En saa apua julkisesta terveydenhuollosta vaikka voin niin huonosti

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaa jabturhauttaa ettei lääkäriin, tutkimuksiin ja hoitoon pääse,vikka maksan korotettua sairausvakuutusmaksua. Eli maksan lähes 700€ vuodessa, enkä saa tarvitsemaani hoitoa/apua. Tuolla rahalla ostaisin jo hyvän yksityisen sairausvakuutuksen.

Mitä ihmeen korotettua sairausvakuutusmaksua?

Mistä nyt muka olet niiin traumatisoitunut?

Vierailija kirjoitti:

Mistä nyt muka olet niiin traumatisoitunut?

Olen ihan riittävästi traumatisoitunut.

Pahempaa ei voi enää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko te edes apua, vai vaan sääliä? Itse olen tällä hetkellä tosi ahdistunut ja turhautunut, mutten kyllä odota mistään ulkopuolelta apua saavani. Mietin vain, milloin ois sopiva hetki nappasta lääkkeet ja lähteä täältä. Apua ei saa, vaikka kuinka sitä tarvitsisi, niin helpompi on tehdä itselleen eutanasia..

Jotkut vielä uskoo vakaasti siihen, että apua voi saada.

Miksi sitten toiset saa apua?

Kaikkia ei haluta auttaa. Ehkä pärstä ei miellytä tai sitten työtä ei vaan tehdä kunnolla tai ainakaan tavalla, joka auttaisi. Ihan normaali palkka henkilökunnalle tulee vaikka potilas siellä roikkuisi vuosikymmenen verran. Ei heiltä työpaikka mene alta tai tule mitään muitakaan seurauksia, jos työt tekee vähän sinne päin.

Pitäisi olla vaan kevyet asiat mielessä, kuten säästä puhuminen.

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko päästä hoitoon?

Kehotan käymään ahkerasti päivystyksessä ja puhumaan vaikka, että tuntuu että korvissa on matoja. Pääsee nopeasti suljetulle osastolle.

Itse menin sanomaan että tuntuu että ihon alla on ötököitä. Jouduin suljetulle osastolle. Toki sitä ennen olin ollut kipeänä pari kuukautta. Mielestäni sinne "pääsi" aika helposti.

Millasta apua luulette saavanne siellä suljetulla? Siellä on välillä keskusteluita lääkärin kanssa ja teille määrätään pakkolääkitys. Muuten siellä vaan ollaan ja syödään. Siellä ei ole mitenkään kivaa, vaan ollaan lukittujen ovien takana. Toki saa olla sosiaalitilassa.

Itse en olisi sinne halunnut, mutta omalla käytöksellä aiheutin sinne joutumisen. Nyt olisin kyllä toiminut eri tavalla ja vältellyt menemästä päivystykseen oireiden kanssa.

En halua suljetulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko te edes apua, vai vaan sääliä? Itse olen tällä hetkellä tosi ahdistunut ja turhautunut, mutten kyllä odota mistään ulkopuolelta apua saavani. Mietin vain, milloin ois sopiva hetki nappasta lääkkeet ja lähteä täältä. Apua ei saa, vaikka kuinka sitä tarvitsisi, niin helpompi on tehdä itselleen eutanasia..

Jotkut vielä uskoo vakaasti siihen, että apua voi saada.

Miksi sitten toiset saa apua?

Kaikkia ei haluta auttaa. Ehkä pärstä ei miellytä tai sitten työtä ei vaan tehdä kunnolla tai ainakaan tavalla, joka auttaisi. Ihan normaali palkka henkilökunnalle tulee vaikka potilas siellä roikkuisi vuosikymmenen verran. Ei heiltä työpaikka mene alta tai tule mitään muitakaan seurauksia, jos työt tekee vähän sinne päin.

Pitäisi olla vaan kevyet asiat mielessä, kuten säästä puhuminen.

Tämmöset tapaukset pääsevät hoitoon joilla ei oo mitään vakavaa taustalla.

Tämä riippuu niin paikkakunnasta ja toki ihmisestä itsestään. Toisilla paikkakunnilla pääsee helpommin pitkään traumaterapiaan ym. hoitoon. Ja toki auttaa jos on hyvä puhumaan ja vaatimaan, monet vaikeasti mielenterveysongelmaiset eivät ole ja jäävät siksi ilman tarvittavaa apua.

Vierailija kirjoitti:

Tämä riippuu niin paikkakunnasta ja toki ihmisestä itsestään. Toisilla paikkakunnilla pääsee helpommin pitkään traumaterapiaan ym. hoitoon. Ja toki auttaa jos on hyvä puhumaan ja vaatimaan, monet vaikeasti mielenterveysongelmaiset eivät ole ja jäävät siksi ilman tarvittavaa apua.

En saa edes lähetettä tai ainakaan sitä ei osata kirjoittaa niin että saisin apua.

