Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennus mennä itsestään ohi? Milloin takaisin työelämään? Olen ihan saamarin loppu olemaan masentunut.
20.02.2023 |
En käsitä miten jotkut jaksaa elää vuosikaudet masennuksen kanssa. Olen toki itsekin aina ollut jossain määrin vähän masentunut ja se sitten joskus elämänmuutoksien ja töiden myötä puhkeaa kunnolla ja silloin elän päänsisäistä helvettiä.
Kuvio on toistunut useita kertoja elämän varrella mutta nyt on tuntunut, ettei tässä pääse millään ylös.
Tunnen tästäkin tilasta valtavaa häpeää ja joskus olen vihainen itselleni. Ihan kuin ei olisi mitään mistä ottaa kiinni vaan olen ihan irrallaan ja voimaton tämän kanssa.
Syön lääkkeitä ja terapiaan haluaisin koska taustalla on ihan liikaa traumoja, jotka tuntuu uudestaan aina oireilevan. Silloin kun tämä olotila tulee niin pelkästään kuoleman ja synkät ajatukset itsestäni kiertävät kehää. Elämä on tuuliajoa ja kamppailua.
Työssä en pysty käymään koska voimia ei ole edes arjessa normaaliin toimintaan.
En pysty kovin usein siis poistumaan kotoani enkä saa muutakaan aikaiseksi.
Tavallaan haluaisin vain palata normaaliin kuplaan ja kuvitella, että olen vahva ja tekevä tyyppi, olisin taas kiinni elämässä. Nyt kun olen sitä mieltä että tämä elämä on yhtä orjuuttamista enkä käsitä miten joku pystyy olemaan oravanpyörässä mukana. Normaalissa olotilassa en ajattele näin vaan saatan jopa nauttia työnteosta.
Viime yönä näin unta, että olin töissä mutta en kyennyt tekemään mitään. Kaikki tuntui todella raskaalta ja vaikka kuinka yritin parhaani, niin en pysynyt muiden tahdissa ja voimat katosivat jo muutamasta työtehtävästä, joista hädin tuskin selvisin.
Joskus raivoan itselleni, että mikä hitto mua vaivaa ja eikö tämä pää voisi vaan toimia. Enkä vain voisi olla normaali. Liitännäisenä olen myös lihonut, kunto on huonontunut merkittävästi ja muutenkin näytä ihan perseeltä kun ei jaksa huolehtia itsestään.
Normaali minä ei päästäisi itseään tähän kuntoon.
On vaan avauduttava. Tämä on vain jotain niin turhauttavaa ja veemäistä elää itsensä kanssa.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap rakas, opettele myös itsemyötätuntoa. Sinä saat olla vihainen, turhautunut, pettynyt jne. Saat olla surullinen siitä, että sinulle kävi juuri noin. Ei se tarkoita sitä, että lakoat maahan etkä koskaan nouse. Jos jotain tarvitsisit niin ehdottoman luotettavan hyvän ystävän, suojelusenkelin ja se olet sinä itse sinulle itsellesi. Se ei rankaise, häpäise, lannista, potki maassamakaava, pakota pinnistelemään yli voimien vaan halaa, kun sitä tarvitset, antaa sinun olla vihainen silloin kun musta raivo täyttää rinnan, lohduttaa, kun olet surullinen, pitää puoliasi, on turvanasi, katsoo parastasi ja perääsi.
Tiedän tuon pettymyksen. Minäkin nousin ja kuvittelin olevani noussut, kunnes nelikymppisenä kaikki romahti taas uudelleen ja sitten tuntui siltä, että miten ihmeessä voi olla. Että en jaksa tätä taas uudelleen. Siihen asti olin jaksanut uskoa siihen, että paha on takana ja tulevaisuus hyvä.
Kiitos kovin tästä. Pitäisi opetella. Melkein kyyneleet tuli kun tuota sanomaasi mietin. Pitäisi tosiaan auttaa itseään, jostain syystä blokkaan itseni ja vihaan sitä että vihaan. Tai sitä että olen se mikä olen. Eihän tuo mitään auta. Pitäisi varmaan muuttaa tyyliään ja antaa kaiken olla miten on. Olisi varmasti ratkaisukeskeisempää sallia ja hyväksyä asiat tällaisenaan kuin kamppailla vastaan.
