Miksi jotkut vastustavat minikokoisia asuntoja?
Kun jotkut haluavat asua niissä. Ei miniasunnoista pitävät ole mitään kotikissoja. Miksi kaikkien pitäisi olla kotikissoja?
T. Kotikissa
Kommentit (22)
Mä asuin 16 neliön yksiössä ja viihdyin mainiosti. Parvikin jäi käyttämättä kun tilaa oli muutenkin, jopa lintuhäkille ja linnuille. Toki joskus ärsytti käydä suihkussa vessanpytyn päällä mutta toisaalta tosi kätevää ylettyä sängystä jääkaapille.
Miniasunto merimaisemalla kelpaisi kyllä. Kysyntää olisi mutta tarjonta ei pelaa.
Samaa ihmettelen, vaikken itse lähtisi miniasuntoon niin tiedän ihmisiä joille se on ok. Ja kyllä varsinkin nuoret jotka käy vain nukkumassa, miniasunto on ihanteellinen
Vierailija kirjoitti:
Mä asuin 16 neliön yksiössä ja viihdyin mainiosti. Parvikin jäi käyttämättä kun tilaa oli muutenkin, jopa lintuhäkille ja linnuille. Toki joskus ärsytti käydä suihkussa vessanpytyn päällä mutta toisaalta tosi kätevää ylettyä sängystä jääkaapille.
Pieni vessakin on kätevä, jos on noro - pytyllä istuessaan yltää oksentamaan altaaseen, mutta ei muulloin.
Koska me isommissa asunnoissa asuvat joudutaan sitten "maksimiehiksi / henkilöiksi", kun tulee kaikenmaailman mentaali ongelmia, kun seinät kaatuu päälle. Ei kukaan pysy järjissään vankisellin kokoisessa kopissa. Muisteleppa koronan alkuaikaa, kuinka porukka valitti että seinät kaatuu päälle ja pää hajoaa, kun 14pv piti olla karanteenissa 15-30m^2:n kopissa, jossa ei oke parveketta eikä saa läpivetoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä asuin 16 neliön yksiössä ja viihdyin mainiosti. Parvikin jäi käyttämättä kun tilaa oli muutenkin, jopa lintuhäkille ja linnuille. Toki joskus ärsytti käydä suihkussa vessanpytyn päällä mutta toisaalta tosi kätevää ylettyä sängystä jääkaapille.
...jo ja ei tartte telkkariin kaukosäädintäkään. V...ttu ihan hirveetä olisi asua tuollaisessa.
Vierailija kirjoitti:
En halua asua "koirankopissa".
Moni haluaa. Miksei heille saisi olla tarjontaa? Jos vaikka opiskelijoilta kysytään, vähintään 99% asuu mieluummin koirankopissa kuin solussa.
Valitettavasti niissä minikodeissa joutuu asumaan pääasiassa ne, jotka eivät niissä haluaisi asua.
Eräskin täti asui minikodissa ja totesi ettei tarvitse enempää tilaa, (koska hänellä oli ylisuuri merenrantakoti johon saattoi vetäytyä nauttimaan elämästään). Yleensä minikoteihin tyytyväisillä ihmisillä on jokin muu asuinpaikka, johon voi mennä viikonlopuisi ja lomien ajaksi. Opiskeluaikana minikoti olisi taloudellisista syistä mieluinen valinta, mutta minikotien yleistyessä tämäkin hyöty katoaisi.
Nykyäänkin yksiöissä asuu useimmin köyhä ihminen, jolla ei ole varaa muuhun vapaa-aikaan kuin nököttää kotona tai käydä ulkoilemassa. Yksiöissä naapureiden aiheuttama häiriö korostuu ja huonelämpötilat vaihtelee yleensä liian kylmästä - liian kuumaan. Pakko näissäkin on asua, kun ei ole varaa muuhun.
Mielestäni alle 40 neliön asuntoja ei saisi rakentaa ilman merkittävää alennusta neliövuokrassa. Ja riittävän vuokranalennuksen jälkeen miniasunnot olisivatkin tappiollisia, koska suurimmat kustannukset asumiskustannukset aiheutuu "keittiöstä ja kylpyhuoneesta" ja muista asuinkuutioista aiheutuu lähinnä lämmityskulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua asua "koirankopissa".
Moni haluaa. Miksei heille saisi olla tarjontaa? Jos vaikka opiskelijoilta kysytään, vähintään 99% asuu mieluummin koirankopissa kuin solussa.
Miksi asettaa vaihtoehdoiksi solu tai koirankoppi? Ihan hyvin voisi valita kohtuuhintaisen soluasumisen (sattumanvarasilla negatiivisilla puolilla) tai hieman kalliimman asumisen kohtuullisen kokoisessa yksiössä. Yksiöt olisi ihan hyvä ratkaisu opiskelun ajalle, mutta pysyvään asumiseen yksiöt on lähinnä taloudellinen pakkovalinta. Ne, joilla on elämää kodin ulkopuolella on yleensä niitä, joilla olisi halutessaan mahdollisuus maksaa isommastakin asunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti niissä minikodeissa joutuu asumaan pääasiassa ne, jotka eivät niissä haluaisi asua.