Vaihdan paikkakuntaa piakkoin.

Oon nytkin hyvin huonona. Kun en saa purettua missään pahaa oloani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos sua yhtään lohduttaa niin todennäköisesti menisit jonkun psyk. sairaanhoitajan käynneistä vaan huonompaan kuntoon. Terapiaan on vain harvoilla onnekkailla mahdollisuus, ei sillä että sekään kaikkia auttaisi.

En mene huonompaan kuntoon vaan eheydyn kun saan käydä tuskaa läpi.

Ei se niin vain käy. 

Jos kävisi.

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko päästä hoitoon?

Kehotan käymään ahkerasti päivystyksessä ja puhumaan vaikka, että tuntuu että korvissa on matoja. Pääsee nopeasti suljetulle osastolle.

Itse menin sanomaan että tuntuu että ihon alla on ötököitä. Jouduin suljetulle osastolle. Toki sitä ennen olin ollut kipeänä pari kuukautta. Mielestäni sinne "pääsi" aika helposti.

Millasta apua luulette saavanne siellä suljetulla? Siellä on välillä keskusteluita lääkärin kanssa ja teille määrätään pakkolääkitys. Muuten siellä vaan ollaan ja syödään. Siellä ei ole mitenkään kivaa, vaan ollaan lukittujen ovien takana. Toki saa olla sosiaalitilassa.

Itse en olisi sinne halunnut, mutta omalla käytöksellä aiheutin sinne joutumisen. Nyt olisin kyllä toiminut eri tavalla ja vältellyt menemästä päivystykseen oireiden kanssa.

Mä taas olen kolmen vuoden sisällä useampaan otteeseen itse pyytänyt ja itkenyt että olisin jo osastohoidon tarpeessa, en pärjää mitenkään kotona, minkäänlaista terapiaankaan en saa.

Ei mua oteta kun en ole psykoottinen. Päivystyksestä on sanottu suoraan, että osastolle ei pääse.

Oon epätoivoinen kun yritän toistuvasti hakea apua, mutta ainakaan julkinen taho ei auta.

(Kerrot, että pääsit kun sanoit että susta tuntuu että ihon alla on ötököitä. Mulla on dissosiaatiota jolloin raajani on monimetriset eikä jalkani tunnu koskettavan maata, kärsin myös pahoista pelkotiloista enkä uskalla mennä edes parvekkeelle tai roskia viemään, kaupasta puhumattakaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko päästä hoitoon?

Kehotan käymään ahkerasti päivystyksessä ja puhumaan vaikka, että tuntuu että korvissa on matoja. Pääsee nopeasti suljetulle osastolle.

Itse menin sanomaan että tuntuu että ihon alla on ötököitä. Jouduin suljetulle osastolle. Toki sitä ennen olin ollut kipeänä pari kuukautta. Mielestäni sinne "pääsi" aika helposti.

Millasta apua luulette saavanne siellä suljetulla? Siellä on välillä keskusteluita lääkärin kanssa ja teille määrätään pakkolääkitys. Muuten siellä vaan ollaan ja syödään. Siellä ei ole mitenkään kivaa, vaan ollaan lukittujen ovien takana. Toki saa olla sosiaalitilassa.

Itse en olisi sinne halunnut, mutta omalla käytöksellä aiheutin sinne joutumisen. Nyt olisin kyllä toiminut eri tavalla ja vältellyt menemästä päivystykseen oireiden kanssa.

Mä taas olen kolmen vuoden sisällä useampaan otteeseen itse pyytänyt ja itkenyt että olisin jo osastohoidon tarpeessa, en pärjää mitenkään kotona, minkäänlaista terapiaankaan en saa.

Ei mua oteta kun en ole psykoottinen. Päivystyksestä on sanottu suoraan, että osastolle ei pääse.

Oon epätoivoinen kun yritän toistuvasti hakea apua, mutta ainakaan julkinen taho ei auta.

(Kerrot, että pääsit kun sanoit että susta tuntuu että ihon alla on ötököitä. Mulla on dissosiaatiota jolloin raajani on monimetriset eikä jalkani tunnu koskettavan maata, kärsin myös pahoista pelkotiloista enkä uskalla mennä edes parvekkeelle tai roskia viemään, kaupasta puhumattakaan).

Sulle on valehdeltu ja se on valitettavasti normaalia työntekijöiden käytöstä. Kyllä sinne pääsee kävelemään sisään ihan ilman psykoosia. Kyse on henkilökunnan motivaatiosta tehdä työtään tietyllä tavalla.

Olen ollut viime vuosina useamman kerran ja joskus on paljonkin tyhjiä sänkyjä. (Siellä on ovissa aukot, joista näkee sisään.)

