Lapsella on vaikeuksia viihtyä koulussa, ja meidät vanhemmat on kutsuttu palaveriin

Miksi ajattelet teidän olevan "syytettyjen penkillä"?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelet teidän olevan "syytettyjen penkillä"?

Se oli vähän hölmö ilmaisu, pahoittelut. 

Ajattelin kai, että emme ole saaneet lasta viihtymään siellä. Jos tästä ajatuksesta nyt kukaan saa koppia. Ap

No meillä vastaavaa tilannetta ratkottiin niin että myös kiusaaja oli mukana tapaamisessa. Kiusaamisesta ei saanut sanoa mitään. Koulu puhuu lasten riitelystä. Koulussa ei nähdä tuon hiljaisen kiusaamisen osuutta ollenkaan. En tiedä mitä tehdä.

Kysy opettajalta, mitä konkreettista hän on tehnyt tilanteen selvittämiseksi, ei siis mitään sellaista yleistä "tuetaan kaveritaitoja", vaan todellisia tekoja. Laita opettaja ja koulu keskiöön, ei oma lapsesi tai kiusaajat. Opettajalla kun ei ole vaitiolovelvollisuutta omista tekemisistään eli jos hän siihen vetoaa, niin sitten voi kysyä, onko vanhemmilla vastaava vaitiolovelvollisuus lapsensa asioista.

Valitettavasti asia tosiaan on niin, että opettaja ei saa kertoa sinulle siitä, mitä toimenpiteitä asian suhteen on muiden oppilaiden kanssa tehty.

Mutta älä ota tuota keskustelua kutsuna syytöstilaisuuteen vaan mahdollisuutena päästä keskustelemaan vaihtoehdoista, siitä miten asian suhteen voisi toimia. Ilman muuta voit tuoda esiin oman pettymyksesi siihen, miten asiat on hoidettu. Voit ehdottaa, mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä, mutta varaudu siihen, että koulun keinot on määritetty ylhäältä eikä niistä voi poiketa.

Olen todella pahoillani lapsesi tilanteesta, ap. Toivottavasti kiusaamiselle saataisiin loppu.

Vaikeuksia viihtyä koulussa - ja kyseessä kiusaaminen?

Vierailija kirjoitti:

No meillä vastaavaa tilannetta ratkottiin niin että myös kiusaaja oli mukana tapaamisessa. Kiusaamisesta ei saanut sanoa mitään. Koulu puhuu lasten riitelystä. Koulussa ei nähdä tuon hiljaisen kiusaamisen osuutta ollenkaan. En tiedä mitä tehdä.

Meillä oli sama, kiusaamisesta ei saanut puhua eikä kertoa vieraan lapsen tekemisistä, koska "kyse on toisen käden tiedosta ja lapsesi kokemuksesta, joka ei välttämättä ole totta". Niinpä käytin sanoja manipulointi, henkinen väkivalta, nipistely, törkeä kielenkäyttö, julma toiminta, riepottelu, rääkkääminen, sivuunjättäminen, vihapuhe, vihanpito, väkivaltaan yllyttäminen jne.

Ja joka kerta opettaja sanoi, että ei saa leimata.

Sen sijaan minun lapseni sai leimata hiljaiseksi, varovaiseksi, huumorintajuttomaksi, vailla leikkimieltä olevaksi, luuseriksi, hikariksi jne. Opettajan mielestä nuo luonnehdinnat kertoivat vain siitä, että lapseni on erilainen ja hänen tulee muuttua.

Kun tilanne on jatkunut kerran jo pitkään eikä sille ole koukussa saatu mitään tehtyä, niin itse ottaisin asianajajan mukaan keskusteluun. Sanoisin suoraan, että koulun aikuiset ovat vastuussa siitä, että kaikki lapset kokevat koulussa olevan turvallisen ilmapiirin ja että kaikki viihtyy koulussa. Ja jos nyt ei esitetä selkeitä ratkaisuja, niin asianajaja lähtee viemään asiaa eteenpäin teidän lapsenne hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeuksia viihtyä koulussa - ja kyseessä kiusaaminen?

