Lue keskustelun säännöt.
Maria Veitolan yksinäisyys-viestit hämmentää
15.02.2023 |
Joissakin niissä sanotaan, että on kumppani, mutta on silti yksinäinen.
Ymmärrän, että huonossa parisuhteessa voi olla yksinäinen.
Itselläni ei ole kumppania, eikä ketään muutakaan.
Samaa pohdin, kun ylen sivuilla yksi kolumnisti valitti yksinäisyyttä. Kyitenkin kolumnin loppuun kirjoitti, että minulla on onneksi maailman paras mies. Se viittaa siihen, ettei parisuhde ole huono.
Eikö nämä ihmiset tajua, kuinka onnellisia ovat? Vai mistä kiikastaa?
Mitenköhän nämä ihmiset pärjäisivät jos olisivat täysin yksin, niin kuin minä?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuntenut yksinäisyyttä vaikka mulla on ollut kumppani, lapset, iso suku, paljon ystäviä ja vielä enemmän kavereita. Olin masentunut ja koin yksinäisyyden tunnetta. Se aika oli kamalaa ja vaikea selittää sitä yksinäisyyttä, koska kuitenkaan ei ollut yksin vaikka koki niin.
Tässä sellainen ihminen, joka on tyytymätön asioihinsa oli tilanne mikä hyvänsä. Tähän voisi auttaa se, että keskittyisi siihen hyvään mikä jo on. Masennus on haastava, mutta kai joku hoitokontakti mahdollinen?
Samaa ajattelin, eli tuo "yksinäisyys" taitaa johtua nyt vain siitä, että mieli on rikki. Sitä yksinäisyyttä eivät muut pysty välttämättä parantamaan, vaan pitää ihan itse alkaa tilannetta korjaamaan. Muita ei voi syyttää ja heihin ei voi nojautua, vaan pitää kunnioittaa muiden ihmisten omaa elämää ja hoitaa päänsä kuntoon ammattilaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä, miten jotkut eivät ymmärrä, että parisuhde ei ole mikään koko elämän täyttävä asia, jonka aikana ei voisi kaivata mitään muita ihmissuhteita. Kyllä itsekin olen ollut parisuhteessa ollessani hyvinkin yksinäinen, jos ei ole ollut muita sosiaalisia suhteita. Samoin puolisoni.
Ystävyys on todella tärkeä asia elämässä. Ilman ystäviä myös se parisuhde nousee helposti vähän liiankin suureen asemaan elämässä. Ihminen voi alkaa pelätä sen loppumista ja ripustautua parisuhteeseen, jos se on ainoa ihmissuhde, ja mahdollisen eron jälkeen jäisi täysin yksin. Terveellä tavalla itsenäinen ihminen elää omaa elämäänsä myös parisuhteen ulkopuolella, ja tähän kuuluu useimmiten myös ystävät, vaikkeivat kaikki niitä tietenkään koe tarvitsevansa. Oma elämäni oli todella tylsää, kun päivästä toiseen oltiin pääasiassa vain puolison kanssa kahdestaan. Tiettyyn pisteeseen asti se oli ihan ok ja mukavaakin, mutta jossain vaiheessa alkoi kyllä todella kaipaamaan myös muiden ihmisten seuraa ja vaihtelua sosiaaliseen elämään. Myös tunnetta siitä, että on tärkeä jollekulle muulle.
"mahdollisen eron jälkeen jäisi TÄYSIN YKSIN" ... tuossahan se hassu ajatus ikään kuin tuli. Osa meistä on jo täysin yksin. Jos koet itsesi yksinäiseksi parisuhteessa, siinä parisuhteessa on jotain vialla. Toki ihminen kaipaa ystäviä(kin) eikä yhden ihmisen tarvitse täyttää koko elämää. Mutta jos teillä on yksikin ystävä, olkaa kiitollisia siitä, tai parisuhde, olkaa kiitollisia siitä, älkääkä keskittykö siihen mitä teillä ei ole.