Kiitos kun ymmärrät. Tuo on todella inhottavaa kun asiat vain valuvat sormien läpi ja olet ihan pihalla miten se kaikki tapahtui. Kun teki niin paljon töitä sen eteen että asiat olisivat paremmin. Tein todella paljon sen eteen, että nousen ja hetkeksi nousinkin. Siksi se pettymys on ollut iso ja itseä såtin.
Juurikin noin olen ajatellut, että miten ikinä jaksan uudestaan käydä sen saman työn läpi tai nousta.
Mutta oli ilo, että tulit ketjuun. Voisitko kertoa miten sinä nousit uudelleen? <3 on ihana kuulla jos se on mahdollista. -apToi viesti nro. 7 on kyllä täyttä asiaa. Onko ap Marko Annalan Värityskirja tuttu? Suosittelen masentuneita lukemaan sen, se on kirjailijan itsensä omasta masennuksestaan kirjoittama kirja. Ei viljele siinä mitään omahoito ohjeita tai vinkkejä, mutta ainakin minua auttoi ymmärtämään omaa sairautta. Pitkälti siinä on samaa viesti kuin tossa 7 viestissä.
Kiitos vinkistä. Tallensin tämän omaan kirjaluetteloon storytelissä. :) Iltalukemista.
-apStorytelissä myös tunnelukkokirjat, Itsemyötätunto, Häpeän hoito, Häpeän monet kasvot, Vedä rajat: Ja ota oma elämä haltuusi.
Muista myös, että masennus on syönyt elimistösi vitamiinit ja hivenaineet, joten ota purkkituotteet avuksi, että saat sieltä tukea elimistöllesi. Käy Lifessä: antioksidantteja, b-monivitamiinia tms, mitä myyjä suosittelee.
Juu kiitän taas! Tuo häpeän monet kasvot on muuten tosi hyvä kirja. Se on oikeastaan tuonut minulle paljon sellaisia "vau"- kokemuksia, että todellako tässä puhutaan täsmälleen siitä miten itse koen elämää myös. Sellainen todella tukea ja ajoittain toivoa antava kirja sekä muistutus siitä, ettei tässä nyt yksin olla näiden tunteiden kanssa vaan oikeasti moni kamppailee myös näiden kanssa ja apua on saatavilla.
En tiennyt, että masennus voi syödä elimistöstä vitamiineja ja hivenaineita. Otan tuon huomioon. Kotona minulle onkin vaikka mitä tuotteita, joten voisin ottaa nyt määräksi syödä vitamiineja päivittäin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä niskasta kiinni ja tartu toimeen kirjoitti:
Masentunut ei jaksa tänne kirjoitella jonkinjoutavia! Ihme muotitauti nykyään, tai paremminkin synonyymi laiskuudelle!
Tämä onkin hyvä päivä tänään. Jotenkin olen tänään normaalia sisuuntuneempi jostain syystä. Siksi jaksoin kirjoittaa ja etsiä neuvoja. Normaalisti olen aivan lukossa enkä saa tehtyä mitään. Olen ihan omissa maailmoissani ja epätoivoinen. Vain kuoleman ajattelu antaa toivoa, että tuska menee ohi. Sitä kun jatkuu kuukausia, niin kyllä se voimille ottaa.
Täytyy sanoa, että masennuksen myötä olen tullut siihen tulokseen, etten toivoisi sitä kenellekään, en edes vihamiehille. Ei haittaa vaikka et ymmärrä, toivottavasti et kohtaa itse sitä päänsisäistä helvettiä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tee asialle jotain. Eise ittestää mene. Ensimmäisenä alottasin kovan treenin ja itseni kehittämisen.
Eiköhän hän ole suorittanut jo ihan tarpeeksi. Ja osaa jatkaa ilman sinun tyhmää patisteluasikin, hänhän kyselee täällä neuvoja ja on kertonut, mitä on tehnyt ja aikoo tehdä.
Sisäisestä puheesta: oletko uhriutuja vai uhri? Minusta kuulostat uhrilta, mutta et uhriutujalta. Oletko liian ankara itsellesi? Vai oletko oikeasti vain uhriutunut? Elämäsi on ollut helppoa ja kivaa, mutta jostain syystä et osaa arvostaa sitä? Vai onko se ollut koettelemusten ja jaksamisen täytteistä? Jos joku muu kertoisi aidoista vaikeuksistaan, pitäisitkö häntä uhriutujana vai ihmisenä, joka on joutunut kokemaan kovia?
