Lue keskustelun säännöt.
Oletko tekemisissä serkkujesi kanssa?
17.02.2023 |
Pidän serkkujani aika kaukaisina sukulaisina enkä pidä heihin mitään yhteyttä. Joulukorttejakaan ei enää ole tullut läheteltyä. Entä sinä?
Kommentit (38)
Kyllä ja ei. Pari serkkua on, joiden kanssa olen tekemisissä, osa on vieraampia. Ja tuossakin vielä hauska sinänsä, että kummankin edellä mainitun serkun sisarusten kanssa en ole tekemistä. Näistä serkuista toinen on isän ja toinen äidin puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanikäinen serkku taas on päihdeongelmainen, joten ei ole pidetty yhteyttä sitten nuoruusvuosien. En tiedä edes hänen nykyistä sukunimeään, on vaihtunut tiuhaan kuten myös etunimi.
Mulla on isän puolelta yli 20 serkkua, joista vanhimmat ovat syntyneet 30 vuotta ennen mua. Osa asuu Ruotsissa, muut aivan toisella puolen Suomea. En pidä mitään yhteyttä, en tiedä miltä näyttävät, en muista nimiä.
Äidin puolelta on kaksi. Saman ikäinen ja 2 vuotta nuorempi. Parhaat ystäväni olleet lapsesta saakka, käytiin sama lukio ja toinen on lapseni kummi. Ovat mulle kuin sisaruksia.
Lapsena näin niitä joskus jossain häissä ja hautajaisissa. Kaikki asuimme aika kaukana toisistamme ja meillä on aika iso ikäerokin, eli emme ystävystyneet. Nykyään en tiedä niistä enää mitään, en ole nähnyt niitä vuosikymmeniin.
Kyllä olen joidenkin kanssa joskus tekemisissä. Minulla on fiksuja serkkuja. Ainoa sisarukseni ei kuulu elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samanikäinen serkku taas on päihdeongelmainen, joten ei ole pidetty yhteyttä sitten nuoruusvuosien. En tiedä edes hänen nykyistä sukunimeään, on vaihtunut tiuhaan kuten myös etunimi.
Tuo "taas" unohtui viestiini, kun siinä oli ensin lause, että vanhempi serkkuni on kuollut ja samanikäinen serkku taas on päihdeongelmainen...
Minulla ei ole oikein mitään sukulaisia olemassa (olen ainoa lapsi), mutta ei se minua haittaa. Sukulaisista voi olla aika paljon harmia, jos ovat päihdeongelmaisia tai muuten hankalia.
En edes tiedä, montako serkkua minulla on, eli emme olleet kaikkien kanssa läheisiä edes silloin kun olin lapsi. Kotoa muutettuani eli viimeisten 40 vuoden aikana olen vaihtanut yhden tekstiviestin yhden serkkuni kanssa hänen äitiinsä (kummitätiini) liittyen, siinä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen joidenkin kanssa joskus tekemisissä. Minulla on fiksuja serkkuja. Ainoa sisarukseni ei kuulu elämääni.
Miksi?
En valitettavasti ole. Suurin osa serkuista on aina asunut tosi kaukana ja ollut ihan eri ikäisiä kuin minä, siksi ei oikein ole muodostunut siteitä. Yhden serkun kanssa olin teininä läheisempi, mm. kirjoiteltiin ahkerasti toisillemme. Mutta ikäeroa oli meilläkin sen verran, että siinä aikuisuuden kynnyksellä se sitten jotenkin jäi. Mieheni sen sijaan pitää yhteyttä yhteen serkkuunsa melkein viikoittain ja pariin pikkuserkkuunkin melko ahkerasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä, montako serkkua minulla on, eli emme olleet kaikkien kanssa läheisiä edes silloin kun olin lapsi. Kotoa muutettuani eli viimeisten 40 vuoden aikana olen vaihtanut yhden tekstiviestin yhden serkkuni kanssa hänen äitiinsä (kummitätiini) liittyen, siinä kaikki.
Olivatko vanhempasi sisarukset huonoissa väleissä vai mistä tuo johtui?
Minä olin lapsena ja nuorena tekemisissä, mutta ei sitten enää vanhempana, kun emme itsenäisesti alkaneet yhteyttä pitämään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena näin niitä joskus jossain häissä ja hautajaisissa. Kaikki asuimme aika kaukana toisistamme ja meillä on aika iso ikäerokin, eli emme ystävystyneet. Nykyään en tiedä niistä enää mitään, en ole nähnyt niitä vuosikymmeniin.
Sama asia .Liian isot ikäerot oli.Olisivat voneet olla vanhempiani ja Kaikki ovat Kuoleet. Asuivat lisäksi kaukana Helsingistä lähes 300km pässä.Joten heidän lapset ovat minuakin vanhemat.Ei mitän sitetä heihin.Ei halua tavata.Ritä se mitä on elämässä ihmiset Helsinki/ Espoo.Kuin todella kaukana asuvat aikuiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole muuten kuin joissain sukujuhlissa näemme. Ei siihen mitään sen kummempaa liity ja ihan kivoja tyyppejä ovat, mutta ei vain koskaan olla tultu iästä ja asuinpaikasta johtuen niin läheisiksi, että yhteyttä pidettäisi.
