En jaksa enää teinin kans tappelua

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä Ap voin hyvin samaistua tuntemuksiisi.

Itselläni juuri 17 vuotta täyttänyt poika, ihana ja tunneälykäs kyllä on, mutta ne jokapäiväiset kiistat samoista asioista kuten raha ja suihkussa käynnit saa välillä näkemään punaista. Meillä siis poika kävisi vaikka 3 kertaa päivässä suihkussa ja viettäisi siellä aikaa vähintään puoli tuntia / kerta.

Koulun kyllä hoitaa myöhästymisiä lukuunottamatta. Oma vikani on kyllä ne kotityöt, eli en ole vaatinut niitä tekemään aiemminkaan. Keittiö on kuin kaaos pojan jäljiltä jo parin voileivän jälkeen ...... kaapin ovet auki, leikkuulauta auki, käytetyt astiat pitkin keittiötä jne. Siitä kyllä väännetään. Ja se ruuan määrä mitä syö on hirmuinen, hoikka kundi kyseessä, mutta ruokaa menee.

Tällä hetkellä myös se "uho" päällä kuinka muuttaa pois heti kun täyttää 18 v. No, katellaan kun nyt vasta lukion ekalla jne.

Meillä toisaalta vaikea tilanne kun pojan isä halusi erota 28 yhteisen vuoden jälkeen ja muutti lopulta täysin varoittamatta pois = päivän varoitusajalla. Pojalle varmasti kova paikka.

Hän käy suihkussa runkulla

Minulla on kokemusta laiskasta ja saamattomasta teinistä, jonka kanssa elämä oli tuohon aikaan yhtä h lvettiä. Ei siivonnut huonettaan koskaan. Kaikesta sai taistella. Paitsi, että suihkussa hänkin viittyi sattuneista syistä hyvin, poika kun on.

Hän muutti omilleen 21-vuotiaana ja enpä voisi kuvitella häntä enää samaksi ihmiseksi. Hänestä tuli vastuuntuntoinen, kunnianhimoinen nuori aikuinen, jota jopa jatko-opinnot kiinnostaisi. Töissä käy siis tällä hetkellä. Ja kämppä on nykyään aina siisti ja pyykit pestynä. Aivan kuin toukasta olisi yllättäen kuoritunut perhonen.

Tämän tarkoituksena on valaa uskoa, siihen, että toivoa vielä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinin laiskuus ei välttämättä johdu vanhemman aikaisemmista laiminlyönneistä. Meillä on kolme lasta, jotka osallistuivat kotihommiin pienestä pitäen, ikätason ja osaamisen rajoissa. Esikoisen kanssa meni hyvin ihan kotoa muuttoon saakka, samoin kolmosen.

Keskimmäinen sen sijaan laittoi kapinavaihteen päälle 15-vuotiaana eikä osallistunut enää yhtään mihinkään. Lisäksi hän toimi kaikkia mahdollisia sääntöjä (kodin, koulun tai yhteiskunnan) vastaan. Mikään ei auttanut: jos teinille tuli käytöksestään seurauksia, hän pisti aina pahemman vaihteen päälle. Läpi käytiin niin sijoitus, huumeet, varkaudet kuin hatkareissut. Näin meni kolme vuotta, kunnes nuori oli täysi-ikäinen. Sittemmin järki palautui päähän ja nykyään hän on ihan yhteiskuntakelpoinen.

Varmaan palstalla tunnistetaan syy, miten vanhemmat tai kotiolot aiheuttivat tämän kapinan. Lastensuojelussa sitä ei keksitty eikä psykiatrisellakaan, ainoaksi diagnoosiksi tuli autismin kirjo.

No to8 autismin kirjo selittänee aika paljon?

Joo, toki.

Anna kun arvaan: sitä ei ole koskaan kuritettu eikä se myöskään siten ole oppinut perustottelevaisuutta? Aina on vaan neuvoteltu ja neuvoteltu?

blööö kirjoitti:

Remmistä tuollaiselle niin oppii olemaan.

Mitä se auttaisi?

Puhu ja yhdessä teette ratkaisun.

Kerro, että nyt tuli raja vastaan.

Ei enää näin.

Osoita, että olet tosissasi.

Meillä meni sana tilanne niin, että sanoin, että rn yötä sanaa enää viityycrnkä jaksa.

Juteltiin muutos.

Onko se sitten porkkana vai keppi.

Juttele. Se nuoresi tietää kyllä. Anna vastuuta.

Edellytä jotain. Nousee nuoren ryhtiin, kin tukee vastuuta.

Puhu. Kerro tuntemuksesi.

Ota se nuori nyt perhepalaveri. Pöydän ääreen.

Mä olen tehnyt sitä koko perheelle, sillon kun menee ihan sekavaksi.

Oikeesti nuorilta saa vaikka mitä rakentavaa vastausta ja toimintaa.

Kyllä he haluavat hoitaa hommat.

Tee näkyväksi ja mahdollista asioita.

Kun kerran tuo nykyinen tapa ei toimi, niin uutta luomaan.

Anna teille mahdollisuus.

Ja seuranta sitten vaikka kuukauden kuluttua, kun on mennyt.

Konkreettiset tavoitteet. Listaaminen.

