Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät osaa luopua tavaroista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, esimerkiksi minä olen tuollainen. Siksi meillä on edelleen ruokapöytä, joka hankittiin 40 vuotta sitten, 6 kpl tuoleja, jotka isoisän setä teki kansakoulussa vuonna 1927 ja lipasto, joka on kulkenut Iisalmesta Sortavalan ja Hangon kautta Lahteen ja edelleen minulle parin sukupolven matkassa.

Tämä on minun tapani pienentää hiilijalanjälkeäni: en tarvitse uusia tavaroita siksi, että on kiva saada uusia tavaroita. Vanhat on yhä käyttökelpoisia.

Jos nuo huonekalut ovat kerran käyttökelpoisia, niin eihän niitä pitäisikään heittää pois ja näin ollen et taida olla ihan sitä ihmistyyppiä, jota ap tarkoitti.

Ap tarkoitti ihmisiä, jotka on säästäneet jopa 40v ikäiset kamat ja juuri niinhän minä olen tehnyt, hautonut vanhaa romua nurkissani. Uutta olisi saanut kaupasta.

No onpa kurjaa jos koet että olet joutunut "hautomaan vanhaa romua nurkissasi" kun haluat pitää hiilijalanjälkesi pienenä. Minusta taas on ihanaa kun meillä on eteisessä pappani käsin tekemä lipasto, en ollenkaan ole säästänyt sitä ekologisista syistä vaan siksi että se muistuttaa minua suvustani ja on kaikenlisäksi vielä kaunis ja laadukas.

Meillä suurin osa kalusteita on yli 80 vuotta, vanhemmat yli 130v eli 1800-luvulta. Samoin astioita ja pöytäliinoja. Ja kirjoja, kuten 1800-luvulta puukantinen raamattu.

Talokin on rakennettu v. 1920 ja osa alkuperäisessä kunnossa, kuten lattiat, katto ja kalusteet.

Eikä ole mitään tarvetta heittää mihinkään tai vaihtaa Ikeaan.

Juu, itseni.