Lue keskustelun säännöt.
13 v tyttö ja 10 v poika jakavat saman huoneen, onko ok?
20.02.2023 |
Eikö tuon tytön olisi hyvä saada vähän enemmän yksityisyyttä? Vanhemmilla oma makuuhuone ja sitten heillä on myös työhuone jonne kyllä voisi vanhempien sängyn muuttaa mutta mieluummin tällainen järjestys että lapset samassa...
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työhuone ei ole välttämätön työntekoon, niin sitten olisi asiallista antaa se toiselle lapsista. Mutta jos työhuonetta tarvitaan, niin ei voi mitään.
Tuskin molemmat vanhemmat tarvitsee työhuonetta iltaisin?
Molemmille lapsille omat huoneet, toiselle vanhemmista työhuone omassa makkarissa ja toinen voi varmasti läppärinsä kanssa istua jomman kumman lapsen makkarissa työpäivän. Lapset todennäköisesti koulussa päivät niin eiköhän se onnistu.
Olettaen siis että molemmat vanhemmat tekee töitä kotona päivisin eikä jostain syystä voi tehdä niitä töitään vaikkapa keittiön pöydän ääressä tai olohuoneessa.
Vielä helpompaa jos vain toinen vanhemmista tarvitsee työhuoneen. Se voi varmasti hyvin olla ihan omassakin makkarissa.
Jos puoliso tekee vaikka vuorotyötä niin niinä kertoina varmasti se työnteko onnistuu jimman kumman lapsen huoneessa tai muualla asunnossa.Joissain perheissä ei välttämättä lapsi uskalla pyytää omaa huonetta jos tietää että vanhemmat itsekkäitä eikä suostu.
Minulla 13-vuotias tyttö eikä värmana jakaisi huonettaan kenenkään kanssa.Ihmisillä on kummallinen käsitys, että etätyö=pelkkä läppäri riittää. Niinhän ei monilla aloilla ole. Omassa työssäni tarvitaan pöytäkone ja kaksi näyttöä sekä taso piirustuslevyllä. Muun muassa.
No usein se vaan on se pelkkä läppäri.
En ole kyllä ikinä vielä nähnyt ketään jolla työhuone olisi ihan täynnä työjuttuja jos ei autotallia lasketa. Siis pakollisia työjuttuja eli vaikka juurikin noita mainitsemisiasi juttuja.
Sillä ajattelen että en usko että ihan älyttömän yleistä on että etätyöhuone sisältäisi kuvailemasi sisällön.
Tiedän että sinun tuttavapiirissäsi varmasti näin onkin mutta teetkin sen alan työtä niin varmasti tunnet alan ihmisiä jotka työskentelee myös kotona.
Mutta jos sitten ratkaisuna olisi se että nuo sinun tarvitsemat jutut ovat siellä makkarissa? Oletuksena on että edes yksi makuuhuone on sen kokoinen että sängyn lisäksi nuo sinne mahtuu?
Jos molemmat vanhemmat tarvitsevat tuon arsenaalin niin veikkaan että palkkakin on sen mukainen että raha riittää sellaiseen asuntoon jossa lapsille omat huoneet työhuoneiden lisäksi?
Ei ne lapset ole pyytäneet tänne syntyä vaan ne on ihan itse haluttu. Kohtuullista olisi tarjota heille edes omat huoneet kun teini-ikään tulevat.1. Olet siis nähnyt vain hyvin rajallisen määrän etätyöhuoneita. Kyllähän esim. ompelijalla, kampaajalla, hierojalla jne. voi olla tarvetta pitää työhuoneessa vaikka ja mitä. Ja monella läppärityöläiselläkin on työhön liittyvää kirjallisuutta, mappeja jne. joita ei voi säilyttää ihan missä tahansa
2. Missä ajattelit vaatteiden olevan, jos makkarin kaapit täytetään työjutuilla. Pienehkössä asunnossa tuskin on kovin paljon kaappitilaa.
3. Miksi makkariin pitäisi mahtua työasiat, kun niille on jo se työhuone?
4. Jos toinen vanhempi tekee vuorotyötä, niin meinaatko, että nukkuu sitten siinä kun toinen pitää vieressä Teams-palaveria?
5. Palkka ei määrity sen perusteella paljonko kamaa työhönsä tarvitsee.
Voihan se toki ollakin niin että molemmilla vanhemmilla on työhuoneet lattiasta kattoon työhön liittyvää tavaraa joihin ehdottomasti tarvitsevat omat huoneet. Palkatkin voivat olla niin pienet että niiden omien työhuoneiden takia teinitytön ja kohta teini-ikää lähestyvän pojan täytyy olla samassa huoneessa.
Hyvä, että sinullekin alkaa pikkuhiljaa hahmottua, että kaikilla ei tosiaan ole sellaisia tiloja, joissa jokaiselle olisi mahdollista järjestää oma yksityinen huone. Ei tarvitse edes olla lattiasta kattoon asti täynnä, että keskivertohuoneeseen ei mahdu muuta kuin työpöytä, työtuoli ja esim. hyllykkö mapeille. Harvassa ovat asunnot, joissa huoneet ovat hehtaarin kokoisia tiloja, joihin mahtuu vaikka ja mitä.
