä omatoimisuuteen...)

Opiskelin sen tutkinnon sitten kelan tuella, joka viivästytti opintoja koska hain samalla koko ajan töitä ja sainkin sitten tehdä hanttihommia pätkiä opintojen ohessa. Olisin valmistunut puolta nopeammin ilman te-keskuksen kieltävää oe päätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pääse nykyisellä osaamisellaan töihin, pitää mennä opiskelemaan eikä syytellä työnantajia. 

???

Minulla on työkokemusta juuri siitä alasta, jolle tekijää haettiin. Samoin koulutus on kohdallaan. Ei kutsuttu edes haastatteluun ja nimityspäätöksen mukaan ketään ei palkattu.

Ja sinä hait yhtä paikkaa vain....?

Tämä oli uusin esimerkki. Olen lähettäyt kaikkiaan 628 hakemusta. Olen päässyt 4 haastatteluun ja silloin on valittu joku muu.

Aika kamala täytyy sitten olla, onko naama tatuoitu, vai haisetko ketjupolttajalta?

Olisiko jäänyt ne aloitustason työkokemukset hankkimatta, ja siksi ei työllisty. Oma valinta maata kotona tuilla, kunnes kukaan ei enää palkkaa.

Kun ei kutsuta haastatteluihin, niin varmaan vaikeaa työllistyä, vai mitä veikkaat? Olisiko ihan joka tasolla sama juttu? Jatkuisiko tilanne samanlaisena koko ajan? Silloin kun kukaan ei palkkaa on pakko opiskella.Sitten syytetään liiasta koulutuksesta. Olisiko jonkun kannattanut palkata sen sijaan, että jätti paikan täyttämättä? Se on työnantajan valinta, ei hakijan valinta.

Hmm. ajattele näin: hakemuksen vastaanottaja ei todennäköisesti tunne sinua. Miksi hän jättää juuri sinut kutsumatta haastatteluun? Jos olet aina kirjoittanut hakemuksen samalla sapluunalla, etsi netistä vinkkejä sen ja CV:n päivittämiseen. Jos taas sinulla on eläkeikä lähellä tai nimi viittaa johonkin vähemmistöön, niin sitten en voi kuin todeta, että ilmeisesti työnantajilla on liikaa mahdollisuus valikoida ja pahoitella osan moukkamaisuutta.

Vinkkejä:

-kerro harrastuneisuudesta jos ei työkokemusta juuri ole.

-Kerro mikä useamman tutkinnon opintosisällöissä on rakentanut juuri sitä osaamista, joka mielestäsi on eduksi hakemassasi työssä. Esim, olet opiskellut laitoskeittiötyöhön ja merkonomiksi, nyt haet kanslistiksi: keittiötyön opinnot auttaa hallitsemaan kiirettä ja muuttuvia tilanteita, sietämään rutiineja, noudattamaan ohjeita, tiimityökyvyissä jne, merkonomiopinnot antaa pohjaa ohjelmisto-osaamiselle ja asiakirjahallintaan.

-älä kerro hakemuksessasi liikaa, esim se tieto, ettet pitänyt keittiötyöstä ja siksi hakisit nyt kanslistiksi ei kuulu hakemukseen.

-jos työhistoriassasi on aukko, esim lasten kotihoito, kerro kiertoteitse, että kun olet panostanut vuosia perheeseen, olet nyt intoa täynnä sekä on aikaa ja mahdollisuuksia antaa 100% panoksesi työelämälle

-jos olet vajaakuntoinen pyri TE hallinnon palvelujen kautta johonkin tuettuun työllistymismalliin; työnantaja ei valitettavasti halua maksaa samaa summaa henkilölle jonka työpanos on suht pysyvästi pienempi kuin jonkun toisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtön olen minäkin, mutten pidä itseäni syrjäytettynä saati syrjäytyneenä. Ihminen syrjäytyy itse.

Kyllä sellainen työnhakija, jolla on koulutus ja hakee töitä, mutta ei palkata, on yhteiskunnan syrjäyttämä. Tämähän on samaa kuin kouluaikaan: Ei oteta mukaan porukkaan. Se on todella julmaa. On todellakin sellaisia kunnankin virkoja, joihin hakijoilla on pätevyys, mutta kunta ei silti palkkaa ketään. Eivätkä edes haastattele kaikkia. Se on syrjäyttämistä.

Ei kuule olla alakoulussa enää. Aikuinen voi vaikuttaa omaan elämäänsä, syrjäytyminen on oma valinta.

Olet käsittämätön pöljä. Ihminen voi kouluttautua ja hakea töihin, mutta ei voi vaikuttaa siihen palkkaavatko muut hänet vai eivät. Hän voi opiskella uudelle alalle, mutta sama toistuu. Ei aikuinen ihminenkään voi hallita MUIDEN käytöstä. Tällöin se ei ole oma valinta, vaan MUIDEN päätös.

