Lue keskustelun säännöt.
Masentaa ja ahdistaa niin että haluan kuolla. Hoidossa ollut 6v ja nyt eläkkeellä. Mitä tehdä?
15.02.2023 |
Olen mielenterveyspngelmien vuoksi eläkkeellä, ollut 5v. Vuoden olin eka saikulla. Ei koulutusta.
Masentaa ja ahdistaa. Olen arvoton. Ei mulla oo mitään virkaa tässä yhteiskunnassa.
Oon kolme kertaa yrittänyt vahingoittaa itseäni vakavasti. Ei ole onnistunut. En tiedä mitä tehdä.
Kommentit (43)
Kerää ääliöiden heittämään roskia, niin ilahdutat monia muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko jo kokeillut kaiken, siis ihan kaiken? Meditaatiota ja hypnoosia myöten? Lukenut kaikki masennuskiejat ja tehnyt harjoituksia monta kuukautta?
Meditointiin on monenlaisia tekniikoita ja aiheesta on useita koulukuntia, voi olla ettet vain ole vielä törmännyt siihen joka kolahtaa itsellesi. Sanoisin että nykyihmiselle meditaatiossa monesti vaikeinta on ymmärtää juurikin se, että meditaatiota ei voi suorittaa. Meditointi on sitä että olet täysin läsnä hetkessä, etkä ajattele mitään.
Kun "tekniikan" oppii, eli kun on löytänyt kosketuksen siihen mitä meditaatio on, sitä voi tehdä melkeenpä missä vain. Monenlaiset fyysiset rutiinitehtävät (kävely, tiskaus, haravointi) joita ei tarvitse tietoisesti miettiä, ovat oivallisia kosketuksia meditaatioon, mikäli lootusasennossa istuminen tuntitolkulla kuulostaa vieraalta. Kannattaa siis kysyä itseltään, miksi ylipäätään haluaa meditoida? Sillä on todettu olevan positiivinen vaikutus mm.masennukseen ja ahdistukseen, mutta alunperin se on ollut nimenomaan henkisyyteen liittyvä harjoitus. Väärää vastausta ei ole, mutta jos hakee apua masennukseen, silloin esimerkiksi jotkin nykyaikaiset wellness appien meditaatiot ovat varmasti hyvä lähtökohta, mutta jos haluaa tutustua meditaatioon tarkoituksena henkisen ymmärryksen kehittäminen ja todellisuudentajun laajennus, niin sitten erilaiset vanhemmat polut joilla on vahva yhteys nimenomaan meditaation henkiseen puoleen tukevat paremmin tätä lähestymistapaa.
En siis oikein voi vastata yhdellä tapaa siihen että miten itse meditoin, koska koen sen enemmän juuri tajunnan tasona, tilana jonne voin asettua vain olemaan, se ei ole aikaan eikä paikkaan sidottu, sillä se vain on. Henkisesti koen sen yhteytenä kaikkeen, se on läsnäoloa jossa "minä" kokemus ei ole läsnä. Ei ole mitään mitä tuomita, ei mitään mitä ylistää, kaikki vain on, se on ultimaattista hetken hyväksymistä.
Vaikka itse suosin aktiivisena meditaation muotona joogaa ja henkisenä juurikin istuma-meditaatiota, niin tekniikoita on monenlaisia muitakin. Esimerkiksi keskitytään tuijottamalla kynttilänliekkiä, tai toistellaan jotain mantraa. Meditoidakseen ei kuitenkaan tarvitse mitään erillistä hienoa tekniikkaa, ellei nimenomaan halua osallistua jonkin tietyn koulukunnan tapoihin ja perinteisiin. Muuten riittää vain pysähtyä ja keskittyä pelkästään hengitykseen, antaa sen johdattaa kehon rauhoittumiseen. Joka kerta kun mieleen pulpahtaa ajatus, vaikka huomisen kauppalista tai jokin ikävä tai kiva asia mitä joku sanoi, näihin ei tule takertua. Ajatusten annetaan olla kuin pilvet taivaalla, siinä se on, ja tuonne se lipuu. Älä kiinnitä niihin tunnetta tai huomiota, voit aina tietoisesti palata hengitykseesi, kunnes mieli hiljenee. Tämä voi etenkin alkuun viedä paljon aikaa. Siksi myös pidän joogasta, koska fyysistä liikettä seuratessa ja omaa kehoa kuunnellessa ei voi keskittyä muuhun, jolloin mieli kirkastuu ja keskittyy hetkeen, päästää irti menneestä ja tulevasta. Ja sitten vain olet ja hengität.