Uskotko kadotuksen olemassaoloon?

Niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs hindujen kokemukset?

En tiedä tästä, mutta uskon, että suurin osa heistä ei pelkää kuolemaa lainkaan, joten heillä ei ole pelkoa eikä tällaisia kokemuksia.

Idänuskonnoissa on määräävä tekijä pelko. Siksi pitää uhrata jatkuvasti lepyttämiseksi.

Urhaus.

Ymmärtääksemme, mitä tämä tarkoittaa, meidän on luovuttava Vanhan testamentin näkemyksestä, jonka mukaan uhri on karitsan teurastus. Nämä veriset uhrit olivat jo rituaalikulttuurin surullinen loppu vedaisten aikojen jälkeisen sivilisaation kaukaisilla reuna-alueilla.

Latinankielinen sana "rituaali" tulee sanskritin kielen juuresta "rita" (totuus). Rituaali on prosessi, jonka kautta totuus paljastuu.

Juutalaisten temppeliuhraukset kuului Mooseksen lakiin, ne on lopetettu jo 2000v sitten.

Mitä sitten? Mutta sitä ennen ne olivat voimassa. Vedalainen kulttuuri  alkoi hiipua  jo 5000 vuotta sitten.

Miksi hiipui? Kristinusko kasvaa.

Sen takia ihmisten pelkokin kasvaa maailmassa samassa suhteessa. Hyvää työtä, painostajat ja ahdistajat.

En missääntapauksessa halua syntyä loputtomasti.

Sama täällä, mutta on pakko.

Olen menossa ikuiseen kotiin taivaaseen ,sinne mennään heti kun maanpäällinen elämä on ohi.

Hyvä matkaa, mutta jätä muut rauhaan.

Olen vain vastannut esitettyyn kysymykseen, eikö niin saa tehdä?

Vastaa kysymyksiin:

Muutama kuukausi sitten me, toisinajattelijat, olimme täällä palstalla vauva.fi hyvin innostuneita, ja tänne luotiin monia keskusteluketjuja aiheesta "Maailman uskonnot". Halusimme oppia muustakin kuin kristinuskosta. Puhuimme sufilaisuudesta ja muista kiehtovista asioista. Halusimme oppia niistä lisää. Ja ketjuun osallistujat esittivät kysymyksiä eri uskonnoista ja ne, jotka tiesivät, antoivat päteviä vastauksia. Pian koko ketju alkoi täyttyä pitkistä Raamattukopioista. Emme hyväksyneet sitä ja sen seurauksena koko ketju poistettiin. Teimme toisen samanlaisen aloituksen ja voi ihmettä - taas tapahtui täsmälleen sama asia. Taas aloitettiin uusi ketju ja taas se poistettiin Ja taas uudellen ja uudellen. Useita ketjuja poistettiin kokonaan. Tämä tarkoittaa, että emme voi uskoa toisella tavalla, meidät pakotetaan, meille ei anneta valinnanvaraa.

Tässä tapauksessa kristityt vainosivat niitä, jotka halusivat oppia muutakin kuin  kristinuskoa.

Ja vielä:

Sanovatko kristityt kaikkia, jotka eivät ole kristittyjä, vähä-älyisiksi? Tuskin kukaan enää koskaan kääntyy kristityksi, paitsi jos käännyttää väkisin miekalla.

Taas ei tule mitään vastausta. Mikä siihen on syynä?

Sanovatko kristityt kaikkia, jotka eivät ole kristittyjä, vähä-älyisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allah. Allah.

Muslimin kuolemanrajakokemus.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Nyt sitten  taas kerran kristittyjen väite siitä, että kaikki kuolemanrajakokemukset ovat samanlaisia, on kumottu.

Me kumoamme kaikki teidän väitteenne, koska muutkin väitteenne ovat valhetta.

Vierailija kirjoitti:

Kerron kristinuskosta ja Raamatun Sanasta. Haluaisin että tekin pelastuisitte. Jeesus sovitti myös teidän synnit, mutta torjutte Hänet. Hänen armonsa on myös teitä varten. Kieltäytytte ottamasta vastaan tätä lahjaa, elämän lahjaa.

Jos niin on, niin miksi herjaatte meitä?

Vierailija kirjoitti:

Abrahamilaiset  uskonnot puhuvat Jumalasta maailmankaikkeuden luojana ja hirmuisena tuomarina.

En kommentoi enempää, koska poistetaan.Sanon vain että 

UT ja VT ero on siinä että Uusitestamentti on uusi liitto. Elämme uuden  liiton aikaa, se on erilainen kuin vanhaliitto.

