Maria Veitolan yksinäisyys-viestit hämmentää

Täytyy olla esillä keinolla millä hyvällä.

Ihminen voi olla parisuhteessa yksinäisempi kuin täysin yksin. Silloin pitäisi olla rohkeutta erota ja hypätä tuntemattomaan. Monelle vaan tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas.

Ja miksi ihmiset tarttee niin suuria jengejä ympärilleen

Vai onko kyse siitä että maailmanparantaja ei kestä että ksikki ei peesaa. Veitola on niin kuplassaan

Ja se kuplaan rikkaan kupla

Jotain outoa tuossa Veitolassa on. Pukeutuu jatkuvasti lasten vaatteisiin ja on miesten hiukset. Ulostulot vähintäänkin erikoisia.

Mielestäsi ihminen ei saa kertoa tai kokea olevansa yksinäinen, koska on olemassa vielä yksinäisempiä?

Erikoinen logiikka.

Ehkä hän kertoo olevansa yksinäinen koska kokee näin. Sinä voit silti olla sata kertaa yksinäisempi, ei se poista toisen kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäsi ihminen ei saa kertoa tai kokea olevansa yksinäinen, koska on olemassa vielä yksinäisempiä?

Erikoinen logiikka.

Ehkä hän kertoo olevansa yksinäinen koska kokee näin. Sinä voit silti olla sata kertaa yksinäisempi, ei se poista toisen kokemusta.

Niin siis kysymykseni on ehkä: onko nämä ihmiset yksinäisiä?

Jos kolumnistiksi sanoo, että hänellä on maailman paras mies.

Peilasn tilannetta omaani, minulla kun ei ole ketään.

Todella ärsyttävä yleinen tapa jos on kyseessä lohduttaa yksinäisiä ja siinä samalla tuntee salaa vähän paremmaksi itsensä kun on se mies sentään

sen koko akan tarkoitus on vain hämmentää

Vierailija kirjoitti:

Mielestäsi ihminen ei saa kertoa tai kokea olevansa yksinäinen, koska on olemassa vielä yksinäisempiä?

Erikoinen logiikka.

Ehkä hän kertoo olevansa yksinäinen koska kokee näin. Sinä voit silti olla sata kertaa yksinäisempi, ei se poista toisen kokemusta.

Totta. Voihan Björn Wahlrooskin kokea olevansa köyhä. Oikeasti köyhä saattaisi silti kummastella noita ulostuloja.

Mistä vetoa, että kohta se veitoska jättää sen maailman parhaan miehensä. Narsisti ei voi tyytyä riittävän hyvään, ikinä.

Yksinäisyys on aika subjektiivinen kokemus. Esim. itse olen aika totaaliyksinäinen, ei miestä, lapsia, kavereita, ystäviä, työkin kotona. Mutta en koe koskaan olevani yksinäinen, olen tyytyväinen elämääni näin. Toiset taas voivat kokea yksinäisyyttä, vaikka olisi paljon ihmisiäkin ympärillä. En minä ainakaan ala heidän kokemustaan kieltää, etteivät oikeasti kokisi yksinäisyyttä. Samalla tavalla kuiin minä voin erakkona olla tuntematta yksinäisyyttä, vaikka useimmat tuntisivat sitä minun elämässäni, voivat he olla päinvastaisia ja tuntea yksinäisyyttä tilanteessa, jossa useimmat eivät tuntisi. Ihmiset ovat erilaisia.

Minä taas en ymmärrä, miten jotkut eivät ymmärrä, että parisuhde ei ole mikään koko elämän täyttävä asia, jonka aikana ei voisi kaivata mitään muita ihmissuhteita. Kyllä itsekin olen ollut parisuhteessa ollessani hyvinkin yksinäinen, jos ei ole ollut muita sosiaalisia suhteita. Samoin puolisoni.

Ystävyys on todella tärkeä asia elämässä. Ilman ystäviä myös se parisuhde nousee helposti vähän liiankin suureen asemaan elämässä. Ihminen voi alkaa pelätä sen loppumista ja ripustautua parisuhteeseen, jos se on ainoa ihmissuhde, ja mahdollisen eron jälkeen jäisi täysin yksin. Terveellä tavalla itsenäinen ihminen elää omaa elämäänsä myös parisuhteen ulkopuolella, ja tähän kuuluu useimmiten myös ystävät, vaikkeivat kaikki niitä tietenkään koe tarvitsevansa. Oma elämäni oli todella tylsää, kun päivästä toiseen oltiin pääasiassa vain puolison kanssa kahdestaan. Tiettyyn pisteeseen asti se oli ihan ok ja mukavaakin, mutta jossain vaiheessa alkoi kyllä todella kaipaamaan myös muiden ihmisten seuraa ja vaihtelua sosiaaliseen elämään. Myös tunnetta siitä, että on tärkeä jollekulle muulle.

Mä olen tuntenut yksinäisyyttä vaikka mulla on ollut kumppani, lapset, iso suku, paljon ystäviä ja vielä enemmän kavereita. Olin masentunut ja koin yksinäisyyden tunnetta. Se aika oli kamalaa ja vaikea selittää sitä yksinäisyyttä, koska kuitenkaan ei ollut yksin vaikka koki niin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä, miten jotkut eivät ymmärrä, että parisuhde ei ole mikään koko elämän täyttävä asia, jonka aikana ei voisi kaivata mitään muita ihmissuhteita. Kyllä itsekin olen ollut parisuhteessa ollessani hyvinkin yksinäinen, jos ei ole ollut muita sosiaalisia suhteita. Samoin puolisoni.