Eräskin täti asui minikodissa ja totesi ettei tarvitse enempää tilaa, (koska hänellä oli ylisuuri merenrantakoti johon saattoi vetäytyä nauttimaan elämästään). Yleensä minikoteihin tyytyväisillä ihmisillä on jokin muu asuinpaikka, johon voi mennä viikonlopuisi ja lomien ajaksi. Opiskeluaikana minikoti olisi taloudellisista syistä mieluinen valinta, mutta minikotien yleistyessä tämäkin hyöty katoaisi.
Nykyäänkin yksiöissä asuu useimmin köyhä ihminen, jolla ei ole varaa muuhun vapaa-aikaan kuin nököttää kotona tai käydä ulkoilemassa. Yksiöissä naapureiden aiheuttama häiriö korostuu ja huonelämpötilat vaihtelee yleensä liian kylmästä - liian kuumaan. Pakko näissäkin on asua, kun ei ole varaa muuhun.
Mielestäni alle 40 neliön asuntoja ei saisi rakentaa ilman merkittävää alennusta neliövuokrassa. Ja riittävän vuokranalennuksen jälkeen miniasunnot olisivatkin tappiollisia, koska suurimmat kustannukset asumiskustannukset aiheutuu "keittiöstä ja kylpyhuoneesta" ja muista asuinkuutioista aiheutuu lähinnä lämmityskulut.
Toisaalta jos niillä vähäisillä neliöillä rakennettaisiin rehellisesti yksiöitä eikä "kaksioita", niin asuminen olisi paljon mukavampaa. Ja jos kaikissa asunnoissa ei tarvitsisi olla esteetöntä kylppäriä, asunnot olisivat tilavampia.
Asuin jonkun aikaa sata vuotta vanhassa hellahuoneessa 18 m2 ja kyllä se pieni oli. Sen iso plussa oli korkea huonekorkeus, joten sinne sai leveän parven ja johon vielä jäi tilaa ylöspäin. Ikkunasyvennys, jossa pystyi istumaan ja katsomaan ulos. Suihkukomero mahtui vessaan, vaikkakaan ei ylipainoa saanut olla yhtään.
Sopi opiskeluelämään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä asuin 16 neliön yksiössä ja viihdyin mainiosti. Parvikin jäi käyttämättä kun tilaa oli muutenkin, jopa lintuhäkille ja linnuille. Toki joskus ärsytti käydä suihkussa vessanpytyn päällä mutta toisaalta tosi kätevää ylettyä sängystä jääkaapille.
...jo ja ei tartte telkkariin kaukosäädintäkään. V...ttu ihan hirveetä olisi asua tuollaisessa.
Joo ei, toisella kädellä ulottui telkkariin ja toisella jääkaappiin sängyssä pötkötellessä.
Se oli ihan paras ratkaisu siihen aikaan, olin vuorotöissä ympäri ämpäri pk-seutua ja kämppä oli Kurvissa mistä pääsi julkisilla mihin vaan koska vaan. Kävin kämpillä syömässä, suihkussa ja nukkumassa, hittoonko siinä turhia siivottavia neliöitä tarvii. Näköala yli Helsingin ja kaikki kaupat ja menot alakerrassa. Ihan loistava paikka siihen elämäntilanteeseen.
Nykyään olen varakkaampi ja mukavuudenhaluinen keski-ikäinen, asunto mukavan rauhallisessa lähiössä ja mökki järven rannalla :D
Minulla oli pitkä matematiikka, ja se riittää hyvin ynnäämään yksi ynnä yksi. Jos näitä nyt rakennetaan kiihkeinä ja samalla puolueet painavat päälle, että massiivinen maahanmuutto on hieno ja väistämätön asia, niin hyvin pian näitä asuttavat maahantulijat, joiden pää ei kanahäkissä todellakaan kestä. Sen jälkeen tätä maata ei entiseksi tunnista.
Jos koppeja saa rakentaa, joku niihin joutuu. Ne muutama, joiden mielestä ne ovat ihan jees, todellakin ostavat mökit ja talot sitten kun ei enää huvita. Sen takiahan ne ovat heistä jees, koska heillä on vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Miniasunto merimaisemalla kelpaisi kyllä. Kysyntää olisi mutta tarjonta ei pelaa.
Kelpaisi. Rannalla ja isot ikkunat kahteen eri suuntaan. Ah. Voisin hyvin asua 20 neliössä siinä tapauksessa. + parveke tai terassi.
Ei kai niitä sinänsä vastusteta, mutta pitää olla muutakin saatavana kuin niitä. Nythän suuntaus on se, että grynderit ja rakennusliikkeet voitontavoittelussaan pyrkivät tekemään mahdollisimman monta miniasuntoa per rappu ja isommat asunnot jätetään tekemättä.