Lue keskustelun säännöt.
Mitä hyviä puolia lihavuudesta on?
14.02.2023 |
1. Ruoan loputtua lihavat elävät pidempään kuin laihat.
2. Lihavuus voi vähentää epäsosiaalista käytöstä, koska lihavia tarkkaillaan ja diskriminoidaan.
3. Lihavuus voi edistää parisuhdetta, koska lihavan mahdollisuus pettää on vähäisempi.
4. Lihaksisto, hapenotto ja verenkiertoelimistö on absoluuttisesti katsottuna parempi kuin laihalla.
5. Lihavat maksavat enemmän veroja, etenkin ruokaan liittyviä veroja.
6. Lihavien diskriminoinnin seurauksena lihavat sairastuvat useammin, joka on erinomainen business.
7. Lihavat jotka eivät halua olla lihavia, käyttävät uskomattoman summan rahaa laihtumisbusinekseen.
Jatka tästä.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta 1. ei pidä paikaansa. Esim. keskitysleirillä ne isoimmat ja lihavimmat kuolivat nopeiten, henkiin jäivät pienet ja jäntevät.
Millaisia todisteita tästä on?
Lihavuus on normaali tila ja rasvakudos on kehittynyt siksi, että energiaa voidaan varastoida siksi aikaa kun ravintoa ei ole saatavilla. Näin tämä toimii kaikilla eläimillä, myös ihmisellä.
Lukuisia aikalaistodistuksia, niin Suomesta (sisällissota) kuin Saksasta (II maailmansota). Ison ihmisen aineenvaihdunta menee nopeammin sekaisin ja voimat hiipuvat, kun on tottunut jatkuvaan syömiseen. Sen takiahan ihminen lihoo kun syö yli tarpeensa/kulutuksensa. Verensokeri ja -paine putoaa kohisten, ei riitä voimia ison ruhon liikuttamiseen.
Aikalaistodistukset ei oikein kestä tieteellistä tarkastelua. Ehkä lihavat päätyivät polttouuniin juuri siitä syystä, että heidät katsottiin olevan kykenemättömiä tekemään fyysistä työtä?
Aineenvaihdunnan sekoaminen on järkevä argumentti. Laihduttamisen on osoitettu vähentävän perusenergiankulutusta pysyvästi, eli genetiikka sopeutuu uuteen tilanteeseen.
Ehkä konsensus on se, että jos joudut keskitysleirille, lihavuus ei ole niissä olosuhteissa eduksi. Tässä kuitenkin haettiin mitä hyötyä lihavuudesta on.
Niin, ja nyt keskustellaan mm. siitä, pitikö ykköskohta paikkansa. Itse muistan jonkun Leningradin piiritetyn lausunnon telkkarissa, että lihavat kuolivat ensin. Ehkä mm. vitamiinien yms tarve on suurempi myös, kuin myös kalorinkulutus oloissa, joissa joutuu vähänkään liikkumaan. Kuten esimerkiksi piiritystilanteessa.
Epäilen paikkansapitävyyttä, vaikka ymmärrän mielipiteesi.
Esimerkiksi Hollannin nälkätalvi (hakusana Dutch famine epigenetics), joka liittyi samaan aikakauteen, jossa ravinnosta oli pulaa, aiheutti sen, että vielä tänäkin päivänä kyseisen ajankohdan aikaan raskaanaolleiden lapsilla ja lapsenlapsilla on diabetestä, sairaaloista lihavuutta, mielisairauksia ja monia muita ongelmia johtuen ravinnon puutteesta. Toisin sanoen, sikiön epigenomi mukautui ulkoisen maailman ravinnon puutteeseen.
Mitä sitten tulee vitamiineihin (amiineihin yleensä), niin toki jos on enemmän soluja kehossa, tarvitaan enemmän amiineitakin. Vitamiinin puutokset eivät kuitenkaan näy heti, koska juurikin rasvakudos niitä varastoi. Esimerkkinä D-vitamiini.