Keskivertohuoneeseen ei mahdu kuin työpöytä, työtuoli ja esim hyllykkö mapeille. No montako keskivertohuonetta olet nähnyt että voit väittää noin?
Osa meistä pystyy etsimään tietoa ilman, että itse käy paikanpäällä katsomassa. Ei ole edes vaikeaa. Ei tarvitse kuin hetki tutkia asuntoilmoituksia niin hahmottuu hyvin, mikä kokoinen on keskivertohuone suomalaisessa kerrostalossa. Huomaathan, että keskiverto ei tarkoita sitä, että kaikki huoneet ovat saman kokoisia.
Näkee niitä työhuoneitakin asuntoilmoituksista.
Niin osa huoneista varmasti on eri kokoisia mutta keskiverto tarkoittaa sitä että osa on pienempiä ja osa isompia mutta että suurin osa huoneista olisi noita sinun mainitsemia koppeja. Kyllä tuo sinun kuvaama huone on sieltä pienimmästä päästä, ei keskiverto.
Kerron sinulle salaisuuden: Työpöytiä ja hyllyköitä on hyvin monen kokoisia. Et siis voi pelkän kalustelistan perusteella sanoa, mikä kokoiseen huoneeseen ne mahtuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työhuone ei ole välttämätön työntekoon, niin sitten olisi asiallista antaa se toiselle lapsista. Mutta jos työhuonetta tarvitaan, niin ei voi mitään.
Tuskin molemmat vanhemmat tarvitsee työhuonetta iltaisin?
Molemmille lapsille omat huoneet, toiselle vanhemmista työhuone omassa makkarissa ja toinen voi varmasti läppärinsä kanssa istua jomman kumman lapsen makkarissa työpäivän. Lapset todennäköisesti koulussa päivät niin eiköhän se onnistu.
Olettaen siis että molemmat vanhemmat tekee töitä kotona päivisin eikä jostain syystä voi tehdä niitä töitään vaikkapa keittiön pöydän ääressä tai olohuoneessa.
Vielä helpompaa jos vain toinen vanhemmista tarvitsee työhuoneen. Se voi varmasti hyvin olla ihan omassakin makkarissa.
Jos puoliso tekee vaikka vuorotyötä niin niinä kertoina varmasti se työnteko onnistuu jimman kumman lapsen huoneessa tai muualla asunnossa.Joissain perheissä ei välttämättä lapsi uskalla pyytää omaa huonetta jos tietää että vanhemmat itsekkäitä eikä suostu.
Minulla 13-vuotias tyttö eikä värmana jakaisi huonettaan kenenkään kanssa.Ihmisillä on kummallinen käsitys, että etätyö=pelkkä läppäri riittää. Niinhän ei monilla aloilla ole. Omassa työssäni tarvitaan pöytäkone ja kaksi näyttöä sekä taso piirustuslevyllä. Muun muassa.
No usein se vaan on se pelkkä läppäri.
En ole kyllä ikinä vielä nähnyt ketään jolla työhuone olisi ihan täynnä työjuttuja jos ei autotallia lasketa. Siis pakollisia työjuttuja eli vaikka juurikin noita mainitsemisiasi juttuja.
Sillä ajattelen että en usko että ihan älyttömän yleistä on että etätyöhuone sisältäisi kuvailemasi sisällön.
Tiedän että sinun tuttavapiirissäsi varmasti näin onkin mutta teetkin sen alan työtä niin varmasti tunnet alan ihmisiä jotka työskentelee myös kotona.
Mutta jos sitten ratkaisuna olisi se että nuo sinun tarvitsemat jutut ovat siellä makkarissa? Oletuksena on että edes yksi makuuhuone on sen kokoinen että sängyn lisäksi nuo sinne mahtuu?
Jos molemmat vanhemmat tarvitsevat tuon arsenaalin niin veikkaan että palkkakin on sen mukainen että raha riittää sellaiseen asuntoon jossa lapsille omat huoneet työhuoneiden lisäksi?
Ei ne lapset ole pyytäneet tänne syntyä vaan ne on ihan itse haluttu. Kohtuullista olisi tarjota heille edes omat huoneet kun teini-ikään tulevat.1. Olet siis nähnyt vain hyvin rajallisen määrän etätyöhuoneita. Kyllähän esim. ompelijalla, kampaajalla, hierojalla jne. voi olla tarvetta pitää työhuoneessa vaikka ja mitä. Ja monella läppärityöläiselläkin on työhön liittyvää kirjallisuutta, mappeja jne. joita ei voi säilyttää ihan missä tahansa
2. Missä ajattelit vaatteiden olevan, jos makkarin kaapit täytetään työjutuilla. Pienehkössä asunnossa tuskin on kovin paljon kaappitilaa.
3. Miksi makkariin pitäisi mahtua työasiat, kun niille on jo se työhuone?
4. Jos toinen vanhempi tekee vuorotyötä, niin meinaatko, että nukkuu sitten siinä kun toinen pitää vieressä Teams-palaveria?
