Lue keskustelun säännöt.
Kaikkeen tyytymätön ystävä - Mitä pitäisi tehdä?
13.02.2023 |
Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että eräästä ystävästäni on tullut jotenkin ärtynyt ja kaikkeen tyytymätön, kateellinenkin ihminen. Se ei kohdistu niinkään minuun, vaan yleensä vieraisiin ihmisiin, paikkoihin, järjestelyihin, milloin mihinkin. Kukaan ei osaa käyttäytyä, kaikki pienetkin asiat ärsyttävät aivan kohtuuttomasti. Tulee mieleen ne Kummelista tutut naiset, jotka toteavat tanssilattialla nyrpeinä, että "muuten oli kiva ilta, mutta toi kundi pilas kaiken!"
Ystäväni on tosi aktiivinen somessa ja hänelle on tullut tapa, että avautuu näistä tyytymättömyyksistään pitkään ja hartaasti somessa: Junassa vieressä istuva on hänen mielestään ärsyttävästi rapistellut eväspapereitaan ja ruoka on haissut pahalta. Keikalla joku on tanssinut liian villisti. Keikalla joku ei ole tanssinut ollenkaan vaan oli eturivissä seissyt hiljaa. Uimahallissa joku kiilasi eteen radalla. Teatterissa joku näytti siltä että ei varmaan tajunnut näytelmästä mitään kun oli niin hienosti / huonosti pukeutunut... Tällaisista epäkohdista hän avautuu pitkään ja kitkerästi somessa, ja tällaisia Muut ihmiset eivät osaa käyttäytyä kuten haluan -avautumisia on paljon.
Nyt sattui jotakin sellaista, että minä vähän loukkaannuin. Kävimme viikonloppuna ravintolassa syömässä, minä ehdotin, varasin pöydän jne. Oma käsitykseni illan kulusta oli positiivinen. Joo, totta oli, että yhdessä pöytäseurueessa oltiin hiukan kovaäänisiä välillä ja että tosiaan nuori tarjoilija ei osannut ihan luontevasti suositella niitä ruokia ja juomia, mutta minusta ruoka oli hyvää, oli kiva käydä syömässä, mukava ilta.
Illalla kun avasin somen, näin ystäväni päivityksen. Piiiitkä kiukkuinen sepustus siitä, kuinka jotkut eivät osaa käyttäytyä ollenkaan ravintolassa ja hirveällä möykällä eräät häiritsivät kaikkia muita ja kuinka hän inhoaa tuollaista ja ruokakin oli vähän kylmää ja eikö asiakaspalveluhommiin nyt todellakaan voi palkata kunnollisia ammattilaisia eikä tällaisia nuoria poika jotka eivät saa sanaa suustaan ja... Mutta ihan mukavaa kuulemma oli hänen mielestään.
Mä jotenkin kyllästyin ja loukkaannuin, enkä tiedä edes, että miksi. Tuli sellainen olo (eikä ole eka kerta) että miten meillä voi olla illan kulusta näin erilainen käsitys, kuinka voi joku kiinnittää huomiota kaikkiin mahdollisiin epäkohtiin ja suurennella niitä tuolla tavalla?! Ravintola myös mainittu postauksessa, varmaan kiva sille nuorelle tarjoilijalle, jos tuo osuu hänen silmiinsä. Ihan kohtuutonta kritiikkiä. Ei huvita hetkeen mennä minnekään tuon ihmisen kanssa, eikä ainakaan kutsua häntä minnekään, kun mihinkään ei koskaan voi olla tyytyväinen.
Kommentit (39)
Ota etäisyyttä. Somessa estot niin, että hänen päivityksensä eivät näy sinulle. Älä ole itse aktiivinen hänen suuntaansa, niin yhteydenotot hiipuvat. Kenelläkään ei ole oikeutta kaataa ärtymystään toisten niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on ilmiselvästi tyytymätön elämäänsä.
Jos minä olisin kutsunut ystäväni ravintolaan, valinnut ja varannut paikan ja niin edelleen, ja ystäväni olisi somessa julkisesti haukkunut sen seuraavana päivänä ilman mitään todellista hyvää syytä, niin kyllä minäkin olisin vähän loukkaantunut tai ainakin hämmästynyt...