Jos oletetaan, että perusaineenvaihdunta on 1500 kcal vrk, josta 500 kcal menee pelkästään aivojen ionipumppujen toimintaan ja jokaisessa rasvakilossa on 7000 kcal per kilo energiaa, niin energian näkökulmasta jokainen rasvakilo riittää pitämään lihavan elossa lähes viisi vuorokautta ilman syömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 125 kg nainen. Mulle hyvät puolet:
- miehet ei lähesty
- ei tarvi stressata muista mahdollisista ulkonäkövirheistään. Hoikkana murehdin esim. vähän höröjä korviani, ulkonevia etuhampaita yms. Nyt ei semmoiset mietitytä yhtään, ihan varmaa on että ne ei ole asia mikä minussa kiinnittää huomiota vaan vain se miten läski olen :D
- ei palele helposti
Miesten kiinnostuksesta siinä mielessä ei tarvitse kärsiä. Haittaa on siitä kun lihavan kuvitellaan olevan kiltti ja miellyttämisen haluinen. Hyväksikäyttäjät haittana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta 1. ei pidä paikaansa. Esim. keskitysleirillä ne isoimmat ja lihavimmat kuolivat nopeiten, henkiin jäivät pienet ja jäntevät.
Millaisia todisteita tästä on?
Lihavuus on normaali tila ja rasvakudos on kehittynyt siksi, että energiaa voidaan varastoida siksi aikaa kun ravintoa ei ole saatavilla. Näin tämä toimii kaikilla eläimillä, myös ihmisellä.
Lihavuus ei ole normaali tila yhdellekään eläinlajille.
Tarkkaile luontoa hieman enemmän. Miksi eläimet keräävät energiaa talven varalle rasvakudokseen? Miksi ihmiselle on evoluutiossa tullut rasvakudos? Mikä rasvakudoksen tarkoitus on?
Esitit kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia.
Se, että ominaisuus on hyödyllinen ei kerro, miksi se on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta 1. ei pidä paikaansa. Esim. keskitysleirillä ne isoimmat ja lihavimmat kuolivat nopeiten, henkiin jäivät pienet ja jäntevät.
Millaisia todisteita tästä on?
Lihavuus on normaali tila ja rasvakudos on kehittynyt siksi, että energiaa voidaan varastoida siksi aikaa kun ravintoa ei ole saatavilla. Näin tämä toimii kaikilla eläimillä, myös ihmisellä.
Lukuisia aikalaistodistuksia, niin Suomesta (sisällissota) kuin Saksasta (II maailmansota). Ison ihmisen aineenvaihdunta menee nopeammin sekaisin ja voimat hiipuvat, kun on tottunut jatkuvaan syömiseen. Sen takiahan ihminen lihoo kun syö yli tarpeensa/kulutuksensa. Verensokeri ja -paine putoaa kohisten, ei riitä voimia ison ruhon liikuttamiseen.
Aikalaistodistukset ei oikein kestä tieteellistä tarkastelua. Ehkä lihavat päätyivät polttouuniin juuri siitä syystä, että heidät katsottiin olevan kykenemättömiä tekemään fyysistä työtä?
Aineenvaihdunnan sekoaminen on järkevä argumentti. Laihduttamisen on osoitettu vähentävän perusenergiankulutusta pysyvästi, eli genetiikka sopeutuu uuteen tilanteeseen.
Ehkä konsensus on se, että jos joudut keskitysleirille, lihavuus ei ole niissä olosuhteissa eduksi. Tässä kuitenkin haettiin mitä hyötyä lihavuudesta on.
Niin, ja nyt keskustellaan mm. siitä, pitikö ykköskohta paikkansa. Itse muistan jonkun Leningradin piiritetyn lausunnon telkkarissa, että lihavat kuolivat ensin. Ehkä mm. vitamiinien yms tarve on suurempi myös, kuin myös kalorinkulutus oloissa, joissa joutuu vähänkään liikkumaan. Kuten esimerkiksi piiritystilanteessa.