Aloita ilmaisemalla itsesi ja lopeta jankutus.

Pyydä siltä lapsestasi apua.

Nuorille kun osaisi jotenkin kertoa, että kun nyt tekee asioita on se helpompaa aikuisena. Mä olen hyvä huono esimerkki. Ikää 50v ja olen koko elämäni asunut kaaoksessa. Kun asuin kotona, äitu pesi ja viikkas pyykit kaappiin. No siinä sitten sormi suussa, kun ekaa kertaa yksin asui, että mitäs nyt piräs tehdä. Siitä alkoi sotkuisuus ja valitettavasti mulla ei ollut järkeä tajuta, että se on se mitä lapset ovat nähneet. Miten he voivat elää siisteydessä, kun äiti on ollut koko elämän kaaoksen levittäjä. 20v nuori muutti kotoa ja sama jatkuu hönellä omassa kotonaan :( nuori 18v onneksi on vähän siistimpi, tiskaa omat astiat, siivoaa kylppärin ja oman huoneen.

Mulle tää oli kova paikka tajuta, että ongelma on minä ja se miten olen elänyt ja opettanut. Toki siihen lisää vielä traumst ja masiksen ni ei oo helpo yhtälö.

Kiitos vastauksista.

Tosiaan täytyy olla kiitollinen, ettei ole mitään päihdeongelmaa, harrastuksia ja kavereita ja jopa iltatyö.

Mutta se maailmannapaisuus ärsyttää niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Tosiaan täytyy olla kiitollinen, ettei ole mitään päihdeongelmaa, harrastuksia ja kavereita ja jopa iltatyö.

Mutta se maailmannapaisuus ärsyttää niin paljon.

No vaadi siltä kotitöihin osallistumista. Kaikkien perheenjäsenten tulee kantaa kortensa kekoon. Ei äiti voi vain passata ja yksi elää kuin pellossa.

Täyttää 18 ja se on moro näkemiin.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa kun kaikki tuomitsevat ap:n ja tuomitsevat huonona kasvattajana. Millaisia neuvoja itse antaisitte, mitä tehdä konkreettisesti jos lapsi on niin saamaton ja laiska ettei halua tehdä mitään yhteisen hyvän eteen kuten kodin siisteys?

Sisareni lapsi oli juuri tuollainen laiskamato 20 vuotaaksi asti kunnes löysi alaltaan töitä, mutta silti asuu kotona. En vai voi ymmärtää.

Kun ikää on lapsella 17v, alkaa olla jo aika myöhäistä aloittaa kasvattaminen. Siisteyskasvatus, kuten kaikki muukin kasvatus, aloitetaan silloin kun se lapsi syntyy. Ja sitä sitten painetaan menemään ikätasoisesti ihan sinne saakka, kunnes se lapsi muuttaa omilleen. Joku harva hahmottaa itse, miten toimia, jos kotoa ei ole mitään elämän eväitä annettu, mutta siinä on kyllä kyse tosi pienestä ja poikkeuksellisen älykkäästä ihmisjoukosta. Eli siisteysasvatus on ihan sitä, että pienestä pitäen käydään pesulla ja vaihdetaan vaatteet kun ne likaantuvat, ja että ilalla kerätään omat lelut paikoilleen. Siitä sitten jatketaan kouluiässä siihen, että itse tehdyn välipalan sotkut siivotaan ihan itse, vaatteet viedään oikein päin käännettynä pyykkikoriin ilalla, läksyt huolehditaan omatoimisesti jne. Ja sit jossain vaiheessa ojennetaan vessaharja tai ikkunanpesulasta käteen, näytetään miten homma toimii ja lapsi aloittaa opettelun. 

Lapset kuitenkin ovat koko elämänsä ajan nähneet miten kotitöitä hoidetaan vaikka ei niihin itse olisikaan osallistunut. Oikein naurattaa välillä miten aikuinen lapseni, joka myös oli laiska teininä osallistumaan kotitöihin, tekee ne kuitenkin täsmälleen kuten minä. Imuroi viikottain ja viikkaa pyykitkin kuten kaupoissa viikataan, kun on siihen sivusta seuraamalla oppinut. Oppia voi muutenkin kuin itse tekemällä. Eli ei se passiivisuus vielä tässä vaiheessa tarkoita menetettyä tapausta. Mikäli sinulla itsellä on elämänhallinta kohdillaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapset kuitenkin ovat koko elämänsä ajan nähneet miten kotitöitä hoidetaan vaikka ei niihin itse olisikaan osallistunut. Oikein naurattaa välillä miten aikuinen lapseni, joka myös oli laiska teininä osallistumaan kotitöihin, tekee ne kuitenkin täsmälleen kuten minä. Imuroi viikottain ja viikkaa pyykitkin kuten kaupoissa viikataan, kun on siihen sivusta seuraamalla oppinut. Oppia voi muutenkin kuin itse tekemällä. Eli ei se passiivisuus vielä tässä vaiheessa tarkoita menetettyä tapausta. Mikäli sinulla itsellä on elämänhallinta kohdillaan.

Kaverin varakkaassa perheessä on aina käynyt siivooja. Lapset eivät ole koskaan nähneet siivoamista kotonaan.