Miehet löytää heti eron jälkeen uuden tai jo ennenkin, olitko sinä se uusi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ulkopuoliset voi tietää kenenkään suhteista. Minulla oli uusi mies jo kun erosin. Tosin ilmoitin erohaluni välittömästi, kun tunteet heräsi. Exään ei mitään tunteita tai suhdetta enää tullut. Asuttiin vain samassa osoitteessa.

Mitään en häpeä, kadu tai koe tehneeni väärin. Miesystäväni ei epäröinyt aloittaa suhdetta kanssani.

Lähes kaikilla vähän sinne päinkin olevilla naisilla on tasan tarkkaan tiedossa, keneen ovat yhteydessä, kun ero tulee. Naisilla ne kumppanit on yleensä katsottu valmiiksi jo mahdollisesti vuosia ennen eroa.

Ainakin semmoinen backuppi löytyy, jota pitää ystävänä, kunnes joku päivä voi hyödyntää eri tavalla. Siis siihen asti, että löytää taas paremman.

Olen sellainen nainen . Miesystäväni exällä oli ollut jo vuoden kestävä sivusuhde mutta roikkuivat vielä tavallaan kämppiksinä nukkuen eri huoneissa . Mies muutti luokseni ja ex tuli nopeasti raskaaksi salarakkaansa kanssa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille jää tosiaan lapset eikä ole voimia ottaa taloon lisää passattavia. Miehet etsii jonkun toiveikkaan passaajan ja sellaisia monet naiset on ihastuessaan, kunnes arki astuu kuvioihin.

Höpsis, pääosa eroperheistä päätyy viikko - viikko asumiseen. Ei siinä lapset mitenkään "jää" naisille.

Osa näistä vuoroviikkomiehistä on kuvottavia ja vanhempana täysin epäonnistuneita ja kelvottomia yksilöitä. Siirtävät omat sairaat parisuhdemallinsa lapsiinsa joita lapset sitten aikuisena terapiassa paikkailevat.

Ja yhdessäkään naisessa ei ole koskaan mitään sellaista, joka saattaisi vaurioittaa tai satuttaa lasta tai lapsia ?

On tutkittua että miehet ovat yksinhuoltajina parempia kuin naiset ja lapset voivat paremmin.

Voi olla tottakin. Tämä osittain tosin varmaan johtuu siitä, että ne huonot isät hylkäävät lapsensa useammin kuin huonot äidit. Myös yhteiskunnan yleiset asenteet vaikuttavat tähän, isän häipyminen kuvioista on "sallitumpaa" kuin äidin. Tällöin yksinhuoltajiksi päätyy suurehko joukko äitejä, joiden vanhemmuuden laatu vaihtelee laidasta laitaan mutta pienempi joukko isiä, joilla vastuuntuntoa taas on keskimääräistä enemmän.

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille jää tosiaan lapset eikä ole voimia ottaa taloon lisää passattavia. Miehet etsii jonkun toiveikkaan passaajan ja sellaisia monet naiset on ihastuessaan, kunnes arki astuu kuvioihin.

Höpsis, pääosa eroperheistä päätyy viikko - viikko asumiseen. Ei siinä lapset mitenkään "jää" naisille.

Osa näistä vuoroviikkomiehistä on kuvottavia ja vanhempana täysin epäonnistuneita ja kelvottomia yksilöitä. Siirtävät omat sairaat parisuhdemallinsa lapsiinsa joita lapset sitten aikuisena terapiassa paikkailevat.

Ja yhdessäkään naisessa ei ole koskaan mitään sellaista, joka saattaisi vaurioittaa tai satuttaa lasta tai lapsia ?

On tutkittua että miehet ovat yksinhuoltajina parempia kuin naiset ja lapset voivat paremmin.

Voi olla tottakin. Tämä osittain tosin varmaan johtuu siitä, että ne huonot isät hylkäävät lapsensa useammin kuin huonot äidit. Myös yhteiskunnan yleiset asenteet vaikuttavat tähän, isän häipyminen kuvioista on "sallitumpaa" kuin äidin. Tällöin yksinhuoltajiksi päätyy suurehko joukko äitejä, joiden vanhemmuuden laatu vaihtelee laidasta laitaan mutta pienempi joukko isiä, joilla vastuuntuntoa taas on keskimääräistä enemmän.

