Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko kadotuksen olemassaoloon?
22.02.2023 |
Eli otsikossa kysymys, uskotko kadotuksen/helvetin olemassaoloon? Oletko kristitty, edustatko jotain toista uskontokuntaa vai oleko agnostikko/ateisti?
Kommentit (2114)
41/2114
|
24.02.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
En usko. Silti uskon, ettei tämä olevainen ole kaikki. Yksi todiste ovat, ehkä kornia, kummitukset, joista perheelläni on useita havaintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti uskon. Olen kristitty.
Karman laissa on mielestäni eräs sama perusajatus kuin kristinuskossa. Nimittäin ehdoton universaali oikeudenmukaisuudeen laki. Uskon tarkkoihin luonnonlakeihin ja on täysin loogista myös henkiset luonnonlait.
Karman laki toteutuu lopulta. Jos ei täällä, niin lopullisesti h e l v e t i s s ä. Jokainen saa ansionsa jälkeen ihan varmasti ehdottoman oikeudenmukaisesti. Ketään muuta ei voi enää syyttää, kuin itseään.
Kukaan ihminen ei kestä viimeisellä tuomiolla ilman Vapahtajaa. Valinta on tehtävä täällä ajassa.
Että ihan ehdotonta universaalia oikeudenmukaisuutta, lol. Oletetaan vaikka että joku m*rhaa toisen amp_umalla eli niin yllättäen, ettei tämä ehdi "tehdä valintaa" ja joutuu kuumaan osastoon ja sitten tämä teon tekijä saa aikaa miettiä tekoaan vankilassa ja päättääkin hurahtaa uskoon ja pääsee harppuosastoon. Reilu meininki.
Vierailija kirjoitti:
En usko. Silti uskon, ettei tämä olevainen ole kaikki. Yksi todiste ovat, ehkä kornia, kummitukset, joista perheelläni on useita havaintoja.
Eivätkö "kummitukset" juuri todista kadotuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Silti uskon, ettei tämä olevainen ole kaikki. Yksi todiste ovat, ehkä kornia, kummitukset, joista perheelläni on useita havaintoja.
Eivätkö "kummitukset" juuri todista kadotuksesta?
Kummitukset eivät todista kadotuksesta. Ihmiset, joilla ei välttämättä ole fyysistä kehoa pitkään aikaan kuoleman jälkeen jälleensyntyäkseen, voivat jäädä aaveiksi, kuten itsemurhaajat jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Silti uskon, ettei tämä olevainen ole kaikki. Yksi todiste ovat, ehkä kornia, kummitukset, joista perheelläni on useita havaintoja.
Eivätkö "kummitukset" juuri todista kadotuksesta?
Kummitukset eivät todista kadotuksesta. Ihmiset, joilla ei välttämättä ole fyysistä kehoa pitkään aikaan kuoleman jälkeen jälleensyntyäkseen, voivat jäädä aaveiksi, kuten itsemurhaajat jne.
Mutta se ei kestä ikuisesti, koska joka tapauksessa on olemassa armeliaisuutta (ei niin kuin kristinuskossa). Tai siinä, mitä kristillisestä sanomasta on jäljellä kaikkien kirkolliskokousten ja niin edelleen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulisi tutkia jälleensyntymisen ilmiötä mahdollisimman syvällisesti, koska nykyinen tilanteemme on suoraan yhteydessä edellisiin elämiin. Kun muistamme sielun ikuisen luonteen ja olemassaolomme jatkuvuuden, ymmärrämme, että tulevat elämämme ovat ilmaus siitä, miten toimimme ja mitä ajattelemme nyt. Ja universaalien lakien noudattamisella on merkittävin rooli tulevien elämiemme valmistelemisessa. Ajatuksemme ja tekomme määräävät tulevaisuutemme.
Nykyinen elämämme yhdistettynä menneiden elämien jäännösreaktioihin määrittää karmamme. Karman laki perustuu periaatteeseen, jonka mukaan jokainen teko synnyttää reaktion, joka vaikuttaa jokaiseen elävään olentoon luomakunnassa. Toisin sanoen tekojemme reaktio tulee ennemmin tai myöhemmin takaisin meihin.
Saako kadotuksestakin paljousalennusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhimmissa teksteissä on kaksi käsitystä ylösnousemuksesta: hengellinen ja ruumiillinen. Pyhän Hengen kautta tapahtuvaa hengellistä uudestisyntymistä kutsutaan myös uudestisyntymiseksi. Ihmisen ruumiillista ylösnousemusta voitaisiin kutsua myös jälleensyntymiseksi. Varhaisortodoksisen kirkon ensimmäisen merkittävän isän, Origeneen (185 - 254 jKr.) mukaan sielu on olemassa ennen syntymää. Hän esitti, että pre-eksistenssi löytyi heprealaisista kirjoituksista ja Jeesuksen opetuksista.