5. Palkka ei määrity sen perusteella paljonko kamaa työhönsä tarvitsee.
Voihan se toki ollakin niin että molemmilla vanhemmilla on työhuoneet lattiasta kattoon työhön liittyvää tavaraa joihin ehdottomasti tarvitsevat omat huoneet. Palkatkin voivat olla niin pienet että niiden omien työhuoneiden takia teinitytön ja kohta teini-ikää lähestyvän pojan täytyy olla samassa huoneessa.
Hyvä, että sinullekin alkaa pikkuhiljaa hahmottua, että kaikilla ei tosiaan ole sellaisia tiloja, joissa jokaiselle olisi mahdollista järjestää oma yksityinen huone. Ei tarvitse edes olla lattiasta kattoon asti täynnä, että keskivertohuoneeseen ei mahdu muuta kuin työpöytä, työtuoli ja esim. hyllykkö mapeille. Harvassa ovat asunnot, joissa huoneet ovat hehtaarin kokoisia tiloja, joihin mahtuu vaikka ja mitä.
Keskivertohuoneeseen ei mahdu kuin työpöytä, työtuoli ja esim hyllykkö mapeille. No montako keskivertohuonetta olet nähnyt että voit väittää noin?
Osa meistä pystyy etsimään tietoa ilman, että itse käy paikanpäällä katsomassa. Ei ole edes vaikeaa. Ei tarvitse kuin hetki tutkia asuntoilmoituksia niin hahmottuu hyvin, mikä kokoinen on keskivertohuone suomalaisessa kerrostalossa. Huomaathan, että keskiverto ei tarkoita sitä, että kaikki huoneet ovat saman kokoisia.
Näkee niitä työhuoneitakin asuntoilmoituksista.
Niin osa huoneista varmasti on eri kokoisia mutta keskiverto tarkoittaa sitä että osa on pienempiä ja osa isompia mutta että suurin osa huoneista olisi noita sinun mainitsemia koppeja. Kyllä tuo sinun kuvaama huone on sieltä pienimmästä päästä, ei keskiverto.
Mutta silläpä ei ole v'tunkaan väliä, minkä kokoisia huoneet muissa asunnoissa ovat, jos siinä omassa ei työhuoneeseen sänky mahdu. Ei meistä kukaan asu kuin yhdessä asunnossa kerralla ja naapuritalon huoneiden koko ei tuo yhtään neliötä lisää omaan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin oli ihan kamalaa asua 13-vuotiaana 10-vuotiaan veljeni kanssa samassa huoneessa. Veli siellä pelasi pleikkaria 24/7 eikä mulla käynyt ikinä kaveria kylässä. Omaa rauhaa ei ikinä. Olisin halunnut piirtää, lukea, ja kirjoittaa omassa rauhassani.
Ei tuossa pääongelma ollut huoneen jakaminen, vaan se jos vanhemmat sallivat jonkun pelata siellä jatkuvasti. Pelivehkeet voi kerätä pois, jos ei esim. pelaa vain luvattuina aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi sitten näillä etätyöläisillä jotka ehdottomasti tarvitsee oman työhuoneen myös varaa hankkia sellaiset kämpät että lapsillekin riittää omia huoneita.
Vaikka ne aikuiset tarvitsee työrauhan niin tarvitsee ne teinitkin oman rauhan. Ei hekään halua tehdä läksyjään silloin kun muut hälisee ympärillä tai hengata kavereiden kanssa kun nuoremmat sisarukset hakkaa pleikkaa samassa huoneessa.Meillä teinit ei kyllä hengaa kavereiden kanssa kotona, vaikka onkin omat huoneet.
Kurja juttu. Missä he viettävät aikaansa?
Mitä kurjaa siinä on, että teinit eivät hengaa mamman helmoissa, vaan esim. kavereiden kanssa futiskentällä tai ulkojäillä?
Se, että ei yhtään tiedä, kenen kanssa siellä ulkona viikonloppuiltaisinkin hengaavat, jos ei ole mahdollisuutta tutustua omien teinien kavereihin.
t. eri
Miksi ajattelet, että lapsen vanhempi ei tuntisi lapsensa joukkuekavereita? Niiden kanssahan moni pihapelejä pelailee. Tai naapurin lasten kanssa.
Miten niihin tutustuu, jos he eivät koskaan käy teillä? Käyt siellä kentän laidalla keskustelemassa vai menet mukaan pihaleikkeihin?
No jokainen tavallaan, ei asioista kannata riidellä. Itse olen aina tykännyt siitä, että lasten kaverit ovat viihtyneet meillä. En ole kokenut sitä nysväämiseksi, että ovat välillä pelailleet lautapelejä tai nettipelejä meillä, tai tehneet pizzaa tai jääneet yöksi. Itse olen kokenut sen huojentavanakin, jos kaverit ovat meillä lauantai-iltana, ei ole tarvinnut miettiä, missä aikaansa viettävät, kun ovat olleet meidän yläkerrassa. En olisi uskonut, että joku voi kokea sen negatiivisenakin.
