En saa apua julkisesta terveydenhuollosta vaikka voin niin huonosti

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, ett ap on katkera kaverilleen, joka saa jonkunlaista apua ja ap on itse sitä mieltä, että kaveri ei apua ansaitse. En usko hetkeäkään että se kaverinkaan saama apu täydellistä ja rajatonta olisi, psykiatrisen hoidon tarve varmasti arvioidaan hyvin tarkkaan nykyään joka paikassa. Valitettavasti myöskään kaverin hoidon loppuminen ei millään tavalla vaikuttaisi ap:n saamaan hoitoon.

Minusta ei kuulostanut siltä. Enemmänkin tähän tuttavan tapaukseen vertaamiselta, tai että nostaa esille että tietää tällaisen tapauksen

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämän tuttavani pitäisi joskus jäädä pois julkiselta puolelta että sinne pääsisivät muutkin?

Sehän vie tavallaan mun paikan sieltä nyt.

Voi Vi**u,

Itse olin avopotilaana 1-2 vuotta. Kun aloin voimaan vähän paremmin, sanottiin minulle ihan suoraan, että koronan takia ahdistuneita ja masentuneita nuoria on niin paljon, että joudumme kirjaamaan sinut ulos. Ei mikään ideaalitilanne, mutta ymmärrän kyllä.

Vanhemmat, opettakaa lapsille resilienssiä, niin etteivät he ahdistu uutisoinnista ja pienestä tylsistymisestä. Kuulemma ilmastokriisi (tai siitä uutisoiminen ja sen tuputtaminen kouluissa) saa nuoret myös oireilemaan.

Haluatteko te edes apua, vai vaan sääliä? Itse olen tällä hetkellä tosi ahdistunut ja turhautunut, mutten kyllä odota mistään ulkopuolelta apua saavani. Mietin vain, milloin ois sopiva hetki nappasta lääkkeet ja lähteä täältä. Apua ei saa, vaikka kuinka sitä tarvitsisi, niin helpompi on tehdä itselleen eutanasia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämän tuttavani pitäisi joskus jäädä pois julkiselta puolelta että sinne pääsisivät muutkin?

Sehän vie tavallaan mun paikan sieltä nyt.

Kyllä, yleensä aktiivinen hoitosuhde puretaan akuutin kriisin helpottaessa tai käyntikertoja harvennetaan psyk. poleilla.

No se on jatkunut vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko te edes apua, vai vaan sääliä? Itse olen tällä hetkellä tosi ahdistunut ja turhautunut, mutten kyllä odota mistään ulkopuolelta apua saavani. Mietin vain, milloin ois sopiva hetki nappasta lääkkeet ja lähteä täältä. Apua ei saa, vaikka kuinka sitä tarvitsisi, niin helpompi on tehdä itselleen eutanasia..

Jotkut vielä uskoo vakaasti siihen, että apua voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko te edes apua, vai vaan sääliä? Itse olen tällä hetkellä tosi ahdistunut ja turhautunut, mutten kyllä odota mistään ulkopuolelta apua saavani. Mietin vain, milloin ois sopiva hetki nappasta lääkkeet ja lähteä täältä. Apua ei saa, vaikka kuinka sitä tarvitsisi, niin helpompi on tehdä itselleen eutanasia..

Lääkkeet siis saatu kadulta eikä lääkäriltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko te edes apua, vai vaan sääliä? Itse olen tällä hetkellä tosi ahdistunut ja turhautunut, mutten kyllä odota mistään ulkopuolelta apua saavani. Mietin vain, milloin ois sopiva hetki nappasta lääkkeet ja lähteä täältä. Apua ei saa, vaikka kuinka sitä tarvitsisi, niin helpompi on tehdä itselleen eutanasia..

Jotkut vielä uskoo vakaasti siihen, että apua voi saada.

Miksi sitten toiset saa apua?

Tirsk. Eikö löytynyt veronmaksajille varattuja vip aikoja :OO

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos sua yhtään lohduttaa niin todennäköisesti menisit jonkun psyk. sairaanhoitajan käynneistä vaan huonompaan kuntoon. Terapiaan on vain harvoilla onnekkailla mahdollisuus, ei sillä että sekään kaikkia auttaisi.

En mene huonompaan kuntoon vaan eheydyn kun saan käydä tuskaa läpi.

Ei se niin vain käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että voimia, pääset, jos vain jaksat vaatia. Yksi keino on aika varma pk-seudulla: menee päivystykseen (toimistoaikojen ulkopuolella). Ja sanoo, että on toiveita elämän päättymisestä. Se otetaan yleensä vakavasti ja vaikka se olisi liioittelua nyt, ei kannata odottaa siihen asti kunnes se on totta. On mahdollista päästä hoitojaksolle näin.

Jos asut kaupungissa, selvitä onko ko. sairaalassa psykiatrinen päivystys. Eli terv. keskuksen lähete ei ole ainoa. Korosta, että työkyky on mennyt/menossa (se on koodisana) ja haluat psykiatrille (ei vain tk-yleislääkärille). Ja ettei lääkehoito riitä.