-sivusta

Tai sitten se isän vanhemmuus on vain kulissia jota näytellään somessa kaikille. Ollaan niin marttyyreja. Oksettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille jää tosiaan lapset eikä ole voimia ottaa taloon lisää passattavia. Miehet etsii jonkun toiveikkaan passaajan ja sellaisia monet naiset on ihastuessaan, kunnes arki astuu kuvioihin.

Höpsis, pääosa eroperheistä päätyy viikko - viikko asumiseen. Ei siinä lapset mitenkään "jää" naisille.

Eikä pääsy. Kyllä tuo on edelleen harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille jää tosiaan lapset eikä ole voimia ottaa taloon lisää passattavia. Miehet etsii jonkun toiveikkaan passaajan ja sellaisia monet naiset on ihastuessaan, kunnes arki astuu kuvioihin.

Höpsis, pääosa eroperheistä päätyy viikko - viikko asumiseen. Ei siinä lapset mitenkään "jää" naisille.

Eikä pääsy. Kyllä tuo on edelleen harvinaista.

Elää jossain harhaisessa kuplassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille jää tosiaan lapset eikä ole voimia ottaa taloon lisää passattavia. Miehet etsii jonkun toiveikkaan passaajan ja sellaisia monet naiset on ihastuessaan, kunnes arki astuu kuvioihin.

Höpsis, pääosa eroperheistä päätyy viikko - viikko asumiseen. Ei siinä lapset mitenkään "jää" naisille.

Osa näistä vuoroviikkomiehistä on kuvottavia ja vanhempana täysin epäonnistuneita ja kelvottomia yksilöitä. Siirtävät omat sairaat parisuhdemallinsa lapsiinsa joita lapset sitten aikuisena terapiassa paikkailevat.

Ja yhdessäkään naisessa ei ole koskaan mitään sellaista, joka saattaisi vaurioittaa tai satuttaa lasta tai lapsia ?

On tutkittua että miehet ovat yksinhuoltajina parempia kuin naiset ja lapset voivat paremmin.

Peräkammarissako tutkit?

En tiennyt että mies oli vasta eronnut. Valehteli mulle että erosta on yli vuosi. Käytös sitten paljasti kun oli ukolla niin paljon tuoretta vihaa exää kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille jää tosiaan lapset eikä ole voimia ottaa taloon lisää passattavia. Miehet etsii jonkun toiveikkaan passaajan ja sellaisia monet naiset on ihastuessaan, kunnes arki astuu kuvioihin.

Höpsis, pääosa eroperheistä päätyy viikko - viikko asumiseen. Ei siinä lapset mitenkään "jää" naisille.

Osa näistä vuoroviikkomiehistä on kuvottavia ja vanhempana täysin epäonnistuneita ja kelvottomia yksilöitä. Siirtävät omat sairaat parisuhdemallinsa lapsiinsa joita lapset sitten aikuisena terapiassa paikkailevat.

Ja yhdessäkään naisessa ei ole koskaan mitään sellaista, joka saattaisi vaurioittaa tai satuttaa lasta tai lapsia ?

On tutkittua että miehet ovat yksinhuoltajina parempia kuin naiset ja lapset voivat paremmin.

Peräkammarissako tutkit?

Tuo on ollut erakkona oikeista ihmisistä liian kauan kun tuollaisia harhoja päästelee. Sitä se oikeiden ihmisten kohtaamattomuus ja netissä pyöriminen suurimman osan valveillaoloajasta teettää,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille jää tosiaan lapset eikä ole voimia ottaa taloon lisää passattavia. Miehet etsii jonkun toiveikkaan passaajan ja sellaisia monet naiset on ihastuessaan, kunnes arki astuu kuvioihin.

Höpsis, pääosa eroperheistä päätyy viikko - viikko asumiseen. Ei siinä lapset mitenkään "jää" naisille.

Osa näistä vuoroviikkomiehistä on kuvottavia ja vanhempana täysin epäonnistuneita ja kelvottomia yksilöitä. Siirtävät omat sairaat parisuhdemallinsa lapsiinsa joita lapset sitten aikuisena terapiassa paikkailevat.

