Usein puhutaan siitä kuinka terveydenhuoltoon ei pääse tai että hoitoa ei saa riittävästi. Onko kokemusta siitä, että hoitoja tarjottaisiin jopa turhaan tai liian herkästi?

Yllättävän usein ajan on saanut samalle päivälle vaikka voisi odottaa useammankin päivän hoitoon pääsyä.

Hah. Taitaa tulla av:n historian lyhyin terveydenhuoltoa koskeva ketju 🤣

Äitiäni seuranneena olen pannut merkille että juoksutetaan turhaan; seurantoja voisi hoitaa puhelimitse, vastaanotolla lääkäri tuskin vilkaisee porukasta. Kahden viikon välein on joutunut käymään verikokeissa, näytteet kahteen eri paikkaan. Parempi yhteys eri toimijoiden välillä niin näytteet voisi ottaa yhdellä kertaa.

Lahdessa ainakin oli säännöllinen diabeteksen seuranta joka loppui kun tuli Harjun terveys. En ole nähnyt diabeteslääkäriä moneen vuoteen. Aikaisemmin oli säännöllinen seuranta pari kertaa vuodessa johon kuuluivat verikokeet ja hoitajan/lääkärin vastaanotto.

Omien kokemusten pohjalta ja vähän ystävienkin hoitoja seuranneena, sanoisin, että pitkäaikaissairaat saattavat helposti joutua jopa melkein kyttäämisen kohteeksi. Esimerkiksi lääkehoidon toteutumista seurataan jatkuvilla labroilla. Verenpaineiden seurannassa ei sentään tarvitse käydä hoitajalla, riittää, että ilmoittaa kotimittauksien tuloksista. Ja tämä siis seurausta siitä, ettei lääkärin määräämä lääke saanut oireita kuriin ja epäilyshän oli heti, ettei asiakas ota lääkkeitään. No lääkkeet eivät vain olleet minulle sopivat.

On. Aiheuttaa hankaluuksia niin, että kontrollin tekijä ei suostu tarttumaan itseä hankaloittaviin oireisiin vaan haluaa jutella ihan muusta. Tai laittaa samoja vanhoja lääkkeitä uudelleen ja uudelleen. Kun kyseenalaistaa nykyisen, ei saa vastakaikua muuten kuin niin, että pitäisi mennä jo kokeilluilla kerta toisensa perään eikä vaihtoehtoja saa. Vaikka oireeseen olisi kuinka monta muuta lääkettä, mitään selitystä ei saa tai jos saa, se on pelkkä periaate.

Joskus lääkityksen ehtona on juuri tämä kontrolli, jossa on juteltava ja ikään kuin näön vuoksi puhuttava mahdollisimman lyhyesti lääkityksestä ja oireesta, johon se on määrätty.

Sitä tahtoisi antaa osan ajoista sellaisille, joilla voisi olla suurempi tarve. Mutta toisaalta ei halua itselleen hoitokielteisyyden leimaa ja turhaa hankaluutta sen suhteen, että voisi vielä saada työkyvyn kokonaan takaisin. Motivoiminen muutokseen on hankalaa, kun ei itse parempaan pysty kuin mitä jo tekee ja lääkäri tykkää vetää lonkkaa nojaillen taaksepäin tuolissaan.

Olen 1.tyypin diabeetikko. Hoitotasapaino on hyvä, enkä koe että minulla olisi mitään tarvetta muuhun kuin labrakokeisiin, lääkärikäyntiin ja silmänpohjakuvaukseen kerran vuodessa.

Silti minulle varataan hoitajakäyntejä, jotka joudun sitten perumaan selittäen jälleen kerran etten tarvitse niitä, ja nyt viimeksi kun sanoin etten syö asmupalaa, niin väkisin yritettiin saada minua menemään ravitsemusterapeutille.

Ymmärtäisin tämän, jos olisin lapsi tai hoiyotasapainoni olisi huono, mutta kun olen hyvässä hoitotasapainossa oleva aikuinen.

Kyllä. Tällaiselle ylipainoiselle lihaa syövälle heteromiehelle ollaan koko ajan tuputtamassa verenpainelääkkeitä ja niihin liittyvää seurantaa ja toinen on sitten verensokerin seuranta ja diabeteksellä pelottelu ja kyttääminen. Muuta hoitoa saakin sitten oikein anelemalla anella ja diagnosoida itse.