Diagnoosista riippuu saatava hoito, eli kannattaa jopa suurennella oireita kuin vähätellä. Ja vaatia, oikeasti, ne saavat hoitoa jotka vaativat (kohteliaan jämäkästi, ei räyhäämällä). Voiko omaisesi auttaa tässä?

On myös matalan kynnyksen palvelupisteitä joissakin kunnissa, toki työterveyshuolto joillakuilla ihmisillä tai YTHS opiskelijoilla? Byrokratiaviidakko

julkisella on kamala ja hoito riippuu hyvinvointialueesta, mutta selviät kyllä, älä luovu toivosta.

Muita vaihtoehtoja on vielä sininauhaaäätiö jne. seurat, joilla kriisiapua/traumaterapiaa ym.

T. Mt-kuntoutunut

Itse menin päivystykseen Helsingissä ranne auki revittynä ja toivotettiin hyvää jatkoa enkä saanut mitään apua. Eipä toimi kuule sekään :)

Tämä johtuu siitä, että virallisen käypähoitosuosituksen mukaan ihmisellä voi olla vain yksi vamma/sairaus kerrallaan. Sinulla oli ranne auki. Se hoidettiin, ja saatiin rekisteriin merkintä, että hoitoa on annettu.

Sinne pitää mennä niin, ettei ole mitään fyysistä, testeillä todettavaa vikaa. 

Julkiselta puolelta ei saa enää edes unilääkkeitä. Psykoosilääkerespan vaan. Perisuomalaiseen tyyliin pakko palata vanhaan tuttuun: Sauna, sisu ja Koskenkorva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että voimia, pääset, jos vain jaksat vaatia. Yksi keino on aika varma pk-seudulla: menee päivystykseen (toimistoaikojen ulkopuolella). Ja sanoo, että on toiveita elämän päättymisestä. Se otetaan yleensä vakavasti ja vaikka se olisi liioittelua nyt, ei kannata odottaa siihen asti kunnes se on totta. On mahdollista päästä hoitojaksolle näin.

Jos asut kaupungissa, selvitä onko ko. sairaalassa psykiatrinen päivystys. Eli terv. keskuksen lähete ei ole ainoa. Korosta, että työkyky on mennyt/menossa (se on koodisana) ja haluat psykiatrille (ei vain tk-yleislääkärille). Ja ettei lääkehoito riitä.

Diagnoosista riippuu saatava hoito, eli kannattaa jopa suurennella oireita kuin vähätellä. Ja vaatia, oikeasti, ne saavat hoitoa jotka vaativat (kohteliaan jämäkästi, ei räyhäämällä). Voiko omaisesi auttaa tässä?

On myös matalan kynnyksen palvelupisteitä joissakin kunnissa, toki työterveyshuolto joillakuilla ihmisillä tai YTHS opiskelijoilla? Byrokratiaviidakko

julkisella on kamala ja hoito riippuu hyvinvointialueesta, mutta selviät kyllä, älä luovu toivosta.

Muita vaihtoehtoja on vielä sininauhaaäätiö jne. seurat, joilla kriisiapua/traumaterapiaa ym.

T. Mt-kuntoutunut

Itse menin päivystykseen Helsingissä ranne auki revittynä ja toivotettiin hyvää jatkoa enkä saanut mitään apua. Eipä toimi kuule sekään :)

Tämä johtuu siitä, että virallisen käypähoitosuosituksen mukaan ihmisellä voi olla vain yksi vamma/sairaus kerrallaan. Sinulla oli ranne auki. Se hoidettiin, ja saatiin rekisteriin merkintä, että hoitoa on annettu.

Sinne pitää mennä niin, ettei ole mitään fyysistä, testeillä todettavaa vikaa. 

Miksi valehtelet internetissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko te edes apua, vai vaan sääliä? Itse olen tällä hetkellä tosi ahdistunut ja turhautunut, mutten kyllä odota mistään ulkopuolelta apua saavani. Mietin vain, milloin ois sopiva hetki nappasta lääkkeet ja lähteä täältä. Apua ei saa, vaikka kuinka sitä tarvitsisi, niin helpompi on tehdä itselleen eutanasia..

Jotkut vielä uskoo vakaasti siihen, että apua voi saada.

Miksi sitten toiset saa apua?

Tuurilla. Jos kaikilla kävisi samanlainen tuuri henkilökunta olisi koko ajan töissä. Ne valikoi oman mielihalunsa mukaan ne työasiat, mitä haluavat hoitaa. Toisin sanoen ne ihmiset, kenelle haluavat aikaansa antaa.