Epäilen paikkansapitävyyttä, vaikka ymmärrän mielipiteesi.
Esimerkiksi Hollannin nälkätalvi (hakusana Dutch famine epigenetics), joka liittyi samaan aikakauteen, jossa ravinnosta oli pulaa, aiheutti sen, että vielä tänäkin päivänä kyseisen ajankohdan aikaan raskaanaolleiden lapsilla ja lapsenlapsilla on diabetestä, sairaaloista lihavuutta, mielisairauksia ja monia muita ongelmia johtuen ravinnon puutteesta. Toisin sanoen, sikiön epigenomi mukautui ulkoisen maailman ravinnon puutteeseen.
Mitä sitten tulee vitamiineihin (amiineihin yleensä), niin toki jos on enemmän soluja kehossa, tarvitaan enemmän amiineitakin. Vitamiinin puutokset eivät kuitenkaan näy heti, koska juurikin rasvakudos niitä varastoi. Esimerkkinä D-vitamiini.
Jos oletetaan, että perusaineenvaihdunta on 1500 kcal vrk, josta 500 kcal menee pelkästään aivojen ionipumppujen toimintaan ja jokaisessa rasvakilossa on 7000 kcal per kilo energiaa, niin energian näkökulmasta jokainen rasvakilo riittää pitämään lihavan elossa lähes viisi vuorokautta ilman syömistä.
Niin no ei se minun mielipide ollut, kunhan mietin selitystä. Mielipide oli sen hengissäselvinneen.
En tiedä paljonko tätä puolta on mahdettu tutkia, mitä tapahtuu pakkolaihtuessa eri tilanteissa, jos ihmisillä on jonkin verran lisäravintoa tai sitten ei sitäkään, ja minkä verran he liikkuvat, joutuvatko palelemaan, tuleeko nestehukkaa jne.
Mietin tuota vitamiiniteoriaani samalla kun kirjoitin sen, että vaikka paino nousee niin solujen määrähän säilyy ennallaan, rasvasolut vain turpoavat - näin ainakin opetettiin 30 v sitten. Että tarvitaanko niitä vitamiineja sittenkään enempää, ja onko esim. sokeritasapainon ongelmat tai muut vaivat syyllisiä siihen, ettei rasvavarasto välttämättä pelastakaan ihmistä tiukassa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen nuorten naisten lihavuutta. Kun katselee vaikka marketissa ihmisiä niin nuoret tai nuorehkot naiset on niitä lihavimpia. Toki miehiäkin on mutta keskiikäiset naiset huolehtivat selvästi itsestään eivätkä ole lihavia vaan tavallisia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen nuorten naisten lihavuutta. Kun katselee vaikka marketissa ihmisiä niin nuoret tai nuorehkot naiset on niitä lihavimpia. Toki miehiäkin on mutta keskiikäiset naiset huolehtivat selvästi itsestään eivätkä ole lihavia vaan tavallisia.
Kysymys kuuluu, missä ovat ne saman kokoluokan miehet. Veikkaan, etteivät marketissa. Joten luultavasti ovat vielä isompia eivätkä poistu koneelta, nainen kuitenkin yrittää tuossa vaiheessa hoitaa itse asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syö vain lisää ap. Saan mielihyvää kun kehopositiivisia laitetaan multiin ennen 45 vuoden ikää.
Naama näyttää nuorekkaalta, eikä rypyt näy, kun nassussakin on vähän rasvaa. En keksi muuta hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa herkutella? Oppii suvaitsevaksi. Omaa isommat lihakset kuin hoikka, koska paksumpi keho vaatii enemmän voimaa kannatteluun. Saa yllättää ihmiset, jotka esim luulee että lihava on huono urheilussa, tai ei liiku jne. Välttyy monilta häiriköiltä (mutta ei kaikilta). Ei tarvitse esim miettiä lähteekö johonkin pintaliitobaariin kun ei sovi sinne onneksi kuitenkaan. Ei tarvitse niin paljon kohdata pinnallisia ihmisiä. On pehmeä. Kaatuessa ei satu niin paljon. Tuoleilla mukavampi istua.