Raskainta on, että nämä oman elämänsä Karenit eivät yleensä itse ymmärrä omaa huonoa käytöstään ja negatiivisuuttaan, vaan jos heille huomauttaa asiasta, niin suuttuvat ja kääntävät asian niin, "Kyllä minä saan sanoa!"
Eräs tuttava pitää itseään hirveän suvaitsevaisena ja tiedostavana ihmisenä, mutta on oikeasti yksi ahdaskatseisimmista ihmisistä, joita tiedän. Juuri tällainen tyyppi, jota esimerkiksi muiden pukeutuminen tai uskonnollinen vakaumus häiritsee hirveästi. Korjaan, siis jos on pukeutunut hänen mielestään liian kalliiseen tai väärän merkkiseen vaatteeseen tai on kristitty, niin se häiritsee ja ihmetyttää kovasti.
Heivaa suosiolla!
Energiasyöpöt ovat maan vaiva ja sinäkö olet paska viemäri, johon lupa oksentaa omat pahat olot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä muistaa, että vaikka hän on ystäväsi ja käytät häneen hyvin paljon aikaa, olet hänestä erillinen yksilö. Silloin et ehkä koe niin paljon vastuuta siitä, ettei hän ole edes sinun seurassasi täysin onnellinen, siten, kun mielestäsi kuuluisi olla. Kun muistat erillisyytenne, ja hyväksyt sen, sinua ei luultavasti ahdista niin paljon, etkä joudu miettimään kuinka toimia pettymysten välttämiseksi.
Ota etäisyyttä. Voit ottaa asian puheeksi jos jån ihmettelee miksi. Minusta kuulostaa kuin hän olisi sairastunut henkisesti, tai sitten vain tyytymätön elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai kamala :( en kyllä millään jaksaisi itsekään tuollaista. Ottaisin vähintään etäisyyttä enkä lukisi someaan. Jotenkin tuo olisi hyvä saada hänellekin selväksi, että hänestä on tullut energiasyöppö ja ankeuttaja, joka pilaa kaikkien fiiliksen läheltään.
Kaveri oli kuitenkin aikoinaan ihan normaali? Onko hänelle sattunut jotain vai onko vaan kasvanut tuollaiseksi?
Ei hän välttämättä tosiaan ymmärrä miltä vaikuttaa muiden silmiin. Olen itse sellainen ihminen joka vaan luontaisesti kiinnittää huomiota negatiivisiin asioihin enemmän kuin positiivisiin. Ärsytyskynnys esim metelistä on myös aika pieni. Saatoin joskus ennen paljonkin paasata näistä epäkohdista silti tarkoittamatta että koko ilta olisi ollut pilalla. Toiset saattoivat kuitenkin ottaa sanomani niin.
Myöhemmin olen ymmärtänyt että näitä asioita ei pitäisi sanoa ääneen ainakaan kiivaaseen sävyyn ettei vaikuta ärsyttävältä valittajalta. En siis ole muuttunut vaan tarkkailen käytöstäni paljon neuroottisemmin että varmasti vaikuttaisin miellyttämmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mitä sinun täytyy siis tehdä, on ottaa enemmän vastuuta itsestäsi - silloin ystäväsi saa olla sellainen kuin on. Yrität parhaasi, jotta sinun kanssasi olisi mukava olla, mutta koet että ystävällesi ei mikään riitä? Lakkaa potemasta alemmuutta sen takia. Ystäväsi ei tarvitse toimia pätevyytesi mittarina; olet mitä olet ja se riittää, mihin riittää.
Mun ystävä on samanlainen, mutta onneksi ei somessa avaudu. Asioihin lähdetään aina negatiivisuuden kautta ja aina löytyy jotain huonoa. Itse saan hävetä hänen käytöstään, kun jaksaa alkaa avautumaan tarjoilijalle kuinka asia olisi pitänyt tehdä toisin.
Hän aina avautuu kaikista asioistaan mulle. Nyt mulla meni kuppi nurin hänen kanssaan, kun kerroin yhdestä asiasta ja hän oli sitä mieltä, että asia ei hänelle kuulu, että voin lopettaa avautumisen. Mä meinaan kanssa jatkossa käyttää tätä asiaa hänelle, että mulle ei hänen asiat kuulu, että turha avautua enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heivaa suosiolla!