Pitäisiköhän sun välillä painottaa anelua lääkkeiden suuntaan? Ei sillä että sillä olisi välttämättä mitään vaikutusta. Tuuria se oikeasti viime kädessä on kuka saa ja mitä apua jos saa.

Oletko tehnyt hallinnollisia palautteita, muistutusta tai kantelua? Onko Käypä hoito käytetty vai sooloillaanko omilla metodeilla? Saatko selityksiä miksi he tekevät työnsä niin kuin tekevät?

Lakkaa vertaamasta tilannettasi muiden tilanteisiin.

Osa JOUTUU käymään vuosia siellä psykanpolilla koska eivät saa "oikeanlaista" ja/tai riittävää/tukevaa apua/hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

No jos sua yhtään lohduttaa niin todennäköisesti menisit jonkun psyk. sairaanhoitajan käynneistä vaan huonompaan kuntoon. Terapiaan on vain harvoilla onnekkailla mahdollisuus, ei sillä että sekään kaikkia auttaisi.

Se sh saattaa olla terapiakoulutuksen käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko päästä hoitoon?

Kehotan käymään ahkerasti päivystyksessä ja puhumaan vaikka, että tuntuu että korvissa on matoja. Pääsee nopeasti suljetulle osastolle.

Itse menin sanomaan että tuntuu että ihon alla on ötököitä. Jouduin suljetulle osastolle. Toki sitä ennen olin ollut kipeänä pari kuukautta. Mielestäni sinne "pääsi" aika helposti.

Millasta apua luulette saavanne siellä suljetulla? Siellä on välillä keskusteluita lääkärin kanssa ja teille määrätään pakkolääkitys. Muuten siellä vaan ollaan ja syödään. Siellä ei ole mitenkään kivaa, vaan ollaan lukittujen ovien takana. Toki saa olla sosiaalitilassa.

Itse en olisi sinne halunnut, mutta omalla käytöksellä aiheutin sinne joutumisen. Nyt olisin kyllä toiminut eri tavalla ja vältellyt menemästä päivystykseen oireiden kanssa.

Mä taas olen kolmen vuoden sisällä useampaan otteeseen itse pyytänyt ja itkenyt että olisin jo osastohoidon tarpeessa, en pärjää mitenkään kotona, minkäänlaista terapiaankaan en saa.

Ei mua oteta kun en ole psykoottinen. Päivystyksestä on sanottu suoraan, että osastolle ei pääse.

Oon epätoivoinen kun yritän toistuvasti hakea apua, mutta ainakaan julkinen taho ei auta.

(Kerrot, että pääsit kun sanoit että susta tuntuu että ihon alla on ötököitä. Mulla on dissosiaatiota jolloin raajani on monimetriset eikä jalkani tunnu koskettavan maata, kärsin myös pahoista pelkotiloista enkä uskalla mennä edes parvekkeelle tai roskia viemään, kaupasta puhumattakaan).

Sulle on valehdeltu ja se on valitettavasti normaalia työntekijöiden käytöstä. Kyllä sinne pääsee kävelemään sisään ihan ilman psykoosia. Kyse on henkilökunnan motivaatiosta tehdä työtään tietyllä tavalla.

Olen ollut viime vuosina useamman kerran ja joskus on paljonkin tyhjiä sänkyjä. (Siellä on ovissa aukot, joista näkee sisään.)

Pitäisiköhän sun välillä painottaa anelua lääkkeiden suuntaan? Ei sillä että sillä olisi välttämättä mitään vaikutusta. Tuuria se oikeasti viime kädessä on kuka saa ja mitä apua jos saa.

Oletko tehnyt hallinnollisia palautteita, muistutusta tai kantelua? Onko Käypä hoito käytetty vai sooloillaanko omilla metodeilla? Saatko selityksiä miksi he tekevät työnsä niin kuin tekevät?

Selityksenä on vain: ei ole tilaa 😞 Olen yrittänyt saada edes pysyvää hoitokontaktia psyk polille, edes se ei onnistu. Joka lääkereseptin uusimisessa on eri nimi terveyskeskuksen puolelta.

Olen syönyt kaksi vuotta samaa mielialalääkettä + miedointa bentsoa minimiannostuksella "tarvittaessa". Toistuvia yhteydenottoja terveyskeskukseen sekä mt-polille, kumpikin kehottaa ottamaan yhteyttä toiseen paikkaan. Tarvitsisin myös oikeasti paremman rauhoittavan akuuttitilanteisiin, en saa millään nostoa enkä vaihtoa eikä kukaan ota vastuuta edes lääkehoidostani, se on täysin riittämätöntä.

Jokainen hoitajakin on ihmetellyt hoitoani.

Elämää rajoittaviin paniikki- ja ahdistuskohtauksiin käsketään syömään propralia, ei se auta kun en uskalla ovesta ulos ja pulssi on levossakin muutenkin alle 50. Onko tarkoitus että lääkitään pyörtyneeksi niin silloin ei ahdista ja pelota?