Lisäksi Aleksandrialaisen Klemens Aleksandrialaisen - apostoli Pietarin opetuslapsen - kirjoitukset viittaavat siihen, että hänen mestarinsa sai Jeesukselta muutamia salaisia opetuksia. Yksi niistä liittyi fyysisen ja henkisen uudestisyntymisen käsitteeseen. Salaiset opetukset vahvistavat joitakin Raamatun kirjoituksia. Eräs katkelma viittaa siihen, että Jeesus tiesi jälleensyntymisestä ja menneistä elämistä.
Vierailija kirjoitti:
Saako kadotuksestakin paljousalennusta?
Ei saa. Mitä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ateistina en usko jumaluuksiin, joten en usko kadotukseenkaan.
Agnostikkous on tietämättömyyttä, he voivat uskoa.
Onko mahdollista, että varhaiset kristityt uskoivat jälleensyntymiseen? Vaikka jotkut saattavat pitää tätä ajatusta uskomattomana, useat kristilliset lähteet (mukaan lukien Raamattu) viittaavat siihen, että vuosisatoja sitten oli yleistä uskoa, että ihminen ei tule maan päälle vain kerran, vaan useita kertoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piilottamalla kreikkalaisten tekstit luostareihin kirkko ei kuitenkaan voinut pitää niitä poissa käsikirjoituksia kopioivilta ja säilyttäviltä munkeilta. Näin antiikin ajatusmaailma vaikutti kristilliseen maailmankuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, en ole kristitty. Uskon että taivas ja helvetti voidaan kokea maanpäällä mutta kun ihminen kuolee niin se on vain kuin sammuttaisi laitteesta virrat viimeistä kertaa.
Tuo virran sammuttaminen viimeistä kertaa tarkoittaa juuri kadotusta.
Ihmisen sielu hajoaa ja katoaa, fyysisiä tuntemuksia ei siihen liity. Kaikki sielut eivät kuitenkaan katoa, keskuudessamme elää nytkin ns. "vanhoja sieluja", jotka tarpeeksi jalostuttuaan siirtyvät iankaikkiseen rakkauteen ja hyvyyteen, taivaaseen.
Millä tavalla sieluja jalostetaan? Marinoituuko ne jossain liemessä tai jos saunoo oikein paljon tai jotain?
Maailma, jossa olemme olemassa, on nimenomaan suunniteltu herättämään meissä turhautumista ja inhoa, jotta se saisi meidät pohtimaan ja tarkastelemaan ja esittämään kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, en ole kristitty. Uskon että taivas ja helvetti voidaan kokea maanpäällä mutta kun ihminen kuolee niin se on vain kuin sammuttaisi laitteesta virrat viimeistä kertaa.
Tuo virran sammuttaminen viimeistä kertaa tarkoittaa juuri kadotusta.
Ihmisen sielu hajoaa ja katoaa, fyysisiä tuntemuksia ei siihen liity. Kaikki sielut eivät kuitenkaan katoa, keskuudessamme elää nytkin ns. "vanhoja sieluja", jotka tarpeeksi jalostuttuaan siirtyvät iankaikkiseen rakkauteen ja hyvyyteen, taivaaseen.Millä tavalla sieluja jalostetaan? Marinoituuko ne jossain liemessä tai jos saunoo oikein paljon tai jotain?
Mistä sekin termi "vanha sielu" on peräisin? Kaikki sielut ovat vanhoja ja ne ovat jälleensyntyneet miljoonia kertoja. Eikä vain maan päällä eikä vain tässä maailmankaikkeudessa.
Vierailija kirjoitti:
Maailma, jossa olemme olemassa, on nimenomaan suunniteltu herättämään meissä turhautumista ja inhoa, jotta se saisi meidät pohtimaan ja tarkastelemaan ja esittämään kysymyksiä.
No ompa ollut älytön suunnittelija suunnittelemassa.
Elämme vankilassa, maapallolla. Vankila on olemassa korjaamista ja puhdistamista varten, ei viihdyttämistä varten. Tämä maailma on vankila, ja luonteensa vuoksi se on kärsimyksen ja surun asuinpaikka. Maailmassa tulee aina olemaan sotia. Aina tulee olemaan sairauksia ja kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma, jossa olemme olemassa, on nimenomaan suunniteltu herättämään meissä turhautumista ja inhoa, jotta se saisi meidät pohtimaan ja tarkastelemaan ja esittämään kysymyksiä.
No ompa ollut älytön suunnittelija suunnittelemassa.
Ei tällä tavalla. Jos meillä ei ole kovin hauskaa, niin silloin alamme etsiä ulospääsyä. Ulospääsy on olemassa. Jos haluamme jatkaa loputonta samsaraa, kukaan ei pakota meitä pois siitä. Se on meidän oma asiamme. Vapaan tahdon alue, johon kukaan ei koske.
Alue: Aihe vapaa