No miten olisi vaikka siellä treenejä ennen ja jälkeen? Urheiluseuroissa usein vanhemmatkin osallistuvat paljon toimintaan ja siinä sitä niihin pelaajiinkin tutustuu. Toki, jos perheessä ei ole koskaan harrastettu muuta kuin kotona istumista pizza kourassa, on ymmärrettävää, että voi olla vaikea hahmottaa ihmisten tutustuvan muuallakin kuin kaverit kotiin tuomalla. En olisi uskonut, että urheiluharrastuksen voi kokea negatiivisena ja jopa pelottavana asiana.
Täällä tuntuu aina välillä kuin olisi tahallaan väärinymmärtäjien mestaruusottelussa. Enpä olisi minäkään uskonut, että jos jollakin perheellä on niin mukava ilmapiiri, että teinien kaveritkin haluavat viettää siellä aikaansa siitäkin saa väännettyä, että perheessä ei tehdä mitään muuta kuin istutaan kotona pizza kourassa ja pelätään urheiluharrastuksia vaikka niistä ei edes ole ollut puhetta. Hohhoijaa.
Yritätkö nyt vihjailla, että se on kodin ilmapiirin vika, jos lapset harrastavat urheilua pizzan syömisen ja kotona löhöämisen sijaan?
En yritä. Älä sinäkään enää yritä ymmärtää yhtään enempää tahallaan väärin. Missään ei muuten sanottu, etteivätkö kotona kavereiden kanssa viihtyvän perheen lapset voisi harrastaa myös urheilua. Omillakin lapsilla on ollut useita urheiluharrastuksia, enkä ole heidän urheilukavereihinsa yhtään tutustunut. Pyörällä, bussilla ja kävellen ovat harrastuksiin kulkeneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työhuone ei ole välttämätön työntekoon, niin sitten olisi asiallista antaa se toiselle lapsista. Mutta jos työhuonetta tarvitaan, niin ei voi mitään.
Tuskin molemmat vanhemmat tarvitsee työhuonetta iltaisin?
Molemmille lapsille omat huoneet, toiselle vanhemmista työhuone omassa makkarissa ja toinen voi varmasti läppärinsä kanssa istua jomman kumman lapsen makkarissa työpäivän. Lapset todennäköisesti koulussa päivät niin eiköhän se onnistu.
Olettaen siis että molemmat vanhemmat tekee töitä kotona päivisin eikä jostain syystä voi tehdä niitä töitään vaikkapa keittiön pöydän ääressä tai olohuoneessa.
Vielä helpompaa jos vain toinen vanhemmista tarvitsee työhuoneen. Se voi varmasti hyvin olla ihan omassakin makkarissa.
Jos puoliso tekee vaikka vuorotyötä niin niinä kertoina varmasti se työnteko onnistuu jimman kumman lapsen huoneessa tai muualla asunnossa.Joissain perheissä ei välttämättä lapsi uskalla pyytää omaa huonetta jos tietää että vanhemmat itsekkäitä eikä suostu.
Minulla 13-vuotias tyttö eikä värmana jakaisi huonettaan kenenkään kanssa.Ihmisillä on kummallinen käsitys, että etätyö=pelkkä läppäri riittää. Niinhän ei monilla aloilla ole. Omassa työssäni tarvitaan pöytäkone ja kaksi näyttöä sekä taso piirustuslevyllä. Muun muassa.
No usein se vaan on se pelkkä läppäri.
En ole kyllä ikinä vielä nähnyt ketään jolla työhuone olisi ihan täynnä työjuttuja jos ei autotallia lasketa. Siis pakollisia työjuttuja eli vaikka juurikin noita mainitsemisiasi juttuja.
Sillä ajattelen että en usko että ihan älyttömän yleistä on että etätyöhuone sisältäisi kuvailemasi sisällön.
Tiedän että sinun tuttavapiirissäsi varmasti näin onkin mutta teetkin sen alan työtä niin varmasti tunnet alan ihmisiä jotka työskentelee myös kotona.
Mutta jos sitten ratkaisuna olisi se että nuo sinun tarvitsemat jutut ovat siellä makkarissa? Oletuksena on että edes yksi makuuhuone on sen kokoinen että sängyn lisäksi nuo sinne mahtuu?
Jos molemmat vanhemmat tarvitsevat tuon arsenaalin niin veikkaan että palkkakin on sen mukainen että raha riittää sellaiseen asuntoon jossa lapsille omat huoneet työhuoneiden lisäksi?
Ei ne lapset ole pyytäneet tänne syntyä vaan ne on ihan itse haluttu. Kohtuullista olisi tarjota heille edes omat huoneet kun teini-ikään tulevat.Montako etätyöhuonetta sitten olet nähnyt? Jos alle 100 000 et voi sen perusteella sanoa, että ei ole yleistä.
No sama sinulle että montako etähuonetta olet nähnyt että voit ajatella että on yleistäkin vastaava arsenaali?
Mutta sanotaan että olen nähnyt aika monta etähuonejärjestelyä ihan työni puolesta kun käyn asiakkaiden kotona päivittäin pl viikonloput. Moni heistä tekee etätöitä ja kaikilla toistaiseksi ollut joko läppäri tai pöytäkone työhuoneessa.
