Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isoäidiksi 40-vuotiaana
21.02.2023 |
Lapseni ilmoitti, että minusta on tulossa isoäiti. Miten tähän pystyy järkevästi suhtautumaan, kun lapsella on vielä tutkinto keskeneräinen ja tulot heikot. Itsekin sain lapseni nuorena, joten minulla on omakohtaista kokemusta siitä, miten rankkaa opiskelun, vanhemmuuden ja työn yhdistäminen on. Olisin toivonut hänelle vapaampaa ja helpompaa nuoruutta. Miten tähän pitäisi järkevästi suhtautua?
Kommentit (36)
Teiniäitien tyttäristä tulee teiniäitejä. Tästä syystä isoäidiksi tullaan joko alle 40v, tai sitten yli 50v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teiniäitien tyttäristä tulee teiniäitejä. Tästä syystä isoäidiksi tullaan joko alle 40v, tai sitten yli 50v.
Kyllä useampi tulee 40-50 välillä kuin alle 40 v. Näitä teiniäitivihaajiahan on ja parasta on kun heidän teiniäitivihansa käsittää myös parikymppiset äidit. Joku palikka puuttuu päästä
Minulla saman ikäinen tytär, ja ymmärrän ristiriitaiset tunteesi. Toivon hänen saattavan opiskelut loppuun, jatkavan vielä reissaamista yms., nauttivan siitä että maailmassa on paljon mahdollisuuksia ja ylipäänsä siitä vapaudestaan vielä jokusen vuoden. Kiva poikakaveri hänellä on pari vuotta ollut, mutta nuoruuden suhteetkaan eivät usein sitten lopulta kestä.
Toiset ovat ns. äitityyppejä nuoresta pitäen, toiset eivät - ja ikävä kyllä on ollut surullista katsoa kun tuo jälkimmäinen ryhmä on sitten yrittänyt sitä menetettyä nuoruuttaan ottaa takaisin kun se aikoinaan jäi väliin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla saman ikäinen tytär, ja ymmärrän ristiriitaiset tunteesi. Toivon hänen saattavan opiskelut loppuun, jatkavan vielä reissaamista yms., nauttivan siitä että maailmassa on paljon mahdollisuuksia ja ylipäänsä siitä vapaudestaan vielä jokusen vuoden. Kiva poikakaveri hänellä on pari vuotta ollut, mutta nuoruuden suhteetkaan eivät usein sitten lopulta kestä.
Toiset ovat ns. äitityyppejä nuoresta pitäen, toiset eivät - ja ikävä kyllä on ollut surullista katsoa kun tuo jälkimmäinen ryhmä on sitten yrittänyt sitä menetettyä nuoruuttaan ottaa takaisin kun se aikoinaan jäi väliin.
Te av-mammat olette niin surullisen mustavalkoisia että...
Jos nyt ihan tosissaan ollaan niin helpointa on tulla äidiksi saman ikäisenä kuin kulttuurissa yleensä. Suomessa kaupungissa about 30 v, maalla vähän nuorempana. Pätevä ihminen kääntää tilanteen edukseen joka tapauksessa.
Ihan normaalia. Jos on itse hankkinut lapset nuorena ja oma lapsi hankkii lapset nuorena, on nuori mummo. Ja se vasta ihanaa onkin. On vielä voimia ja varaa touhuta sen pienen kanssa kaikenlaista. Toki lapsenlapseen voi valita suhtautua taakkanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tytär ja äiti ole joskus ollut synnyttämässä yhtäaikaa ja samassa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Teiniäitien tyttäristä tulee teiniäitejä. Tästä syystä isoäidiksi tullaan joko alle 40v, tai sitten yli 50v.
Mistä päättelit että AP:llä on tytär? Voihan se olla poikakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikö se sanonut että tyttö asuu kotona vielä? Tosin ei parikymppinen yliopisto-opiskelija tyttö välttämättä enää raskauden lopulla ja vauvan synnyttyä jaksa asua porukoilla. Todennäköisempää että muuttaa kotoa pois, mahdollisesti sen lapsen isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mustakin tuli mummo 40v ikäisenä, ei se kovin harvinaista ole.
Ensisynnyttäjien keski-ikä on 30 vuotta. Aika harvinaista on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko 40-vuotiaana mummoksi tulo harvinaisempaa kuin lapsen saaminen 40-vuotiaana, onko tietoa?
Entä jos vertaillaan vaikka 42-45-vuotiaita tuoreita mummoja ja synnyttäjiä. Luulisi, että mummoja on enemmän ainakin tuossa ikäryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla saman ikäinen tytär, ja ymmärrän ristiriitaiset tunteesi. Toivon hänen saattavan opiskelut loppuun, jatkavan vielä reissaamista yms., nauttivan siitä että maailmassa on paljon mahdollisuuksia ja ylipäänsä siitä vapaudestaan vielä jokusen vuoden. Kiva poikakaveri hänellä on pari vuotta ollut, mutta nuoruuden suhteetkaan eivät usein sitten lopulta kestä.
Toiset ovat ns. äitityyppejä nuoresta pitäen, toiset eivät - ja ikävä kyllä on ollut surullista katsoa kun tuo jälkimmäinen ryhmä on sitten yrittänyt sitä menetettyä nuoruuttaan ottaa takaisin kun se aikoinaan jäi väliin.
Te av-mammat olette niin surullisen mustavalkoisia että...
Jos nyt ihan tosissaan ollaan niin helpointa on tulla äidiksi saman ikäisenä kuin kulttuurissa yleensä. Suomessa kaupungissa about 30 v, maalla vähän nuorempana. Pätevä ihminen kääntää tilanteen edukseen joka tapauksessa.
