Miksi "huippukokkeja" palvotaan edelleen?

Niinpä. Varsinkin kun ne itse puhuu välillä ihan potaskaa ja tekevät itse todellakin outoja juttuja. Esim Ramsay; paistaa ihan mitä tahansa, aina oliiviöljyä pannulle (eih!). Tai maikkarin sivuilla meidän "Kape" Aihinen neuvoo jauhelihan paistoa (eieieiEI!). Näitähän riittäisi.

Kokkien lisäksi baristat on nostettu jalustalle.

Kuka ehtii arjessaan hifistellä, sitä varten on kahvilat.

Koska minkä vaan alan erinomaista taitajaa yleensä ihaillaan. Miten joku laulaja tai pallonpotkija on kummoisempi?

Kuka niitä palvoo? Tää on alusta asti ollut vaan pashojen lehtien tuubaa. Tai no, kokit oli kova juttu ehkä 15 minuutin ajan joskus 20 vuotta sitten. Siinäpä se.

Miten sinusta huippukokkeja palvotaan? Ovat esillä, koska ihmiset tykkäävät kokiohjelmista ja lukevat kokeista kertovia uutisia sekä artikkeleja. 

Vierailija kirjoitti:

Koska minkä vaan alan erinomaista taitajaa yleensä ihaillaan. Miten joku laulaja tai pallonpotkija on kummoisempi?

Juuri tätä ihmettelen. Etenkin kun se suurin fani on tämä mestari itse, pahimmassa tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Miten sinusta huippukokkeja palvotaan? Ovat esillä, koska ihmiset tykkäävät kokiohjelmista ja lukevat kokeista kertovia uutisia sekä artikkeleja. 

Siten, että lehdissä on juttuja joiden sävy ja sisältö on palvova/ nöyrä, ylhäältä alaspäin katsova, tai ainakin ojentava.

Huiput ovat huippuja olipa kyseessä ala, kuin ala. Ansaitsevat arvostuksen jo sen perusteella, että ovat jaksaneet kahlata läpi rivikokki-jaapukäsivaiheet ja silti suhtautuvat ruuanlaittoon intohimoisesti. Ravintolatyö on pitkälti rutiininomaista puurtamista ja palkka on huono verrattuna paineensietokykyyn, jota keittiössä tarvitaan roppakaupalla.

Vierailija kirjoitti:

Kuka niitä palvoo? Tää on alusta asti ollut vaan pashojen lehtien tuubaa. Tai no, kokit oli kova juttu ehkä 15 minuutin ajan joskus 20 vuotta sitten. Siinäpä se.

Ei oikeasti kukaan, mutta yhä vain näitä artikkeleita julkaistaan.

Viimeisenä Kotiliesi eli ei pahin iltatuuba.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska minkä vaan alan erinomaista taitajaa yleensä ihaillaan. Miten joku laulaja tai pallonpotkija on kummoisempi?

Juuri tätä ihmettelen. Etenkin kun se suurin fani on tämä mestari itse, pahimmassa tapauksessa.

Valitettavasi se pahin tapaus on myös se yleisin tapaus. On vähän trinsessoja nää kokit. 

Vierailija kirjoitti:

Huiput ovat huippuja olipa kyseessä ala, kuin ala. Ansaitsevat arvostuksen jo sen perusteella, että ovat jaksaneet kahlata läpi rivikokki-jaapukäsivaiheet ja silti suhtautuvat ruuanlaittoon intohimoisesti. Ravintolatyö on pitkälti rutiininomaista puurtamista ja palkka on huono verrattuna paineensietokykyyn, jota keittiössä tarvitaan roppakaupalla.

Eiväthän ne pahimmat k-päät mitään kestä, ja keittiötyö on tiimityötä.

Miksi siitä pitää tehdä älytöntä ja rankkaa? Eivät kaikki alan ihmiset tee, tai toista tuota sankarisaagaa muutenkaan.

Osa heistäkin on tälläistä ylihienoa kulttia vastaan.

Kotikokin on helppo nurista, että olisi itse parempi. Kotona kokatessa laittaa ehkä muutaman annoksen ruokaa tai max. muutaman ruokalajin kerrallaan. Ravintolakokki on illan aikana nostamassa mahdollisesti satoja annoksia ja ruokalista on yleensä huomattavasti laajempi, kuin perus koti- illallisen.

