Kuinka paljon tuet aikuista lastasi?

Valitettavasti taloudellisesti en pysty auttamaan. Vähävaraisen yksinhuoltajan lapsena joutui ottamaan jo lukioon opintolainaa, ja muutenkin elättämään itsensä 18 vuotiaasta alkaen. Syyllisyyttä siitä koen, mutta ei ollut muutakaan vaihtoehtoa.

Kotiin saa tulla, kertoa jos jotain ongelmaa. On puhuttu paljon monista asioista. Eli tuen milloin vain pystyn tai pyydetään. Omillaan menevät, töitä tehty kun koulut loppui. Onnea nuorten aikuisten elämään ja nuorille, kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin aikuisen lapsen suulla sanon etten pyydä mitään, koska aina pyyntöihin suostuttiin niin pitkin hampain. Taloudellista apua en ole koskaan pyytänyt sen jälkeen kun parikymppisenä pyysin äitiäni ostamaan mulle kermapurkin. Aina muistettiin mainita miten olen taloudellinen taakka heille, vaikka asuin omillani enkä tuota kermapurkkia lukuunottamatta ollut pyytänyt mitään. Sisarukselleni sen sijaan syydettiin rahaa ja vietiin kauppakasseja.

Lisään vielä että tämä kermapurkkiepisodi tapahtui kaupassa, jossa olimme molemmat ostoksilla. Sain kaupassa paniikkikohtauksen ja ostosreissu oli minun osaltani jätettävä siihen. Tuon kerman tarvitsin välttämättä, muut ostokset sai jäädä. Ja äiti valitti kun joutui maksumieheksi ja lupasi ettei koskaan enää lähde kanssani kauppaan. Tämä veisu kaupassa, en tiedä kuuliko kukaan. Ja toki maksoin tämän kermatötsän jälkeenpäin. 

Äitinäsi olisin jättänyt sen kermapurkin kauppaan ja olisit voinut kohtauksen jälkeen parin päivän kuluttua mennä kerman ostamaan. Kesken kohtauksen kun ei laiteta ruokaa tai leivota, silloin ollaan sairaita. En keksi yhtäkään syytä sille, miksi äitisi piti jotain sillä hetkellä aika lailla tarpeetonta ostaa.

Niin no tällaisen tyypin on sitten vanhana turha odottaa lapsiltaan apua. Tosin eihän sinulla mitään perhettä lapsuudenperhettä lukuunottamatta olekaan.

Rahallisesti tuen eläkkeellä olevaa äitiäni noin 200€ kuussa ja päivittäin joudun kuuntelemaan hänen murheitaan.

Alkaa pikkuhiljaa mennä hermot :(

Vielä ei ole ihan aikuinen, mutta en näe että miksi henkinen tukeni muuttuisi tai katoaisi koskaan minnekään. Hän on aina lapseni ja koen saavani siitä itsellenikin, jos voin auttaa häntä.

Taloudellisestikin olen valmis tukemaan, mikäli tilanne sellaista vaatii. Toki parhaani mukaan kannustan ja opastan itsenäiseen elämään, mutta kaikille voi joskus tulla tiukkoja paikkoja.

Lapset saavat 130 e joka kk. Ovat saaneet sen vuosia.

Ei tarvi maksaa niin paljon perintöveroa tulevaisuudessa.

Maksetaan esim kaikki, jos lähdetään yhdessä matkalle

1000-2000 eurolla kk tuen. Ei minun lapsella ole vaikeaa paitsi että on työtön. Työtä ei saa helposti joten olen auttanut kyllä ettei lapseni joudu hunningolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin aikuisen lapsen suulla sanon etten pyydä mitään, koska aina pyyntöihin suostuttiin niin pitkin hampain. Taloudellista apua en ole koskaan pyytänyt sen jälkeen kun parikymppisenä pyysin äitiäni ostamaan mulle kermapurkin. Aina muistettiin mainita miten olen taloudellinen taakka heille, vaikka asuin omillani enkä tuota kermapurkkia lukuunottamatta ollut pyytänyt mitään. Sisarukselleni sen sijaan syydettiin rahaa ja vietiin kauppakasseja.

Lisään vielä että tämä kermapurkkiepisodi tapahtui kaupassa, jossa olimme molemmat ostoksilla. Sain kaupassa paniikkikohtauksen ja ostosreissu oli minun osaltani jätettävä siihen. Tuon kerman tarvitsin välttämättä, muut ostokset sai jäädä. Ja äiti valitti kun joutui maksumieheksi ja lupasi ettei koskaan enää lähde kanssani kauppaan. Tämä veisu kaupassa, en tiedä kuuliko kukaan. Ja toki maksoin tämän kermatötsän jälkeenpäin. 

Äitinäsi olisin jättänyt sen kermapurkin kauppaan ja olisit voinut kohtauksen jälkeen parin päivän kuluttua mennä kerman ostamaan. Kesken kohtauksen kun ei laiteta ruokaa tai leivota, silloin ollaan sairaita. En keksi yhtäkään syytä sille, miksi äitisi piti jotain sillä hetkellä aika lailla tarpeetonta ostaa.

Tuo kermapurkki oli vain esimerkki, älä takerru siihen.

Yhdelle lahjoitin asunnon, toinen saa asua omistamassani asunnossa.

Yhdelle laitan toisinaan rahaa tilille tai maksan esim. puolet isommasta ostoksesta kuten uusi Mac tietokone.