Ja yhdessäkään naisessa ei ole koskaan mitään sellaista, joka saattaisi vaurioittaa tai satuttaa lasta tai lapsia ?

On tutkittua että miehet ovat yksinhuoltajina parempia kuin naiset ja lapset voivat paremmin.

Olisi kiintoisaa lukea tuo tutkimus, vaikka asia ei onneksi itselleni ole lainkaan ajankohtainen. - Voisiko tuo johtua jotenkin siitä, että ainakin viekä joitain vuosikymmeniä sitten Suomessakin yksinhuoltaja miehet oli huomattavasti vähemmän kuin naisia, eikä tätä eroa huomioitu vaan vedettiin mutkia suoriksi ja kas ne miehet olivat vapaaehtosesti ja omasta tahdostaan yksinhuoltajia olivat asialle omistautumeita ja oikeasti parempia; mitä se sitten tarkoittikaan. 

Itseäni kyllä ei jaksa olla hämmästyttämättä se miten yksinhuoltajana toimiviin tai "vain" lähivanhempina oleviin miehiin monesti tavataan suhtaututua, jotenkin mustavalkosiesti; joko niin. että mies on suuri ja kaikki voipa ihailtu (arjen)sankari, joka urheasti hoitaa lapsia ja kotia ja siinä sivussa kun hän tulee pelastaneeksi puolet maailman onghelmista.

- Tai sitten mistä pidetään vähän reppanana, jota säälitään ja voivotella, että miten julma kohtalo hänellä on ollut joutua lähivanhemmaksi / yksinhuoltajaksi kuka katala nainen tällaisen tempun miehelle ja lapsille, että jättää heidän pärjäämään omillaan tai ainakin suuren osan arjesta. (Kuinka monta miespolitiikkoa verrattuna naispoliittikoihin on syyllitetty  siitä, että heillä on mahd. nuoria lapsia kotona samanaiaksiesti kuin he itse ovat paljossa kiinni työssään?)   

Uskovainen mies

Joo, olen sellainen nainen myös. Mies oli jo henkisesti eronnut parisuhteestaan vuosia ennen kuin tavattiin. Kohtaamisemme joudutti eroa. En ole koskaan ollut kiinnostunut muuttamaan hänen vanhaan taloonsa. Minulla on ihan oma koti, jossa viihdyn tavattoman hyvin enkä ole alkanut leikkimään äitiä mieheni lapsille. Mieheni viettää lastensa kanssa aikaa omassa kodissaan ja yhteistä aikaa vietämme luonani. Tämä toimii näin.

Kyllä mä olin se uusi. Tapasimme miehen kanssa reilun kuukauden päästä siitä kun mies oli muuttanut erilleen vaimostaan. Henkistä eroa mies oli jo tehnyt vuoden ennen tuota. Olemme olleet nyt miehen kanssa melkein 10 vuotta yhdessä.

Olin. Mies oli ollut parisuhteessa edellisen kanssa muutaman vuoden, joista viimeisin täynnä riitoja. Tiesin tästä koska olimme samassa yliopistossa ja miehen paras ystävä oli minun ystäväni. Emme olleet koskaan jutelleet nykyiseni kanssa, mutta hänen ystävänsä puhui silloin tällöin hänen suhteestaan, ihmetellen miksi ovat vielä yhdessä, kun selkeästi onnettomia.

Lähdin viettämään iltaa eräänä viikonloppuna opiskelukavereiden kanssa ja mies tuli vastaan. Sanoin moi ja siinä se. Olimme vain yhdessä. Totaalinen rakastuminen. Mies oli siinä vaiheessa juuri eronnut ja etsimässä omaa kotia. Muutti äitinsä luokse ja sieltä pikku hiljaa minun luokseni. Varmasti monet ajattelee että siinä oli pettämistä, mutta ei ollut.

Tästä aikaa 8v, ollaan naimisissa ja lapsia. En koe minkäänlaista syyllistynyttä tapahtuneesta 😊

Naapurissa menossa jo 3. tai 4. uusi, ei näytä sitoutuminen oikein onnistuvan.