No ei tuollaisessakaan ajattelutavassa ole mitään mieltä. Voit toki mieltää olevasi vaikka maailman yksinäisin ihmisin, mutta se ei silti vie toisten yksinäisyyden kokemuksilta pohjaa. Parisuhteessa ei tosiaankaan tarvitse olla mitään vikaa, että kokee itsensä yksinäiseksi. Parisuhteesta tai siitä yhdestä ystävästä voi olla samaan aikaan kiitollinen, ja silti kokea yksinäisyyttä. Ihmisellä on kyky tuntea samanaikaisesti useita eri tunteita, vaikka ne olisivat ristiriidassa toistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä, miten jotkut eivät ymmärrä, että parisuhde ei ole mikään koko elämän täyttävä asia, jonka aikana ei voisi kaivata mitään muita ihmissuhteita. Kyllä itsekin olen ollut parisuhteessa ollessani hyvinkin yksinäinen, jos ei ole ollut muita sosiaalisia suhteita. Samoin puolisoni.
Ystävyys on todella tärkeä asia elämässä. Ilman ystäviä myös se parisuhde nousee helposti vähän liiankin suureen asemaan elämässä. Ihminen voi alkaa pelätä sen loppumista ja ripustautua parisuhteeseen, jos se on ainoa ihmissuhde, ja mahdollisen eron jälkeen jäisi täysin yksin. Terveellä tavalla itsenäinen ihminen elää omaa elämäänsä myös parisuhteen ulkopuolella, ja tähän kuuluu useimmiten myös ystävät, vaikkeivat kaikki niitä tietenkään koe tarvitsevansa. Oma elämäni oli todella tylsää, kun päivästä toiseen oltiin pääasiassa vain puolison kanssa kahdestaan. Tiettyyn pisteeseen asti se oli ihan ok ja mukavaakin, mutta jossain vaiheessa alkoi kyllä todella kaipaamaan myös muiden ihmisten seuraa ja vaihtelua sosiaaliseen elämään. Myös tunnetta siitä, että on tärkeä jollekulle muulle.
"mahdollisen eron jälkeen jäisi TÄYSIN YKSIN" ... tuossahan se hassu ajatus ikään kuin tuli. Osa meistä on jo täysin yksin. Jos koet itsesi yksinäiseksi parisuhteessa, siinä parisuhteessa on jotain vialla. Toki ihminen kaipaa ystäviä(kin) eikä yhden ihmisen tarvitse täyttää koko elämää. Mutta jos teillä on yksikin ystävä, olkaa kiitollisia siitä, tai parisuhde, olkaa kiitollisia siitä, älkääkä keskittykö siihen mitä teillä ei ole.
Niin, ja onhan se nyt vähän saamattomuuttakin jos ei viitsi kotoa hakeutua mihinkään toimintaan missä ihmisiä ja sitten valittaa kun on yksinäinen. Tosin jos kyseessä vaikka sos.tilanteiden pelko, masennus tms. niin asia on silloin mutkikkaampi. Mutta ihmiselle kyllä on tyypillistä jäädä laakereilleen lepäämään ja voivottelemaan sen sijaan että yrittäisi jotain uutta toimintatapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä, miten jotkut eivät ymmärrä, että parisuhde ei ole mikään koko elämän täyttävä asia, jonka aikana ei voisi kaivata mitään muita ihmissuhteita. Kyllä itsekin olen ollut parisuhteessa ollessani hyvinkin yksinäinen, jos ei ole ollut muita sosiaalisia suhteita. Samoin puolisoni.
Ystävyys on todella tärkeä asia elämässä. Ilman ystäviä myös se parisuhde nousee helposti vähän liiankin suureen asemaan elämässä. Ihminen voi alkaa pelätä sen loppumista ja ripustautua parisuhteeseen, jos se on ainoa ihmissuhde, ja mahdollisen eron jälkeen jäisi täysin yksin. Terveellä tavalla itsenäinen ihminen elää omaa elämäänsä myös parisuhteen ulkopuolella, ja tähän kuuluu useimmiten myös ystävät, vaikkeivat kaikki niitä tietenkään koe tarvitsevansa. Oma elämäni oli todella tylsää, kun päivästä toiseen oltiin pääasiassa vain puolison kanssa kahdestaan. Tiettyyn pisteeseen asti se oli ihan ok ja mukavaakin, mutta jossain vaiheessa alkoi kyllä todella kaipaamaan myös muiden ihmisten seuraa ja vaihtelua sosiaaliseen elämään. Myös tunnetta siitä, että on tärkeä jollekulle muulle.