Minusta on tärkeää ymmärtää, että jos on kerran rimpuillut avannosta ylös, se ei estä joutumasta sinne uudelleen, koska elämä on kävelyä jäällä. Mutta siinä välissä olet kuitenkin hoitanut itsesi takaisin elämään, riisunut märät vaatteet ja löytänyt kuivaa tilalle, sytyttänyt nuotion, saanut syötävää ja lämmintä juotavaa aikaiseksi, ja oppinut varomaan edes vähän. Ennen kaikkea, olet oppinut, miten avannosta noustaan. Ja oppinut pitämään kuivat vaihtovaatteet vesitiiviisti mukana, ja tulitikut ja puukon, hätäevästä. Ja jäänaskalit kaulaan.
Miten tähän mielikuvaan sopii itsen halveksiminen? Mihin sitä tuossa tarvitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiseksi tutkisin ravintoaineiden puutostilat. Ihmiset eivät ymmärrä miten ravinto vaikuttaa hyvinvointiin. Jotain valmisruokia ja pikaruokaa vedetään ja yhtäkkiä ihmetellään miksi masentaa ja ei jaksa.
Oletko saanut apua masennukseen tänä aikana? Masennus on sairaus siinä missä muutkin sairaudet ja toipuminen vaatii, että saat hoitoa.
Jos sinulla ei ole hoitokontaktia, niin ole yhteydessä terveydenhuoltoon ja varaa lääkäriaika. Sillä pääset alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko saanut apua masennukseen tänä aikana? Masennus on sairaus siinä missä muutkin sairaudet ja toipuminen vaatii, että saat hoitoa.
Jos sinulla ei ole hoitokontaktia, niin ole yhteydessä terveydenhuoltoon ja varaa lääkäriaika. Sillä pääset alkuun.
Olen saanut. Olen ollut jo kuukausia sairaslomalla ja lisäksi syön masennuslääkkettä. Myös terapiaan olen menossa, prosessi vasta aluillaan. -ap
Terapian myötä tilanteesi helpottanee. Et ole silloin ihan yksin tunteidesi ja ajatustesi kanssa, ja asiat alkavat saada perspektiiviä.
Masennuksen hyväksyminen ei ole aina helppoa. Et ole kuitenkaan yksin, meitä on paljon jotka painivat samanlaisten mietteiden ja kysymysten parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen se päivällä kirjoittanut "sielunsisar". Itse olen jossain elämäni vaiheessa ajatellut, että olen se fiksu, pärjäävä, pidetty, mukava, haluttu jne. tyyppi, mutta nyt vain olen sairas. Ihan kuin mikä vaan muukin sairaus, tämä ottaa aikansa ja se on annettava sille. Ei syöpäänkään sairastunut voi päättää, että se olisi viikossa ohi.
Mutta ainakin silloin aikaisemmin elämässäni auttoi tosiaan se, että totesin, että tämä on nyt tällainen tilanne. Elimistö ja mieli sanoo nyt, että pitää vetäytyä, ottaa hissukseen, levätä, olla rauhassa, parannella itseään ja annan sen sille. Ja toivon, että jos kaikki menee hyvin, vuoden kuluttua jaksan jo paljon paremmin. Näin pystyin palaamaan jatkamaan opintoni loppuun välivuoden jälkeen.
Sinä olet nyt ottanut osumaa ja olet joko sairas tai vahingoittunut. Siitä toipuminen ottaa aikansa ja sitten pääset taas olemaan täysillä se tyyppi, joka olet. Kirjoittamiesi viestien perusteella vaikutat mukavalta, älykkäältä, sinnikkäältä, energiseltä ja aikaansaavalta ja elämänhaluiselta, haluat hakeutua kohti hyvää elämää. Kaikki eivät halua. He jäävät siihen tilanteeseen, johon ovat syntyneet tai joutuneet. Minusta tuntuu, että sinä ja minä pyristellään vastaan ja pyritään parempaan, pystymään jättämään se taakse ja elämään hyvää elämää. Ja totta kai se ahdistaa ja lannistaa, että sitten taas kävikin paskasti. Pakko vaan levätä ja sitten ponnistaa uudelleen siihen pisteeseen, mihin on realistisesti rahkeita. Mutta ensin lepo ja asian käsittely.