En usko. Toki tiedostan ettei minun uskomiseni totuutta muuta, on se totuus sitten mikä tahansa. Hyväksyn siis ettei minun uskomukseni tee asiasta faktaa. Samaa toivoisin myös niiltä jotka uskovat kadotuksen olemassa oloon.

Voi olla, tai voi olla olematta. Ei voi tietää, mutta uskon että ei ole.

Uskon, että kaikki kristityt päätyvät kadotukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs hindujen kokemukset?

En tiedä tästä, mutta uskon, että suurin osa heistä ei pelkää kuolemaa lainkaan, joten heillä ei ole pelkoa eikä tällaisia kokemuksia.

Idänuskonnoissa on määräävä tekijä pelko. Siksi pitää uhrata jatkuvasti lepyttämiseksi.

Päinvastoin. Iloa,  eikä pelkoa.

Japanin budhalaiset pelkää ja intiassa uhraa ruokaa ,nepalissa uhraa rukousmyllyjen pöyrittämisellä ja luostariopinnoilla.

Annetaan heille vapaus tehdä, mitä he haluavat. Anna meillekin rauha ja vapaus  tässä maailmassa ilman, että meitä painostetaan sinun uskoosi.

Pelätkää vapaasti .

Minä en ole ikinä pelännyt niin paljon kuin kristittynä lapsena. Pelkäsin nukahtaa, koska pelkäsin kuolevani yöllä, ja että viimeinen ajatukseni ennen nukahtamista on synti ja joudun kadotukseen. Tai näen jotain vääränlaista unta, ja joudun kadotukseen. Pelkäsin demoneita joita väijyi joka nurkan takana vain odottamassa että lipsahdan ja pääsevät riivaamaan minut. Olihan seurakunnassamme yksi vuosikymmeniä uskossa ollut nainenkin riivattu, alkoi sähistä ja sylkeä yhtäkkiä kesken rukouspiirin. Oli aika jolloin en uskaltanut edes katsoa nurkan taakse rakennuksen ohi kulkiessani, koska pelkäsin näkeväni jotain mitä pelkään niin en menetän järkeni. Tätä oli minun elämäni kristittynä. Jokaisen teon, ajatuksen, unen, ja sanan vahtimista, jatkuvaa pelkoa että kuolen yhtäkkisesti enkä ehdi luetella jokaista edellisen rukouksen jälkeistä syntiäni ja pyytää sitä anteeksi. Pelkkää puhdasta kauhua ensimmäiset noin 15 vuotta elämästäni, kunnes luovutin ja totesin että en enää jaksa, menen suosista helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs hindujen kokemukset?

En tiedä tästä, mutta uskon, että suurin osa heistä ei pelkää kuolemaa lainkaan, joten heillä ei ole pelkoa eikä tällaisia kokemuksia.

Idänuskonnoissa on määräävä tekijä pelko. Siksi pitää uhrata jatkuvasti lepyttämiseksi.

Päinvastoin. Iloa,  eikä pelkoa.

Japanin budhalaiset pelkää ja intiassa uhraa ruokaa ,nepalissa uhraa rukousmyllyjen pöyrittämisellä ja luostariopinnoilla.

Annetaan heille vapaus tehdä, mitä he haluavat. Anna meillekin rauha ja vapaus  tässä maailmassa ilman, että meitä painostetaan sinun uskoosi.

Pelätkää vapaasti .

Minä en ole ikinä pelännyt niin paljon kuin kristittynä lapsena. Pelkäsin nukahtaa, koska pelkäsin kuolevani yöllä, ja että viimeinen ajatukseni ennen nukahtamista on synti ja joudun kadotukseen. Tai näen jotain vääränlaista unta, ja joudun kadotukseen. Pelkäsin demoneita joita väijyi joka nurkan takana vain odottamassa että lipsahdan ja pääsevät riivaamaan minut. Olihan seurakunnassamme yksi vuosikymmeniä uskossa ollut nainenkin riivattu, alkoi sähistä ja sylkeä yhtäkkiä kesken rukouspiirin. Oli aika jolloin en uskaltanut edes katsoa nurkan taakse rakennuksen ohi kulkiessani, koska pelkäsin näkeväni jotain mitä pelkään niin en menetän järkeni. Tätä oli minun elämäni kristittynä. Jokaisen teon, ajatuksen, unen, ja sanan vahtimista, jatkuvaa pelkoa että kuolen yhtäkkisesti enkä ehdi luetella jokaista edellisen rukouksen jälkeistä syntiäni ja pyytää sitä anteeksi. Pelkkää puhdasta kauhua ensimmäiset noin 15 vuotta elämästäni, kunnes luovutin ja totesin että en enää jaksa, menen suosista helvettiin.

