Oletko tekemisissä serkkujesi kanssa?

Ei kiinnosta oletteko vai ei. Olette tuntemattomia..

Vierailija kirjoitti:

Serkkuja liki 50, toisten serkkujen kanssa vuosittain serkkukokous. Toistenkin kanssa oli aiemmin. Osallistujia n.20%. Osan jälkikasvukin tulee joskus mukaan.

Muutaman serkun kanssa ollaan yhteyksissä muutenkin.

Miehen serkut ovat myös järjestäneet serkkukokouksia, mutta koska niitä on liian usein, niin alkaa käydä rasittavaksi ja itse olen jo sinne kieltäytynyt menemästä. Ihan mukavia ihmisiä, mutta kun ei ole mitään yhteistä, niin menee ikävien velvollisuuksien puolelle. 

Itselläni kun ei käytännössä ole sukulaisia, niin en ole sellaisia ole osannut kaivatakaan. Eikä miehelläkään ole muuta kun noita velvollisuussukulaisia eli ei mitään spontaania kanssakäymistä. Ei tosin mitään riitojakaan tai muuta ikävää. Kun ei ole yhteistä, niin yhteydenpito on väkinäistä.

En ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen joidenkin kanssa joskus tekemisissä. Minulla on fiksuja serkkuja. Ainoa sisarukseni ei kuulu elämääni.

Miksi? 

Suhtautuu erittäin kylmästi. Tullut toiseen sukuunsa joka on henkisesti erittäin kylmää. Ei ole mitään molemminpuolista ymmärrystä, ollaan niin ufoja toisillemme. Totaalisesti eri planeetalta. Ei mitään henkistä samankaltaisuutta, paitsi itsestäni löytyy kyllä myös tarvittaessa kovuutta ja kyynisyyttä. Muuten ei pärjää. Olen toisen sukuni mustalammas.

Minä taas olen tullut toiseen sukuuni, tai ymmärrän heitä ja he minua. Ei tarvitse teeskennellä mitään eikä olla koko ajan varuillaan.

Todellista elämän tuhlaamista, jos on epäystävällinen asenne. Sille ei näytä olevan mitään tehtävissä, enkä enää edes yritä. Välttelen.

Tästä tuli aika pitkä sepustus, mutta asia on sellainen joka on tosi paljon ihmetyttänyt minua. Olen sitä mieltä, että kaikkien kanssa pärjää, jos ihmisillä on hyvä tahto toisiaan kohtaan. Kaikilla ei ole myönteinen asenne kanssaihmisiään kohtaan. Se ei ole muutettavissa. Kannattaa vältellä määrättyjä ihmisiä. Vinkkinä haluaisin sanoa kaikille, että menkää kaltaistenne ihmisten kanssa naimisiin. Tulee pelkkiä ongelmia, jos kaksi täysin henkisesti erilaista ihmistä menee naimisiin. Toinen/toiset lapset ovat kokonaan eri planeetalta ja joku voi alkaa vihata toista pelkän erilaisuuden takia. Eikä täysin erilaisten ihmisten avioliitoista voi tulla onnellisia. Viittaan esim. omiin vanhempiini.

Ymmärrän hyvin, miksi kiusata itseään ja sitä toista? Eihän se yhteinen lapsuus kestä kuin reilu 10 vuotta elämässä eli aika lyhyt aika kuitenkin. Jos ei ole mitään yhteistä, jos ei edes pidä toisesta ihmisestä, niin miksi pitäisi olla yhteyksissä? Silloinhan sitä riitaa tulee, jos ei oikeastaan edes pidä ko. tyypistä ja yrittää väkisin olla tekemisissä. Parempi pysyä silloin kauempana ja säilyttää kaukaisen kohteliaat välit kuten ventovieraankin kohdalla tekisi. Jos ei pidä vaikkapa naapurista, siskosta tai muusta sukulaisesta niin voi moikata, mutta ei ole pakko muuten olla tekemisissä. Antaa heidän olla ja toivoa, että hekin jättävät rauhaan.

Tosin olen itse vähän jäävi sanomaan, kun ei ole sisaruksia eikä käytännössä muitakaan sukulaisia. Ystäviä on kyllä, heidät voi itse valita, sukulaisia taas ei voi. Monet tuntuvat ajattelevan, että sukulaisiin on pakko olla yhteyksissä ja kärsivät, jos suhde ei toimi.

Suurin osa ei ole tekemisissä eli serkut koetaan kuitenkin vähän kaukaisemmiksi sukulaisiksi kuten itsekin koen.

.

Ei yhteyksiä ole ollut vuosiin.Nyt kun 3 tätiä ja yksi serkku on kuollut olen saanut ilmoitukset tästä.

Tädin perintöasioissa olin yhteyksissä serkkuihin.