Kyllä, näin wilma-viestissä lukee. Sanaa "kiusaaminen" ei ole käyttänyt kukaan muu, kuin me. Puhelimessa on puhuttu opettajan ja kuraattorin kanssa, ja tilannetta on koulun puolelta kuvailtu juurikin kaveritaitoina ja yhteistyötaitoina. Kun oppilas sanoo välitunnilla kahden kesken toiselle, että "sä osaa mitään ja susta ei tuu ikinä mitään" niin se on sitä että sillä sanojalla on kaveritaitojen kanssa vähän opettelemista vielä. Kun toinen sanoo kolmannen lapsen välityksellä, että "voidaan olla kavereita jos pyydät multa anteeksi" ja lapseni ei reagoi tähän pyytämällä anteeksi, omalla lapsellani on ongelmia "tunteiden käsittelyn kanssa".

Lapseni on varmasti täynnä vihaa ja pettymystä sekä meitä vanhempia että koulun aikuisia kohtaan siinä, että meistä kukaan ei ole saanut tilannetta loppumaan. Hän varmasti kokee, että hän on tehnyt jotain itse väärin. Hän on kertonut, että kokee olevansa kaikkia huonompi. Hän jännittää suoriutumista muiden edessä. 

Ja tähän kaikkeen meidän pitäisi kotona ilmeisesti keksiä ratkaisu. Samaan aikaan lapseni näkee, miten kiusaajilla on kivaa yhdessä, ja miten heillä on myös muita kavereita. Aloin tässä kirjoittaessa itkeä, anteeksi jos teksti on sekavaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikeuksia viihtyä koulussa - ja kyseessä kiusaaminen?

Niin, eipä tuota ihmettele jos on vaikeuksia viihtyä koulussa. Ei olisi työpaikallakaan mitenkään mukavat oltavat jos joku/jotkut kiusaisivat. Se olisi työsuojeluasia. Koulussa mitätöidään jo sanaan riitely tälläiset tapahtumat.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti asia tosiaan on niin, että opettaja ei saa kertoa sinulle siitä, mitä toimenpiteitä asian suhteen on muiden oppilaiden kanssa tehty.

Mutta älä ota tuota keskustelua kutsuna syytöstilaisuuteen vaan mahdollisuutena päästä keskustelemaan vaihtoehdoista, siitä miten asian suhteen voisi toimia. Ilman muuta voit tuoda esiin oman pettymyksesi siihen, miten asiat on hoidettu. Voit ehdottaa, mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä, mutta varaudu siihen, että koulun keinot on määritetty ylhäältä eikä niistä voi poiketa.

Olen todella pahoillani lapsesi tilanteesta, ap. Toivottavasti kiusaamiselle saataisiin loppu.

Kiitos vastauksestasi. En itse ymmärrä, miksi ei voida kertoa mitä toimia on tehty, sillä se varmasti helpottaisi oman lapseni tunnetta siitä, että häntä ei uskota ja että hänestä ei välitetä. Minä en tiedä mitä ehdottaa, sillä en tunne koulumaailman lainalaisuuksia hyvin (toki voisin ennen palaveria lukea vaikka ihan lakia asian suhteen). Ap

Jep, aika usein kiusattujen kotioloista lähdetään tekemään jotain selvitystä, kun kiusatun käytös muuttuu apeaksi.

Kiusaamista vähätellään, ja se muuttuu salaa opettajilta isommaksi.

Tästä ei ole kokemusta koulusta, mutta varhaiskasvatuksesta on.

Lastentarhanopen mielestä, kaikki vika oli kotioloissa. Vaikka esimerkiksi kerran kaksi vuotta isompi poika tönäisi lapsen kumoon päikyn pihalla, niin että nenä aukes ja verta tuli. Tämä lastentarhanopettaja ei puuttunut mitenkään, vaikka oli vieressä ja näki tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä vastaavaa tilannetta ratkottiin niin että myös kiusaaja oli mukana tapaamisessa. Kiusaamisesta ei saanut sanoa mitään. Koulu puhuu lasten riitelystä. Koulussa ei nähdä tuon hiljaisen kiusaamisen osuutta ollenkaan. En tiedä mitä tehdä.

Meillä oli sama, kiusaamisesta ei saanut puhua eikä kertoa vieraan lapsen tekemisistä, koska "kyse on toisen käden tiedosta ja lapsesi kokemuksesta, joka ei välttämättä ole totta". Niinpä käytin sanoja manipulointi, henkinen väkivalta, nipistely, törkeä kielenkäyttö, julma toiminta, riepottelu, rääkkääminen, sivuunjättäminen, vihapuhe, vihanpito, väkivaltaan yllyttäminen jne.