Energiasyöpöt ovat maan vaiva ja sinäkö olet paska viemäri, johon lupa oksentaa omat pahat olot.
Tämä ei ole hyvä asenne. Ystävälle pitää sanoa, jos on itsekin psyykkisesti heikoilla, ja tarvitsee sen takia tietynlaista seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Raskainta on, että nämä oman elämänsä Karenit eivät yleensä itse ymmärrä omaa huonoa käytöstään ja negatiivisuuttaan, vaan jos heille huomauttaa asiasta, niin suuttuvat ja kääntävät asian niin, "Kyllä minä saan sanoa!"
Eräs tuttava pitää itseään hirveän suvaitsevaisena ja tiedostavana ihmisenä, mutta on oikeasti yksi ahdaskatseisimmista ihmisistä, joita tiedän. Juuri tällainen tyyppi, jota esimerkiksi muiden pukeutuminen tai uskonnollinen vakaumus häiritsee hirveästi. Korjaan, siis jos on pukeutunut hänen mielestään liian kalliiseen tai väärän merkkiseen vaatteeseen tai on kristitty, niin se häiritsee ja ihmetyttää kovasti.
Tästä viestistä tulee huvittunut olo. Jos itse olet niin suvaitsevainen ja tiedostava, ehkä voit suvaita ja tiedostaa myös ihmisiä, jotka eivät ole kanssasi kaikesta samaa mieltä. Ja minusta myös saa sanoa! Pahimpia on tekosuvaitsevaiset kaiken hyväksyjät, jotka ovat omasta mielestään niin hyviä ihmisiä, kun he eivät kritisoi edes ilmiselvästi sekopäisen vaarallisia ihmisiä ja tekoja. Hyväksytään vaan kaikki, kun omaa ajattelua ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä on samanlainen, mutta onneksi ei somessa avaudu. Asioihin lähdetään aina negatiivisuuden kautta ja aina löytyy jotain huonoa. Itse saan hävetä hänen käytöstään, kun jaksaa alkaa avautumaan tarjoilijalle kuinka asia olisi pitänyt tehdä toisin.
Hän aina avautuu kaikista asioistaan mulle. Nyt mulla meni kuppi nurin hänen kanssaan, kun kerroin yhdestä asiasta ja hän oli sitä mieltä, että asia ei hänelle kuulu, että voin lopettaa avautumisen. Mä meinaan kanssa jatkossa käyttää tätä asiaa hänelle, että mulle ei hänen asiat kuulu, että turha avautua enää.
Kuulostaa siltä, ettet pysty puhumaan hänelle avoimesti. Keräät vain "höyryjä," kunnes pamahtaa? Ole rohkeampi, olematta kuitenkaan aggresiivinen!
Minä en jaksaisi olla tuollaisen kanssa tekemisissä. Ystävät ovat sellaisia, joiden kanssa viihdytään ja koetaan yhteyttä. Jos joku toisen piirre alkaa ärsyttää, niin onko silloin enää edes kyse ystävyydestä? Koska ystävän hyväksyy sellaisena kuin hän on.
Olen jättänyt taakseni ystävän, jolla oli elämässä aina kaikki huonosti. Miehistään puhui aina naljaillen, lapsilleenkin naljaili, kaikista puhui pahaa ja juoruili. Loppujen lopuksi on aivan sama miksi ihminen tekee noin ja mistä se johtuu, jos minkäänlaista kykyä ja halua normaaliin käytökseen ei ole.
Pauhaamalla noista elämän pienistä vastoinkäymisistä ja ärsytyksen aiheista somessa kaverisi tulee huomaamattaan vahvistaneeksi omaa käytöstään. Hän ohjaa tuolla tavalla itseään kiinnittämään entistä enemmän ja useammin juuri niihin negatiivisiin asioihin huomiota ja laskee samalla omaa resilienssiään koko ajan eli ärsyyntyy jatkossa helpommin ja vieläkin pienemmistä. Vähän niin kuin pitäisi käänteistä kiitollisuuspäiväkirjaa.