Ilmeisesti kyseessä oli sairaus- tai muu (toivottavasti) ei-jatkuva tilanne, kun kummallakaan ei ollut mahdollisuutta opiskeluun, työssäkäyntiin tai harrastuksiin kodin ulkopuolella?
Tässä tapauksessa asiaan vaikutti muuan maailmanlaajuinen pandemia, jonka tiimoilta monet, itseni mukaanlukien, viettivät aikaa omien seinien sisäpuolella vain tarkasti rajatun lähipiirin kanssa. Harrastukset jäissä ja opinnot etänä. Omalla kohdallani se johti monien ystävyyssuhteiden etääntymiseen ja katkeamiseenkin, ikävä kyllä. Monet suhteet onneksi tästä elpyivätkin. Nyt nuo ajat ovat jo takana päin, ja nykyään päivissä on välillä paljonkin tekemistä ja sosiaalista meininkiä. Paikkakunnan vaihdoksen myötä varsinaisia ystäviä ei täällä kylläkään vielä ole, mutta omassa voinnissa huomaa suuren eron jo siinä, että on säännöllisiä harrastuksia ja lähiopinnot, joiden tiimoilta tapaa päivittäin ja viikottain ihmisiä. Kun on päivästä toiseen vain yksin tai kaksin jonkun kanssa, alkaa jo ajatus ystävien tapaamisesta tuntua hankalalta, kun on helposti olo, ettei oikein ole mitään puhuttavaa, koska omassa elämässä tapahtuu niin vähän.
Älä syytä muita. Puhelimet toimivat oikein hyvin koko ajan ja ulkona muutkin ihmiset tapasivat ystäviään. Jos sinä et niin tehnyt, on se sinun ongelmasi, ei muiden. Suurin osa ihmisistä kävi ihan normaaliin tapaan töissä ja eli ihan tavallisesti, mutta sinä ilmeisesti et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole ikivanha totuus "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin"
Ymmärrän tunteen, mutta en hänen ainaista julkista märehtimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tunteen, mutta en hänen ainaista julkista märehtimistä.
Samoin. Julkisuustemppu tämäkin ja on todellinen harmi, jos/kun hän tekee sen oikeasti yksinäisistä hyötyen ja heidät ikävästi ohittaen.
Veitola on parisuhteessaan yksinäinen läheisyyden puutteen vuoksi, henkisen läheisyyden puuttumisen vuoksi, siksi että hänellä on tarvetta saada huomiota itselleen, eikä ole kuin välineellisesti kiinnostunut toisesta ihmisestä. Toisaalta toinen ei ole kiinnostunut juuri hänestä siksi ettei ole tullut nähdyksi omana itsenään.
Suosittelen Veitolalle katsomista peiliin, kannattaa kysyä olenko aito, oma itseni todella? Mitä peitän? Mikä pelottaa? Miksi on niin vaikea olla ihan oma, joskus avuton, osaamaton ja hämmentynyt oma itseni, todella.
Siitä se lähtee se läheisyys kun naamiot sulavat ja molemmat ovat raadollisen aitoja keskenään, tuskin on enää yksinäinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekonaurulla ja teennäisellä välittämisellä ei saa todellista ystävyyttä ja läheisyyttä. Ei kukaan jaksa feikkiä.
Eikös se Veitola just lennellyt yksin johkin Afrikkaan etsimään itseään tai pakoon itseään, en muista kumpaa.
Veikkaan että on aika raskas ihminen arjessa.
Peittää omaa epävarmuuttaan ja huonoa oloaan ylipirteään rooliin ja niihin hirveisiin rooliasuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tuollaiset hörhöt on sisältä rikki.