Mikä tuossa oli mustavalkoista? Se, että tajuaa että esim. Australiaan on aika hankala lähteä vauvan/taaperon kanssa kuukausiksi reppureissaamaan? Vai se, että ne nuorina lapsensa tehneet ovat ekaa, tokaa tai kolmatta kertaa eronneinna aika surullinen näky kun painelevat ns. voimaantuneina nelikymppisenä harva se viikonloppu paikallisessa joraamassa Kaija Koon biisejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain esikoisen 21 vuotiaana, siitä 2 v tuli nro 2 ja sitten 2 v nro 3.
Me saatiin kaikki tuet. Miehen kanssa opiskeltiin yliopistossa, ilmainen päivähoito, saatiin tosi kiva Hoasin asunto.
Me opiskeltiin niin, että toinen oli luennolla ja toisella mankka, jossa äänitys päällä.
Tentit saatiin tehtyä niin, että toinen oli vauvan kanssa jonkun harjoittelijan kanssa toisessa huoneessa. Yliopisto jousti aivan älyttömän paljon,
Ensimmäisen kerran tuli rahaongelmia silloin, kun oltiin kummatkin töissä, ei saatu mitään tukia, syntyi nro 4 ja piti juosta hakemaan lapsi päiväkodista, vanhemmat lapset oli koulussa, ei kelvannut ilmaiskirppikseltä tullut vaatteet.
Ostimme perheen kokoon sopivan asunnon, 100% lainalla, appivanhemmat takasivat.
Syntyi nro 4, aluksi meni ok, mutta lapsi halusi oman huoneen 4 vuotiaana ja ei rahaa ole vanhan myyntiin ja isomman ostamiseen.
Tuet nuorelle opiskelijalle ovat hyvät.
Me tehtiin miehen kanssa kaikki kesät töitä ja mies pääsikin töihin vanhaan kesätyöpaikkaan, minä sinne perässä.
Me ei oltaisi tässä ilman appivanhempia. Mm kesäisin pitivät lapsia paljon itsellään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina panikoidaan tuloista? Nykyään saa tukia ihan riittävästi (en todellakaan kuitenkaan tarkoita sitä, että rahaa tulisi ovista ja ikkunoista).
Niin, tottahan se on, että ei ketään Suomessa jätetä heitteille. Tosiasia kuitenkin on, että elätämme edelleen 20-vuotiasta lastamme ja olemme sopineet, että teemme niin ihan mielellämme niin kauan kuin hän yliopistossa opiskelee. Nyt toki opiskeluaika todennäköisesti pitenee ja rahan tarve kasvaa entisestään. En kuitenkaan panikoi, rahapuolesta selvitään kyllä.
Ap
Ei sinun tarvitse millään tavalla lähteä elättämään. Meillä on yhteiskunta joka huolehtii elatuksesta
Tuntuu elättävän aika avokätisesti. Jos taas hoitaa homman kunnolla, niin jää ilman ja jopa jää toiseksi toimeentulossa ja elintasossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se melko tavallista, että jos äiti on saanut lapsen nuorena, hänen tyttärensä saa myös lapsen nuorena. Poikkeuksia tietysti aina on, kuten itsekin. Äitini sai minut 21-vuotiaana, itse olen 40-vuotias vela.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla saman ikäinen tytär, ja ymmärrän ristiriitaiset tunteesi. Toivon hänen saattavan opiskelut loppuun, jatkavan vielä reissaamista yms., nauttivan siitä että maailmassa on paljon mahdollisuuksia ja ylipäänsä siitä vapaudestaan vielä jokusen vuoden. Kiva poikakaveri hänellä on pari vuotta ollut, mutta nuoruuden suhteetkaan eivät usein sitten lopulta kestä.
Toiset ovat ns. äitityyppejä nuoresta pitäen, toiset eivät - ja ikävä kyllä on ollut surullista katsoa kun tuo jälkimmäinen ryhmä on sitten yrittänyt sitä menetettyä nuoruuttaan ottaa takaisin kun se aikoinaan jäi väliin.
Te av-mammat olette niin surullisen mustavalkoisia että...
Jos nyt ihan tosissaan ollaan niin helpointa on tulla äidiksi saman ikäisenä kuin kulttuurissa yleensä. Suomessa kaupungissa about 30 v, maalla vähän nuorempana. Pätevä ihminen kääntää tilanteen edukseen joka tapauksessa.
Mikä tuossa oli mustavalkoista? Se, että tajuaa että esim. Australiaan on aika hankala lähteä vauvan/taaperon kanssa kuukausiksi reppureissaamaan? Vai se, että ne nuorina lapsensa tehneet ovat ekaa, tokaa tai kolmatta kertaa eronneinna aika surullinen näky kun painelevat ns. voimaantuneina nelikymppisenä harva se viikonloppu paikallisessa joraamassa Kaija Koon biisejä?
Ok, siinäpä älykäs kommentti. Kun et mitään mahdottomia matkakohteita keksinyt itsekään niin keksit että kaikki haluavat Australiaan tai nuoruus on pilalla? Avioliitoista päättyy puolet ja lapsiperheiden avoliitoista useimmat vaikka naiset säästävät itseään 30-vuotiaiksi. Suurimmalla todennäköisyydellä av-mamman 20-vuotias tytär vain kokee sen vanhana ja väsyneenä.
Eri
Alue: Aihe vapaa
Huolehdi omasta elämästä. Lapsen saaminen on helpointa nuorena oli tilanne mikä hyvänsä.