Lähtisin avaamaan tuota problematiikka siitä kautta, että mikä ala ja mikä paikkakunta. Esim, opettajanvirka tai sijaisuus saattaa tulla Hetassa haettavaksi kerran vuosikymmenessä. Siihen ei valitakaan pätevää, vaan hänet, jolla ei muodollista pätevyyttä ole suoritettuna, mutta puhuu äidinkielenään saamenkieltä.  Kemijärvellä oli aikoinaan pilvin pimein vapailla markkinoilla todella päteviä puunjalostuksen prosessinhoitajia, sattuneesta syystä. Ennen oli täysin normaalia myös muiden kuin korkeasti koulutettujen muuttaa työn perässä eri paikkakunnalle tai jopa eri maahan. Itsekin olen työskennellyt kolmella eri paikkakunnalla tässä 15 vuoden aikana. Jos työllistyminen on vaikeaa, lääkkeet on 1. selvittää työkuntoisuus, siis onko sitä 2. hakeutua ammattiin joka alueella työllistää 3. hakeutua paikkakunnalle, jossa oma ammatti työllistää 4. varmistaa, että osaaminen ei ole vanhentunutta.

Nuo neljä kohtaa edellä kuntoon niin alle 55-vuotias työllistyy kyllä lopulta. Yli 55-vuotiaalla on aivan varmasti alasta riippuen enemmän haasteita.

Tässä tulee sitten vielä omistusasumiskysymykset yms. Jos omistaa asunnon, niin muuttaminen kauas työn perässä on huomattavasti hankalampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää asia ei koska pelkästään työttömyyttä, tää nykyinen yhteiskunta syrjäyttää sut jo pelkästään sen takia jos sulla on oma mielipide johonkin asiaan ja esität sen julkisesti. 

Tuo on valitettavasti mahdollista että joissain paikoissa on hyvin ahdas näkemys siitä miten kuuluu olla ja ajatella. Voisiko olla jopa osittain työpaikkapahoinvoinnin syy. Erilaisuus ei olekaan arvo eikä rikkaus kun tullaan tiettyihin näkemyksiin.

Mielipide on kuin persreikä, jokaiselta löytyy. Onko sitten järkeä kailottaa kovaan ääneen mielipide jonka voi jo ennalta päätellä jakavan mielipiteitä, on toinen kysymys. Valinta se ainakin on, ei maailma koskaan tule muuttumaan sellaiseksi että voi julistaa saatanpalvontaa hakiessa töihin seurakunnalle.

Minä muistelen nuorena miten meitä kaupan kassalla ja mäkkärissä työskennelleitä naurettiin, että samat rahathan saa työttömänä. Nyt naurajat on pitkäaikaistyöttömiä, kun sitä hyvää paikkaa ei saanutkaan  pelkällä koulutodistuksella, vaan piti olla työkokemusta. Jota ylläri ylläri ei saa, ellei ole lainkaan kokemusta opiskeluajoilta ja juuri niista jaskaduuneista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtön olen minäkin, mutten pidä itseäni syrjäytettynä saati syrjäytyneenä. Ihminen syrjäytyy itse.

Kyllä sellainen työnhakija, jolla on koulutus ja hakee töitä, mutta ei palkata, on yhteiskunnan syrjäyttämä. Tämähän on samaa kuin kouluaikaan: Ei oteta mukaan porukkaan. Se on todella julmaa. On todellakin sellaisia kunnankin virkoja, joihin hakijoilla on pätevyys, mutta kunta ei silti palkkaa ketään. Eivätkä edes haastattele kaikkia. Se on syrjäyttämistä.

Ei kuule olla alakoulussa enää. Aikuinen voi vaikuttaa omaan elämäänsä, syrjäytyminen on oma valinta.

Olet käsittämätön pöljä. Ihminen voi kouluttautua ja hakea töihin, mutta ei voi vaikuttaa siihen palkkaavatko muut hänet vai eivät. Hän voi opiskella uudelle alalle, mutta sama toistuu. Ei aikuinen ihminenkään voi hallita MUIDEN käytöstä. Tällöin se ei ole oma valinta, vaan MUIDEN päätös.