Naisten yksinäisyys = rakastava poikaystävä tai aviomies, mahdollisesti lapsia, tuhat varamiestä somessa
Miesten yksinäisyys = omat vanhemmat löytyy, jos ei kovin vanha ole, joitakin mieskavereita somessa ja sukulaisia jossain päin Suomea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on vain naisilla ja vasemmistolaille tyypillistä neuroottisuutta. Toisille aiheuttaa koko vasemmistolaisuuden ja ilmastoahdistus taas vihreyden. Pikku painotusero vaan. Sama joka ne mt-ongelmatkin aiheuttaa. Miettikää nyt kun tuntee yksinäisyyttä vaikka ei ole yksin niin mikäs se mahtaa oikein sellainen olla? Se on tunne sisällä.
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/201808032201113600
Avioliitoissakin aiheuttaa tyytymättömyyttä ihan muuten vaan (kuten tässäkin tapauksessa) ja on suuri syy, miksi naiset ottaa suuren osa avioeroista.
Neuroticism is also associated with a diminished quality of life, including feelings of illwill, excessive worry, occupational failure, and marital dissatisfaction5. High levels of neuroticism will contribute to poor work performance due to emotional preoccupation, exhaustion, and distraction. Similar to the dueledged effect of neuroticism on physical conditions, high levels of neuroticism will result in actual impairment to marital relationships but also subjective feelings of marital dissatisfaction even when there is no objective basis for such feeling
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä, miten jotkut eivät ymmärrä, että parisuhde ei ole mikään koko elämän täyttävä asia, jonka aikana ei voisi kaivata mitään muita ihmissuhteita. Kyllä itsekin olen ollut parisuhteessa ollessani hyvinkin yksinäinen, jos ei ole ollut muita sosiaalisia suhteita. Samoin puolisoni.
Ystävyys on todella tärkeä asia elämässä. Ilman ystäviä myös se parisuhde nousee helposti vähän liiankin suureen asemaan elämässä. Ihminen voi alkaa pelätä sen loppumista ja ripustautua parisuhteeseen, jos se on ainoa ihmissuhde, ja mahdollisen eron jälkeen jäisi täysin yksin. Terveellä tavalla itsenäinen ihminen elää omaa elämäänsä myös parisuhteen ulkopuolella, ja tähän kuuluu useimmiten myös ystävät, vaikkeivat kaikki niitä tietenkään koe tarvitsevansa. Oma elämäni oli todella tylsää, kun päivästä toiseen oltiin pääasiassa vain puolison kanssa kahdestaan. Tiettyyn pisteeseen asti se oli ihan ok ja mukavaakin, mutta jossain vaiheessa alkoi kyllä todella kaipaamaan myös muiden ihmisten seuraa ja vaihtelua sosiaaliseen elämään. Myös tunnetta siitä, että on tärkeä jollekulle muulle.
Ilmeisesti kyseessä oli sairaus- tai muu (toivottavasti) ei-jatkuva tilanne, kun kummallakaan ei ollut mahdollisuutta opiskeluun, työssäkäyntiin tai harrastuksiin kodin ulkopuolella?
Tässä tapauksessa asiaan vaikutti muuan maailmanlaajuinen pandemia, jonka tiimoilta monet, itseni mukaanlukien, viettivät aikaa omien seinien sisäpuolella vain tarkasti rajatun lähipiirin kanssa. Harrastukset jäissä ja opinnot etänä. Omalla kohdallani se johti monien ystävyyssuhteiden etääntymiseen ja katkeamiseenkin, ikävä kyllä. Monet suhteet onneksi tästä elpyivätkin. Nyt nuo ajat ovat jo takana päin, ja nykyään päivissä on välillä paljonkin tekemistä ja sosiaalista meininkiä. Paikkakunnan vaihdoksen myötä varsinaisia ystäviä ei täällä kylläkään vielä ole, mutta omassa voinnissa huomaa suuren eron jo siinä, että on säännöllisiä harrastuksia ja lähiopinnot, joiden tiimoilta tapaa päivittäin ja viikottain ihmisiä. Kun on päivästä toiseen vain yksin tai kaksin jonkun kanssa, alkaa jo ajatus ystävien tapaamisesta tuntua hankalalta, kun on helposti olo, ettei oikein ole mitään puhuttavaa, koska omassa elämässä tapahtuu niin vähän.