Heillehän minun omaisuuteni menee kumminkin, sama se vaikka jakelen auliisti jo eläessäni.

Äiti66 kirjoitti:

1000-2000 eurolla kk tuen. Ei minun lapsella ole vaikeaa paitsi että on työtön. Työtä ei saa helposti joten olen auttanut kyllä ettei lapseni joudu hunningolle.

Provohan tämä, mutta jos olisi totta, näin äiti varmistaa, että lapsi pysyy mieluusti "työttömänä". Mikä motivoisi häntä töihin, ei mikään!

Ei ole asiaa missä en auttaisi/tukisi, jos niikseen olisi, ja tietävät sen.

21v muutti omilleen ollessaan 19v ja yliopisto oli alkamassa, maksamme osan vuokrasta ja isommat kuluerät on sovittu, että hoidamme, mutta niitä ei ole oikeastaan ollut. Muuttaessaan ostimme yhdessä "kaiken" hänen asuntoonsa, isommat ja pienemmät tarpeet.

Hänen ei ole tarvinnut opintolainaa nostaa, saa keskittyä olennaiseen eli opiskeluun sen sijaan, että miettisi mistä rahat seuraavaan laskuun tai leivänpäälliseen. Maksamme myös YTHS:n laskut ja jos olisi tarvetta vaikkapa erik.lääkärikäynneille.

Hän ei oikeastaan koskaan pyydä mitään, on hyvin vaatimaton ja aina katsoisi/katsoo kaikesta "halvimman mahdollisen vaihtoehdon".

Lisäksi kustannamme hänelle säännöllisesti ruokakaupan tilauksen kotiovelle, itselläni tuppaa se yleensä lähtemään hieman lapasesta, koska kerään sinne kaikenlaista "kivaa" piristystä laaturuoka-aineksien lisäksi.

Nuorempi, 19v, asuu vielä kotona, hälle sama tuki, kun kotoa lähtee, mutta toisaalta hän on todnäk töissä käyvä ihminen silloin eli se voi hieman vaikuttaa asioihin, mutta muutossa ne tarpeelliset jutut hällekin ja muutenkin tietysti tukena ollaan.

Itse en saanut markan markkaa aikanaan, en ikinä mitään tukea, en henkistä enkä taloudellista ja muutin kotoa 17v iässä, äiti oli siitä vain onnellinen. Maksoin vuokraakin jo 15v ikäisenä, kun sain kesätöistäni palkkaa. Ja haukut siitä kun ostin samalla rahalla itselleni peräti 2 merkkifarkut (Levi's), elämäni ensimmäiset.

En ikinä, kuuna päivänä olisi voinut toimia, enkä toimi, omien lasteni kanssa samoin.

.

Nosto.

Kakarat ovat siitä päivästä asti omillaan, kun 18 täyttävät. Turha on tulla rahaa tai muuta apua sen jälkeen kerjäämään.

Vierailija kirjoitti:

Kakarat ovat siitä päivästä asti omillaan, kun 18 täyttävät. Turha on tulla rahaa tai muuta apua sen jälkeen kerjäämään.

Typerä Provo.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole asiaa missä en auttaisi/tukisi, jos niikseen olisi, ja tietävät sen.

21v muutti omilleen ollessaan 19v ja yliopisto oli alkamassa, maksamme osan vuokrasta ja isommat kuluerät on sovittu, että hoidamme, mutta niitä ei ole oikeastaan ollut. Muuttaessaan ostimme yhdessä "kaiken" hänen asuntoonsa, isommat ja pienemmät tarpeet.

Hänen ei ole tarvinnut opintolainaa nostaa, saa keskittyä olennaiseen eli opiskeluun sen sijaan, että miettisi mistä rahat seuraavaan laskuun tai leivänpäälliseen. Maksamme myös YTHS:n laskut ja jos olisi tarvetta vaikkapa erik.lääkärikäynneille.

Hän ei oikeastaan koskaan pyydä mitään, on hyvin vaatimaton ja aina katsoisi/katsoo kaikesta "halvimman mahdollisen vaihtoehdon".

Lisäksi kustannamme hänelle säännöllisesti ruokakaupan tilauksen kotiovelle, itselläni tuppaa se yleensä lähtemään hieman lapasesta, koska kerään sinne kaikenlaista "kivaa" piristystä laaturuoka-aineksien lisäksi.

Nuorempi, 19v, asuu vielä kotona, hälle sama tuki, kun kotoa lähtee, mutta toisaalta hän on todnäk töissä käyvä ihminen silloin eli se voi hieman vaikuttaa asioihin, mutta muutossa ne tarpeelliset jutut hällekin ja muutenkin tietysti tukena ollaan.

Itse en saanut markan markkaa aikanaan, en ikinä mitään tukea, en henkistä enkä taloudellista ja muutin kotoa 17v iässä, äiti oli siitä vain onnellinen. Maksoin vuokraakin jo 15v ikäisenä, kun sain kesätöistäni palkkaa. Ja haukut siitä kun ostin samalla rahalla itselleni peräti 2 merkkifarkut (Levi's), elämäni ensimmäiset.

En ikinä, kuuna päivänä olisi voinut toimia, enkä toimi, omien lasteni kanssa samoin.

Ihanaa kun tuollaisia vanhempia on ja on vielä taloudellisesti sellainen tilanne, että lastaan voi noin auttaa <3