Ystävyys on todella tärkeä asia elämässä. Ilman ystäviä myös se parisuhde nousee helposti vähän liiankin suureen asemaan elämässä. Ihminen voi alkaa pelätä sen loppumista ja ripustautua parisuhteeseen, jos se on ainoa ihmissuhde, ja mahdollisen eron jälkeen jäisi täysin yksin. Terveellä tavalla itsenäinen ihminen elää omaa elämäänsä myös parisuhteen ulkopuolella, ja tähän kuuluu useimmiten myös ystävät, vaikkeivat kaikki niitä tietenkään koe tarvitsevansa. Oma elämäni oli todella tylsää, kun päivästä toiseen oltiin pääasiassa vain puolison kanssa kahdestaan. Tiettyyn pisteeseen asti se oli ihan ok ja mukavaakin, mutta jossain vaiheessa alkoi kyllä todella kaipaamaan myös muiden ihmisten seuraa ja vaihtelua sosiaaliseen elämään. Myös tunnetta siitä, että on tärkeä jollekulle muulle.

Ilmeisesti kyseessä oli sairaus- tai muu (toivottavasti) ei-jatkuva tilanne, kun kummallakaan ei ollut mahdollisuutta opiskeluun, työssäkäyntiin tai harrastuksiin kodin ulkopuolella? 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuntenut yksinäisyyttä vaikka mulla on ollut kumppani, lapset, iso suku, paljon ystäviä ja vielä enemmän kavereita. Olin masentunut ja koin yksinäisyyden tunnetta. Se aika oli kamalaa ja vaikea selittää sitä yksinäisyyttä, koska kuitenkaan ei ollut yksin vaikka koki niin. 

Ehkä tuossa tilanteessa yksinäisyys tulee siitä että kokee ettei kukaan ymmärrä minkälaisten asioiden kanssa painii..? Että on suht yksin sen tuskan kanssa ja on ehkä vielä paineita olla siitä huolimatta hyvä äiti, puoliso, sisko, ystävä jne.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä, miten jotkut eivät ymmärrä, että parisuhde ei ole mikään koko elämän täyttävä asia, jonka aikana ei voisi kaivata mitään muita ihmissuhteita. Kyllä itsekin olen ollut parisuhteessa ollessani hyvinkin yksinäinen, jos ei ole ollut muita sosiaalisia suhteita. Samoin puolisoni.

Ystävyys on todella tärkeä asia elämässä. Ilman ystäviä myös se parisuhde nousee helposti vähän liiankin suureen asemaan elämässä. Ihminen voi alkaa pelätä sen loppumista ja ripustautua parisuhteeseen, jos se on ainoa ihmissuhde, ja mahdollisen eron jälkeen jäisi täysin yksin. Terveellä tavalla itsenäinen ihminen elää omaa elämäänsä myös parisuhteen ulkopuolella, ja tähän kuuluu useimmiten myös ystävät, vaikkeivat kaikki niitä tietenkään koe tarvitsevansa. Oma elämäni oli todella tylsää, kun päivästä toiseen oltiin pääasiassa vain puolison kanssa kahdestaan. Tiettyyn pisteeseen asti se oli ihan ok ja mukavaakin, mutta jossain vaiheessa alkoi kyllä todella kaipaamaan myös muiden ihmisten seuraa ja vaihtelua sosiaaliseen elämään. Myös tunnetta siitä, että on tärkeä jollekulle muulle.

"mahdollisen eron jälkeen jäisi TÄYSIN YKSIN" ... tuossahan se hassu ajatus ikään kuin tuli. Osa meistä on jo täysin yksin. Jos koet itsesi yksinäiseksi parisuhteessa, siinä parisuhteessa on jotain vialla. Toki ihminen kaipaa ystäviä(kin) eikä yhden ihmisen tarvitse täyttää koko elämää. Mutta jos teillä on yksikin ystävä, olkaa kiitollisia siitä, tai parisuhde, olkaa kiitollisia siitä, älkääkä keskittykö siihen mitä teillä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuntenut yksinäisyyttä vaikka mulla on ollut kumppani, lapset, iso suku, paljon ystäviä ja vielä enemmän kavereita. Olin masentunut ja koin yksinäisyyden tunnetta. Se aika oli kamalaa ja vaikea selittää sitä yksinäisyyttä, koska kuitenkaan ei ollut yksin vaikka koki niin. 

Tässä sellainen ihminen, joka on tyytymätön asioihinsa oli tilanne mikä hyvänsä. Tähän voisi auttaa se, että keskittyisi siihen hyvään mikä jo on. Masennus on haastava, mutta kai joku hoitokontakti mahdollinen?

Itse tiedän vasta nyt mitä yksinäisyys on. Etätyö ja mies jätti 28 yhteisen vuoden jälkeen.

Itsellä kyllä osuu myös silmään kirjoitukset, joissa kerrotaan kuinka yksinäinen on ja että on "vain se perhe esim mies ja lapset". Minusta tuntuu, että silloin ihmisellä on jo tosi paljon hyvää. Itselläni mies oli paras ystäväni, rakastajani, lapseni isä ja teimme asioita todella paljon yhdessä.

Toki osittain se yksinäisyys on tunne ja tiedostan sen, että kun se tunne sisintä raastaa niin yksinäisyyttä voi kokea niin parisuhteessa kuin yystäväporukassakin.

Jotenkin ajattelen, että tässä on kyse lähinnä huomion hausta tavalla tai toisella. Yritetään haalia jotain säälipisteitä ja hyvien ihmisten myötätuntoa tehden itsensä raukkaparaksi, vaikka oikeasti elämä on kuitenkin ihan hyvää. Halutaan julkisuutta ja sitä kalastellaan tällä kertaa näin, kun vanhat tekemiset eivät enää pure ihmisiin.