Älä syytä muita. Puhelimet toimivat oikein hyvin koko ajan ja ulkona muutkin ihmiset tapasivat ystäviään. Jos sinä et niin tehnyt, on se sinun ongelmasi, ei muiden. Suurin osa ihmisistä kävi ihan normaaliin tapaan töissä ja eli ihan tavallisesti, mutta sinä ilmeisesti et.
Siis mitä ihmettä? Ei kai tuossa nyt kukaan ketään muita syyttänytkään? Suurin osa teki mitä teki, mutta suuri osa eli myös hyvin varovaisesti, ja tähän on ollut ihan hyvät perusteet. Omituista syyllistää jotakuta yksinäisyyden kokemuksesta. Ethän sinä tiedä yhtään tuostakaan tapauksesta ja siitä, kuinka paljon tai vähän hän yritti ottaa muihin kontaktia. On ihan inhimillistä kaivata kasvokkain vuorovaikutusta, ja kyllä pandemia-aika on varmasti vaikuttanut jollain tapaa suurimman osan sosiaalisiin suhteisiin. Tältäkin palstalta on saanut lukea paljon ihmisten kokemuksia siitä, miten iso osa kaverisuhteista etääntyi pandemian aikana. Läheisimmät ystävyydet toki kestää tuollaiset, mutta kaikilla ei edes ole sellaisia. Monilla on tuttuja ja kavereita, mutta ei välttämättä yhtään ystävää. En ymmärrä, miksi heti pitää alkaa syyllistää toisia tuollaisista täysin inhimillistä tunteista, ja alkaa etsiä vikaa yksinäisyyttä kokevasta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Jotain outoa tuossa Veitolassa on. Pukeutuu jatkuvasti lasten vaatteisiin ja on miesten hiukset. Ulostulot vähintäänkin erikoisia.
Mua hävetti puolestaan, kun katsoin jakson, missä hän vieraili Bottasten luona Monacossa. Pinkki tukka, lippis päässä ja joku hörhelömekko päällä. Ei mitään tyylitajua pukeutumisessa. Ja ikää jo 50 vuotta?!? Bottaksen rouvaa varmasti hävetti liikkua tuon sateenkaaritrollin seurassa Monacon kaduilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain outoa tuossa Veitolassa on. Pukeutuu jatkuvasti lasten vaatteisiin ja on miesten hiukset. Ulostulot vähintäänkin erikoisia.
Mua hävetti puolestaan, kun katsoin jakson, missä hän vieraili Bottasten luona Monacossa. Pinkki tukka, lippis päässä ja joku hörhelömekko päällä. Ei mitään tyylitajua pukeutumisessa. Ja ikää jo 50 vuotta?!? Bottaksen rouvaa varmasti hävetti liikkua tuon sateenkaaritrollin seurassa Monacon kaduilla.
Taas sai Suomi mainetta maailmalla, kun kaikki kysyvät että mistä toi hörhö on kotoisin.
Tässä tapauksessa asiaan vaikutti muuan maailmanlaajuinen pandemia, jonka tiimoilta monet, itseni mukaanlukien, viettivät aikaa omien seinien sisäpuolella vain tarkasti rajatun lähipiirin kanssa. Harrastukset jäissä ja opinnot etänä. Omalla kohdallani se johti monien ystävyyssuhteiden etääntymiseen ja katkeamiseenkin, ikävä kyllä. Monet suhteet onneksi tästä elpyivätkin. Nyt nuo ajat ovat jo takana päin, ja nykyään päivissä on välillä paljonkin tekemistä ja sosiaalista meininkiä. Paikkakunnan vaihdoksen myötä varsinaisia ystäviä ei täällä kylläkään vielä ole, mutta omassa voinnissa huomaa suuren eron jo siinä, että on säännöllisiä harrastuksia ja lähiopinnot, joiden tiimoilta tapaa päivittäin ja viikottain ihmisiä. Kun on päivästä toiseen vain yksin tai kaksin jonkun kanssa, alkaa jo ajatus ystävien tapaamisesta tuntua hankalalta, kun on helposti olo, ettei oikein ole mitään puhuttavaa, koska omassa elämässä tapahtuu niin vähän.