vertaistukea kun eroaaa lestadiolaisuudesta

itse olen eronnut vl:stä, mutta mieheni ei. Meillä tilanne aika sekava. Miehellä vaikea tehdä päätös sukulaisten vuoksi.. Onneksi teillä on molemmat saaneet voimia lähteä! Pahanpuhuminen loppuu (kai) aikanaan, mutta oletkin varmaan jo tottunut asioidesi ruotimiseen kylillä (olet varmaan pohjoisesta?) joten siinä ei liene mitään uutta sinulle. Kolmen vuoden " eron" jälkeen uskallan hengittää vapaammin, vaikka tiedän ihmisten edelleen kyttäävän ja supisevan selkäni takani..Onnea teille uuteen, vapaanpaan elämään, aluksi se on vaikeampaa, mutta aika opettaa.

Ja tärkeintähän on, että itse kokee tehneensä oikean ratkaisun ja on sen takana. Olen saanut vl-liikkeestä aika ahdasmielisen ja ahdistavan kuvan, kun suvussani on heikäläisiä.



Tsemppiä´!