Otan osaa, mutta nyt sentään olet vapaa siitä.

Ilmeisesti tätä ketjua ei ole kovin helppoa poistaa, mutta varmasti sitä yritetään tehdä.

Huomasin, että joku oli aloittanut vähän aikaa sitten yhden ketjun, ja koska sinne alkoi taas tulemaan ei-kristillistä sisältöä, koko  ketju poistui taas.

Joten kertauksen vuoksi:

Muutama kuukausi sitten me, toisinajattelijat, olimme täällä palstalla vauva.fi hyvin innostuneita, ja tänne luotiin monia keskusteluketjuja aiheesta "Maailman uskonnot". Halusimme oppia muustakin kuin kristinuskosta. Puhuimme sufilaisuudesta ja muista kiehtovista asioista. Halusimme oppia niistä lisää. Ja ketjuun osallistujat esittivät kysymyksiä eri uskonnoista ja ne, jotka tiesivät, antoivat päteviä vastauksia. Pian koko ketju alkoi täyttyä pitkistä Raamattukopioista. Emme hyväksyneet sitä ja sen seurauksena koko ketju poistettiin. Teimme toisen samanlaisen aloituksen ja voi ihmettä - taas tapahtui täsmälleen sama asia. Taas aloitettiin uusi ketju ja taas se poistettiin Ja taas uudellen ja uudellen. Useita ketjuja poistettiin kokonaan. Tämä tarkoittaa, että emme voi uskoa toisella tavalla, meidät pakotetaan, meille ei anneta valinnanvaraa. Kristityt, hävetkää!

Helvetti, kadotus, karman laki. Vaikkei uskoisi mihinkään jumalaan, suurin osa uskoo kuitenkin jollain tasolla johonkin kuoleman jälkeiseen olemassaoloon/sielun irtautumiseen. Pääseekö se sielu sitten jatkamaan uuteen elämään, onkin jo eri asia. Uskon itse karmaan ja siihen, että tämän elämän hyvät teot voivat palkita minut seuraavassa, huono karma taas näkyy vaikeuksina seuraavassa elämässäni. Se henkilö, joka elää itsekkään elämän loppuun saakka ei kuolinpedillään saa mitään pelastusta edes alkamalla yhtäkkiä uskomaan jonkin uskonnon "syntejä hyvittävään" ja kaiken anteeksiantavaan jumalaan, tuo on vain esim. kristinuskon kirkon keksimä syy hakeutua heidän piiriinsä edes elämän loppupuolella. Eletty elämä on se mittari, jolla meidät tuomitaan ja koko elämänkaaren aikana tehdyt hyvät teot ovat niitä, joilla sielun jatko määritetään. Vasta kuolemansairaana tai kuolinpedillä koettu kuolemanpelko ja siitä johtuva lyhytaikainen katumus siitä, mitä kuoleman jälkeen onkaan tulossa, ei voi hyvittää koko elämän jatkunutta itsekästä oman elämän etujen tavoittelua ja muiden loukkaamista.

Olenko itse hyvä ihminen? En, liian vähän hyvää karmaa myöskään hyvään seuraavaan elämään. Valitettavasti näin.

Vierailija kirjoitti:

Helvetti, kadotus, karman laki. Vaikkei uskoisi mihinkään jumalaan, suurin osa uskoo kuitenkin jollain tasolla johonkin kuoleman jälkeiseen olemassaoloon/sielun irtautumiseen. Pääseekö se sielu sitten jatkamaan uuteen elämään, onkin jo eri asia. Uskon itse karmaan ja siihen, että tämän elämän hyvät teot voivat palkita minut seuraavassa, huono karma taas näkyy vaikeuksina seuraavassa elämässäni. Se henkilö, joka elää itsekkään elämän loppuun saakka ei kuolinpedillään saa mitään pelastusta edes alkamalla yhtäkkiä uskomaan jonkin uskonnon "syntejä hyvittävään" ja kaiken anteeksiantavaan jumalaan, tuo on vain esim. kristinuskon kirkon keksimä syy hakeutua heidän piiriinsä edes elämän loppupuolella. Eletty elämä on se mittari, jolla meidät tuomitaan ja koko elämänkaaren aikana tehdyt hyvät teot ovat niitä, joilla sielun jatko määritetään. Vasta kuolemansairaana tai kuolinpedillä koettu kuolemanpelko ja siitä johtuva lyhytaikainen katumus siitä, mitä kuoleman jälkeen onkaan tulossa, ei voi hyvittää koko elämän jatkunutta itsekästä oman elämän etujen tavoittelua ja muiden loukkaamista.

