Usein puhutaan siitä kuinka terveydenhuoltoon ei pääse tai että hoitoa ei saa riittävästi. Onko kokemusta siitä, että hoitoja tarjottaisiin jopa turhaan tai liian herkästi?
Onko kokemusta siitä että kävisi toisin päin niin, että terveydenhuollossa pyritään hoitamaan viimeiseen saakka ja yhä uusilla hoidolla vaivoja ja sairauksia, jotka eivät vaivaa tai ole parantuneet?
Kommentit (23)
Kyllähän ylihoitoa tehdään ihan hirvittävästi.
Yksi esimerkki ylihoitamisesta on ylähengitystieinfektiot, niiden turhaa tutkimista ja turhaa hoitamista antibiooteilla tehdään paljon.
Kuvantamistutkimuksia tehdään tutkitusti hyvin paljon turhaan.
Vanhojen miesten (yli80-v) eturauhassyövän seulonta, tutkiminen ja hoito erilaisilla toimenpiteillä on usein ylihoitoa. Usein eturauhassyöpä ei vaikuta elämän pituuteen tai elämänlaatuun.
Vanhojen ihmisten ylihoitaminen ja tutkiminen on tavallista. Ei uskalleta tehdä hoidon rajauksia ajoissa, hoitolinjat saattavat olla aivan liian pitkään aktiivisia, pitäisi uskaltaa siirtyä oikeaan aikaan oireenmukaiseen hoitoon. Hyvinkin vanhoilta ja huonokuntoisia vanhuksia rasitetaan raskailla tutkimuksilla jonka lopputulemana on se, ettei vanhus edes kestäisi hoitoja. Tai vanhus ei halua hoitoa.
Olen nähnyt hauraita 90-vuotiaita syöpäpotilaita joita hoidetaan solunsalpaajilla niin loppuun asti että ne lääkkeiden aiheuttamat haitat tekevät loppuelämästä silkkaa kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ylihoitoa tehdään ihan hirvittävästi.
Yksi esimerkki ylihoitamisesta on ylähengitystieinfektiot, niiden turhaa tutkimista ja turhaa hoitamista antibiooteilla tehdään paljon.
Kuvantamistutkimuksia tehdään tutkitusti hyvin paljon turhaan.
Vanhojen miesten (yli80-v) eturauhassyövän seulonta, tutkiminen ja hoito erilaisilla toimenpiteillä on usein ylihoitoa. Usein eturauhassyöpä ei vaikuta elämän pituuteen tai elämänlaatuun.
Vanhojen ihmisten ylihoitaminen ja tutkiminen on tavallista. Ei uskalleta tehdä hoidon rajauksia ajoissa, hoitolinjat saattavat olla aivan liian pitkään aktiivisia, pitäisi uskaltaa siirtyä oikeaan aikaan oireenmukaiseen hoitoon. Hyvinkin vanhoilta ja huonokuntoisia vanhuksia rasitetaan raskailla tutkimuksilla jonka lopputulemana on se, ettei vanhus edes kestäisi hoitoja. Tai vanhus ei halua hoitoa.
Olen nähnyt hauraita 90-vuotiaita syöpäpotilaita joita hoidetaan solunsalpaajilla niin loppuun asti että ne lääkkeiden aiheuttamat haitat tekevät loppuelämästä silkkaa kärsimystä.
Kenen pitäisi vanhojen potilaiden kohdalla ottaa puheeksi se että mitä kannattaa vielä hoitaa ja mikä tuo elämänlaatua ja mitä potilas itse toivoo? Tai jos potilaan, lääkärin ja omaisen mielipiteet ovat eriäviä?
No ei kyllä varsinaisia unilääkkeitä saa noin todellakaan, ellei ole joku ihan spesiaalitapaus.