Lähtisin avaamaan tuota problematiikka siitä kautta, että mikä ala ja mikä paikkakunta. Esim, opettajanvirka tai sijaisuus saattaa tulla Hetassa haettavaksi kerran vuosikymmenessä. Siihen ei valitakaan pätevää, vaan hänet, jolla ei muodollista pätevyyttä ole suoritettuna, mutta puhuu äidinkielenään saamenkieltä.  Kemijärvellä oli aikoinaan pilvin pimein vapailla markkinoilla todella päteviä puunjalostuksen prosessinhoitajia, sattuneesta syystä. Ennen oli täysin normaalia myös muiden kuin korkeasti koulutettujen muuttaa työn perässä eri paikkakunnalle tai jopa eri maahan. Itsekin olen työskennellyt kolmella eri paikkakunnalla tässä 15 vuoden aikana. Jos työllistyminen on vaikeaa, lääkkeet on 1. selvittää työkuntoisuus, siis onko sitä 2. hakeutua ammattiin joka alueella työllistää 3. hakeutua paikkakunnalle, jossa oma ammatti työllistää 4. varmistaa, että osaaminen ei ole vanhentunutta.

Nuo neljä kohtaa edellä kuntoon niin alle 55-vuotias työllistyy kyllä lopulta. Yli 55-vuotiaalla on aivan varmasti alasta riippuen enemmän haasteita.

Tässä tulee sitten vielä omistusasumiskysymykset yms. Jos omistaa asunnon, niin muuttaminen kauas työn perässä on huomattavasti hankalampaa. 

Näinhän se on. Pienellä paikkakunnalla saattaa olla, ettei asuntoon löydy vuokralaista ja sen joutuu myymään hyvin edullisesti. Mutta kannattaa silloin laskea  mikä sen loppuelämän työttömänä olemisen arvo on rahallisesti ja myös terveyden kannalta. Hyvin moni on elämässään tehnyt taloudellisia tappioita koska elämäntilanne on tavalla tai toisella muuttunut.

Jos se oma asunto on hyvin hyvin halpa ylläpidettävä, voi aina pitää osoitteen siinä ja hakea tukea toisella paikkakunnalla työn vuoksi asumiseen. Vaikka mennä muka avoliittoon jonkun tuttavan kanssa ja antaa hänen asua kotia edullisesti.  Käy sitten lomilla hengaamassa kotona.

Kun katsoo elämää taaksepäin niin eikö ennemmin harmittaisi se, että viimeiset kolme vuotta olin kotona masentuneena odottamassa, että elämä alkaisi, mutta sain sentään vastikkeet maksettua ja pysyttyä tässä kodissa kiinni. Kuin se, että viimeisen kolmen vuoden aikana tämä koti oli tyhjillään yhden vuoden kun olin puhelinkeskuksessa töissä Maltalla, yhden kesän jäätelökioskissa leirintäalueella, jossa samalla asuin ja nyt olenkin sitten ollut takaisin kotona kun sain tuosta lähimarketista töitä. Vastikkeet sain juuri katettua osittaisella asumistuella ja osin airbnb tuotoilla.

Kunhan pienyrityksen perustaminen on huomattavasti kannattavampaa kuin työttömänä oleilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtön olen minäkin, mutten pidä itseäni syrjäytettynä saati syrjäytyneenä. Ihminen syrjäytyy itse.

Kyllä sellainen työnhakija, jolla on koulutus ja hakee töitä, mutta ei palkata, on yhteiskunnan syrjäyttämä. Tämähän on samaa kuin kouluaikaan: Ei oteta mukaan porukkaan. Se on todella julmaa. On todellakin sellaisia kunnankin virkoja, joihin hakijoilla on pätevyys, mutta kunta ei silti palkkaa ketään. Eivätkä edes haastattele kaikkia. Se on syrjäyttämistä.

Ei kuule olla alakoulussa enää. Aikuinen voi vaikuttaa omaan elämäänsä, syrjäytyminen on oma valinta.

Olet käsittämätön pöljä. Ihminen voi kouluttautua ja hakea töihin, mutta ei voi vaikuttaa siihen palkkaavatko muut hänet vai eivät. Hän voi opiskella uudelle alalle, mutta sama toistuu. Ei aikuinen ihminenkään voi hallita MUIDEN käytöstä. Tällöin se ei ole oma valinta, vaan MUIDEN päätös.

Kyllä siihen että sinä et saa töitä olet syyllinen ainoastaan sinä itse. Ei muut. Ei kenenkään ole velvollisuus palkata osaamatonta, huonokäytöksistä, itseään täydellisenä pitävää muiden syyttelijää. Jo tuon viestin perusteella on täysin loogista, että kukaan ei sinulle halua maksaa mistään, koska asenteesi on typerä ja huono.