Olenko itse hyvä ihminen? En, liian vähän hyvää karmaa myöskään hyvään seuraavaan elämään. Valitettavasti näin.

<<Se henkilö, joka elää itsekkään elämän loppuun saakka ei kuolinpedillään saa mitään pelastusta edes alkamalla yhtäkkiä uskomaan jonkin uskonnon "syntejä hyvittävään" ja kaiken anteeksiantavaan jumalaan, tuo on vain esim. kristinuskon kirkon keksimä syy hakeutua heidän piiriinsä edes elämän loppupuolella>>

Kuulostaa järkevältä.

Vierailija kirjoitti:

Helvetti, kadotus, karman laki. Vaikkei uskoisi mihinkään jumalaan, suurin osa uskoo kuitenkin jollain tasolla johonkin kuoleman jälkeiseen olemassaoloon/sielun irtautumiseen. Pääseekö se sielu sitten jatkamaan uuteen elämään, onkin jo eri asia. Uskon itse karmaan ja siihen, että tämän elämän hyvät teot voivat palkita minut seuraavassa, huono karma taas näkyy vaikeuksina seuraavassa elämässäni. Se henkilö, joka elää itsekkään elämän loppuun saakka ei kuolinpedillään saa mitään pelastusta edes alkamalla yhtäkkiä uskomaan jonkin uskonnon "syntejä hyvittävään" ja kaiken anteeksiantavaan jumalaan, tuo on vain esim. kristinuskon kirkon keksimä syy hakeutua heidän piiriinsä edes elämän loppupuolella. Eletty elämä on se mittari, jolla meidät tuomitaan ja koko elämänkaaren aikana tehdyt hyvät teot ovat niitä, joilla sielun jatko määritetään. Vasta kuolemansairaana tai kuolinpedillä koettu kuolemanpelko ja siitä johtuva lyhytaikainen katumus siitä, mitä kuoleman jälkeen onkaan tulossa, ei voi hyvittää koko elämän jatkunutta itsekästä oman elämän etujen tavoittelua ja muiden loukkaamista.

Olenko itse hyvä ihminen? En, liian vähän hyvää karmaa myöskään hyvään seuraavaan elämään. Valitettavasti näin.

Hyviä pohdintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs hindujen kokemukset?

En tiedä tästä, mutta uskon, että suurin osa heistä ei pelkää kuolemaa lainkaan, joten heillä ei ole pelkoa eikä tällaisia kokemuksia.

Idänuskonnoissa on määräävä tekijä pelko. Siksi pitää uhrata jatkuvasti lepyttämiseksi.

Päinvastoin. Iloa,  eikä pelkoa.

Japanin budhalaiset pelkää ja intiassa uhraa ruokaa ,nepalissa uhraa rukousmyllyjen pöyrittämisellä ja luostariopinnoilla.

Annetaan heille vapaus tehdä, mitä he haluavat. Anna meillekin rauha ja vapaus  tässä maailmassa ilman, että meitä painostetaan sinun uskoosi.

Pelätkää vapaasti .

Minä en ole ikinä pelännyt niin paljon kuin kristittynä lapsena. Pelkäsin nukahtaa, koska pelkäsin kuolevani yöllä, ja että viimeinen ajatukseni ennen nukahtamista on synti ja joudun kadotukseen. Tai näen jotain vääränlaista unta, ja joudun kadotukseen. Pelkäsin demoneita joita väijyi joka nurkan takana vain odottamassa että lipsahdan ja pääsevät riivaamaan minut. Olihan seurakunnassamme yksi vuosikymmeniä uskossa ollut nainenkin riivattu, alkoi sähistä ja sylkeä yhtäkkiä kesken rukouspiirin. Oli aika jolloin en uskaltanut edes katsoa nurkan taakse rakennuksen ohi kulkiessani, koska pelkäsin näkeväni jotain mitä pelkään niin en menetän järkeni. Tätä oli minun elämäni kristittynä. Jokaisen teon, ajatuksen, unen, ja sanan vahtimista, jatkuvaa pelkoa että kuolen yhtäkkisesti enkä ehdi luetella jokaista edellisen rukouksen jälkeistä syntiäni ja pyytää sitä anteeksi. Pelkkää puhdasta kauhua ensimmäiset noin 15 vuotta elämästäni, kunnes luovutin ja totesin että en enää jaksa, menen suosista helvettiin.

Uskontojen uhreja on paljon.