Sain linkin tällaiseen videoon. En ole vielä katsonut sitä. Se saattaa olla katsottavissa vain rajoitetun ajan, en ole varma onko pysyvästi youtubessa.
Resilienssi – Mieli muutoksessa -webinaari - YouTube
Ei tuo linkki tullut, uusi yritys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen se päivällä kirjoittanut "sielunsisar". Itse olen jossain elämäni vaiheessa ajatellut, että olen se fiksu, pärjäävä, pidetty, mukava, haluttu jne. tyyppi, mutta nyt vain olen sairas. Ihan kuin mikä vaan muukin sairaus, tämä ottaa aikansa ja se on annettava sille. Ei syöpäänkään sairastunut voi päättää, että se olisi viikossa ohi.
Mutta ainakin silloin aikaisemmin elämässäni auttoi tosiaan se, että totesin, että tämä on nyt tällainen tilanne. Elimistö ja mieli sanoo nyt, että pitää vetäytyä, ottaa hissukseen, levätä, olla rauhassa, parannella itseään ja annan sen sille. Ja toivon, että jos kaikki menee hyvin, vuoden kuluttua jaksan jo paljon paremmin. Näin pystyin palaamaan jatkamaan opintoni loppuun välivuoden jälkeen.
Sinä olet nyt ottanut osumaa ja olet joko sairas tai vahingoittunut. Siitä toipuminen ottaa aikansa ja sitten pääset taas olemaan täysillä se tyyppi, joka olet. Kirjoittamiesi viestien perusteella vaikutat mukavalta, älykkäältä, sinnikkäältä, energiseltä ja aikaansaavalta ja elämänhaluiselta, haluat hakeutua kohti hyvää elämää. Kaikki eivät halua. He jäävät siihen tilanteeseen, johon ovat syntyneet tai joutuneet. Minusta tuntuu, että sinä ja minä pyristellään vastaan ja pyritään parempaan, pystymään jättämään se taakse ja elämään hyvää elämää. Ja totta kai se ahdistaa ja lannistaa, että sitten taas kävikin paskasti. Pakko vaan levätä ja sitten ponnistaa uudelleen siihen pisteeseen, mihin on realistisesti rahkeita. Mutta ensin lepo ja asian käsittely.
Sain linkin tällaiseen videoon. En ole vielä katsonut sitä. Se saattaa olla katsottavissa vain rajoitetun ajan, en ole varma onko pysyvästi youtubessa.
Resilienssi – Mieli muutoksessa -webinaari - YouTube
Niin. Tuntuuko sinusta siltä, että tämän tilan olikin tavallaan "pakko" iskeä päälle, se olisi tullut ennemmin tai myöhemmin? Olen miettinyt, että itsekin olen ajatellut, että pärjään kyllä luonteellani ja työelämässä pidetään, joten kaikki on hyvin. Silti olen liikaa miellyttänyt ja yrittänyt olla vain se "hyvä tyyppi" vaikka rajoja sekä itsearvostusta poljettaisiinkin tavalla tai toisella. Hiljakseen tuntui, että katosin itsestäni kokonaan ja väkivaltainen suhde etenkin (johon olen altistuva ihminen ollut) sai koko homman leviämään käsiin ja kaikki mitä luulin olevani tai miten olen elänyt toisten kautta, katosi. Minusta tuli tyhjä kuori, kyyninen ja kyllä se masennus sieltä sitten hiljalleen alkoi voimakkaammin ilmaisemaan itsestään. Ei ihmekään.
Siksi välillä pohdin, että minulla on oikeastaan nyt tyhjä pöytä tai tila, josta voin lähteä kokoamaan palasia uudestaan ja tämä on kaikessa tuskassaan myös mahdollisuus kestävään ja aitoon identiteettiin. Nyt on tavallaan valinnan paikka ja todellisen itsetutkiskelun paikka. Jospa vaan osaisin kuunnella itseäni.
Ne tunteiden ilmaisutavat esim juuri musiikilla, kirjoittamalla ja maalaamalla, ovat varmasti hyviä keinoja pysähtyä oleellisten asioiden äärellle. Minulla on myös meditointi auttanut, joskus purskahdan syvään itkuun tai sitten saan rauhallisia, syviä kokemuksia. Se vie itsen äärelle aika syvästi.