Eli sellaiset helpot sairaudet joihin löytyy lääkkeitä ja jotka ovat raja-alueilla tulkinnanvaraisia niin niitä ollaan kyllä hoitamassa innolla pois. Mutta annas olla jos pitäisi saada monimutkaisempia tutkimuksia niin julkisella puolella ainakin alkaa köhiminen ja turhista tutkimuksista (=rahasta) puhuminen.

Lähes 100v mummolla melanooma nenässä ja meinaavat vielä leikata. Äly hoi!

Masennusta ne ehdottaa kaikkeen ja ssri:tä sataisi taivaalta.

Vierailija kirjoitti:

Lähes 100v mummolla melanooma nenässä ja meinaavat vielä leikata. Äly hoi!

Ne leikkasi 95v mummoni kuolioon menneitä jäseniä pois aikoinaan ja mummo sitten totesi yhdessä vaiheessa, että tässä ei ole kohta enää mitään arkkuun laitettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tällaiselle ylipainoiselle lihaa syövälle heteromiehelle ollaan koko ajan tuputtamassa verenpainelääkkeitä ja niihin liittyvää seurantaa ja toinen on sitten verensokerin seuranta ja diabeteksellä pelottelu ja kyttääminen. Muuta hoitoa saakin sitten oikein anelemalla anella ja diagnosoida itse.

Eli sellaiset helpot sairaudet joihin löytyy lääkkeitä ja jotka ovat raja-alueilla tulkinnanvaraisia niin niitä ollaan kyllä hoitamassa innolla pois. Mutta annas olla jos pitäisi saada monimutkaisempia tutkimuksia niin julkisella puolella ainakin alkaa köhiminen ja turhista tutkimuksista (=rahasta) puhuminen.

Huomattu on. Mutta koska olen nainen niin ehdotellaan että on päässä vikaa ja haluanko kenties käydä juttelemassa asioista.

Olen päässyt nopeastikin hoitoon, kun on tarvetta ollut. Tosin en tarvitse terveydenhoitopalveluja kuin keskimäärin pari kertaa vuodessa. Ainoa heikkous on saada hammaslääkärille aikaa tarkastusta varten.

No simppeliähän se on. Jos varataan aikoja älä mene. Muista perua, ettei tule turhia sakkomaksuja. Tuokin naurettavaa. Joku tilaa ajan ilman sopimista, et mene ja tulee sakkomaksu. Eihän ketään voi pakottaa lääkäriin eikä mihimkään muuhunkaan vastaanottoihin tai jutteluihin Tuskin kotiin väkisinkään murtautuvat. Älä mene, et ole hoidossa.

Pakkohoitoon onkin sitten jo omat kriteerit eli seinähullu joka ei pysty ollenkaan normaaliin elämään. Ps. se on sitten vähön rankempia juttuja kun se että ei käy töissä, ei lenkkeile.

Vierailija kirjoitti:

Lahdessa ainakin oli säännöllinen diabeteksen seuranta joka loppui kun tuli Harjun terveys. En ole nähnyt diabeteslääkäriä moneen vuoteen. Aikaisemmin oli säännöllinen seuranta pari kertaa vuodessa johon kuuluivat verikokeet ja hoitajan/lääkärin vastaanotto.

Toisaalta saat koska tahansa lääkäriä näkemättä uni- tai masennuslääkereseptin Harjun terveydestä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tällaiselle ylipainoiselle lihaa syövälle heteromiehelle ollaan koko ajan tuputtamassa verenpainelääkkeitä ja niihin liittyvää seurantaa ja toinen on sitten verensokerin seuranta ja diabeteksellä pelottelu ja kyttääminen. Muuta hoitoa saakin sitten oikein anelemalla anella ja diagnosoida itse.

Eli sellaiset helpot sairaudet joihin löytyy lääkkeitä ja jotka ovat raja-alueilla tulkinnanvaraisia niin niitä ollaan kyllä hoitamassa innolla pois. Mutta annas olla jos pitäisi saada monimutkaisempia tutkimuksia niin julkisella puolella ainakin alkaa köhiminen ja turhista tutkimuksista (=rahasta) puhuminen.