Yhdellä on ollut musiikkivehkeet jotka täyttäneet työhuoneen mutta kyseessä lapseton poikamies.
Sama tuttavapiirissäni eli etätyöhuoneissa joko pöytäkone tai läppäri.Mikäs työ se sellainen on, jossa ratsataan ihmisten etätyötilat? :D
t. eri
Esim kotisiivooja, perhetyöntekijä, sisustussuunnittelija, kotisairaanhoitaja muunmuassa. Tuskin he mitään ratsaa mutta näkevät erilaisia koteja.
T: eri
Siivooja noista ainut, joka edes teoriassa käyttää kaiken aikansa ihmisten työhuoneiden tutkimiseen. Sisustussuunnittelijaa harvempi käyttää ja korisairaanhoidon piirissä olevilla on yleensä jo työt tehty.
Siivoojat käyttää teoriassa kaiken aikansa työhuoneiden tutkimiseen? Ihanko totta?
Sisustussuunnittelijaa harvempi käyttää? Eli jos harvempi käyttää sisustussuunnittelijaa niin se tarkoittaa ettei sisustussuunnittelija vieraile ihmisten kotona? Voin kertoa että heillä on töitä ihan päivittäin ketkä niitä töitä tekevät.
Mitä tarkoittaa että kotisairaanhoitajilla työt yleensä tehty?
Kyllä hekin aika hyvin asiakkaiden kodit näkevät kun avustavat pukeutumisissa, peseytymisissä, ruokailuissa jne.
Perhetyöntekijät ei päässeet edes listallesi? Hehän viettävät jopa tunteja perheiden kodeissa.Sitten on vielä erilaisia työ- ja huoltomiehiä jotka käyvät ihmisten asunnoissa. Poliisit käyvät myös.
Eli kyllä aika monella alalla vieraillaan ihmisten kodeissa.
Kodissa käyminen on eri asia kuin työhuoneen tarkastelu. Jos huoltomies tulee vaikka paikkaamaan keittiön vuotavaa hanaa, ei hän mene työhuonetta tutkimaan. Sitä en edes halua tietää, millaisissa piireissä liikut, jos niissä on jotenkin yleistä, että poliisi käy kotietsinnän tekemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi sitten näillä etätyöläisillä jotka ehdottomasti tarvitsee oman työhuoneen myös varaa hankkia sellaiset kämpät että lapsillekin riittää omia huoneita.
Vaikka ne aikuiset tarvitsee työrauhan niin tarvitsee ne teinitkin oman rauhan. Ei hekään halua tehdä läksyjään silloin kun muut hälisee ympärillä tai hengata kavereiden kanssa kun nuoremmat sisarukset hakkaa pleikkaa samassa huoneessa.Meillä teinit ei kyllä hengaa kavereiden kanssa kotona, vaikka onkin omat huoneet.
Kurja juttu. Missä he viettävät aikaansa?
Mitä kurjaa siinä on, että teinit eivät hengaa mamman helmoissa, vaan esim. kavereiden kanssa futiskentällä tai ulkojäillä?
Se, että ei yhtään tiedä, kenen kanssa siellä ulkona viikonloppuiltaisinkin hengaavat, jos ei ole mahdollisuutta tutustua omien teinien kavereihin.
t. eri
Miksi ajattelet, että lapsen vanhempi ei tuntisi lapsensa joukkuekavereita? Niiden kanssahan moni pihapelejä pelailee. Tai naapurin lasten kanssa.
Miten niihin tutustuu, jos he eivät koskaan käy teillä? Käyt siellä kentän laidalla keskustelemassa vai menet mukaan pihaleikkeihin?
No jokainen tavallaan, ei asioista kannata riidellä. Itse olen aina tykännyt siitä, että lasten kaverit ovat viihtyneet meillä. En ole kokenut sitä nysväämiseksi, että ovat välillä pelailleet lautapelejä tai nettipelejä meillä, tai tehneet pizzaa tai jääneet yöksi. Itse olen kokenut sen huojentavanakin, jos kaverit ovat meillä lauantai-iltana, ei ole tarvinnut miettiä, missä aikaansa viettävät, kun ovat olleet meidän yläkerrassa. En olisi uskonut, että joku voi kokea sen negatiivisenakin.
No miten olisi vaikka siellä treenejä ennen ja jälkeen? Urheiluseuroissa usein vanhemmatkin osallistuvat paljon toimintaan ja siinä sitä niihin pelaajiinkin tutustuu. Toki, jos perheessä ei ole koskaan harrastettu muuta kuin kotona istumista pizza kourassa, on ymmärrettävää, että voi olla vaikea hahmottaa ihmisten tutustuvan muuallakin kuin kaverit kotiin tuomalla. En olisi uskonut, että urheiluharrastuksen voi kokea negatiivisena ja jopa pelottavana asiana.
Täällä tuntuu aina välillä kuin olisi tahallaan väärinymmärtäjien mestaruusottelussa. Enpä olisi minäkään uskonut, että jos jollakin perheellä on niin mukava ilmapiiri, että teinien kaveritkin haluavat viettää siellä aikaansa siitäkin saa väännettyä, että perheessä ei tehdä mitään muuta kuin istutaan kotona pizza kourassa ja pelätään urheiluharrastuksia vaikka niistä ei edes ole ollut puhetta. Hohhoijaa.