Sanon tämän, koska ihmiset kauhean harvoin tajuavat, että omaa ajatteluaan ja sitä, mihin kiinnittää huomiota ja mitä vahvistaa, voi todella paljon muokata. Eivät negatiivisuus ja positiivisuus ole mitään sisäsyntyisiä, muuttumattomia omianaisuuksia ihmisessä, vaan usein opittuja ajattelutapoja.
Vierailija kirjoitti:
Se mitä sinun täytyy siis tehdä, on ottaa enemmän vastuuta itsestäsi - silloin ystäväsi saa olla sellainen kuin on. Yrität parhaasi, jotta sinun kanssasi olisi mukava olla, mutta koet että ystävällesi ei mikään riitä? Lakkaa potemasta alemmuutta sen takia. Ystäväsi ei tarvitse toimia pätevyytesi mittarina; olet mitä olet ja se riittää, mihin riittää.
En kyllä ajattele niin, että MINÄ en hänelle riittäisi tai että jotenkin erityisesti yrittäisin parhaani, että hänellä olisi MINUN seurassani mukavaa olla. Ystäväni siis käyttäytyy tällä tavalla ilmeisesti aika lailla kaikkialla ja kaikkien kanssa, ja olen usein ihmetellyt noita hänen kitkeriä some-päivityksiään milloin mistäkin mielestäni melko pieneltä tuntuvasta epäkohdasta. Se negatiivisuus ja vieraiden ihmisten käytöksen arvostelu avoimesti somessa tulenkivenkatkuisin sanankääntein ihmetyttää ja ärsyttää. AP
Toista et voi muuttaa. Itsesi voit suojata. Minulla on samoja kokemuksia. Hänellä on kaikki huonosti tai ympäristö on vinossa.
Luettelen tässä muutamia.
Naapuri häiritsee.
Mies on heti helmojen perässä, kun rouvan silmä välttää.
Nuoriso kävelee päin, eivätkä väistä. Mutta eipä väistä hänkään.
Kaikki poliitikot ovat huijareita.
Kaupan kassajonossa aina tunkee aivasteleva ihminen liian lähelle.
Ei jaksa. on liian matala verenpaine.
Liian matala sokeri.
En vastaa, kun soittaa...
Vierailija kirjoitti:
Hän on ilmiselvästi tyytymätön elämäänsä.
Kuinka niin? Joku voi nauttia siitä, että bongaa epätäydellisyyttä ja tuo sen esille. Tiedä vaikka olisi joku parafilia, niitähän on joka lähtöön.
Jos toisella on jokin huonosti, ehkä ainoa mitä voi tehdä, on pidättäytyä tempautumasta siihen, mitä pitää huonon ilmaisuna (ap:lle ei riitä seuraa, hän myös lukee ystävänsä julkaisemaa kritiikkiä, eli on melkoisen paneutunut piehtaroimaan siinä...) JA lisäksi, pyrkiä rakentavampaan otteeseen: huomata kritiikki ja osoittaa arvostusta hyvästä huomiokyvystä, mielenkiinnosta maailman ilmiöitä kohtaan... jotta ystävä kokee tulleensa kuulluksi! Sitten nopeasti siirrytään toiseen aiheeseen - keskustelua täytyy osata jämäkästi ohjata! Sen sijaan, että on sen armoilla ja valittaa siitä, kun toinen valittaa... Se on uhriutujan mentaliteetti.
Ehkä ystävälläsi on tosiaan mieltymys analysoida pieniä ilmiöitä kriittisesti; ehkä hänen pitäisi analysoida suurempia asioita, mutta hän ei tiedä, mitä ne ovat. Jos ohjaat häntä löytämään niitä asioita, mutta teet sen liian vaativasti, et inspiroi häntä, vaan purat katkeruuttasi tai jotain. Kumpaa haluat tehdä, inspiroida vai torua? Kummasta on ystävyydellenne enemmän hyötyä?
Raskas elämä se on näillä oman elämänsä Kareneilla. En itse jaksaisi kovin usein tavata tuollaista ihmistä tai ainakaan käydä hänen kanssaan missään julkisissa tiloissa.