Mun isällä sama, verenpaine 116/78 ja silti selitetään, että verenpainelääkitys olisi tarpeen. Sen sijaan millään eivät tutki olkapään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tällaiselle ylipainoiselle lihaa syövälle heteromiehelle ollaan koko ajan tuputtamassa verenpainelääkkeitä ja niihin liittyvää seurantaa ja toinen on sitten verensokerin seuranta ja diabeteksellä pelottelu ja kyttääminen. Muuta hoitoa saakin sitten oikein anelemalla anella ja diagnosoida itse.

Eli sellaiset helpot sairaudet joihin löytyy lääkkeitä ja jotka ovat raja-alueilla tulkinnanvaraisia niin niitä ollaan kyllä hoitamassa innolla pois. Mutta annas olla jos pitäisi saada monimutkaisempia tutkimuksia niin julkisella puolella ainakin alkaa köhiminen ja turhista tutkimuksista (=rahasta) puhuminen.

Huomattu on. Mutta koska olen nainen niin ehdotellaan että on päässä vikaa ja haluanko kenties käydä juttelemassa asioista.

Tuo haluatko jutella herran jestas. Potäis tokasta. En kuules halua, mutta jos haluat antaa jotain, niin anna rahaa kiitos. Se lämmittää. Kalliit juttelu vastaanottoajat voi säästää niille, jotka sitä haluavat.Nuo ovat niitä, jotka haluavat tarjota "jutteluaikaa" vaikka menet pää veressä vastaanotolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahdessa ainakin oli säännöllinen diabeteksen seuranta joka loppui kun tuli Harjun terveys. En ole nähnyt diabeteslääkäriä moneen vuoteen. Aikaisemmin oli säännöllinen seuranta pari kertaa vuodessa johon kuuluivat verikokeet ja hoitajan/lääkärin vastaanotto.

Toisaalta saat koska tahansa lääkäriä näkemättä uni- tai masennuslääkereseptin Harjun terveydestä.

Tämähän on käytäntö monessakin paikassa, jos on käytössä psykiatrinen sairaanhoitaja ja on tarve aloittaa lääkehoito viivyttelemättä. Sairaanhoitaja pitää vastaanoton, teettää mittarit, haastattelee potilaan, kirjoittaa käyntitekstin ja konsultoi lääkäriä lääkityksen aloittamisesta. Lääkkeen aloituksen seuranta on sairaanhoitajan vastaanotolla tai puhelimitse. Lääkärille pääsee sitten kun on seuraava vapaa lääkäriaika, ja se voi olla vasta kuukauden kuluttua. 

Onhan noita joitain ollut vuosien varrella. Yhdellä lapsella jäi imukupista syntymässä kuhmu päähän, ensin ihan pehmeä mutta siinä oli joku mineralisoitumisilmiö ja se muuttui kovaksi kuhmuksi, minkä lääkärikin totesi ihan harmittomaksi. Neuvolasta kuitenkin haluttiin varmuuden vuoksi vielä lähettää tutkimuksiin, ettei vain ole pääkallossa se muhkura, vaikka oli ihan hyvin selvillä, mistä kuhmu tuli. Toisen lapsen kanssa on juostu lastenpsykiatrialla tutkimuksissa (silloin ei vielä puhuttu kamalasta ruuhkasta lastenpsykiatrian puolelle, ehkä nykyään meno eri) ilman selkeää tietoa, mistä alunperin oli huoli ja miksi laitettiin lähete, saati että olisi jotain hyödyllistä selvitetty. Lapsi sai muuten aikuisikään ehdittyään nepsydiagnoosin, jota lapsena jo epäilimme mutta siellä lastenpsykiatrialla aikoinaan vain todettiin, että on vähän piirteitä, muttei diagnoosiin asti.

Mulla on kokemusta siitä että suostutaan hoitamaan ainoastaan oireita jos niitäkään vaikka oma vaivani on ihan parannettavissa oleva.

15 vuotta olen sen vuoksi kärsinyt ja melkein jopa kuollutkin. Vaatii leikkaushoitoa, mutta edes jonoon en ole päässyt.

Voihan sitä päteä kuinka kallista ja riskaabelia se leikkaushoitokin on mutta luulen että tähän mennessä hoitoni on maksanut triplasti enemmän ja henkeni riskeerattu senkin edestä.