Joku aikaraja voisi olla. Jos ei tule tulosta niin pois vaan ja uusi tilalle. Ehkä pois potkittu hoksaisi jotakin, tai sitten ei. Mutta ei siinä oikeasti ole järkeä että osa saa lojua erikoistuneessa hoidossa ja osa sinnittelee niillä almuilla, mitä yleislääketiede tarjoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko te edes apua, vai vaan sääliä? Itse olen tällä hetkellä tosi ahdistunut ja turhautunut, mutten kyllä odota mistään ulkopuolelta apua saavani. Mietin vain, milloin ois sopiva hetki nappasta lääkkeet ja lähteä täältä. Apua ei saa, vaikka kuinka sitä tarvitsisi, niin helpompi on tehdä itselleen eutanasia..

Jotkut vielä uskoo vakaasti siihen, että apua voi saada.

Miksi sitten toiset saa apua?

Kaikkia ei haluta auttaa. Ehkä pärstä ei miellytä tai sitten työtä ei vaan tehdä kunnolla tai ainakaan tavalla, joka auttaisi. Ihan normaali palkka henkilökunnalle tulee vaikka potilas siellä roikkuisi vuosikymmenen verran. Ei heiltä työpaikka mene alta tai tule mitään muitakaan seurauksia, jos työt tekee vähän sinne päin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, ett ap on katkera kaverilleen, joka saa jonkunlaista apua ja ap on itse sitä mieltä, että kaveri ei apua ansaitse. En usko hetkeäkään että se kaverinkaan saama apu täydellistä ja rajatonta olisi, psykiatrisen hoidon tarve varmasti arvioidaan hyvin tarkkaan nykyään joka paikassa. Valitettavasti myöskään kaverin hoidon loppuminen ei millään tavalla vaikuttaisi ap:n saamaan hoitoon.

Jos käy kymmenen vuotta eikä mikään muutu, onko se avuntarve oikea?

Viehän se yhden paikan tiiviillä käyntikerroillaan.

Aikoja ei riitä kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko te edes apua, vai vaan sääliä? Itse olen tällä hetkellä tosi ahdistunut ja turhautunut, mutten kyllä odota mistään ulkopuolelta apua saavani. Mietin vain, milloin ois sopiva hetki nappasta lääkkeet ja lähteä täältä. Apua ei saa, vaikka kuinka sitä tarvitsisi, niin helpompi on tehdä itselleen eutanasia..

Jotkut vielä uskoo vakaasti siihen, että apua voi saada.

Miksi sitten toiset saa apua?

Tuurilla. Jos kaikilla kävisi samanlainen tuuri henkilökunta olisi koko ajan töissä. Ne valikoi oman mielihalunsa mukaan ne työasiat, mitä haluavat hoitaa. Toisin sanoen ne ihmiset, kenelle haluavat aikaansa antaa.

Joku aikaraja voisi olla. Jos ei tule tulosta niin pois vaan ja uusi tilalle. Ehkä pois potkittu hoksaisi jotakin, tai sitten ei. Mutta ei siinä oikeasti ole järkeä että osa saa lojua erikoistuneessa hoidossa ja osa sinnittelee niillä almuilla, mitä yleislääketiede tarjoaa.

Näin on.

Vierailija kirjoitti:

Oon ollut päivystyksessä ja kertonut itsetuhoaikeista. En saa mitään apua.

Oireilen koko ajan ja siihen ei lääkkeet auta.

Miksi toinen saa apua vaikka mitään vakavaa ei ole taustalla?

Soita Itsemurhien ehkäisy keskus.Vai mikä se on .Saat heti apua. Tarkan numeron löyhdät Helsinki Mission sivut netistä.On auki 24h/ 7 pvä.Miksiet etsi itse netistä tietoa?Taidat heitää vakavalla asialla läpää.

Haluatteko päästä hoitoon?

Kehotan käymään ahkerasti päivystyksessä ja puhumaan vaikka, että tuntuu että korvissa on matoja. Pääsee nopeasti suljetulle osastolle.

Itse menin sanomaan että tuntuu että ihon alla on ötököitä. Jouduin suljetulle osastolle. Toki sitä ennen olin ollut kipeänä pari kuukautta. Mielestäni sinne "pääsi" aika helposti.

Millasta apua luulette saavanne siellä suljetulla? Siellä on välillä keskusteluita lääkärin kanssa ja teille määrätään pakkolääkitys. Muuten siellä vaan ollaan ja syödään. Siellä ei ole mitenkään kivaa, vaan ollaan lukittujen ovien takana. Toki saa olla sosiaalitilassa.

Itse en olisi sinne halunnut, mutta omalla käytöksellä aiheutin sinne joutumisen. Nyt olisin kyllä toiminut eri tavalla ja vältellyt menemästä päivystykseen oireiden kanssa.

Minua harmittaa jabturhauttaa ettei lääkäriin, tutkimuksiin ja hoitoon pääse,vikka maksan korotettua sairausvakuutusmaksua. Eli maksan lähes 700€ vuodessa, enkä saa tarvitsemaani hoitoa/apua. Tuolla rahalla ostaisin jo hyvän yksityisen sairausvakuutuksen.