Meillä miehelle tuli täytenä yllätyksenä, että erossa hän ei saanutkaan yhteistä kotia itselleen. Oli unohtanut kokonaan, että se oli maksettu perintörahoillani ja testamentissa oli avio-oikeuden poissulkeva ehto. Liiton aikana ei tullut mieleen, että olisin niin itsekäs, että jättäisin hänet tyhjän päälle. Uudelle kumppanillekin oli kauhistus, kun hän meni jo irtisanomaan vuokrakämppänsä ja sitten ilmeni, että ositus olikin hyvin yksinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä näiden exien mielestä on sopiva suruaika? Vuosi? 10 vuotta?

Jos on eronnut, on eronnut.

No , se vaan kertoo ihmisestä pari faktaa: 1) ei osaa olla yksin 2) rakastaa luultavasti rakastumista

3 ) näin tulee käymään sille uudelle hyvin todennäköisesti jossain kohtaa.

Jo se, että ihminen ei osaa yhtään olla yksin, on vastenmielistä. 

Eihän siinä välttämättä ole kyse siitä ettei osaisi olla yksin. Aina se rakkauden löytyminen ei vaan tapahdu parhaalla mahdollisuuksien hetkellä elämässä.

Kummasti täällä on jälleen kerran vain "en ollut syy eroon, mies oli jo käytännössä eronnut, omatuntoni on puhdas" -naisia jotka on menneet sisään samalla oven pyörähdyksellä kun edellinen on lähtenyt.

Kertoo tietysti siitä, että kyseessä ovat olleet oman sosiaalisen ryhmänsä huippumiehiä, koska ei ole tarvinnut yksin olla erojen jälkeen. Tavismiehillä se on vähän karumpaa. Mutta ei hätää, jos teille ero tulee, niin miehellä on takuuvarmasti uusi valmiiksi katsottuna. ;)

Vierailija kirjoitti:

Kummasti täällä on jälleen kerran vain "en ollut syy eroon, mies oli jo käytännössä eronnut, omatuntoni on puhdas" -naisia jotka on menneet sisään samalla oven pyörähdyksellä kun edellinen on lähtenyt.

Kertoo tietysti siitä, että kyseessä ovat olleet oman sosiaalisen ryhmänsä huippumiehiä, koska ei ole tarvinnut yksin olla erojen jälkeen. Tavismiehillä se on vähän karumpaa. Mutta ei hätää, jos teille ero tulee, niin miehellä on takuuvarmasti uusi valmiiksi katsottuna. ;)

Vain tuollaisia naisia? En mä ainakaan ole tuollainen nainen koska oikeasti tapasin miehen reilun kuukauden päästä siitä kun mies oli muuttanut erilleen vaimostaan. Kerroin tuon hyvin selkeästi tuossa vähän aiemmin. 

Kannattaisi lukea kaikki viestit eikä valikoida vain niitä viestejä, jotka sopii siihen omaan käsitykseen naisista. 

Hiukan ristiriitaista, kun toiset kirjoittajat valittavat miten miehet ei löydä ketään. Väittävät myös useimpien erojen olevan naisen päätöksestä tehtyjä ja tulevan miehille yllätyksenä. Ap:n mielestä kuvio on juuri päinvastoin ja miehet löytävätkin jo jopa ennen eroa uuden kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä näiden exien mielestä on sopiva suruaika? Vuosi? 10 vuotta?

Jos on eronnut, on eronnut.

No , se vaan kertoo ihmisestä pari faktaa: 1) ei osaa olla yksin 2) rakastaa luultavasti rakastumista

3 ) näin tulee käymään sille uudelle hyvin todennäköisesti jossain kohtaa.

Jo se, että ihminen ei osaa yhtään olla yksin, on vastenmielistä. 

Nyt kyllä katkeruus paista...mitä sitten jos haluaa elämäänsä niin että uusi kumppani löytyy nopeasti. Ei se kruunu siitä kirkastu vaikka monta vuotta "etsii itseään", "opettelee elämään yksin" ja "on onnellinen yksin ja vasta sitten löytää sen onnen toisen kanssa". Anna ihmisten elää kuten haluvat.