Kuka palvoo? Ne on mielenkiintoisia kun ne osaa tehdä ruokaa. Itse en osaa enkä jaksa.

Samasta syystä kuin muitakin huippuja palvotaan.

Tätä palvontaa minäkin ihmettelen ja sitä paitsi ns. huippukokit valmistavat usein sellaisia ruokia, joita kenenkään ei oikeastaan pitäisi syödä ainakaan säännöllisesti, paljon voita ja kermaa (kovia rasvoja) , liikaa suolaa ja punaista lihaa. Ihme ettei yksikään huippukokki yritä tahkoa rahaa tekemällä vain terveellisiä ruokia (ei lisättyä suolaa, vain pehmeitä rasvoja, paljon kasviksia, vähärasvaista lihaa jne.).

Vierailija kirjoitti:

Kotikokin on helppo nurista, että olisi itse parempi. Kotona kokatessa laittaa ehkä muutaman annoksen ruokaa tai max. muutaman ruokalajin kerrallaan. Ravintolakokki on illan aikana nostamassa mahdollisesti satoja annoksia ja ruokalista on yleensä huomattavasti laajempi, kuin perus koti- illallisen.

Olen ollut alalla työssä.

Ap

Minä en palvo enkä arvosta yhtäkään kokkia enkä ketään muutakaan ns. huippua. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ajatelkaa kuinka paljon suurtaloudet ruokkivat numeroa tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä palvontaa minäkin ihmettelen ja sitä paitsi ns. huippukokit valmistavat usein sellaisia ruokia, joita kenenkään ei oikeastaan pitäisi syödä ainakaan säännöllisesti, paljon voita ja kermaa (kovia rasvoja) , liikaa suolaa ja punaista lihaa. Ihme ettei yksikään huippukokki yritä tahkoa rahaa tekemällä vain terveellisiä ruokia (ei lisättyä suolaa, vain pehmeitä rasvoja, paljon kasviksia, vähärasvaista lihaa jne.).

Paul Bocuse teki tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huiput ovat huippuja olipa kyseessä ala, kuin ala. Ansaitsevat arvostuksen jo sen perusteella, että ovat jaksaneet kahlata läpi rivikokki-jaapukäsivaiheet ja silti suhtautuvat ruuanlaittoon intohimoisesti. Ravintolatyö on pitkälti rutiininomaista puurtamista ja palkka on huono verrattuna paineensietokykyyn, jota keittiössä tarvitaan roppakaupalla.

Eiväthän ne pahimmat k-päät mitään kestä, ja keittiötyö on tiimityötä.

Miksi siitä pitää tehdä älytöntä ja rankkaa? Eivät kaikki alan ihmiset tee, tai toista tuota sankarisaagaa muutenkaan.

Osa heistäkin on tälläistä ylihienoa kulttia vastaan.

Riippuu pitkälti millaisissa ravintoloissa on töissä ja myös siitä millaista työkulttuuria ravintolassa viljellään. On todella toivottavaa, jos asenteet keittiöissä ovat muuttuneet viime vuosien aikana. Eikä kyse ole sankarisaagasta vaan kyseinen tapa suhtautua työskentelyyn on ollut todellisuutta vielä muutama vuosi sitten. Toisaalta myös tietyt ohjelmaformaatit pitävät edelleen yllä käsitystä siitä, että esimerkiksi huutaminen keittiössä olisi okei vaikkei niin tosiaankaan ole. Työn rankkuus ja stressaavuus riippuu myös ravintolan suosiosta.

Todellisuudessa kuitenkin suuri osa keittiötyöstä on siivoamista, roudaamista ja tiskaamista eikä ainoastaan kivaa taiteellisten ja makunystyröitä hivelevien annosten nostamista. Ellei ole siinä asemassa, että käy mestaroimassa ja jättää siivouksen muulle tiimille. Tästä johtuen arvostan esihenkilöitä, jotka eivät pelkää käsiensä likaamista myös niissä vähemmän glamooreissa työtehtävissä tarpeen tullen.