Serkkuja liki 50, toisten serkkujen kanssa vuosittain serkkukokous. Toistenkin kanssa oli aiemmin. Osallistujia n.20%. Osan jälkikasvukin tulee joskus mukaan.
Muutaman serkun kanssa ollaan yhteyksissä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Serkkuja liki 50, toisten serkkujen kanssa vuosittain serkkukokous. Toistenkin kanssa oli aiemmin. Osallistujia n.20%. Osan jälkikasvukin tulee joskus mukaan.
Muutaman serkun kanssa ollaan yhteyksissä muutenkin.
Tällainen olisi ihanaa. Terveisin eräs, jonka suhteet serkkuihin ovat olemattomat välimatkojen ja ikäeron vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Serkkuja liki 50, toisten serkkujen kanssa vuosittain serkkukokous. Toistenkin kanssa oli aiemmin. Osallistujia n.20%. Osan jälkikasvukin tulee joskus mukaan.
Muutaman serkun kanssa ollaan yhteyksissä muutenkin.
Aika hurja määrä. Olen aloittaja, tein aloituksen siksi, kun täällä aika usein on aiheita, missä ilmenee, että sukulaisia on valtavasti ja heihin pidetään yhteyksiä. Kun taas itselläni ei ole kuin muutama sukulainen enkä pidä heihinkään mitään yhteyttä. Lähisukulaisia ei edes ole kuten ei ole miehellänikään eikä sitä myöden meidän lapsellakaan, kun on ainoa lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen joidenkin kanssa joskus tekemisissä. Minulla on fiksuja serkkuja. Ainoa sisarukseni ei kuulu elämääni.
Miksi?
Suhtautuu erittäin kylmästi. Tullut toiseen sukuunsa joka on henkisesti erittäin kylmää. Ei ole mitään molemminpuolista ymmärrystä, ollaan niin ufoja toisillemme. Totaalisesti eri planeetalta. Ei mitään henkistä samankaltaisuutta, paitsi itsestäni löytyy kyllä myös tarvittaessa kovuutta ja kyynisyyttä. Muuten ei pärjää. Olen toisen sukuni mustalammas.
Minä taas olen tullut toiseen sukuuni, tai ymmärrän heitä ja he minua. Ei tarvitse teeskennellä mitään eikä olla koko ajan varuillaan.
Todellista elämän tuhlaamista, jos on epäystävällinen asenne. Sille ei näytä olevan mitään tehtävissä, enkä enää edes yritä. Välttelen.
Tästä tuli aika pitkä sepustus, mutta asia on sellainen joka on tosi paljon ihmetyttänyt minua. Olen sitä mieltä, että kaikkien kanssa pärjää, jos ihmisillä on hyvä tahto toisiaan kohtaan. Kaikilla ei ole myönteinen asenne kanssaihmisiään kohtaan. Se ei ole muutettavissa. Kannattaa vältellä määrättyjä ihmisiä. Vinkkinä haluaisin sanoa kaikille, että menkää kaltaistenne ihmisten kanssa naimisiin. Tulee pelkkiä ongelmia, jos kaksi täysin henkisesti erilaista ihmistä menee naimisiin. Toinen/toiset lapset ovat kokonaan eri planeetalta ja joku voi alkaa vihata toista pelkän erilaisuuden takia. Eikä täysin erilaisten ihmisten avioliitoista voi tulla onnellisia. Viittaan esim. omiin vanhempiini.
En pidä kovinkaan usein . Jossain isoimmissa sukujuhlissa tulee heitä nähtyä .
Meillä on pieni suku, minulla on 9 elossa olevaa serkkua
Heistä kolmea tapaan säännöllisesti, loppuja epäsäännöllisesti ja harvoin ,mutta kaikkien seurassa on luontevaa olla ja aina löytyy juteltavaa ,vaikka edellisestä tapaamisesta olisi hyvinkin kauan.
Minulla on vain kaksi serkkua. Toisen kanssa on läheiset välit, mutta toista tapaan erittäin harvoin, yleensä kauppareissulla, jolloin nopeasti vaihdamme kuulumiset. Hän ei halua olla sukulaisten kanssa läheisissä väleissä. Näiden kahden lisäksi on laskujeni mukaan kahdeksan pikkuserkkua, joista neljä asuu Ruotsissa enkä ole tavannut heitä kertaakaan. Suomessa asuvista kaksi on kuollut muutaman viime vuoden aikana. Kahden jäljellä olevan kanssa olen tekemisissä, toisen kanssa erityisen paljon, ehkä jopa enemmän kuin serkkuni kanssa.
En enää teinivuosien jälkeen.