On mukava kirjoittaa tästä ihmisen kanssa, joka selvästi käy samankaltaista "vaihetta" tai sairautta läpi. Kiitos sanoistasi. Kyllä me tämän läpi menemme vaikka joskus on toivo ollut koetuksella, tai aivan liian usein viime kuukaudet. Nyt tuntuu taas pitkästä aikaa, että minä en luovuta. Olet oikeassa, että tosiaan, että tämä on otettava nyt tällaisenaan ja varmasti muutosprosessi on taattu, kun sille antaa mahdollisuuden ja kaiken sen tarvitseman levon sekä läpielämisen. Vuoden päästä asiat voivat olla jo pitkällä, uskon, että sinä kyllä löydät sen mitä tarvitset voidaksesi jatkossa tarpeeksi hyvin opiskeluiden/työelämänkin keskellä mutta tosiaan ensin prioriteetit kuntoon, eli sinä itse etusijalle.
On nämä mielen asiat aika mielenkiintoisia. Sitä kuvittelee olevansa vahva ja rikkomaton kun on noussut ylös vaikeiden asioiden keskeltä mutta nyt on ainakin opittu, että kyllä se hauraus meissä ihmisissä säilyy ja rajojen opettelu, tai jokin vakaa perusta on melko tärkeä ominaisuus tässä elämässä. Siihen tähtään.
Katsoin pätkän tuota videota, onneksi resilienssi on kehittyvä ominaisuus. Minä kun ajattelin aiemmin, etteikö minulla ole sitä enää ollenkaan mutta sekin on muuttuva eri elämän vaiheissa ja tuntuu, että se tavallaan itsestäänkin muokkautuu vahvemmaksi siinä samalla kun näitä asioita käy läpi ja työstää.
Jos et tule enää kirjoittamaan, niin ainakin sinulle lähetän paljon täältä voimia ja kiitoksen, sinusta huokuu jotenkin todella voimakkaasti hyvät energiat, sellainen vahvuus ja aitous mitä en osaa selittää sanoin. Oli arvokasta, että eksyit ketjuun. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minulla väkivaltainen suhde sekä läheisten kuolemaa ja pärjäämistä liian yksin liian isojen asioiden kanssa, sai pakan leviämään käsiin. Itse en ole tällä hetkellä sairaslomalla, mutta toivon saavani sellaisen, että saisin rauhassa koota itseäni uudelleen (sairasloma mahdollistaisi sen taloudellisesti).
Minusta alkaa tuntua, että omien rajojen asettaminen alkaa nyt hahmottua, mutta kun niitä asioita on niin muitakin. Enkä ole edes osannut hakea sitä sairaslomaa, kun olen tottunut siihen, että kaikki pitää aina vaan kestää ja kantaa yksin.
Sori, tänään aika huono päivä. Onneksi näitä ei ole ihan alvariinsa.
Saa antaa vinkkejä.
Omat traumani eivät enää vaivaa terapian myötä, mutta masentunut olen varmasti edelleen ja olen varmaan ollut sitä jo jostain 10-vuotiaasta asti.
Parikymppiseksi asti elelin ihan mukavasti masennukseni kanssa ja olen menossa siihen suuntaan taas. Aiemmin siinä tosin oli se piirre, että pakenin traumojani, mutta nykyään se on enemmän vain sitä, että en vain juurikaan mieti asioita ja silloin kun mietin, käytän terapiassa oppimiani keinoja estääkseeni kehille lähtemisen. Tätä helpottaa myös se, että synkimpinä aikoina lakkasi välittämästä suunnilleen kaikesta ja nykyäänkään ei välitä mistään turhasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko masentunut vai traumatisoitunut?
Varmaan traumatisoituminen on aiheuttanut masennusta. Elämä on puolella liekillä elämistä ollut lapsuuden jälkeen. Lapsuus alkoholistien kanssa, väkivaltaa ja paljon kaikenlaista ollut. Aikuisena olen lisää traumatisoitunut ja samat kuviot toistuvat. Eli väkivaltaa, alkoholismia suhteissa yms. Siis elän koko ajan kuin uudelleen samoja virheitä ja se on ollut ahdistavaa. En ole halunnut tietoisesti päätyä tilanteisiin mutta ilmeisesti omantunnonarvo on niin heikko etten kykene asettumaan tällaisten asioiden yläpuolelle. Ymmärrystä ja empatiaa on löytynyt mutta ei itseä kohtaan sillä tavalla kuin ehkä pitäisi.