Yritätkö nyt vihjailla, että se on kodin ilmapiirin vika, jos lapset harrastavat urheilua pizzan syömisen ja kotona löhöämisen sijaan?
En yritä. Älä sinäkään enää yritä ymmärtää yhtään enempää tahallaan väärin. Missään ei muuten sanottu, etteivätkö kotona kavereiden kanssa viihtyvän perheen lapset voisi harrastaa myös urheilua. Omillakin lapsilla on ollut useita urheiluharrastuksia, enkä ole heidän urheilukavereihinsa yhtään tutustunut. Pyörällä, bussilla ja kävellen ovat harrastuksiin kulkeneet.
Siltä se kuulosti, kun taivastelit, miten vanhemmat voivat tutustua lapsen kavereihin, jos ne kaverit eivät istu kaiken aikaa siellä vanhempien silmien alla tarkkailtavana. Luulisi urheilevan lapsen vanhemmalle olevan ihan itsestäänselvästi tuttua mm. talkootoiminta peleissä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi sitten näillä etätyöläisillä jotka ehdottomasti tarvitsee oman työhuoneen myös varaa hankkia sellaiset kämpät että lapsillekin riittää omia huoneita.
Vaikka ne aikuiset tarvitsee työrauhan niin tarvitsee ne teinitkin oman rauhan. Ei hekään halua tehdä läksyjään silloin kun muut hälisee ympärillä tai hengata kavereiden kanssa kun nuoremmat sisarukset hakkaa pleikkaa samassa huoneessa.Meillä teinit ei kyllä hengaa kavereiden kanssa kotona, vaikka onkin omat huoneet.
Kurja juttu. Missä he viettävät aikaansa?
Mitä kurjaa siinä on, että teinit eivät hengaa mamman helmoissa, vaan esim. kavereiden kanssa futiskentällä tai ulkojäillä?
Se, että ei yhtään tiedä, kenen kanssa siellä ulkona viikonloppuiltaisinkin hengaavat, jos ei ole mahdollisuutta tutustua omien teinien kavereihin.
t. eri
Miksi ajattelet, että lapsen vanhempi ei tuntisi lapsensa joukkuekavereita? Niiden kanssahan moni pihapelejä pelailee. Tai naapurin lasten kanssa.
Miten niihin tutustuu, jos he eivät koskaan käy teillä? Käyt siellä kentän laidalla keskustelemassa vai menet mukaan pihaleikkeihin?
No jokainen tavallaan, ei asioista kannata riidellä. Itse olen aina tykännyt siitä, että lasten kaverit ovat viihtyneet meillä. En ole kokenut sitä nysväämiseksi, että ovat välillä pelailleet lautapelejä tai nettipelejä meillä, tai tehneet pizzaa tai jääneet yöksi. Itse olen kokenut sen huojentavanakin, jos kaverit ovat meillä lauantai-iltana, ei ole tarvinnut miettiä, missä aikaansa viettävät, kun ovat olleet meidän yläkerrassa. En olisi uskonut, että joku voi kokea sen negatiivisenakin.
No miten olisi vaikka siellä treenejä ennen ja jälkeen? Urheiluseuroissa usein vanhemmatkin osallistuvat paljon toimintaan ja siinä sitä niihin pelaajiinkin tutustuu. Toki, jos perheessä ei ole koskaan harrastettu muuta kuin kotona istumista pizza kourassa, on ymmärrettävää, että voi olla vaikea hahmottaa ihmisten tutustuvan muuallakin kuin kaverit kotiin tuomalla. En olisi uskonut, että urheiluharrastuksen voi kokea negatiivisena ja jopa pelottavana asiana.
Täällä tuntuu aina välillä kuin olisi tahallaan väärinymmärtäjien mestaruusottelussa. Enpä olisi minäkään uskonut, että jos jollakin perheellä on niin mukava ilmapiiri, että teinien kaveritkin haluavat viettää siellä aikaansa siitäkin saa väännettyä, että perheessä ei tehdä mitään muuta kuin istutaan kotona pizza kourassa ja pelätään urheiluharrastuksia vaikka niistä ei edes ole ollut puhetta. Hohhoijaa.
Yritätkö nyt vihjailla, että se on kodin ilmapiirin vika, jos lapset harrastavat urheilua pizzan syömisen ja kotona löhöämisen sijaan?
En yritä. Älä sinäkään enää yritä ymmärtää yhtään enempää tahallaan väärin. Missään ei muuten sanottu, etteivätkö kotona kavereiden kanssa viihtyvän perheen lapset voisi harrastaa myös urheilua. Omillakin lapsilla on ollut useita urheiluharrastuksia, enkä ole heidän urheilukavereihinsa yhtään tutustunut. Pyörällä, bussilla ja kävellen ovat harrastuksiin kulkeneet.