Ja ketipinoria unettomuuteen, joka vain pahentaa ahdistusta. Oon niin väsynyt, että vedän kohta sen apteekissa olevan vuoden annostuksen sitä saaaatanan propralia ja ketipinoria viinan kanssa alas kun en saa apua mistään, kukaan ei ota tosissaan.

En mä tästä ikinä tule yksin selviämään.

Vierailija kirjoitti:

Oon nytkin hyvin huonona. Kun en saa purettua missään pahaa oloani.

Oletko soittanut Sos-palveluun/ Auttavaan puhelimeen? Kirjoittanut tarinaasi/tuskasi sanoiksi. Maalannut/piirtönyt/kirjoittanut runoiksi? Osallistunut vertaistukiryhmiin? Etsinyt netistä ja kirjoista itseapuvinkkejä? Jutellut ystävien /läheisten kanssa?

Itse en hyötynyt psykiatrisen sairaanhoitajan tapaamisista yhtään. Pääosin se vaan vähätteli mun masennustani. Kehotti vaihtamaan työpaikkaa, lähtemään jollekin reissulle, hankkimaan uusia harrastuksia, menemään lenkille, seurakunnan toimintaan jne. Ihan ok neuvoja, jos olisin ollut paremmassa kunnossa mutta kun olin it.sa rin partaalla, niin tuntui ihan veetuilulta. Onneksi myöhemmin pääsin varsinaiseen psykoterapiaan pariksi vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko päästä hoitoon?

Kehotan käymään ahkerasti päivystyksessä ja puhumaan vaikka, että tuntuu että korvissa on matoja. Pääsee nopeasti suljetulle osastolle.

Itse menin sanomaan että tuntuu että ihon alla on ötököitä. Jouduin suljetulle osastolle. Toki sitä ennen olin ollut kipeänä pari kuukautta. Mielestäni sinne "pääsi" aika helposti.

Millasta apua luulette saavanne siellä suljetulla? Siellä on välillä keskusteluita lääkärin kanssa ja teille määrätään pakkolääkitys. Muuten siellä vaan ollaan ja syödään. Siellä ei ole mitenkään kivaa, vaan ollaan lukittujen ovien takana. Toki saa olla sosiaalitilassa.

Itse en olisi sinne halunnut, mutta omalla käytöksellä aiheutin sinne joutumisen. Nyt olisin kyllä toiminut eri tavalla ja vältellyt menemästä päivystykseen oireiden kanssa.

Mä taas olen kolmen vuoden sisällä useampaan otteeseen itse pyytänyt ja itkenyt että olisin jo osastohoidon tarpeessa, en pärjää mitenkään kotona, minkäänlaista terapiaankaan en saa.

Ei mua oteta kun en ole psykoottinen. Päivystyksestä on sanottu suoraan, että osastolle ei pääse.

Oon epätoivoinen kun yritän toistuvasti hakea apua, mutta ainakaan julkinen taho ei auta.

(Kerrot, että pääsit kun sanoit että susta tuntuu että ihon alla on ötököitä. Mulla on dissosiaatiota jolloin raajani on monimetriset eikä jalkani tunnu koskettavan maata, kärsin myös pahoista pelkotiloista enkä uskalla mennä edes parvekkeelle tai roskia viemään, kaupasta puhumattakaan).

Sulle on valehdeltu ja se on valitettavasti normaalia työntekijöiden käytöstä. Kyllä sinne pääsee kävelemään sisään ihan ilman psykoosia. Kyse on henkilökunnan motivaatiosta tehdä työtään tietyllä tavalla.

Olen ollut viime vuosina useamman kerran ja joskus on paljonkin tyhjiä sänkyjä. (Siellä on ovissa aukot, joista näkee sisään.)

Pitäisiköhän sun välillä painottaa anelua lääkkeiden suuntaan? Ei sillä että sillä olisi välttämättä mitään vaikutusta. Tuuria se oikeasti viime kädessä on kuka saa ja mitä apua jos saa.

Oletko tehnyt hallinnollisia palautteita, muistutusta tai kantelua? Onko Käypä hoito käytetty vai sooloillaanko omilla metodeilla? Saatko selityksiä miksi he tekevät työnsä niin kuin tekevät?

Miten sä olet sinne päässyt useampaan kertaan? 😮

Christiiina kirjoitti:

Pyydä maksusitoumus, jolla saat hankkia palvelun yksityiseltä lääkäriasemalta.

Kuinka tämä käytännössä toimii ja millä perusteella?

Äänestäkää vaaleissa niitä, jotka eivät aio leikata julkisesta terveydenhuollosta.

Tämä on tosi tärkeä asia. Vaalikoneista löytyy henkilöt ja puolueet, jotka eivät halua heikentää terveydenhuoltoa.