-ap
Jospa lopettaisit tietoisesti menneiden pyörittelyn ja keskittyisit nykyhetkeen. Tee lista siitä mitä olet saavuttanut ja mitkä asiat ovat oikeasti hyvin. Pienistäkin jutuista alkaa muodostua niin iso lista itselle tärkeitä ja muistuttamisen arvoisia asioita koska ne masennus peittää ensimmäisenä ja ruokkii siten toivottomuutta.
Ala olla ylpeä itsestä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko masentunut vai traumatisoitunut?
Varmaan traumatisoituminen on aiheuttanut masennusta. Elämä on puolella liekillä elämistä ollut lapsuuden jälkeen. Lapsuus alkoholistien kanssa, väkivaltaa ja paljon kaikenlaista ollut. Aikuisena olen lisää traumatisoitunut ja samat kuviot toistuvat. Eli väkivaltaa, alkoholismia suhteissa yms. Siis elän koko ajan kuin uudelleen samoja virheitä ja se on ollut ahdistavaa. En ole halunnut tietoisesti päätyä tilanteisiin mutta ilmeisesti omantunnonarvo on niin heikko etten kykene asettumaan tällaisten asioiden yläpuolelle. Ymmärrystä ja empatiaa on löytynyt mutta ei itseä kohtaan sillä tavalla kuin ehkä pitäisi.
-apJospa lopettaisit tietoisesti menneiden pyörittelyn ja keskittyisit nykyhetkeen. Tee lista siitä mitä olet saavuttanut ja mitkä asiat ovat oikeasti hyvin. Pienistäkin jutuista alkaa muodostua niin iso lista itselle tärkeitä ja muistuttamisen arvoisia asioita koska ne masennus peittää ensimmäisenä ja ruokkii siten toivottomuutta.
Joo, puolensa ja puolensa. Olen tehnyt tosta sellasen taiteenlajin, että olen onnellinen jo lumisesta ja aurinkoisesta päivästä, että elän tajuamattani syrjäytynyttä elämää traumojeni kanssa ja kuvittelen olevani onnellinen. No, tämähän on kuin WEF: You own nothing and you are happy. Terapeutti oli kuitenkin sitä mieltä, että ihan kiva tietysti, etten ole ahdistunut ja maani myynyt, mutta elämä jää elämättä ja toisinkin voisi olla.
Itsellä on ollut kyllä todella hyvä viikko. Kun silloin maanantaina tulin tänne kirjoittamaan, niin huomasin jo voinnissani jotain eriliasta. Kenties sinnikkyyttä ja se on jatkunut. En oikeastaan tiedä olenko nyt sitten parantumisen tiellä mutta ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen on ollut näin hyviä päiviä.
Päätin myös, että nyt alan nousemaan enkä enää anna itsemurha-ajatuksille sijaa enkä halua kuolla.
Eilen siivosin oikein kunnolla. Pyyhin pölyt, tasot kunnolla, pyykkejä, imuroin ja pesin lattiat. Tuollaista en ole jaksanut tehdä pitkään aikaan. Vähän kuulostelin vointiani, että meinaakohan käydä niin, että seuraavat pari päivää menee ihan maassa (vointini on ollut yks askel eteen ja kaksi taakse tässä ajoittain).
Yllätyksekseni nukuin hyvin, olin virkeä aamusta ja maksoin kaikki rästiin jääneet laskut sekä tein erään hakemuksen. Lähdin kaupoille aikeissani mennä lähelle prismaan mutta päätin, että kerta olen näin virkeä niin menen suoraan kaupunkiin. En ole jaksanut ostaa uusia vaatteita vaikka tarvis on ollut mutta nyt kävin sitten shoppailemassa ja löysin kivoja uusia paitoja yms. Ostin myös maalaustarvikkeet. :)
Nautin auringosta ja tästä olotilasta. Olen meditoinut enemmän nyt ja muutenkin järjestellyt ajatuksiani.
Toivottavasti tässä on nyt selvää toipumista vireillä. Synkkiä olotiloja ja painavaa väsymystä ei nyt ole ainakaan ollut. Tsemppiä kaikille, mielellään kuulen teidän kuulumisia myös. -ap
Hän ei välttämättä ole masentunut, mutta on ainakin traumatisoitunut. Jatkapa sinä matkaasi johonkin toiseen ketjuun.