Siltä se kuulosti, kun taivastelit, miten vanhemmat voivat tutustua lapsen kavereihin, jos ne kaverit eivät istu kaiken aikaa siellä vanhempien silmien alla tarkkailtavana. Luulisi urheilevan lapsen vanhemmalle olevan ihan itsestäänselvästi tuttua mm. talkootoiminta peleissä jne.
On olemassa muutakin urheilua, kuin joukkueurheilu, missä on pelejä. On myös yksilölajeja tai sellaisia lajeja, missä ei välttämättä ole talkootoimintaa, vaikka se ryhmälaji olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi sitten näillä etätyöläisillä jotka ehdottomasti tarvitsee oman työhuoneen myös varaa hankkia sellaiset kämpät että lapsillekin riittää omia huoneita.
Vaikka ne aikuiset tarvitsee työrauhan niin tarvitsee ne teinitkin oman rauhan. Ei hekään halua tehdä läksyjään silloin kun muut hälisee ympärillä tai hengata kavereiden kanssa kun nuoremmat sisarukset hakkaa pleikkaa samassa huoneessa.Meillä teinit ei kyllä hengaa kavereiden kanssa kotona, vaikka onkin omat huoneet.
Kurja juttu. Missä he viettävät aikaansa?
Mitä kurjaa siinä on, että teinit eivät hengaa mamman helmoissa, vaan esim. kavereiden kanssa futiskentällä tai ulkojäillä?
Se, että ei yhtään tiedä, kenen kanssa siellä ulkona viikonloppuiltaisinkin hengaavat, jos ei ole mahdollisuutta tutustua omien teinien kavereihin.
t. eri
Miksi ajattelet, että lapsen vanhempi ei tuntisi lapsensa joukkuekavereita? Niiden kanssahan moni pihapelejä pelailee. Tai naapurin lasten kanssa.
Miten niihin tutustuu, jos he eivät koskaan käy teillä? Käyt siellä kentän laidalla keskustelemassa vai menet mukaan pihaleikkeihin?
No jokainen tavallaan, ei asioista kannata riidellä. Itse olen aina tykännyt siitä, että lasten kaverit ovat viihtyneet meillä. En ole kokenut sitä nysväämiseksi, että ovat välillä pelailleet lautapelejä tai nettipelejä meillä, tai tehneet pizzaa tai jääneet yöksi. Itse olen kokenut sen huojentavanakin, jos kaverit ovat meillä lauantai-iltana, ei ole tarvinnut miettiä, missä aikaansa viettävät, kun ovat olleet meidän yläkerrassa. En olisi uskonut, että joku voi kokea sen negatiivisenakin.
No miten olisi vaikka siellä treenejä ennen ja jälkeen? Urheiluseuroissa usein vanhemmatkin osallistuvat paljon toimintaan ja siinä sitä niihin pelaajiinkin tutustuu. Toki, jos perheessä ei ole koskaan harrastettu muuta kuin kotona istumista pizza kourassa, on ymmärrettävää, että voi olla vaikea hahmottaa ihmisten tutustuvan muuallakin kuin kaverit kotiin tuomalla. En olisi uskonut, että urheiluharrastuksen voi kokea negatiivisena ja jopa pelottavana asiana.
Täällä tuntuu aina välillä kuin olisi tahallaan väärinymmärtäjien mestaruusottelussa. Enpä olisi minäkään uskonut, että jos jollakin perheellä on niin mukava ilmapiiri, että teinien kaveritkin haluavat viettää siellä aikaansa siitäkin saa väännettyä, että perheessä ei tehdä mitään muuta kuin istutaan kotona pizza kourassa ja pelätään urheiluharrastuksia vaikka niistä ei edes ole ollut puhetta. Hohhoijaa.
Yritätkö nyt vihjailla, että se on kodin ilmapiirin vika, jos lapset harrastavat urheilua pizzan syömisen ja kotona löhöämisen sijaan?
En yritä. Älä sinäkään enää yritä ymmärtää yhtään enempää tahallaan väärin. Missään ei muuten sanottu, etteivätkö kotona kavereiden kanssa viihtyvän perheen lapset voisi harrastaa myös urheilua. Omillakin lapsilla on ollut useita urheiluharrastuksia, enkä ole heidän urheilukavereihinsa yhtään tutustunut. Pyörällä, bussilla ja kävellen ovat harrastuksiin kulkeneet.
Siltä se kuulosti, kun taivastelit, miten vanhemmat voivat tutustua lapsen kavereihin, jos ne kaverit eivät istu kaiken aikaa siellä vanhempien silmien alla tarkkailtavana. Luulisi urheilevan lapsen vanhemmalle olevan ihan itsestäänselvästi tuttua mm. talkootoiminta peleissä jne.
On olemassa muutakin urheilua, kuin joukkueurheilu, missä on pelejä. On myös yksilölajeja tai sellaisia lajeja, missä ei välttämättä ole talkootoimintaa, vaikka se ryhmälaji olisikin.