Ja joka kerta opettaja sanoi, että ei saa leimata.

Sen sijaan minun lapseni sai leimata hiljaiseksi, varovaiseksi, huumorintajuttomaksi, vailla leikkimieltä olevaksi, luuseriksi, hikariksi jne. Opettajan mielestä nuo luonnehdinnat kertoivat vain siitä, että lapseni on erilainen ja hänen tulee muuttua.

Voi ei! Olen todella pahoillani lapsesi ja teidän koko perheen puolesta! Onko tilanne teidän osalta vielä käynnissä, vai laukesiko se esimerkiksi siirtyämällä yläkouluun? 

Olen täällä linjoilla, jos haluat räntätä tunteistasi. Annan vertaistukea <3 Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun tilanne on jatkunut kerran jo pitkään eikä sille ole koukussa saatu mitään tehtyä, niin itse ottaisin asianajajan mukaan keskusteluun. Sanoisin suoraan, että koulun aikuiset ovat vastuussa siitä, että kaikki lapset kokevat koulussa olevan turvallisen ilmapiirin ja että kaikki viihtyy koulussa. Ja jos nyt ei esitetä selkeitä ratkaisuja, niin asianajaja lähtee viemään asiaa eteenpäin teidän lapsenne hyväksi.

Valitettavasti meille ei ole taloudellisesti mahdollista palkata asianajajaa. Enkä ole ihan varma, mitä hänen läsnäolonsa loppujen lopuksi edes auttaisi? Ap

Tuttavaperheessä oli hyvin samankaltaista, hyvin koulussa pärjäävä lapsi, mutta jätettiin täysin luokassa ja wa-ryhmissä kaveripiirin ulkopuolelle. Ei vastattu mitään kun tämä yritti jutella jne. (en tähän nyt kaikkea luettele.)

Niinpä vaihtoivat koulua. Kaikki muuttui parempaan. Nyt on kavereita. 

Ja ihan sama vaikka kymmenen sanoo tähän että kiusaajien täytyisi vaihtaa, no, kuka luulee että etenkään kun kiusaminen on tällä tasolla - jätetään ulkopuolelle - että kiusaajien vanhemmat laittaisi omansa vaihtamaan koulua? Ei tule tapahtumaan.

Se oli ehdottomasti paras ratkaisu, että kiusattu vaihtoi, ja heti seuraavana syksynä. 

Ap, voi kuulostaa radikaalilta, mutta jos ei ala selkiämään - nyt keväällä kun aloitatte prosessin niin syksyllä on mahdollista olla toisessa koulussa. 

Kannattaa olla avoimin mielin siellä kohtaamsisessa ja ottaa sekin mahdollisuus huomioon, että omalla lapsella voi olla jotain puutteita kommunikaatiotaidoissa.

Ei kouluun mennä viihtymään. Eikä hankkimaan kavereita. Kun tämän tajuaa, loppu on helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tilanne on jatkunut kerran jo pitkään eikä sille ole koukussa saatu mitään tehtyä, niin itse ottaisin asianajajan mukaan keskusteluun. Sanoisin suoraan, että koulun aikuiset ovat vastuussa siitä, että kaikki lapset kokevat koulussa olevan turvallisen ilmapiirin ja että kaikki viihtyy koulussa. Ja jos nyt ei esitetä selkeitä ratkaisuja, niin asianajaja lähtee viemään asiaa eteenpäin teidän lapsenne hyväksi.

Valitettavasti meille ei ole taloudellisesti mahdollista palkata asianajajaa. Enkä ole ihan varma, mitä hänen läsnäolonsa loppujen lopuksi edes auttaisi? Ap

Hän tarkkailee tilannetta, tekee muistiinpanot tilaisuudesta ja voi käyttää opettajan sanomisia häntä vastaan oikeudessa, jos sinne päädytte.

Siis kuulostaa aivan törkeältä. Ei ihmekään, että kiusaamista ei saada kouluissa loppumaan, kun siitä ei saa edes puhua. On vaan riitelyä ja kiusaajan oikeudet aina suuremmat kuin uhrin. Koulun alamäki tulee jatkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kouluun mennä viihtymään. Eikä hankkimaan kavereita. Kun tämän tajuaa, loppu on helppoa.

Väärin. Merkittävä osuus lähikoulun käymisessä sanotaannolevan juuri sosiaalistamisessa. Eli siinä, että saa kavereita ja viihtyy.