Lihavat eivät palele niin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kieriä mäkeä tai rappusia alas, jos ei huvita kävellä. Tiedän mistä puhun.
-yhtä pitkä kuin pyöreä-
Lihavia ottaa lihavuus päähän ja pitää yrittää keksiä kaikkea, että lihaville ei tule muka ryppyjä tai, että miehet muka pitäisivät lihavista jostakin syystä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta 1. ei pidä paikaansa. Esim. keskitysleirillä ne isoimmat ja lihavimmat kuolivat nopeiten, henkiin jäivät pienet ja jäntevät.
Millaisia todisteita tästä on?
Lihavuus on normaali tila ja rasvakudos on kehittynyt siksi, että energiaa voidaan varastoida siksi aikaa kun ravintoa ei ole saatavilla. Näin tämä toimii kaikilla eläimillä, myös ihmisellä.
Lukuisia aikalaistodistuksia, niin Suomesta (sisällissota) kuin Saksasta (II maailmansota). Ison ihmisen aineenvaihdunta menee nopeammin sekaisin ja voimat hiipuvat, kun on tottunut jatkuvaan syömiseen. Sen takiahan ihminen lihoo kun syö yli tarpeensa/kulutuksensa. Verensokeri ja -paine putoaa kohisten, ei riitä voimia ison ruhon liikuttamiseen.
Andien lento-onnettomuudessa kyllä rasvaisimmat rugbynpelaajat jäivät henkiin.
Olivat niin ahneita, että luulivat kuolevansa nälkään jo 80-kiloisina ja söivät toisten matkustajien perseet.
Peronpuo kirjoitti:
Lihavat ovat leppoisia.
Kyllä minä olen lihava ja ihan saatanan kärttyinen, älä yhtään yritä.
Numero 3 ei pidä paikkaansa, päinvastoin. Kauniit ja komeat ihmiset ovat tottuneet jo siihen että saavat huomiota ja iskuyrityksiä. Sen sijaan vaatimattoman näköiset ei luultavasti koskaan saa vastaavanlaisesti ylistyksiä, joten sen ainoan kerran kun joku tulee liehittelemään niin se on selvää pässinlihaa. Ihan sama onko naimisissa vai ei. Housut kinttuihin vaikka paikallisräkälän vessassa.
"Jos tunnet ruman ihmisen, kehu häntä kauniiksi/komeaksi koska hän ei koskaan ole kuullut sitä ennen. Jos tunnet kauniin/komean ihmisen, kehu hänen olevan älykäs. Hän ei koskaan ole kuullut sitä ennen."
Lihavat kelluvat paremmin, koska läski on väljempää kuin vesi.
Lihavat todennäköisesti selviävät paremmin nälänhädässä riippuen tilanteesta (esim. pitääkö paeta, piiloutua, jne.) ja mitä lihavuuden tuomia sairauksia on (sairaus heikentää/tappaa ennen nääntymistä, jne.)
Perinteisessä (reilussa) nyrkkipotkutappelussa lihavia pitää hakata päähän tai horjuttaa tasapainoa, koska kehoon on turha lyödä ja potkia, on läskiä liikaa pehmusteena). Lisäksi lihava pärjää painissa, koska voi käyttää läskiä apuna.
Seksuaalinen ahdistelu ja todennäköisyys raiskaukseen vähenee selvästi (lähinnä naiset).
Helpompi olla laiska ja uhriutua (2000-luvun ilmiö).
Henkilökohtaisella tasolla lihavuudesta ei ole hyötyä. Lähinnä haittaa.
Tutkitusti lievästi ylipainoiset vanhukset ovat terveempiä.