Ei kai? :D Nyt kyllä huijaat. En mä ainakaan ole ikinä nähnyt muuta urheilua kuin jääkiekon :D
P.S. Talkootoimintaa on muuallakin kuin urheilun parissa. Ei voi olla suomalaiselle tuntematon käsite ellei jossain umpiossa ole koko elämäänsä viettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi sitten näillä etätyöläisillä jotka ehdottomasti tarvitsee oman työhuoneen myös varaa hankkia sellaiset kämpät että lapsillekin riittää omia huoneita.
Vaikka ne aikuiset tarvitsee työrauhan niin tarvitsee ne teinitkin oman rauhan. Ei hekään halua tehdä läksyjään silloin kun muut hälisee ympärillä tai hengata kavereiden kanssa kun nuoremmat sisarukset hakkaa pleikkaa samassa huoneessa.Meillä teinit ei kyllä hengaa kavereiden kanssa kotona, vaikka onkin omat huoneet.
Kurja juttu. Missä he viettävät aikaansa?
Mitä kurjaa siinä on, että teinit eivät hengaa mamman helmoissa, vaan esim. kavereiden kanssa futiskentällä tai ulkojäillä?
Se, että ei yhtään tiedä, kenen kanssa siellä ulkona viikonloppuiltaisinkin hengaavat, jos ei ole mahdollisuutta tutustua omien teinien kavereihin.
t. eri
Miksi ajattelet, että lapsen vanhempi ei tuntisi lapsensa joukkuekavereita? Niiden kanssahan moni pihapelejä pelailee. Tai naapurin lasten kanssa.
Miten niihin tutustuu, jos he eivät koskaan käy teillä? Käyt siellä kentän laidalla keskustelemassa vai menet mukaan pihaleikkeihin?
No jokainen tavallaan, ei asioista kannata riidellä. Itse olen aina tykännyt siitä, että lasten kaverit ovat viihtyneet meillä. En ole kokenut sitä nysväämiseksi, että ovat välillä pelailleet lautapelejä tai nettipelejä meillä, tai tehneet pizzaa tai jääneet yöksi. Itse olen kokenut sen huojentavanakin, jos kaverit ovat meillä lauantai-iltana, ei ole tarvinnut miettiä, missä aikaansa viettävät, kun ovat olleet meidän yläkerrassa. En olisi uskonut, että joku voi kokea sen negatiivisenakin.
No miten olisi vaikka siellä treenejä ennen ja jälkeen? Urheiluseuroissa usein vanhemmatkin osallistuvat paljon toimintaan ja siinä sitä niihin pelaajiinkin tutustuu. Toki, jos perheessä ei ole koskaan harrastettu muuta kuin kotona istumista pizza kourassa, on ymmärrettävää, että voi olla vaikea hahmottaa ihmisten tutustuvan muuallakin kuin kaverit kotiin tuomalla. En olisi uskonut, että urheiluharrastuksen voi kokea negatiivisena ja jopa pelottavana asiana.
Täällä tuntuu aina välillä kuin olisi tahallaan väärinymmärtäjien mestaruusottelussa. Enpä olisi minäkään uskonut, että jos jollakin perheellä on niin mukava ilmapiiri, että teinien kaveritkin haluavat viettää siellä aikaansa siitäkin saa väännettyä, että perheessä ei tehdä mitään muuta kuin istutaan kotona pizza kourassa ja pelätään urheiluharrastuksia vaikka niistä ei edes ole ollut puhetta. Hohhoijaa.
Yritätkö nyt vihjailla, että se on kodin ilmapiirin vika, jos lapset harrastavat urheilua pizzan syömisen ja kotona löhöämisen sijaan?
En yritä. Älä sinäkään enää yritä ymmärtää yhtään enempää tahallaan väärin. Missään ei muuten sanottu, etteivätkö kotona kavereiden kanssa viihtyvän perheen lapset voisi harrastaa myös urheilua. Omillakin lapsilla on ollut useita urheiluharrastuksia, enkä ole heidän urheilukavereihinsa yhtään tutustunut. Pyörällä, bussilla ja kävellen ovat harrastuksiin kulkeneet.
Siltä se kuulosti, kun taivastelit, miten vanhemmat voivat tutustua lapsen kavereihin, jos ne kaverit eivät istu kaiken aikaa siellä vanhempien silmien alla tarkkailtavana. Luulisi urheilevan lapsen vanhemmalle olevan ihan itsestäänselvästi tuttua mm. talkootoiminta peleissä jne.
On olemassa muutakin urheilua, kuin joukkueurheilu, missä on pelejä. On myös yksilölajeja tai sellaisia lajeja, missä ei välttämättä ole talkootoimintaa, vaikka se ryhmälaji olisikin.
Ja sinäkö tosissaan olet elänyt elämäsi tähän päivään saakka ikinä kuulematta sanaa talkoot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan älytöntä yleistämistä kommentit täynnä. Meillä on 2makkaria ja 3 lasta. Pienin 2v nukkuu meidän makkarissa. 12v poika ja 9v tyttö nukkuu samassa. Omia huoneita eivät halua vaan kaipaavat toisiaan jos esim 9v nukkuu kipeänä sohvalla. Kesällä viimeksi puhuttiin että jos haluttaisiin isompi talo pitäisi muuttaa ja vaihtaa koulua.
Ei tuossa noin sanottu. Lue tarkemmin.