Äidin puoleisten serkkujen kanssa ollaan edelleen tekemisissä paljon, ollaan suht saman ikäisiä ja vietettiin paljon yhdessä aikaa lapsina. Isän puolelta serkut ovat huomattavasti vanhempia, olivat perheellisiä aikuisia jo silloin kun olin lapsi, joten yhteydenpito on jäänyt tosi vähäiseksi.

Ei ole yhtäkään serkkua.

Lapsena leikittiin serkkujen kanssa paljon kun tavattiin usein. Nyt kaikki asuvat kaukana toisistaan ja näemme häissä, hautajaisissa jne.

Olen läheinen useamman serkun kanssa edelleen.

Jos vain vapaaehtoinen yhteydenpito lasketaan, niin en ole. Näen vain jossain sukutilaisuuksissa kuten hautajaisissa niitä, jotka vielä ovat elossa.

Sat

Vierailija kirjoitti:

Lapsena leikittiin serkkujen kanssa paljon kun tavattiin usein. Nyt kaikki asuvat kaukana toisistaan ja näemme häissä, hautajaisissa jne.

Olen läheinen useamman serkun kanssa edelleen.

Tämä. Kun lapsena serkut on tuntenut, ei välimatka ja ajan kuluminen haittaa. Jutut jatkuu tavatessa. Sama historia myös auttaa. Isä Karjalan evakkoja, suurin osa serkuista käynyt rajan takana. Nyt kun itsekin olen jo 60+, menneisyys ja juuret kiinnostaa entistä enemmän. Liian myöhään, ei ole enää keltä kysyä.

Serkkukokous julkisissa tiloissa kerran vuodessa samana päivänä. Helppo tapa, ketään ei kutsuta, kenenkään ei tarvi järjestää.

Joskus venyy jopa 4-5 tuntiin. Eri aikaankin voi tulla, miten kellekin sopii. Hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena leikittiin serkkujen kanssa paljon kun tavattiin usein. Nyt kaikki asuvat kaukana toisistaan ja näemme häissä, hautajaisissa jne.

Olen läheinen useamman serkun kanssa edelleen.

Tämä. Kun lapsena serkut on tuntenut, ei välimatka ja ajan kuluminen haittaa. Jutut jatkuu tavatessa. Sama historia myös auttaa. Isä Karjalan evakkoja, suurin osa serkuista käynyt rajan takana. Nyt kun itsekin olen jo 60+, menneisyys ja juuret kiinnostaa entistä enemmän. Liian myöhään, ei ole enää keltä kysyä.

Serkkukokous julkisissa tiloissa kerran vuodessa samana päivänä. Helppo tapa, ketään ei kutsuta, kenenkään ei tarvi järjestää.

Joskus venyy jopa 4-5 tuntiin. Eri aikaankin voi tulla, miten kellekin sopii. Hauskaa.

Mikä julkinen tila se on missä järjestätte? Kerroin aiemmin serkkukokouksista. Niissä hankaluutena, että vuoro on kiertävä. Kun serkut perheineen tulevat, niin ei koko porukka edes mahdu meille, joten pitäisi vuokrata erikseen tila sitä varten. Ei olla siihen vielä ryhdytty, vaikka vuoro olisi ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtäkään serkkua.

Ei ole minunkaan lapsellani, kun me vanhemmat olemme ainoita lapsia. 

Lapsena leikin serkkujen kanssa, mutta aikuisena emme ole olleet enää tekemisissä.

Lapsena olimme paljonkin tekemisissä, mutta ei enää aikuisina, ei ole mitään yhteistä enää..

68,3 prosenttia ei pidä yhteyttä ja tulos alkaa olla edustava, kun vastauksia on yli sata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena leikittiin serkkujen kanssa paljon kun tavattiin usein. Nyt kaikki asuvat kaukana toisistaan ja näemme häissä, hautajaisissa jne.

Olen läheinen useamman serkun kanssa edelleen.

Tämä. Kun lapsena serkut on tuntenut, ei välimatka ja ajan kuluminen haittaa. Jutut jatkuu tavatessa. Sama historia myös auttaa. Isä Karjalan evakkoja, suurin osa serkuista käynyt rajan takana. Nyt kun itsekin olen jo 60+, menneisyys ja juuret kiinnostaa entistä enemmän. Liian myöhään, ei ole enää keltä kysyä.

Serkkukokous julkisissa tiloissa kerran vuodessa samana päivänä. Helppo tapa, ketään ei kutsuta, kenenkään ei tarvi järjestää.

Joskus venyy jopa 4-5 tuntiin. Eri aikaankin voi tulla, miten kellekin sopii. Hauskaa.

Mikä julkinen tila se on missä järjestätte? Kerroin aiemmin serkkukokouksista. Niissä hankaluutena, että vuoro on kiertävä. Kun serkut perheineen tulevat, niin ei koko porukka edes mahdu meille, joten pitäisi vuokrata erikseen tila sitä varten. Ei olla siihen vielä ryhdytty, vaikka vuoro olisi ollut. 

Iso huoltsikka keskeisellä paikalla suhteessa osallistujiin