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin eron jälkeen vuokrakämpään. Tähän jäin kyyhöttämään. Pieni paikkakunta ei töitä ja nykyään kykenemätön edes lähtemään. Edessä enää itsari. T. M43

Miksi? Moni on tuossa tilanteessa, eikä silti ole itsari mielessä päinkään. Monelle tuo voi olla jopa paratiisi, elämä halpaa, kirjasto lähellä, helppo tutustua ihmisiin. Meidän pikkukunnassa on jopa työpaikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Te keskus oikein pyrkii pitämään ihmisiä talutusnuorassaan- jos olet omatoiminen ja saanut kaikki työpaikkasi ilman heidän apuaan, sinua kyykytetään.

Olin ollut koko aikuisikäni töissä (yli 10vuotta) ja saanut aina töitä itse, koulut käyty työn ohella ja kaikki hyvin. Muutimme miehen työn perässä ja sanouduin irti töistä- en saanut karenssia vaan liiton korvauksia. Harmittelin te- virkailijalle osaamispuutettani eräästä oman alan aiheesta. Hän suositteli minulle omaehtoista opiskelua työttömyyskorvauksella. Hainkin sitten keväällä kouluun mutta työllistyin sen jälkeen vanhalle työnantajalleni määrä-aikaisesti. Määrä-ajan päätyttyä alkoi koulu.

En saanutkaan tukea omaehtoiseen opiskeluun, koska olin työllistynyt välissä ja ollut liian aktiivinen.

Ylempää tutkintoani halveksittiin te-toimistossa ja koin, että halusivat vaan pitää minut talutusnuorassaan. Opin tästä sen, että jos haluat jotakin te-keskukselta niin sinun pitää olla passiivinen kotona makaava luuseri- muuten olet heille liian fiksu asiakas (asiakas ei saa kyetä omatoimisuuteen...)

Opiskelin sen tutkinnon sitten kelan tuella, joka viivästytti opintoja koska hain samalla koko ajan töitä ja sainkin sitten tehdä hanttihommia pätkiä opintojen ohessa. Olisin valmistunut puolta nopeammin ilman te-keskuksen kieltävää oe päätöstä.

Onnittelen sinua hyvästä asenteesta, jonka ansiosta olet vaikeuksista huolimatta tehnyt määrätietoisesti työtä oman menestymisesi eteen ja saavuttanut enemmän kuin, että jos olisit vaikeuksien edessä luovuttanut. Työnantajia, TE keskusta, edes hallituspuolueita ei oikeasti yhden ihmisen hankaluudet työvoimaviranomaisen kanssa kiinnosta pätkän vertaa. Mutta yksilö itse ja yksin kärsii kun ei saa elämäänsä mallilleen. Jos protestimielessä heittää hanskat tiskiin, tekee harmia vain itselleen ja protesti menee hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää asia ei koska pelkästään työttömyyttä, tää nykyinen yhteiskunta syrjäyttää sut jo pelkästään sen takia jos sulla on oma mielipide johonkin asiaan ja esität sen julkisesti. 

Tuo on valitettavasti mahdollista että joissain paikoissa on hyvin ahdas näkemys siitä miten kuuluu olla ja ajatella. Voisiko olla jopa osittain työpaikkapahoinvoinnin syy. Erilaisuus ei olekaan arvo eikä rikkaus kun tullaan tiettyihin näkemyksiin.

Mielipide on kuin persreikä, jokaiselta löytyy. Onko sitten järkeä kailottaa kovaan ääneen mielipide jonka voi jo ennalta päätellä jakavan mielipiteitä, on toinen kysymys. Valinta se ainakin on, ei maailma koskaan tule muuttumaan sellaiseksi että voi julistaa saatanpalvontaa hakiessa töihin seurakunnalle.

Minä muistelen nuorena miten meitä kaupan kassalla ja mäkkärissä työskennelleitä naurettiin, että samat rahathan saa työttömänä. Nyt naurajat on pitkäaikaistyöttömiä, kun sitä hyvää paikkaa ei saanutkaan  pelkällä koulutodistuksella, vaan piti olla työkokemusta. Jota ylläri ylläri ei saa, ellei ole lainkaan kokemusta opiskeluajoilta ja juuri niista jaskaduuneista.

Ja sinä halveksit heitä, jotka hakivat samaan mäkkäriin kuin sinä, mutta sinut valittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin eron jälkeen vuokrakämpään. Tähän jäin kyyhöttämään. Pieni paikkakunta ei töitä ja nykyään kykenemätön edes lähtemään. Edessä enää itsari. T. M43

Miksi? Moni on tuossa tilanteessa, eikä silti ole itsari mielessä päinkään. Monelle tuo voi olla jopa paratiisi, elämä halpaa, kirjasto lähellä, helppo tutustua ihmisiin. Meidän pikkukunnassa on jopa työpaikkoja. 

No siksi ettei osaa löytää elämään mitään mielekästä. Toki ilman rahaa on vaikea harrastaa, mutta ei se mahdotonta ole.